Luonto on ihmeellinen

[Wiljami]

Tuli unohduttua tänään Jyväskylässä ulkoillessa pitkäksi toviksi Vehkalammen rantaan ihmettelemään lammen rannan elämää. Koivuissa reippaasti punakylkirastaita laulamassa ja ilmassa pörräsi (mantu?)kimalaisia, mutta varsinainen aktiviteetti tapahtui rantavyöhykkeellä. Suorastaan hurja kuhina hopeaseppiä, malluaisia, vesimittareita ja muita pienempiä otuksia ja muutama todella kookkaan oloinen vesikotilokin (olisiko sitten peräti isokiekkokotiloita olleet, en lähtenyt kavereita kiusaamaan tarkempaa käpistelyä varten, etenkin kun en noita varmuudella ilman viitemateriaalia tunnistaisi kuitenkaan). Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä kotipaikalla vaihtamassa autoona kesärenkaat ja harrastamassa klapitalkoita (sosiaalinen etäisyys muistaen), samalla pääsee tämän vuoden ensimmäistä kertaa lämmittämään rantasaunaa (ja yöpymään siellä). Hauska nähdä onko rannan vakituiset kesäasukkaat, eli pikkukoskelot jo palanneet talvimatkoiltaan.

 

[Virveliä kainaloon]

Kas tällainen ketju. No kirjoitanpa sen verran, kun pääsin tuossa viikonloppuna lähietäisyydeltä todistamaan lenkillä ollessani tilannetta, jota nyt ei niin kovin usein pääse näkemään. Joku urpianen tmv. räpytteli ojanpohjalta pientareella kasvaneen männyn oksalle, ja keskitin katseeni siihen. Sekunteja tästä suoraan pääni takaa yläviistosta syöksyi haukka (oletettavasti varpus-) suoraan pikkulintua kylkeen ja jatkoi samalla vauhdilla metsään. Ei jäänyt pikkulinnusta edes sitä märkää läiskää.

Aiempaa laajempi kirjo on kyllä ollut vesilintuja mökkiseudulla tänä keväänä. Ainakin sinisorsa, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, härkälintu, tavi, kalatiira, kalalokki, harmaalokki, laulujoutsen, kuikka, merimetso ja kanadanhanhi. Toki tavanomaisista havainnoista uupuu vielä meriharakka ja silkkiuikku (ja selkälokki, mutta ovat vähenemään päin olleet). Uusia ainakin isokoskelo ja merimetso. Lisäksi joutsenet ovat asettuneet kuuloetäisyyden päähän, voisivat kyllä olla asettumatta.

 

[Walkin]

Yhdellä voimakasvirtaisella koskella yksi päivä telkkäemo poikueensa kanssa ui koskea ylös ja sitä kaverin kanssa seurattiin ettei paljon noita lintuja tunnu päätä huimaavan, sen verran vesi kohisee siinä. Aikamoinen näky kieltämättä ja poikasilta kova suoritus päästä kosken yläpäähän kun voimakas virtaus oli kuitenkin useampi sata metriä pitkä. Yksi poikasista jäi kuitenkin virran viemäksi eikä päässyt ylös vaan jäi sitten kosken alajuoksulle yksin piipittämään. Toivottavasti emo poikueensa kanssa palaa takaisin kosken alapäähän ennen kuin on liian myöhäistä...

 

[Lemminkäinen]

Yhdellä voimakasvirtaisella koskella yksi päivä telkkäemo poikueensa kanssa ui koskea ylös ja sitä kaverin kanssa seurattiin ettei paljon noita lintuja tunnu päätä huimaavan, sen verran vesi kohisee siinä. Aikamoinen näky kieltämättä ja poikasilta kova suoritus päästä kosken yläpäähän kun voimakas virtaus oli kuitenkin useampi sata metriä pitkä. Yksi poikasista jäi kuitenkin virran viemäksi eikä päässyt ylös vaan jäi sitten kosken alajuoksulle yksin piipittämään. Toivottavasti emo poikueensa kanssa palaa takaisin kosken alapäähän ennen kuin on liian myöhäistä...

Tuo poikasten ripottelu on telkältä ihan tietoinen ratkaisu. Poikaset pärjää pienestä pitäen yksinkin, eikä emo esimerkiksi ruoki niitä. Vähän tuollainen haravajärjestelmä elämän vakioveikkauksessa, jolla taataan ainakin joidenkin poikasten selviäminen aikuiseksi.

 

[arvee]

Vesilintujen tai vaiko ainaskin sorsalintujen poikueet ovat kyllä melkoisen suuria.
Onko kenelläkään mitään tutkimusta tai empiriaa tarjota kysymykseeni: syövätkö hauet pikkuisia suloisia telkänpoikasia ja jos, niin kuinka usein ehkäpä. Varikset varmaan ovat myös innokkaina kytiksellä.

Eli vesilinnut munivat paljon munia ja saavat myös paljon poikasia eivätkä silti täytä maailmaa kuin ihmiset tekevät.
Kuka ( ihmisprononimi valintani, nykyään näköjään käytetään myös ketä- versiointia.?.) tappaa pieniä telkkiä eniten?

 

[Sistis]

Vesilintujen tai vaiko ainaskin sorsalintujen poikueet ovat kyllä melkoisen suuria.
Onko kenelläkään mitään tutkimusta tai empiriaa tarjota kysymykseeni: syövätkö hauet pikkuisia suloisia telkänpoikasia ja jos, niin kuinka usein ehkäpä. Varikset varmaan ovat myös innokkaina kytiksellä.

Eli vesilinnut munivat paljon munia ja saavat myös paljon poikasia eivätkä silti täytä maailmaa kuin ihmiset tekevät.
Kuka ( ihmisprononimi valintani, nykyään näköjään käytetään myös ketä- versiointia.?.) tappaa pieniä telkkiä eniten?

Isokoskelolla on usein todella näyttäviä poikaslaumoja perässään, mutta silloin siinä on jostain syystä useamman emon poikaset yhden huolehdittavana. Mökillä joskus laskeskelin 18 poikasta yhdellä kertaa, ja mitä lueskelin, niin tällaisissa poikueissa on joskus yli 20 yksilöä.

Kyllähän hauet noita poikasia käsittääkseni joskus verottavat. Mökillä joskus yövyimme rannassa laavulla, ja heräsimme yöllä kovaan meteliin. Harmaalokki ahdisteli erilleen joutunutta poikasta. Kun kömmimme ylös, lokki pelästyi meitä, ja poikasen mahdollisuudet selvitä aikuiseksi kasvoivat sillä kertaa ainakin vähän suuremmiksi.

 

[Remy Martin]

Kirjoitanpa minäkin näkemäni tapauksen joitain päiviä sitten. Läheinen luoto noin puolen kilometrin päässä on lokkien suosima pesäpaikka. Tässä yhtenä tyynenä iltana alkoi luodolta kuulumaan kauhea älämölö ja rääkynä. Merikotka oli lokkeja kiusaamassa. Siellä lensi arviolta 30 pikkulinnulta näyttävää lokkia kotkan ympärillä. En nähnyt kotkan kertaakaan laskeutuvan vaan pyöri hetken luodon ympärillä lokkiparven riehuessa ympärilllä ja lähti sitten takaisin pesäänsä kohti. En tiedä oliko kotka saanut saalista ennen kuin aloitin tilanteen tarkkailun, mutta itse en nähnyt että kotkalla olisi ollut tuottoisa reissu.

Noin vuosi sitten näin saman(?) kotkan ihan pihamme vieressä naapurin puolella olevan pystyynkuolleen puun latvassa istuskelemassa. Harmittaa etten oikein rekisteröinyt tilannetta tarpeeksi aikaisin vaikka katsoin lintua puunlatvassa istuskelemassa varmaan toistakymmentä sekuntia ennen kuin se lähti lentoon ja vasta sitten ymmärsin kyseessä olevan merikotkan.

 

[Virveliä kainaloon]

Vesilintujen tai vaiko ainaskin sorsalintujen poikueet ovat kyllä melkoisen suuria.

Sinisorsien ja härkälintujen poikueita olen "seuraillut" varmaan viitisentoista vuotta mökillä. Perstuntumalla sanoisin, että härkälinnulla poikasia on lukumääräisesti vähemmän, mutta selviävät paremmalla prosentilla. Sorsalla on yleensä jotain 6-8 poikasta alkuunsa, ja loppukesästä niitä on jäljellä yleensä 2-4. Härkälinnulla on about luokkaa 3-5 koko kesän. Tiedä sitten hylätäänkö nuo sorsanpoikaset vai tappaako lokit/varikset/supikoirat/kissat ne? Hauista nimittäin arviolta 97 % on alle puolitoistakiloisia.

 

[arvee]

@Remy Martin oletan sinun merimaisemasi olevan lähellä Raumaa eli kai sielläkin on näitä menestyslaji-merimetson kolonioita jonkin verran?
Merikotka käsittääkseni käyttää noita ravinnoksi, mikä on kivaa. Merikotka tuskin vaivautuu jotain pieniä linnun poikasia etsimään ja poimimaan, kun on isompaakin syötävää tarjolla riittävästi.
Haahkat ovat minulle outoja, mutta näihin lintuihin merikotkien lisääntyminen taitaa vaikuttaa ikävästi.

Ja jes, unohdin lokit yhtälöstä eli ovat varmasti merkittävämpiä vaikuttajia kuin varikset .

 

[Walkin]

syövätkö hauet pikkuisia suloisia telkänpoikasia ja jos, niin kuinka usein ehkäpä.

Lähes parisenkymmentä vuotta aikaa siitä kun olin pikkupoikana kalassa järvellä niin katselin jotain vesilintuemoa ja poikasia joita oli viisi, pian kävi iso molskahdus ja yksi päätyi oletettavasti hauen kitaan. Poukamassa kun noita haukia tuntui paljon olevan enkä usko, että mikään muu kala saattoi olla kyseessä kuin hauki.

 

[Remy Martin]

@Remy Martin oletan sinun merimaisemasi olevan lähellä Raumaa eli kai sielläkin on näitä menestyslaji-merimetson kolonioita jonkin verran?

Onneksi omalla torpalla on sen verran etäisyyttä Raumaan etteivät sikäläiset koloniat täällä juurikaan näy. Hiljattain tästä lensi yli kaksi monen kymmenen merimetson parvea peräjälkeen, olivat matkalla etelään. Joskus joku yksittäinen lintu jää lähikivelle istuskelemaan ja kuivattelemaan siipiään. Mutta ongelmaksi asti kyseiset linnut eivät onneksi ole seudulla lisääntyneet.

 

[Andi]

Nyt on muuten melkein parhaat hetket seurata Ylen kautta tuota hirvilivelähetystä Ruotsin maalta, kun eläimetkin ovat saapuneet pelipaikoille. Kameroissakin on liikennettä hyvin.

Pari viikkoa sitten tuli mökillä seurattua pimeätähtäimellä pellon reunassa kun emä karkoitti viimevuotista vasaa uuden tieltä pois. Oli hienon näköistä ja samalla melkein pelottavaa pimeässä, kun ei tuollaista murahtelua ole aiemmin noiden toimesta kuullut.

 

[Remy Martin]

Onko täällä joutsenten sielunelämää tuntevia? Meillä on ”ongelmana” pari kyhmyjoutsenta. Nämä yksilöt tykkäävät viettää aikaansa vähän turhan lähellä, eli nukkuvat ja istuskelevat melkein pihalla. Käydään ajamassa niitä pois ainakin kerran päivässä. Joutsenet ovat todella velttoja tapauksia, pois ajettaessa eivät käyttäydy lainkaan agressiivisesti vaan päinvastoin korostetun flegmaattisesti. Vaikka menee ihan metrin päähän niin eivät jaksa edes näyttää siltä että lähtisivät lentoon vaan löntystelevät jaloin vaivalloisen näköisesti veteen.

Sinällään joutsenet eivät haittaa mutta en halua havahtua yhtäkkiä siihen että heillä olisi pesä ja munat tuossa vieressä, jolloin myös käytös muuttuisi luultavasti agressiiviseksi. Ja paskovathan nuo melkolailla, mutta se ei täällä mettässä ole mikään kovin iso ongelma, lähinnä harmittaa silloin kun alueelta käy muutaman kerran kesässä heinää lyhentämässä.

Pystyykö jostain tunnistamaan uros ja naarasjoutsenen? Jos saisi varmuuden että kyseessä olisi esimerkiksi härkäpari niin ei tarvitsisi murehtia käytöksen muuttumista poikasten myötä.

 

[Breeze Harbour]

"Super Flower Moon" eli vuoden 2020 viimeinen superkuu oli toissapäivänä ja olihan sitä sitten pakko käydä ihailemassa, joskin tarkoitukseni oli lähteä jo ennen valoisaa aikaa. Ihan kivasti tuo tarttui Huawei P30 Pron kameralle :)

PS. kuva on siis otettu Suomen aikaa 8.5. aamuyöstä mutta itse täysikuu tapahtui jo 7.5, siksi ko. päivämäärä.

 

[Virveliä kainaloon]

Ainakin sinisorsa, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, härkälintu, tavi, kalatiira, kalalokki, harmaalokki, laulujoutsen, kuikka, merimetso ja kanadanhanhi. Toki tavanomaisista havainnoista uupuu vielä meriharakka ja silkkiuikku (ja selkälokki, mutta ovat vähenemään päin olleet).

Lisätään nyt vaikka tähän muistilistaan haapana, kun sellainen tuossa laiturin kulmalla kävi näyttäytymässä. Rantasipin voinee kans laskea vesilinnuksi.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Pystyykö jostain tunnistamaan uros ja naarasjoutsenen? Jos saisi varmuuden että kyseessä olisi esimerkiksi härkäpari niin ei tarvitsisi murehtia käytöksen muuttumista poikasten myötä.

Tuskin on härkäpari. Melko varmasti nuoripari, joka nyt vasta varailee pelipaikkoja seuraavan kesän terrorisoinnilleen. Tuohan on meidän isoilla räpyläjalkaisilla aika normaalia, kun eivät ihan kerkeä kaikki ensimmäisenä paluuvuotenaan vielä pesimäkypsiksi.

Mutta koetappa häätää rannasta luonnonsuojelulain voimalla suojeltu elikko. ELY-keskuksessa nauravat sulle.

 

[Remy Martin]

Mutta koetappa häätää rannasta luonnonsuojelulain voimalla suojeltu elikko. ELY-keskuksessa nauravat sulle.

Siksi tavoite onkin häiritä pariskuntaa siinä määrin että ajattelelisivat toisaalla olevan parempi pesiä. Valoa näkyy siinä määrin tunnelin päässä etteivät pyöri nurkissa enää ihan niin paljon kuin vielä viikko sitten, ovat löytäneet vastarannalta itselleen paikan josta ei käydä säännöllisesti pois.

 

[Hubacek]

Juu kyyhkynenhän se. Paras versio taitaa olla Claude Girouxin vittuilu van Riemsdykille.

Eilen oli hieno hetki kun vaimo huutaa yhtäkkiä lapsia ikkunaan katsomaan. Viereisellä pellolla juoksi kaksi metsäpeuraa.

 

[Wiljami]

Pääsin ihmeellisen luonnon uunottamaksi muutama päivä sitten kun olin varma elämäni ensimmäisestä herhiläishavainnosta mutta lopulta ilmeni kyseessä olleen haavanlasisiipi (Sesia apiformes). Erittäin hyvä suojaväri kyllä kyseisellä täysin vaarattomalla, melko suurella (kuvan otus n. 3 cm) ja varmasti makoisasti linnuille maistuvalla perhosella kun ei sitä uskaltanut itsekään mennä niin lähelle että olisi pystynyt erottamaan eittämättä lähikuvista selvähkösti näkyvät vinkit siitä ettei kyseessä tosiaan ole pistiäinen, vaan perhonen.

 

[Peltinen]

Tuossa kesäkuussa kävelin sattumalta pahki jotain lintupesuetta, joka oli juuri lähtenyt pesästään. Olisiko olleet harmaasieppoja, vaikea arvioida pienistä harmaista rääpäleistä. Siinä kun ne räpistelivät ja piipittivät pään ympärillä niin tuli elävästi mieleen se efekti joka seuraa, kun vanhoissa piirretyissä putoaa alasin päähän.

 

[arvee]

Nuo sepelkyyhkyt on kyllä jännää porukkaa, kovia panohaluja on koirailla ainakin. Huuhuilevat pitkin kevättä ja kesääkin.
Ovat lisääntyneet täällä landella, ainakin omakotiloalueilla melkoisesti.

Ja vielä pitää nostaa heistäkin tämä sukunsa klassikkohuomio: missä ovat pulun poikaset?
Kaupunkijuttu on tuo, mutta ei näy ikinä sepelkyyhkyn poikasia täälläpäinkään.
Rastaan poikasia kyllä, pikkulintujen poikasten parvia viukuttaa pensaissa kivan paljon, mutta en vain ikinä näe sepelkyyhkyjen poikasia. Vaikka nussivat jopa kolme kertaa vuodessa. Metkoja lintuja ovat ne. Tai ainakin näkymättömät poikaset siis.

 

[kamik]

Parisen viikkoa sitten saavuin mökille illansuussa. Kannoin tavarat mökin terassille ja avaimia taskun pohjalta etsiessäni katseeni osui läheisen puun linnunpönttöön. Lentoaukon suulla näytti olevan siinä pesivän kirjosieppoparin naaraspuolinen yksilö. Lintu yritti lähteä lentoon, muttei päässyt irti pöntöstä. Puolenkymmentä yritystä seurasin, ei vaan päässyt irti. Arvelin, että linnun jalka olisi jäänyt kiinni pöntön kylkeen, mutten maasta käsin päässyt varmuuteen siitä. Tuumasin, että kyllä se siitä lähtee, vaan eipä lähtenyt.

Noin vartin kuluttua tilanne oli edelleen sama ja silloin päätin puuttua asiaan, sillä pöntöstä kuuluva sirkuttivat oli jo kohtuullisen kova ja sävyltään vaativa. Hain tikapuut ja kipusin pöntölle. Lintuparka hätääntyi ja pyrki kaikin keinoin pakoon siinä onnistumatta. Nappasin linnun hellästi kouraani ja puristin hellästi, etten rusentaisi sitä hengiltä. Jalka oli takertunut siimaan, jota lintu oli käyttänyt pesämateriaalina. Siima irtosi helposti ja lintu lennähti kädestäni paidan rintamukseen kiinni ja siitä edelleen maahan. Ei enää jaksanut paeta, vaan antoi ottaa kiinni uudestaan. Nostin linnun pieneen puuhun, josta se heti lähti lentoon, joka päätyi mahalaskuun noin kymmenen metrin päähän. Sieltä en sitä enää löytänyt, vaan häipyi jonnekin aluskasvillisuuden sekaan.

Pöntöllä kävi seuraavana päivänä ainoastaan koiras ruokkimassa poikasia. Oletin, että naaras on kuollut uupumuksesta (tai siitä että näki naamani ;). Mutta toisena päivänä irroittaminen jälkeen naaras yhtä äkkiä lennähti terassille. Siinä se ikään kuin ilmoittautui ja lennähti sitten pesäänsä. Poikasten ruokinta jatkui taas molempien ”vanhempien” voimin. Viikko tuosta eteenpäin ja pihassa pyörii yhteensä kuusi kirjosieppoa.

 

[Ilmari Ahde]

Nuo sepelkyyhkyt on kyllä jännää porukkaa, kovia panohaluja on koirailla ainakin. Huuhuilevat pitkin kevättä ja kesääkin.
Ovat lisääntyneet täällä landella, ainakin omakotiloalueilla melkoisesti.

Ja vielä pitää nostaa heistäkin tämä sukunsa klassikkohuomio: missä ovat pulun poikaset?
Kaupunkijuttu on tuo, mutta ei näy ikinä sepelkyyhkyn poikasia täälläpäinkään.
Rastaan poikasia kyllä, pikkulintujen poikasten parvia viukuttaa pensaissa kivan paljon, mutta en vain ikinä näe sepelkyyhkyjen poikasia. Vaikka nussivat jopa kolme kertaa vuodessa. Metkoja lintuja ovat ne. Tai ainakin näkymättömät poikaset siis.

Todistin kerran Tallinnassa Viruhotellin edustalla olevassa isossa risteyksessä pulun syntymän. Katselin siinä liikennettä kun tien kuopasta pomppasi esiin ilmielävä täysikokoinen pulu, sieltä ne siis tulee, maan alta Tallinnassa.

Keväämmällä parvekkeelle laittamani hyönteishotelli on mahdollisesti saanut asukkaan, yhdessä putkessa on ovi laitettu kiinni, ehkä joku on varastoinut evästä sinne.

 

[Sistis]

Perjantaina tuli nähtyä syksyn ensimmäinen kurkiaura, 14 yksilöä. Enpä ole noita näin aikaisin kesällä nähnyt.

No, eivät nuo tietenkään muutolla vielä olleet, vaan todennäköisesti siirtymässä jonnekin peltoaukeille, missä parveilevat ja keräävät voimia pari kuukautta ennen muutolle lähtöä.

 

[kamik]

Lisää luontohavaintoja...

Koko kesän olen kuullut mökin ympäristöstä jännää linnun ääntä, jota en ole aiemmin kuullut. Näköhavainnot linnusta sekä ahkera googlaIlu toivat tulosta, lintu on nuolihaukka. Eilen illalla paljastui, että kyseisiä lintuja onkin kaksin kappalein, sillä pääsin todistamaan huimaa kolmimaaottelua. Mökkini on saaressa ja vieressä on muitakin saaria ja luotoja, joissa jälkimmäisissä asustelee lokkeja.

Ilmataistelussa oli kolme eri lintulajia osapuolina. Oli parvi variksia ja kalalokkeja tämän nuolihaukkaparin lisäksi. Varikset istuivat viereisen saaren puissa ja lokit heti saaren vieressä olevalla luodolla. Haukat ilmestyivät paikalle ravintoa jahtaamaan. Aikansa kierrettyään ne syöksähtelevät todella nopeilla liikkeillä vuoroin varisten ja vuoroin lokkien kimppuun. Molemmat takaa-ajetut lintuparvelle lähtivät lentoon. Varikset (N. 10 yksilöä) olivat sen verran fiksuja, että pysyivät parvessa ja lähtivät pakoon. Lokit, joiden pesäluodon liepeillä taistelu käytiin, pyrkivät luonnollisesti suojaamaan vielä pesässä tai sen lähistöllä olevia poikasiaan.

Haukat saivat syösyillään lokkiparven hajalleen ja niin siinä lopulta kävi, että ainakin yksi lokinpoika päätyi luultavimmin nuolihaukan poikasten ravinnoksi. Oli siinä melkoista ääntelyä kun varisparvi ja puolenkymmentä lokkia koittaa häätää petolintuja. Sen verran kaukana (n. 150 metriä) taistelu käytiin, että kuvaamallani videolla ei juuri lintuja näy ja kuuluukin lähinnä tuulen suhina.