Mitäpä jos itse analysoisit Mattilan peluutusta tässä ottelussa. Varsinkin jos olit paikanpäällä. VeikkausTVn kautta koko viisikon toimintaa on usein aika hankala havainnoida, koska kamera seuraa kiekkoa ja jos viisikko toimii noinkin laajalla alueella kuin tässä ottelussa on sen liikkeitä mahdotonta nähdä kuvasta.
Totta kai minä voin analysoida sinulle hieman peluutusta, mutta ajattelin, että asiantuntijat ensin avaisivat omia havantojaan tekstitv:n välityksellä, kun niitä on yleensä tappiomatseista varsinkin saatu melkoisen hyvin.
KooKoo ajoi hyvin SaPKon vastahyökkäykset kulmiin, joissa he hävisivät lähes jokaisen kaksinkamppailun ja täten vierasjoukkuekin pääsi avaamaan peliä nopeammin, jolloin savonlinnalaisten puolustus ei kerennyt sumputtamaan keskialuetta. Täten KooKoo sai kontrollin hyökkäysalueella helpommin ja tällä kertaa myös päätiin helposti maalinedustaan, josta ohjailtiinkin pari maalia ja heitettiin irtokiekkoja reppuun.
Tärkeintä oli kuitenkin saada aikainen avausmaali ja uskoa omaan tekemiseen, nämä ovat henkimaailman juttuja enemmän, eikä valmentaja näissä voi paneutua kuin pieniin nyansseihin. Kai Suikkanenkin totesi Liiga-matsia kommentoidessaan, että pleijareissa valmentajan on luotava uskoa joukkueeseen, että sillä omalla pelillä voidaan menestyä, sekä antaa pieniä neuvoja jostain asioista, mutta peliä ei voi enää muuttaa. Aiemmissa otteluissa turhauduttiin liikaa, kun tuhrittiin paikkoja ja tämä näkyi kiekon puskemisena alueelle, jolloin välimatkoja syntyi, eikä KooKoo pelannut omaa peliään. Myöskin tämä näkyi erikoistilanteissa ylivoimalla, kun SaPKo sai selvästi itseluottamusta ja täten prässäsi aggressiivisesti KooKoon yv:tä, tämä ei Savonlinnassa toiminut ja nopeasti sekin alivoima sitten passivoitui.