ritaripervonen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights
Pitäisi varmaan jo avata tästä suomalaisten muinaisesta menestyslajistakin ketju, kun legendaarinen Keski-Euroopan mäkiviikko lähestyy. Kolme suurinta voittajasuosikkia tulevalle kiertueelle ovat kiertueen edellinen voittaja Ryoyu Kobayashi, kaksi sitä edeltävää vienyt Kamil Stoch sekä Stefan Kraft, joka vei tittelin kaudella 2014-15. Mäkiviikon aiemmista voittajista on mielenkiintoista nähdä myös Peter Prevcin ja Gregor Schlierenzauerin nykyvire. Mäkihyppy on muutenkin nykyisin pääosin kokeneiden urheiljoiden heiniä, toisin kuin ammoisina v-tyylin alkuaikoina, jolloin nuoria sällejä puski liki joka kisassa esiin puskista. Myös tuulikompensaatio on tasoittanut suurimpia yllätyksiä viime vuosina ja vaikka laji on herkkä, niin erityisesti mäkiviikolla, jossa pitää onnistua neljässä eri kilpailussa, jyvät erottuvat kyllä akanoista. Mainittujen mestarimiesten lisäksi panoksensa mäkiviikon voittotaisteluihin antanee ainakin Karl Geiger sekä Norjan laaja joukkue, josta kovimpia lienevät Tande, Johansson ja Forfang. Lisäksi vähintään yksittäisissä kisoissa voivat säväyttää mm. Puolan kova ponnistaja Kubacki, viime kaudella selkeän kehitysaskeleen ottanut Sveitsin Peier sekä tällä kaudella samanmoiseen loikkaan kyennyt Itävällan Aschenwald.
Suomalaiset ovat tosiaan viime vuosina jääneet jälkeen useista kilpailijamaista sekä lajiin panostettujen taloudellisten resurssien, teknisen kehityksen että harrastajamäärien suhteen. Realismia ei ole siten odottaa laajaa suurmenestystä lähivuosina, mutta yksittäisiä huippuhyppääjä täältäkin voi silti tulla. Lähimpänä kansainvälistä kärkeä on Antti Aalto, jolla on periaatteessa potentiaalia pöljänä päivänä jopa top10-sijoitukseen, mutta alkukausi on ollut aika vaisu ja pisteille pääsy mäkiviikon useimmissa kisoissa olisi jo ihan hyvä suoritus. Muilta pisteille pääsy vaatii nappisuoritusta ja pientä onnea. Kytösaho, Alamommo ja Nousiainen ovat toki vielä varsin nuoria hyppääjiä ja vaikka/koska mistään superlupauksista ei ole kenenkään kohdalla kysymys, niin aikaa on vielä kehittyä. Kuten sanottua, useimmat mäkihyppääjät saavuttavat uransa parhaat tulokset vasta hiukan varttuneemmalla iällä.
Silti on rehellisesti myönnettävä, että Suomen kokonaistaso on laskenut oikeastaan vuosi vuodelta, eikä lupaavia junioreitakaan taida juuri olla. Sama on oikeastaan myös naisten puolella, jossa myös täällä ollaan edelleen kaukana kansainvälisestä kärjestä, vaikkei Julia Kykkänen enää ainoa kansainvälisiä kisoja kiertävä naishyppäjäämme olekaan. Mäkihyppy on silti hieno laji ja perinteetkin velvoittavat harrastamaan sitä edelleen täällä. Ruotsin tielle en nimittäin haluaisi. Siellähän mäkihyppy on käytännössä kuollut viime vuosikymmeninä, eikä yhdistettyä ole kaiketi juuri koskaan kilpailumielessä harrastettu. Perinteisten pohjoismaisten hiihtolajien osalta länsinaapurissa on keskitetty siis tyystin vain maastohiihtoon, johon on pystytty siten ehkä resurssoimaan enemmän voimavaroja.
Suomalaiset ovat tosiaan viime vuosina jääneet jälkeen useista kilpailijamaista sekä lajiin panostettujen taloudellisten resurssien, teknisen kehityksen että harrastajamäärien suhteen. Realismia ei ole siten odottaa laajaa suurmenestystä lähivuosina, mutta yksittäisiä huippuhyppääjä täältäkin voi silti tulla. Lähimpänä kansainvälistä kärkeä on Antti Aalto, jolla on periaatteessa potentiaalia pöljänä päivänä jopa top10-sijoitukseen, mutta alkukausi on ollut aika vaisu ja pisteille pääsy mäkiviikon useimmissa kisoissa olisi jo ihan hyvä suoritus. Muilta pisteille pääsy vaatii nappisuoritusta ja pientä onnea. Kytösaho, Alamommo ja Nousiainen ovat toki vielä varsin nuoria hyppääjiä ja vaikka/koska mistään superlupauksista ei ole kenenkään kohdalla kysymys, niin aikaa on vielä kehittyä. Kuten sanottua, useimmat mäkihyppääjät saavuttavat uransa parhaat tulokset vasta hiukan varttuneemmalla iällä.
Silti on rehellisesti myönnettävä, että Suomen kokonaistaso on laskenut oikeastaan vuosi vuodelta, eikä lupaavia junioreitakaan taida juuri olla. Sama on oikeastaan myös naisten puolella, jossa myös täällä ollaan edelleen kaukana kansainvälisestä kärjestä, vaikkei Julia Kykkänen enää ainoa kansainvälisiä kisoja kiertävä naishyppäjäämme olekaan. Mäkihyppy on silti hieno laji ja perinteetkin velvoittavat harrastamaan sitä edelleen täällä. Ruotsin tielle en nimittäin haluaisi. Siellähän mäkihyppy on käytännössä kuollut viime vuosikymmeninä, eikä yhdistettyä ole kaiketi juuri koskaan kilpailumielessä harrastettu. Perinteisten pohjoismaisten hiihtolajien osalta länsinaapurissa on keskitetty siis tyystin vain maastohiihtoon, johon on pystytty siten ehkä resurssoimaan enemmän voimavaroja.