Edellisen pelin jälkeen kirjoitin, että mahdollisuuksia on, jos pystytään pelaamaan ilman omia virheitä ja että todella vaikeaa se tulee olemaan. Jukurit on kyllä armoton joukkue noissa paikoissa ja tänään annettiin vielä tasoitusta maalivahtipelaamisessa, joten eihän siinä paljon palaa jää.
KooKoolla oli hetkensä, mutta kokonaisuudessaan aitoja tekopaikkoja saatiin rakennettua melko vähän. Jalka ei vain riitä suoriin rintamahyökkäyksiin tai että niistä voitaisiin luoda ylivoimahyökkäyksiä. Positiivista oli se, että maaleja pystyttiin kuitenkin runnomaan maalin edestä ja sitä roheaa maalille ajamista olisi tarvittu tänään vielä enemmän. Tässä tullaan sitten siihen kahvaus- ja estämispelaamiseen, joka on todella nostanut päätään näissä pudotuspeleissä, mutta tuota hyödynsivät toki molemmat joukkueet. Lopun pari kovempaa ajoa Bernardin syliin olivat täysin oikeaa pelaamista noissa paikoissa, koska mitään törkeyksiä ei kuitenkaan nähty.
Keskiviikkona voidaan lähteä peliin paineettomasti ja toivottavasti saadaan leikattua se ensimmäinen pala elefantista, jotta syömistä voidaan jatkaa sitten perjantaina Sumarissa. Jukurit on helvetin kova robottijengi, mutta pakkohan sitä on vielä uskoa mustaoranssiin, vaikka kerroin aika valtavaksi onkin kasvanut.
Nickersonilta ihan hyvä haku 0-3-tilanteessa koettaa herättää joukkuetta, mutta veti homman liian herrasmiesmäisesti. KooKoo sai tuosta momentumin loppuerään, mutta mieluummin olisi käynyt hakemassa esim. Partasen. Nyt nelosen laituri kävi ottamassa pataan ja vaihdettiin 20 minuuttia pelaavaan pakkiin ja Julkunen sai pestin pakiksi loppupelin ajaksi.
Yleisömäärä oli vähintäänkin tyydyttävä maanantai-illaksi ja olihan se esim. ~450 henkeä enemmän kuin Mikkelin Kalevankankaalla koskaan (yleisöennätys yllättäen 11 vuoden takaa KooKoo-finaaleista). Tosin vähemmän yllättäen tunnelma ei aivan huimaan hurmioon noussut kenttätapahtumien takia, mutta toisaalta myös nämä 0-4-tilanteessa poislähtemiset voi kuitata huumorilla. Mikkelin joukkio jaksoi kannustaa omiaan ja keksipä nuorempi kaarti myös hieman vaihtelua perusmantroihin.
Kaikessa ollaan niin paljon jäljessä, ettei ole kyllä mitään jossiteltavaa. Rämö taisi saada siinä Mikkelin törmäyksessä jonkinlaisen vamman, niin kankeaa oli liike jo alkuverryttelyssä.
KooKoon pukkarin suunnasta kuului sellaista, että Mikon selkä ei kovin kummoisessa kondiksessa ole.
Dacostalle helvetin iso lampaan perse kun mies lopussa saaman jäähyn jälkeen kiukutteli eikä mennyt istumaan jäähyä vaan lähti koppiin ottaen siitä käytöskympin nupiksi ai että mikä joukkuepelaaja.
Eiköhän DaCosta tuossa toiminut, kuten oli Pohjois-Amerikassa tottunut, jossa tuossa pelikellonajassa pelaajat passitetaan suoraan koppiin.