Luonto on ihmeellinen

  • 47 379
  • 248
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Vesilintujen tai vaiko ainaskin sorsalintujen poikueet ovat kyllä melkoisen suuria.

Sinisorsien ja härkälintujen poikueita olen "seuraillut" varmaan viitisentoista vuotta mökillä. Perstuntumalla sanoisin, että härkälinnulla poikasia on lukumääräisesti vähemmän, mutta selviävät paremmalla prosentilla. Sorsalla on yleensä jotain 6-8 poikasta alkuunsa, ja loppukesästä niitä on jäljellä yleensä 2-4. Härkälinnulla on about luokkaa 3-5 koko kesän. Tiedä sitten hylätäänkö nuo sorsanpoikaset vai tappaako lokit/varikset/supikoirat/kissat ne? Hauista nimittäin arviolta 97 % on alle puolitoistakiloisia.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
@Remy Martin oletan sinun merimaisemasi olevan lähellä Raumaa eli kai sielläkin on näitä menestyslaji-merimetson kolonioita jonkin verran?
Merikotka käsittääkseni käyttää noita ravinnoksi, mikä on kivaa. Merikotka tuskin vaivautuu jotain pieniä linnun poikasia etsimään ja poimimaan, kun on isompaakin syötävää tarjolla riittävästi.
Haahkat ovat minulle outoja, mutta näihin lintuihin merikotkien lisääntyminen taitaa vaikuttaa ikävästi.

Ja jes, unohdin lokit yhtälöstä eli ovat varmasti merkittävämpiä vaikuttajia kuin varikset .
 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
syövätkö hauet pikkuisia suloisia telkänpoikasia ja jos, niin kuinka usein ehkäpä.

Lähes parisenkymmentä vuotta aikaa siitä kun olin pikkupoikana kalassa järvellä niin katselin jotain vesilintuemoa ja poikasia joita oli viisi, pian kävi iso molskahdus ja yksi päätyi oletettavasti hauen kitaan. Poukamassa kun noita haukia tuntui paljon olevan enkä usko, että mikään muu kala saattoi olla kyseessä kuin hauki.
 

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
@Remy Martin oletan sinun merimaisemasi olevan lähellä Raumaa eli kai sielläkin on näitä menestyslaji-merimetson kolonioita jonkin verran?

Onneksi omalla torpalla on sen verran etäisyyttä Raumaan etteivät sikäläiset koloniat täällä juurikaan näy. Hiljattain tästä lensi yli kaksi monen kymmenen merimetson parvea peräjälkeen, olivat matkalla etelään. Joskus joku yksittäinen lintu jää lähikivelle istuskelemaan ja kuivattelemaan siipiään. Mutta ongelmaksi asti kyseiset linnut eivät onneksi ole seudulla lisääntyneet.
 

Andi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, Tappara
Nyt on muuten melkein parhaat hetket seurata Ylen kautta tuota hirvilivelähetystä Ruotsin maalta, kun eläimetkin ovat saapuneet pelipaikoille. Kameroissakin on liikennettä hyvin.

Pari viikkoa sitten tuli mökillä seurattua pimeätähtäimellä pellon reunassa kun emä karkoitti viimevuotista vasaa uuden tieltä pois. Oli hienon näköistä ja samalla melkein pelottavaa pimeässä, kun ei tuollaista murahtelua ole aiemmin noiden toimesta kuullut.
 

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Onko täällä joutsenten sielunelämää tuntevia? Meillä on ”ongelmana” pari kyhmyjoutsenta. Nämä yksilöt tykkäävät viettää aikaansa vähän turhan lähellä, eli nukkuvat ja istuskelevat melkein pihalla. Käydään ajamassa niitä pois ainakin kerran päivässä. Joutsenet ovat todella velttoja tapauksia, pois ajettaessa eivät käyttäydy lainkaan agressiivisesti vaan päinvastoin korostetun flegmaattisesti. Vaikka menee ihan metrin päähän niin eivät jaksa edes näyttää siltä että lähtisivät lentoon vaan löntystelevät jaloin vaivalloisen näköisesti veteen.

Sinällään joutsenet eivät haittaa mutta en halua havahtua yhtäkkiä siihen että heillä olisi pesä ja munat tuossa vieressä, jolloin myös käytös muuttuisi luultavasti agressiiviseksi. Ja paskovathan nuo melkolailla, mutta se ei täällä mettässä ole mikään kovin iso ongelma, lähinnä harmittaa silloin kun alueelta käy muutaman kerran kesässä heinää lyhentämässä.

Pystyykö jostain tunnistamaan uros ja naarasjoutsenen? Jos saisi varmuuden että kyseessä olisi esimerkiksi härkäpari niin ei tarvitsisi murehtia käytöksen muuttumista poikasten myötä.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
"Super Flower Moon" eli vuoden 2020 viimeinen superkuu oli toissapäivänä ja olihan sitä sitten pakko käydä ihailemassa, joskin tarkoitukseni oli lähteä jo ennen valoisaa aikaa. Ihan kivasti tuo tarttui Huawei P30 Pron kameralle :)

PS. kuva on siis otettu Suomen aikaa 8.5. aamuyöstä mutta itse täysikuu tapahtui jo 7.5, siksi ko. päivämäärä.
 

Liitteet

  • täysikuu 7.5.2020.jpg
    täysikuu 7.5.2020.jpg
    212,1 KB · kertaa luettu: 336
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Ainakin sinisorsa, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, härkälintu, tavi, kalatiira, kalalokki, harmaalokki, laulujoutsen, kuikka, merimetso ja kanadanhanhi. Toki tavanomaisista havainnoista uupuu vielä meriharakka ja silkkiuikku (ja selkälokki, mutta ovat vähenemään päin olleet).

Lisätään nyt vaikka tähän muistilistaan haapana, kun sellainen tuossa laiturin kulmalla kävi näyttäytymässä. Rantasipin voinee kans laskea vesilinnuksi.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Pystyykö jostain tunnistamaan uros ja naarasjoutsenen? Jos saisi varmuuden että kyseessä olisi esimerkiksi härkäpari niin ei tarvitsisi murehtia käytöksen muuttumista poikasten myötä.
Tuskin on härkäpari. Melko varmasti nuoripari, joka nyt vasta varailee pelipaikkoja seuraavan kesän terrorisoinnilleen. Tuohan on meidän isoilla räpyläjalkaisilla aika normaalia, kun eivät ihan kerkeä kaikki ensimmäisenä paluuvuotenaan vielä pesimäkypsiksi.

Mutta koetappa häätää rannasta luonnonsuojelulain voimalla suojeltu elikko. ELY-keskuksessa nauravat sulle.
 

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Mutta koetappa häätää rannasta luonnonsuojelulain voimalla suojeltu elikko. ELY-keskuksessa nauravat sulle.

Siksi tavoite onkin häiritä pariskuntaa siinä määrin että ajattelelisivat toisaalla olevan parempi pesiä. Valoa näkyy siinä määrin tunnelin päässä etteivät pyöri nurkissa enää ihan niin paljon kuin vielä viikko sitten, ovat löytäneet vastarannalta itselleen paikan josta ei käydä säännöllisesti pois.
 

redpecka

Jäsen
Hu huu-hu, hu huu-hu. Hu huu-hu, hu huu-hu. Hu huu-hu, hu huu-hu.

Hu huu-hu, hu huu-hu. Hu huu-hu, hu huu-hu. Hu huu-hu, hu huu-hu.

Tunnen olemassaoloni niin kodikkaaksi kun tuo (nuo) lintu (linnut) huhuilee taas heti aamusta. Se joku sepelikyyhkynen tai vastaava joka vetää espanjan murteella. Aikaisemmin sanoin, että luultavasti taloni räystäillä pesivistä kyyhkyläisistä kyse, mutta kun kävelenen johonkin suuntaan kodistani se sama hu-huuhuilu silti jatkuu ja jatkuu ja on mahdoton sanoa kaupungin kaikuvassa ympäristössä että mistä se alunperin tulee vai tuleeko sittenkin sisältä pääni.

Kaupunkilaisluonnonääniksi lasken vielä esimerkiksi yöllä tapahtuvan roskistentyhjennysoperaatiot. Sitä tuntee olevansa luontoäidin hellässä turvallisessa huomassa kun roskisauton pumput suorittavat mekaanista ääntään.
 

Hubacek

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Vegas Golden Knights, altavastaajat
Juu kyyhkynenhän se. Paras versio taitaa olla Claude Girouxin vittuilu van Riemsdykille.

Eilen oli hieno hetki kun vaimo huutaa yhtäkkiä lapsia ikkunaan katsomaan. Viereisellä pellolla juoksi kaksi metsäpeuraa.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Pääsin ihmeellisen luonnon uunottamaksi muutama päivä sitten kun olin varma elämäni ensimmäisestä herhiläishavainnosta mutta lopulta ilmeni kyseessä olleen haavanlasisiipi (Sesia apiformes). Erittäin hyvä suojaväri kyllä kyseisellä täysin vaarattomalla, melko suurella (kuvan otus n. 3 cm) ja varmasti makoisasti linnuille maistuvalla perhosella kun ei sitä uskaltanut itsekään mennä niin lähelle että olisi pystynyt erottamaan eittämättä lähikuvista selvähkösti näkyvät vinkit siitä ettei kyseessä tosiaan ole pistiäinen, vaan perhonen.
 

Liitteet

  • 1594282675843.png
    1594282675843.png
    537,9 KB · kertaa luettu: 302

redpecka

Jäsen
Pääsin ihmeellisen luonnon uunottamaksi muutama päivä sitten kun olin varma elämäni ensimmäisestä herhiläishavainnosta mutta lopulta ilmeni kyseessä olleen haavanlasisiipi (Sesia apiformes). Erittäin hyvä suojaväri kyllä kyseisellä täysin vaarattomalla, melko suurella (kuvan otus n. 3 cm) ja varmasti makoisasti linnuille maistuvalla perhosella kun ei sitä uskaltanut itsekään mennä niin lähelle että olisi pystynyt erottamaan eittämättä lähikuvista selvähkösti näkyvät vinkit siitä ettei kyseessä tosiaan ole pistiäinen, vaan perhonen.
Ai tuo on perhonen. Okei sitten. Ovela otus. Propsit SaiPa-verkkareista.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tuossa kesäkuussa kävelin sattumalta pahki jotain lintupesuetta, joka oli juuri lähtenyt pesästään. Olisiko olleet harmaasieppoja, vaikea arvioida pienistä harmaista rääpäleistä. Siinä kun ne räpistelivät ja piipittivät pään ympärillä niin tuli elävästi mieleen se efekti joka seuraa, kun vanhoissa piirretyissä putoaa alasin päähän.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Nuo sepelkyyhkyt on kyllä jännää porukkaa, kovia panohaluja on koirailla ainakin. Huuhuilevat pitkin kevättä ja kesääkin.
Ovat lisääntyneet täällä landella, ainakin omakotiloalueilla melkoisesti.

Ja vielä pitää nostaa heistäkin tämä sukunsa klassikkohuomio: missä ovat pulun poikaset?
Kaupunkijuttu on tuo, mutta ei näy ikinä sepelkyyhkyn poikasia täälläpäinkään.
Rastaan poikasia kyllä, pikkulintujen poikasten parvia viukuttaa pensaissa kivan paljon, mutta en vain ikinä näe sepelkyyhkyjen poikasia. Vaikka nussivat jopa kolme kertaa vuodessa. Metkoja lintuja ovat ne. Tai ainakin näkymättömät poikaset siis.
 

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Parisen viikkoa sitten saavuin mökille illansuussa. Kannoin tavarat mökin terassille ja avaimia taskun pohjalta etsiessäni katseeni osui läheisen puun linnunpönttöön. Lentoaukon suulla näytti olevan siinä pesivän kirjosieppoparin naaraspuolinen yksilö. Lintu yritti lähteä lentoon, muttei päässyt irti pöntöstä. Puolenkymmentä yritystä seurasin, ei vaan päässyt irti. Arvelin, että linnun jalka olisi jäänyt kiinni pöntön kylkeen, mutten maasta käsin päässyt varmuuteen siitä. Tuumasin, että kyllä se siitä lähtee, vaan eipä lähtenyt.

Noin vartin kuluttua tilanne oli edelleen sama ja silloin päätin puuttua asiaan, sillä pöntöstä kuuluva sirkuttivat oli jo kohtuullisen kova ja sävyltään vaativa. Hain tikapuut ja kipusin pöntölle. Lintuparka hätääntyi ja pyrki kaikin keinoin pakoon siinä onnistumatta. Nappasin linnun hellästi kouraani ja puristin hellästi, etten rusentaisi sitä hengiltä. Jalka oli takertunut siimaan, jota lintu oli käyttänyt pesämateriaalina. Siima irtosi helposti ja lintu lennähti kädestäni paidan rintamukseen kiinni ja siitä edelleen maahan. Ei enää jaksanut paeta, vaan antoi ottaa kiinni uudestaan. Nostin linnun pieneen puuhun, josta se heti lähti lentoon, joka päätyi mahalaskuun noin kymmenen metrin päähän. Sieltä en sitä enää löytänyt, vaan häipyi jonnekin aluskasvillisuuden sekaan.

Pöntöllä kävi seuraavana päivänä ainoastaan koiras ruokkimassa poikasia. Oletin, että naaras on kuollut uupumuksesta (tai siitä että näki naamani ;). Mutta toisena päivänä irroittaminen jälkeen naaras yhtä äkkiä lennähti terassille. Siinä se ikään kuin ilmoittautui ja lennähti sitten pesäänsä. Poikasten ruokinta jatkui taas molempien ”vanhempien” voimin. Viikko tuosta eteenpäin ja pihassa pyörii yhteensä kuusi kirjosieppoa.
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Nuo sepelkyyhkyt on kyllä jännää porukkaa, kovia panohaluja on koirailla ainakin. Huuhuilevat pitkin kevättä ja kesääkin.
Ovat lisääntyneet täällä landella, ainakin omakotiloalueilla melkoisesti.

Ja vielä pitää nostaa heistäkin tämä sukunsa klassikkohuomio: missä ovat pulun poikaset?
Kaupunkijuttu on tuo, mutta ei näy ikinä sepelkyyhkyn poikasia täälläpäinkään.
Rastaan poikasia kyllä, pikkulintujen poikasten parvia viukuttaa pensaissa kivan paljon, mutta en vain ikinä näe sepelkyyhkyjen poikasia. Vaikka nussivat jopa kolme kertaa vuodessa. Metkoja lintuja ovat ne. Tai ainakin näkymättömät poikaset siis.
Todistin kerran Tallinnassa Viruhotellin edustalla olevassa isossa risteyksessä pulun syntymän. Katselin siinä liikennettä kun tien kuopasta pomppasi esiin ilmielävä täysikokoinen pulu, sieltä ne siis tulee, maan alta Tallinnassa.

Keväämmällä parvekkeelle laittamani hyönteishotelli on mahdollisesti saanut asukkaan, yhdessä putkessa on ovi laitettu kiinni, ehkä joku on varastoinut evästä sinne.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Perjantaina tuli nähtyä syksyn ensimmäinen kurkiaura, 14 yksilöä. Enpä ole noita näin aikaisin kesällä nähnyt.

No, eivät nuo tietenkään muutolla vielä olleet, vaan todennäköisesti siirtymässä jonnekin peltoaukeille, missä parveilevat ja keräävät voimia pari kuukautta ennen muutolle lähtöä.
 

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lisää luontohavaintoja...

Koko kesän olen kuullut mökin ympäristöstä jännää linnun ääntä, jota en ole aiemmin kuullut. Näköhavainnot linnusta sekä ahkera googlaIlu toivat tulosta, lintu on nuolihaukka. Eilen illalla paljastui, että kyseisiä lintuja onkin kaksin kappalein, sillä pääsin todistamaan huimaa kolmimaaottelua. Mökkini on saaressa ja vieressä on muitakin saaria ja luotoja, joissa jälkimmäisissä asustelee lokkeja.

Ilmataistelussa oli kolme eri lintulajia osapuolina. Oli parvi variksia ja kalalokkeja tämän nuolihaukkaparin lisäksi. Varikset istuivat viereisen saaren puissa ja lokit heti saaren vieressä olevalla luodolla. Haukat ilmestyivät paikalle ravintoa jahtaamaan. Aikansa kierrettyään ne syöksähtelevät todella nopeilla liikkeillä vuoroin varisten ja vuoroin lokkien kimppuun. Molemmat takaa-ajetut lintuparvelle lähtivät lentoon. Varikset (N. 10 yksilöä) olivat sen verran fiksuja, että pysyivät parvessa ja lähtivät pakoon. Lokit, joiden pesäluodon liepeillä taistelu käytiin, pyrkivät luonnollisesti suojaamaan vielä pesässä tai sen lähistöllä olevia poikasiaan.

Haukat saivat syösyillään lokkiparven hajalleen ja niin siinä lopulta kävi, että ainakin yksi lokinpoika päätyi luultavimmin nuolihaukan poikasten ravinnoksi. Oli siinä melkoista ääntelyä kun varisparvi ja puolenkymmentä lokkia koittaa häätää petolintuja. Sen verran kaukana (n. 150 metriä) taistelu käytiin, että kuvaamallani videolla ei juuri lintuja näy ja kuuluukin lähinnä tuulen suhina.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Monenlaista luontokokemusta ollut tänä kesänä. Soutamalla selkämeren uloimpaan saareen ja sinne jääminen jumiin kataja/tyrniviidakkoon ja näkemällä monenlaista erikoista eläin ja kasvilajia. Ympäristö sanoinkuvaamattoman upea ja ainutlaatuinen maisemallisesti ym.

Lisäksi länsisuomalaisesssa kansallispuistossa leiriytyminen klo 22 ja teltan pystytyksen yhteydessä koira kiinni puuhun, jonka seurauksena ryhtyi ulisemaan, johon yhtäkkiä susilauma vastasi ulvonnalla. Nukahtaminen klo 00.30 ja herääminen klo 02 kovaan pam-ääneen varsin läheltä ja sen jälkeen erikoista painimisen ääntä, suoranaista kiljuntaa. Teltta oli 20 m päässä grillauspaikasta. Siinä oli luultavasti joku metsän asukki käynyt rasvoja nuolemassa ja yrittänyt nostaa peltiä, josta kova ääni. Erikoinen hetki herätä tuollaiseen. Luultavasti eläimiä oli 'kiljunnan' perusteella kaksi. Jonkinlainen tappelutilanne syntyi. Ei ehtinyt näkemään äänen aiheuttajaa. Luonto onkin parhaimmillaan silloin kun se jää osaksi mysteeriksi. Ehkä olivat susia, ehkä vain kettuja tai supia, tuskin karhu kuitenkaan, mutta pieni eläin ei peltejä availe. Huuto sen jälkeen kertoo osaksi myös taka-ajotilanteesta.
 
Viimeksi muokattu:

MegaForce

Jäsen
Minulle kaikkein suurin sekä kiehtovin erämaa on meri. Itse en ole kuin sen pintaa nähnyt, mutta mitä se kätkeekään syvyyksiinsä, on todella kiehtovaa ja jännittävää. Täysin toinen sivilisaatio, jossa ei meidän tuntemamme lait päde. Toisaalta ihminen on myös siihen mennyt sekaantumaan ja on tuhoamassa tätä pinnan alla sijaitsevaa maailmaa minkä kerkiää.
 

redpecka

Jäsen
Olisi luontainen biologinen sisältäkumpuava tarve saada kosketusta elukoihin. Ei tarttisi olla välttämättä pörrönen, mutta torakoita en silti halua eikä ne oo pörrösii. Katsellapa vaikka koppakuoriasen elämää siinä jalat ristissä yksi päivä. Jos vielä polttaisin piippua - se tuhisisi siinä mukana kivasti, piippu ja kuoriainen.

Piti ihan kirjoittaakin jotain tähän, mutta unohtui kun rupesin fiilistelemään. Ehkä se tulee myöhemmin.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Olisi luontainen biologinen sisältäkumpuava tarve saada kosketusta elukoihin. Ei tarttisi olla välttämättä pörrönen, mutta torakoita en silti halua eikä ne oo pörrösii. Katsellapa vaikka koppakuoriasen elämää siinä jalat ristissä yksi päivä. Jos vielä polttaisin piippua - se tuhisisi siinä mukana kivasti, piippu ja kuoriainen.

Piti ihan kirjoittaakin jotain tähän, mutta unohtui kun rupesin fiilistelemään. Ehkä se tulee myöhemmin.
Polttele sitten nikotiinitonta sekoitusta, kun nikotinoidit ovat aika monelle pikkuotukselle erittäin myrkyllisiä.

Tykkään kyllä itsekin seurailla koppisten touhuja. Sienimetsissä pääsee aina bongaamaan vähintään metsäsittiäisiä niistä mukavimmista otuksista ja aina ihmetyttää että miten semmoinen otus voi luonnossa pysyä hengissä edes kun katkokävelyä on enemmän kuin legendaarisella Marcilla legendaarisessa ohjelmassa Katkolle ja aika moni löydetty on jo pienten muurahaisten saaliina.

Kaupunkiympäristössä tulee nähtyä yllättävän usein kultakuoriaisia (ovat kyllä upeita) ja paikasta riippumatta kimalaiset hymyilyttävät aina. Tai no penskana ei hymyilyttänyt kun ensimmäisen kerran pääsi kokemaan miltä tuntuu astua paljain jaloin hengettömän semmoisen päälle, mutta pääsääntöisesti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös