Mäkihyppykausi 2021–2022

  • 12 682
  • 118

TrafficIsland

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mäkiviikko on jo käynnissä ja klassinen Garmischin uudenvuodenpäivän krapulakisa edessä, joten avataanpa kausiketju täällä myös, vaikka viime vuosina ei liiemmin keskustelua näihin ole kertynyt.

Suomen mäkimiehille on tällä kaudella tulossa isoa takapakkia muutaman paremman kauden jälkeen, johtuen lähinnä Antti Aallon alavireestä. Antti on viime kausina ollut yksinäinen lipunkantaja mäkijoukkueessa, mutta tällä kaudella Antilla on ollut ongelmia terveystilanteen ja osin myös varusteiden kanssa. Niko Kytösaho on alkukaudella ottanut Aallon paikan Suomen ykköshyppääjänä, mutta myös hänellä ovat tulokset jääneet hieman vaatimattomiksi. Mäkiviikolla näyttäisi olevan myös Eetu Nousiainen mukana, mutta häneltä tuskin odotetaan edes kisoihin asti pääsemistä. Aallolta ja Kytösaholta voisi odottaa ainakin joitakin pistesijoja, mutta top10-sijoituksista on turha tällä hetkellä haaveilla.

Kärjessä Japanin Ryoyu Kobayashi näyttäisi saaneen parin vuoden takaisen hirmuvireensä takaisin, ja on ykkössuosikki mäkiviikon voittoon. Norjalaiset sekä Saksan Karl Geiger ehkäpä kovimpia haastajia Kobayashille. Kovista maista Puola tuntuu tänä vuonna olevan alavireessä, menestyjäkaartista erityisesti David Kubacki ja Pjotr Zyla ovat olleet aivan yössä alkukauden. Kovien maiden takana myös Sveitsi ja Venäjä ovat tällä kaudella olleet nosteessa, mikä on Suomen kannalta huono asia, sillä juuri näitä alemman kastin maita vastaan ollaan viime vuosina käyty kamppailua joukkuekisojen viimeisistä pistesijoista. Nyt molemmat näistä ovat selvästi kuroneet eroa Suomeen. Toivottavasti Aalto edes saa juonen päästä kiinni, jottei suomalaisten kaudesta olympiavuonna tule täyttä pannukakkua.
 

Outsider

Jäsen
Aika paljon latistui mäkiviikon tunnelma ihan telkkarin välitykselläkin, kun hypättiin ilman yleisöä. Kärkitaistelusta tulee kuitenkin toivottavasti tiukkaa ja suomalaisten kohdalla voi vaikka jännittää sitä saadaanko Turkin etumatka pisteissä kiinni. Voi kyllä olla turha toivo, kun taitaa edelleen se paras mies istua Ylen kommentaattorin paikalla.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Onkohan pian edessä se, että legendaarinen mäkiviikko hypätään kokonaan ilman suomalaisia? Uskomatonta, kuinka lyhyessä ajassa entinen suomalaisten menestyslaji on mennyt tähän. Onko Suomesta yhtään nuorta ja lahjakasta hyppääjä tällä hetkellä? Sen tiedän, että lajin harrastajien määrä on pudonnut hurjasti huippuvuosista.
 

mike owen

Jäsen
Suosikkijoukkue
tepsi, hjk ja kiisto
Onkohan pian edessä se, että legendaarinen mäkiviikko hypätään kokonaan ilman suomalaisia? Uskomatonta, kuinka lyhyessä ajassa entinen suomalaisten menestyslaji on mennyt tähän. Onko Suomesta yhtään nuorta ja lahjakasta hyppääjä tällä hetkellä? Sen tiedän, että lajin harrastajien määrä on pudonnut hurjasti huippuvuosista.
Itse olen seurannut suomalaisten edesottamuksia aina Kankkosen ajoista asti. Itseäni ketuttaa tämän hetkinen tilanne, mutta minkäs teet. Mäkiviikon seuraaminen on kuulunut uuden vuoden perinteisiin jo kauan aikaa.
 

LiiAaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
One more time Ahonen! Mikäli Janne pärjää edes jotenkin SM-kisoissa, niin se olisi kyllä viimeinen naula tämän suomalaisen mäkihypyn sulkeutuvan arkun kanteen. Mies tulisi siis SM-kisoihin ns. "kylmiltään" ja pesisi oikeasti majussa treenaavaa porukkaa. Kyllä siinä usko olisi monella koetuksella. Tämän jälkeen myös lajiliiton kommentit olisivat varmaan aika hauskaa komediaa.

En halua dissata Ahosta enkä nykyisiä urheilijoita, mutta olisihan Ahosen menestyminen sen luokan pommi, josta ei hetkeen mäkihyppypiireissä toivuttaisi. Saattaisi olla jopa lopullinen isku, jonka jälkeen totuus olisi tarua ihmeellisempää monenkin mielessä. Suomalaisten nykyinen taso on kuitenkin aivan umpisurkea. Siellä joku "turkkilainen" pääsee kilpailuun mukaan ja suomalaiset ei. Kaukana alkaa olemaan ne ajat milloin sai Uudenvuodenpäivänä jännittää mäkikisaa ja mäkiviikkoa. Eipä ole enää vuosiin kiinnostanut ko. kisoja katsella.

edit: linkki vielä Ylen uutiseen Ahosen paluusta SM-kisoihin
Janne Ahoselta, 44, yllättävä veto: Lahden SM-suurmäkeen
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Ahonen Pekingiin ja siellä hirveällä munkilla olympiakulta. Tulisi takavuosien olympiapettymykset kuitattua.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Uskomatonta, kuinka lyhyessä ajassa entinen suomalaisten menestyslaji on mennyt tähän.
Ei se nyt niin uskomatonta ole. Mäkihyppyä on hankala harrastaa, ja kun kilpailut menivät 2000-luvulla piiloon maksukanaville, ei junnuilla ole ollut mitään syytä kokeilla lajia. Aikoinaan mäkiä oli joka paikassa, jos ei muuten niin lumesta kasattiin pieni tömpyrä.

Toki romahduksen vauhti oli nopea: joulukuun 1. päivä 2010 Ville Larinto ja Matti Hautamäki ottivat kaksoisvoiton, kauden päätyttyä Larinto oli palasina, Ahonen ja Harri Olli lopettivat eikä Hautamäenkään varaan enää voinut kauaa laskea. Mitenkään tätä ei kuitenkaan olisi voitu välttää.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Epäilen, että näillä nykyisillä Kytösahoilla ja Aalloillakin voisi pärjätä kohtalaisesti, jos pääsisivät vaikka turkkilaiseen valmennukseen. Vitsi, mutta kenties puolet totta. Olen ymmärtänyt että fyysisiltä ominaisuuksiltaan ovat ihan kelpo kamaa. Ja harjoituksissa vetävät välillä hyviä siivuja, mutta sitten aina kun kausi etenee niin suomalaiset hyppääjät menevät tekniikkansa ja hermojensa kanssa solmuun, ja ne toivonpilkahdukset häviävät sieltä näkymättömiin. Sama toistunut jo jonkun 10 vuotta.

Kommentaattorit kiinnittävät huomiota vuosi toisen jälkeen suomalaishyppääjien ylämäenlaskuasentoon, sekä rentouden puutteeseen kilpailutilanteessa. Kauheat paineet niskassa ilmeisesti, vaikka tuskin kukaan enää edes seuraa suorituksia, pitäisikö henkistä valmennusta muuttaa? Ja miksei teknikkavirheitä saada korjattua?

Tietysti harrastajamäärät on käynyt pieniksi, ja asema romahtaneena mäkihypyn suurvaltana on varmaan luonut masentavan lajikulttuurin. Toisaalta laji on kansainvälisestikin aika pieni, joten perinteiden ollessa vielä suht tuoreita olisi asemat vallattavissa takaisin.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Epäilen, että näillä nykyisillä Kytösahoilla ja Aalloillakin voisi pärjätä kohtalaisesti, jos pääsisivät vaikka turkkilaiseen valmennukseen. Vitsi, mutta kenties puolet totta. Olen ymmärtänyt että fyysisiltä ominaisuuksiltaan ovat ihan kelpo kamaa. Ja harjoituksissa vetävät välillä hyviä siivuja, mutta sitten aina kun kausi etenee niin suomalaiset hyppääjät menevät tekniikkansa ja hermojensa kanssa solmuun, ja ne toivonpilkahdukset häviävät sieltä näkymättömiin. Sama toistunut jo jonkun 10 vuotta.

Kommentaattorit kiinnittävät huomiota vuosi toisen jälkeen suomalaishyppääjien ylämäenlaskuasentoon, sekä rentouden puutteeseen kilpailutilanteessa. Kauheat paineet niskassa ilmeisesti, vaikka tuskin kukaan enää edes seuraa suorituksia, pitäisikö henkistä valmennusta muuttaa? Ja miksei teknikkavirheitä saada korjattua?

Tietysti harrastajamäärät on käynyt pieniksi, ja asema romahtaneena mäkihypyn suurvaltana on varmaan luonut masentavan lajikulttuurin. Toisaalta laji on kansainvälisestikin aika pieni, joten perinteiden ollessa vielä suht tuoreita olisi asemat vallattavissa takaisin.

Ennen vanhaan, tai tässä vielä edellisinä vuosikymmeninäkin, hyppääjät mököttivät joko omaksi tai muiden huviksi, mutta tulosta tuli.

"Asema romahtaneena mäkihypyn suurvaltana". Jos sieltä tulee priimaa, urheilijana ja hyppääjänä, niin eipä tollasilla paineilla niin väliä. Omaan makuun maistuu ehkä, ettei ole tullut priimaa, urheilijoina tai hyppääjinä, mutta ympäristön, päällystön, valmentajien, median, yleisön raamit ja odotukset on kuitenkin tulleet sieltä menneiden vuosien perinteistä ja riemusaattueista. Vaikka oliko niin, että laji oli jo Janne Ahosen huippuvuosina aika harvoilla harteilla. No, oli toki Harri Ollia ja Koivurantakin hyppäs jonkun hyvän siivun.

Mutta se, että olis jotain menneisyyden menestysvuosien painolasteja tai täytys surkutella, anteeksipyydellä menestymättömyyttä, niin se masentaisi ainakin itseäni. Kyllä se urheilu, laji antaa ja tulos tulee mikäli osaaminen ja rahkeet riittää. Jos näin ole niin ei siinä menneisyydestä kumpuavat odotukset taikka keskinkertasen tulostason harmittelu mitään auta. Ehkä jopa selostajia ja kommentaattoreita myöten sitä on, tai ainakin ollut aiemmin. Ehkä lähiaikoina jo tasaantunut.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Vaikka oliko niin, että laji oli jo Janne Ahosen huippuvuosina aika harvoilla harteilla. No, oli toki Harri Ollia ja Koivurantakin hyppäs jonkun hyvän siivun.

Ahosen huippuvuodet on laajasti katsottuna jotain 1995-2008 (ensimmäiseen lopetukseen asti), ja se terävin huippu 2005. Alkupuolellahan siinä on ollut mukana hyvällä tasolla Soinista, Nikkolaa, Laitista ja Niemistäkin vielä. Loppupuolella Matti Hautamäki oli aika kova, 16 maailmancupin voittoa, ja arvokisojen henkilökohtaisista kisoista hopeaa ja pronssia.

Myös Risto Jussilainen ja Janne Happonen hyppäsivät usein hyvällä maailmancup-tasolla ja nappasivat jopa parit voitot mieheen.
 

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Ei se nyt niin uskomatonta ole. Mäkihyppyä on hankala harrastaa, ja kun kilpailut menivät 2000-luvulla piiloon maksukanaville, ei junnuilla ole ollut mitään syytä kokeilla lajia. Aikoinaan mäkiä oli joka paikassa, jos ei muuten niin lumesta kasattiin pieni tömpyrä.

Toki romahduksen vauhti oli nopea: joulukuun 1. päivä 2010 Ville Larinto ja Matti Hautamäki ottivat kaksoisvoiton, kauden päätyttyä Larinto oli palasina, Ahonen ja Harri Olli lopettivat eikä Hautamäenkään varaan enää voinut kauaa laskea. Mitenkään tätä ei kuitenkaan olisi voitu välttää.

Ainakin sponsorirahoille taisi maksukanavat olla myrkkyä, ainakin jossain kohti taisi olla varusteissa jo hirveä ero kärkimaihin nähden, siinä missä suomalaiset suurinpirtein itse ompelee vanhoista kankaista itsellensä pukua niin kärkimailla on ihan viimeisen päälle varusteet. Siihen yhdistettynä sitten kokoajan vähenevät harjoittelupaikat, junioreiden määrät ym..
 

BaronFIN

Jäsen
Sitä jotenkin tottui aina kuvittelemaan, että Suomi ja mäkihyppy ovat itsestään selvä pari ja kysymys oli vain norjalaisten tai itävaltalaisten voittamisesta. Salpausselän kisoissa oli kisassa aina mukana seitsemän suomalaista ja kotikylän LHS junnut veti kotimäessä kovalla itseluottamuksella sijoille 7, 12 ja 18 siinä missä maajoukkueen kaverit veti sijoilla 1,3 ja 5. Vuodesta toiseen. Ahosen voitto kotimäessä ja yleisön (30 000) spontaani ”Janne, Janne, Janne” huutomyrsky palkintojenjaossa nostaa vieläkin kylmät väreet niskaan.

Sitten pikakelauksella 15 vuotta eteen päin. Oma tytär, 7v, ihmettelee samoissa kisoissa miksi täällä ei ole suomalaisia kilpailemassa vaikka kaikilla yleisössä on mukanaan Suomen lippu. Ja sitten kun tajuaa, että suomalaiset eivät vain pärjää, niin itkuhan siitä tuli.

Suomalaiset pärjäsivät lajihistorian ensimmäisen sata vuotta, valmentajat menivät maailmalle viemään lajitietoutta edelleen, Norjan, Japanin, Itävallan ja Puolan menestyssukupolvia on luotu suomalaisin opein.

Nyt menestystä ei tule ja syyt siihen on tavallaan toissijaisia, mutta kierre on arvatenkin lähtenyt liikkeelle: piiloon maksukanaville -> näkyvyys pois -> harrastajamäärät laskuun -> menestys hiipuu -> näkyvyys vieläkin alemmaksi -> rahat pois -> sääntömuutoksia, mäkiprofiilit vaihtoon -> toisenlaiset lajiominaisuudet -> suomalainen valmennus jäänyt ajastaan -> rahaton lajiliitto -> kourallinen harrastajia -> kotikutoiset talkooseurat -> nykytila.

Minulla ei ole muuta ajatusta kehityskulun kääntämisestä, kuin raha, raha ja raha. Tarvitaan oikeasti osaava valmentaja Suomen ulkopuolelta. Tarvitaan oikeasti varusteet samalle tasolle kärkimaiden kanssa. Toisaalta tarvittaisiin oikeasti lahjakkuuksia joihin panostaa ja niitä tulee vain harrastajien massasta. Se, että ilmestyy harjoituksiin ja olet paikallisen hiihtoseuran TOP3 hyppääjä sitä myötä, niin ei…

Mutta rahaa ja harrastajia ei ole, eikä yhteiskunnan rahaa tule laittaa yhtään enempää kuin Rukan, Kuopion ja Lahden mäkien ylläpitoon menee (siinäkin on kaksi liikaa). Todella hankala tilanne.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Nyt menestystä ei tule ja syyt siihen on tavallaan toissijaisia, mutta kierre on arvatenkin lähtenyt liikkeelle: piiloon maksukanaville -> näkyvyys pois -> harrastajamäärät laskuun -> menestys hiipuu -> näkyvyys vieläkin alemmaksi -> rahat pois -> sääntömuutoksia, mäkiprofiilit vaihtoon -> toisenlaiset lajiominaisuudet -> suomalainen valmennus jäänyt ajastaan -> rahaton lajiliitto -> kourallinen harrastajia -> kotikutoiset talkooseurat -> nykytila.
Jotenkin vaikea uskoa maksukanaville siirtymisen olleen kovin merkittävä tekijä, vaikka se harmittava isku lajin näkyvyydelle olikin. Harrastajamäärät lähti laskuun varmaan enempi muista syistä.

Ja maajoukkueen menestys lähti syöksyyn jo silloin kun harrastajia vielä oli. Saattoi olla jonkinlaista pöhötautia kuin Nokialla, luultiin että oltiin edelleen huipulla mutta valmennusopit ja olosuhteet mäkiprofiileineen oli vanhentunut käsiin. Kun Suomen mäkipiirit oli ilmeisesti aika kyräileviä ja kuppikuntaisia, niin uudistuksia oli vaikea saada läpi. Eikä tietysti rahaakaan ollut ihmeempiä reformeja tekemään.

Vielä tuolla ollaan kisoissa mukana, viime vuonna Antti Aalto hyppäsi mäkiviikolla kaikki kierrokset ja oli 15. Tällä kaudella Aallon taannuttua Kytösaho noussut ykköshyppääjäksi, ja selvittänyt sentään karsinnat itse kisoihin, vaikka niissä sitten jäänytkin häntäpäähän. Olympialaisten joukkuekisaa Suomi ei ilmeisesti kuitenkaan saa enää joukkuetta kasaan.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Ihan samalla tavalla se maastohiihto meni maksukanaville aikoinaan "piiloon" mutta kyllä niitä harrastajia taisi silti tulla. Maikkari kuitenkin näytti ilmaispuolellakin ihan hyvän aikaa kisoja mutta sitten kun muut hiihtolajit tuli myös valikoimaan niin silloin meni maksupuolelle. Silti se mäkihypyn taso oli kyllä romahtanut ennen sitä, pääasiassa siksi että Ahonen ja Hautamäki lopettivat.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kai tuo Väätäinen ihan huippuvalmentaja on. Ei yksi mies ihmeisiin pysty.

Samaa mieltä. Ensin pitäisi saada lahjakkaita ja hyvin valmennettuja hyppääjiä maajoukkueeseen. Esim. Aalto on 26- vuotias, aika turha tuossa vaiheessa odottaa isompaa kehitysloikkaa, oli valmentaja kuka tahansa.

Veikkaan, että nykyhyppääjät ovat fysiikaltaan ja lahjoiltaan kaukana vanhojen huippujen tasosta.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Veikkaan, että nykyhyppääjät ovat fysiikaltaan ja lahjoiltaan kaukana vanhojen huippujen tasosta.

Varmaan ovat, mutta sellaisia Risto Jussilaisen tasoisia lahjakkuuksia voivat olla. Ja mäkihypyssä tunnetusti suhdanteet vaihtelee oudosti. Aallon pitäisi nyt päästä viime kauden tasolleen takaisin, mikä tarkoittaisi säännöllistä sijoittumista sijoille 10-20. Ja tuurilla sitten kerran podiumille. Kytösahoa arvelen lahjakkaammaksi, ja voisi kenties joskus urallaan voittaakin maailmancup-kisan tai pari. Jos tehdään oikeita asioita.
 

Laiskiainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suomalaisen mäkihypyn tila on kyllä surullinen. näin vuosituhannen vaihteessa syntyneenä muistan, kuinka lapsena piti leikkiä Janne Ahosta, ja kova ukkohan kyseessä onkin, mistä kertoo myös kaksi huippu-urheiluun tehtyä paluuta.

Joku hieman parempimuistisempi voinee korjata, mutta olikohan niin, että Ahosen ensimmäisen paluun jälkeen homma rokkasi ihan hyvin tuloksellisestikin, mutta Vancouverin olympialaisten suurmäen koekierroksella tulleen kaatumisen jälkeen viimeistään kuningaskotkan paras liito loppui.

Joka tapauksessa tässä ketjussa onkin esitetty todella hyviä analyysejä siitä, miksi mäkihypyn tila on mitä on, mutta ehkäpä se vielä siitä ainakin sen verran nousisi, että joukkuemäessä saataisiin Suomestakin joukkue kasaan, ja se vielä mielellään toiselle kierrokselle. Saapa kuinka kauan Anssi Koivurannan enemmän, tai vähemmän tuurilla tullut voitto Insburckista 2014 säilyy viimeisimpänä suomalaisvoittona. Ainakin itse laittaisin @El Gordon tapaan toivoni Kytösahon harteille, sillä hän kuitenkin onnistui aikanaan putsaamaan palkintopöydän olympiafestivaaleilla (?)
 

Stevie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Harrastajien määrä vähentynyt rajusti takavuosista. Tosin onneksi ollaan jo menossa parempaan suuntaan kuten tuossa @Individual linkkaamasaa jutussa. Huomattavasti vähemmän satsataan lajiin kuin kärkimaat Itävalta, Puola, Norja, Saksa. Ahonen piti hommaa pitkään yksin pystyssä ja tulos hämäsi. Olisihan se mukavampi katsella jos suomalainen kärkikahinoissa. Toivottavasti taas joskus.
 

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Ihan samalla tavalla se maastohiihto meni maksukanaville aikoinaan "piiloon" mutta kyllä niitä harrastajia taisi silti tulla. Maikkari kuitenkin näytti ilmaispuolellakin ihan hyvän aikaa kisoja mutta sitten kun muut hiihtolajit tuli myös valikoimaan niin silloin meni maksupuolelle. Silti se mäkihypyn taso oli kyllä romahtanut ennen sitä, pääasiassa siksi että Ahonen ja Hautamäki lopettivat.

Käsittääkseni kyllä hiidossakin on melkein yhtä rajusti pudonnut harrastajien määrä nuorissa, mutta tuossa näkyy todennäköisesti vasta hieman myöhemmin vaikutukset kun nykyiset huiput lopettaa. Sähly taitaa ainakin yksi syypää olla ja viedä mahdollisia harrastajia ulkolajeista. Eli jos ratkaisuja pitäisi hakea niin räjäyttää sählyhallit.
 

N^Miksu

Jäsen
Käsittääkseni kyllä hiidossakin on melkein yhtä rajusti pudonnut harrastajien määrä nuorissa, mutta tuossa näkyy todennäköisesti vasta hieman myöhemmin vaikutukset kun nykyiset huiput lopettaa. Sähly taitaa ainakin yksi syypää olla ja viedä mahdollisia harrastajia ulkolajeista. Eli jos ratkaisuja pitäisi hakea niin räjäyttää sählyhallit.
Täällä tietoa harrastajien määrästä maastohiihdossa: Maastohiihdon harrastajamäärät romahtivat Suomessa – yksi kuva kertoo perinnelajin lohduttoman tilanteen

Mäkihypyllä on aika vaikea lähtökohta nousta takaisin suosituksi lajiksi: harrastuspaikkoja löytyy vain muutama hassu koko maasta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös