Game Three!
Pelipäivä jälleen ja ottelusarjat jatkuvat kiihkeinä.
Pureudun tässä avauksessani enemmänkin ao. ottelusarjan psykologiseen tilanteeseen kuin tarkastelemaan joukkueiden, ketjujen ja yksittäisten pelaajien edesottamuksia/heille asetettuja odotuksia.
Ensinnäkin, HPK, Kerho on jo nyt osoittanut kuuluvansa ehdottomasti kevään pudotuspeleihin, siitä ei enää liene kellään epäilystä.
Kerhon psykologinen lähtökohta illan peliin lienee yksinkertainen ja vailla ylimääräisiä paineita: jatkaa siitä, mihin edellisissä peleissään pääsivät ja katsoa, mihin se tällä kertaa riittäisi. Sinänsä kovin kliseinen ja perisuomalainen lähtökohta, mutta juuri tällaisessa asetelmassa ao. tapa on toiminut suuremmissakin ympyröissä. Tappio ei siis hirvittävästi muuttaisi nykytilannetta, voitto taasen avaisi käytännössä yhden viimeisistä mahdollisuuksista, joita Kerholla enää on ottelusarjan viemiseksi, olletikin, kun seuraava ottelu pelataan taas Hämptonin kotiluolassa. Tilanne 1-2 keskiviikkona on eri asia kuin 0-3 ja ehkä juuri tuossa on myös se ainoa paineita asettava lähtökohta Kerhon valmistautumiselle illan peliin: nyt ryöstö tai ei koskaan!
Meanwhile in Oulu…
Kärpille illan peli on jonkinasteinen kasvojen… jos ei -pesun niin ainakin -kohotuksen paikka, sillä odotukset runkosarjan voittajalle ovat kovat eikä niitä ainakaan pelillisesti vielä ole kyetty lunastamaan. Toki, 2-0 tässä vaiheessa taulussa, mutta peli on perustunut enemmänkin filosofialle: päästä yksi maali vähemmän kuin vastustaja eli pelin ja tunteen tappavalle kliiniselle puolustuspelille, jota vastustajan tehottomuus harvoissa maalipaikoissaan on tukenut.
Lähtökohtahan tälle ottelusarjalle oli Kärpille mahdollisimman epäedullinen joukkueiden sarjasijoituksista huolimatta. Pitkän pelaamattomuuden jälkeen vastaan asettuu pudotuspelien kuumin joukkue, käytännössä vailla suuria menestyspaineita, sillä jokainen peli tässä vaiheessa on jo joukkueelle voitto. Tiedossa siis oli, ettei Kerhoa ole varaa päästää yhtään karkumatkalle, sillä silloin sen hurmosta ei olisi ehkä enää taltutettu mitenkään tässä ottelusarjassa.
Nihkeän viikonlopun selviytymistaistelun jälkeen Kärppien valmennusjohdolla on varmasti selkeä kuva Kerhon pelistä ja sehän ei varmasti tule muuttumaan jäljelläkään olevissa peleissä. Kysymys kuuluukin, kuinka vastata Kerhon ”apinaraivoon”, repimiseen, raastamiseen, taklauspeliin ja etenkin, kuinka saada avatuksi omaa peliä kokonaisvaltaisemmin ja pelata myös omilla hyökkäyspelaamisen vahvuuksilla? Puolustuspelihän on joukkueelta jo nähty ja ilmeisen hyväksi havaittu.
Kaiken kaikkiaan tämä ottelupari juuri tässä vaiheessa on molempien mahdollisen jatkon kannalta suorastaan lottovoitto. Kerholle sarjan vieminen olisi osoitus siitä, ettei mikään este ole liian korkea eikä vaikea ja itseluottamus ja varmuus omaan tekemiseen vain vahvistuisi. Kärpille Kerhon paineen alla pelaaminen on taas kuin kliininen laboratorio, jossa saadaan esiin omat terävöittämistä vaativat osa-alueet jatkopelejä ja –vastustajia silmällä pitäen ja saadaan joukkue ravisteltua irti mukavuusalueella toimimisesta.
Tämmöisin ajatuksin minä lähestyn illan koitosta. Muut, ahkerammat kertokoot kokoonpanoista, ketjukoostumuksista, poissaoloista, tms. jotka ovat toki mielenkiintoisia, mutta suuressa kuvassa kuitenkin nyansseja.
Game on!
Pelipäivä jälleen ja ottelusarjat jatkuvat kiihkeinä.
Pureudun tässä avauksessani enemmänkin ao. ottelusarjan psykologiseen tilanteeseen kuin tarkastelemaan joukkueiden, ketjujen ja yksittäisten pelaajien edesottamuksia/heille asetettuja odotuksia.
Ensinnäkin, HPK, Kerho on jo nyt osoittanut kuuluvansa ehdottomasti kevään pudotuspeleihin, siitä ei enää liene kellään epäilystä.
Kerhon psykologinen lähtökohta illan peliin lienee yksinkertainen ja vailla ylimääräisiä paineita: jatkaa siitä, mihin edellisissä peleissään pääsivät ja katsoa, mihin se tällä kertaa riittäisi. Sinänsä kovin kliseinen ja perisuomalainen lähtökohta, mutta juuri tällaisessa asetelmassa ao. tapa on toiminut suuremmissakin ympyröissä. Tappio ei siis hirvittävästi muuttaisi nykytilannetta, voitto taasen avaisi käytännössä yhden viimeisistä mahdollisuuksista, joita Kerholla enää on ottelusarjan viemiseksi, olletikin, kun seuraava ottelu pelataan taas Hämptonin kotiluolassa. Tilanne 1-2 keskiviikkona on eri asia kuin 0-3 ja ehkä juuri tuossa on myös se ainoa paineita asettava lähtökohta Kerhon valmistautumiselle illan peliin: nyt ryöstö tai ei koskaan!
Meanwhile in Oulu…
Kärpille illan peli on jonkinasteinen kasvojen… jos ei -pesun niin ainakin -kohotuksen paikka, sillä odotukset runkosarjan voittajalle ovat kovat eikä niitä ainakaan pelillisesti vielä ole kyetty lunastamaan. Toki, 2-0 tässä vaiheessa taulussa, mutta peli on perustunut enemmänkin filosofialle: päästä yksi maali vähemmän kuin vastustaja eli pelin ja tunteen tappavalle kliiniselle puolustuspelille, jota vastustajan tehottomuus harvoissa maalipaikoissaan on tukenut.
Lähtökohtahan tälle ottelusarjalle oli Kärpille mahdollisimman epäedullinen joukkueiden sarjasijoituksista huolimatta. Pitkän pelaamattomuuden jälkeen vastaan asettuu pudotuspelien kuumin joukkue, käytännössä vailla suuria menestyspaineita, sillä jokainen peli tässä vaiheessa on jo joukkueelle voitto. Tiedossa siis oli, ettei Kerhoa ole varaa päästää yhtään karkumatkalle, sillä silloin sen hurmosta ei olisi ehkä enää taltutettu mitenkään tässä ottelusarjassa.
Nihkeän viikonlopun selviytymistaistelun jälkeen Kärppien valmennusjohdolla on varmasti selkeä kuva Kerhon pelistä ja sehän ei varmasti tule muuttumaan jäljelläkään olevissa peleissä. Kysymys kuuluukin, kuinka vastata Kerhon ”apinaraivoon”, repimiseen, raastamiseen, taklauspeliin ja etenkin, kuinka saada avatuksi omaa peliä kokonaisvaltaisemmin ja pelata myös omilla hyökkäyspelaamisen vahvuuksilla? Puolustuspelihän on joukkueelta jo nähty ja ilmeisen hyväksi havaittu.
Kaiken kaikkiaan tämä ottelupari juuri tässä vaiheessa on molempien mahdollisen jatkon kannalta suorastaan lottovoitto. Kerholle sarjan vieminen olisi osoitus siitä, ettei mikään este ole liian korkea eikä vaikea ja itseluottamus ja varmuus omaan tekemiseen vain vahvistuisi. Kärpille Kerhon paineen alla pelaaminen on taas kuin kliininen laboratorio, jossa saadaan esiin omat terävöittämistä vaativat osa-alueet jatkopelejä ja –vastustajia silmällä pitäen ja saadaan joukkue ravisteltua irti mukavuusalueella toimimisesta.
Tämmöisin ajatuksin minä lähestyn illan koitosta. Muut, ahkerammat kertokoot kokoonpanoista, ketjukoostumuksista, poissaoloista, tms. jotka ovat toki mielenkiintoisia, mutta suuressa kuvassa kuitenkin nyansseja.
Game on!