Luonto on ihmeellinen

  • 47 375
  • 248

Fordél

Jäsen
On se vaan hienoa kun ei noita luonnon ihmeellisyyksiä tarvitse lähteä katsomaan kauas vaan jo lähiluonto tuottaa paljon hienoja kokemuksia. Jo ihan pelkästään järvimaisema, jota päivittäin seuraa niin sen eri värisävyt on kyllä parasta taidetta mitä tiedän. Väriskaala on valtava vuoden mittaan. Löytyy niitä hienoja sinisiä hetkiä, jotka taittuvat lopulta tumman sinisen ja välillä purppuran kautta mustaksi. Tänään taas tuntui olevan valkoinen hetki kun sekä järvi, että taivas hohkasivat valkoista. Kertakaikkisen hieno maisema! Välillä sekaan tulee hienoja oranssin ja keltaisen sävyjä auringosta. Sitten kun on vehreää niin sekin taas heijastuu järveen.

Toki olisihan se mukava päästä katsomaan suomalaista luontoa vähän muuallekin kuin vain tätä lähiseutua. Syksyinen Lappi voisi olla yksi kohde vaikka tänä vuonna.
 

Squit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK ja KaMa
Muistelin etta tallainen ketju on taalla ja onneksi loysin sen. Ajattelin kysella jos taalla olisi jotain luontoeksperttia joka osaisi selittaa mita tapahtui tanaan kun poljin toihin. Nyt olen suomessa toissa ja poljin paikallisen koulun takapihan kautta toihin kello 06:00. Siella on kolme pesapallon harjoituskenttaa ja kenttien sivussa menee hiekkatie, josta paasee hyvin oikoseen toihin. Siina ekan kentan kohdalla katselin etta mikas sielta aidan suuaukon luolta tepastalee. Kettuhan se siella vaijyi meikalaista ja kun menin ohi niin lahti peraan! Ajattelin etta mita helvettia tapahtuu ja kun kettu alkoi saamaan enemman kiinni niin ajattelin etta nyt on joku vesikauhunen sekanen kettu, etta helvetti en ma sita lahelle halua! Poljin lujempaa ja huutelin ja orisin etta se pelastyisi. Harjoituskenttien loppupaassa ei ole valaistusta ja olin kirjaimeliisesti pimennossa, etta jahtaako repolainen viela meikalaista. Se tie paattyy eraan tehtaan pihapiirin jossa valot on ja se paljasti sen, etta kettulainen oli viela hannilla. Onneksi kuitenkin lopetti siihen tehtaan pihaan. Noin 200 metria se tuli mun perassa.

Mitas muut on mielta tasta episodista? Voiko Ketulla olla oikeasti joku raivotauti, etta se voisi kayda aikuisen ihmisen kimppuun? Vai olisikohan kyseessa sosialisoitunut city-kettu joka oli vain utelias? Siina on 30 metrin paassa paivakoti, tarvisikohan ilmoittaa joillekin viranomaisille jos oikeasti sairas kettu olisi kyseessa? Tietenkin on vaikea sanoa, mutta mielipiteita olisi kiva kuulla.
 

calvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maailman myrkyllisin jääkiekkojoukkue
Suomessa ei taida esiintyä vesikauhua, jollet nyt ihan itärajalla tätä tapahtumaa todistanut. Veikkaus on että kyseessä oli joko kesyyntynyt kettu (ehkä ruokinnan seurauksena) tai utelias nuori yksilö. Joskus noita kesyjä kettuja on tullut vastaan, ja jos ovat ruokintaan tottuneet niin saattavat olla yllättävän tuttavallisia ja pelottomia

Sairaat yksilöt tuskin muutenkaan juoksevat ihmisten perässä...
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Suomessa ei taida esiintyä vesikauhua, jollet nyt ihan itärajalla tätä tapahtumaa todistanut. Veikkaus on että kyseessä oli joko kesyyntynyt kettu (ehkä ruokinnan seurauksena) tai utelias nuori yksilö. Joskus noita kesyjä kettuja on tullut vastaan, ja jos ovat ruokintaan tottuneet niin saattavat olla yllättävän tuttavallisia ja pelottomia

Sairaat yksilöt tuskin muutenkaan juoksevat ihmisten perässä...
Tässäpä tämä palstan luontoillan ehkä pätevin vastaus lienee. Nuori yksilö, joka on eksynyt kaupunkimaisemaan?
Joku Squitissa on selkeästi jonkin vietin laukaissut. Yleensä jokin tuoksu, mutta mistäpä tuonkin osaisi kertoa joskos vaikka pyöräsi pitäisi jotain erityisen kiinnostavaa ääntä? Vikinä=jyrsijä..
 

Rattlehead

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gundit
@Squit Tuskin noita sen kummemmin tarvitsee pelästyä. Suunnilleen viisi vuotta sitten meikäläiselle kävi vastaavanlainen tilanne Hämeenlinnassa, kun olin kävelemässä aikaiseen aamulla töihin. Kävelytien laidassa istui kettu ja ajattelin sen lähtevän karkuun, kun pääsen kohdalle. Päinvastoin, väisti ehkä metrin ja alkoi seurata, jonka seurauksena yritin häätää sen kintuista pyörimästä juoksemalla sitä kohti. Kyllähän se vähän matkan päähän lähti, mutta otti uudestaan kiinni ja jolkotteli rinnalla muutaman kilometrin matkan kuin vapaana oleva lemmikki. Oikeastaan se oli poikkeavuudessaan aika hauska tilanne. Muutamaa vuotta aikaisemmin samoilla seuduilla liikkui susi, joka oli ilmeisesti loukkaantunut ja sen takia pyöri ihmisasutuksen välittömässä läheisyydessä. Silloin olisi voinut kuumottaa astetta paria enemmän...

Pari vuotta tuosta ensimmäisestä kettukohtaamisesta ajoin viidentoista asteen pakkasella fillarilla töihin ja silloin meinasin jyrätä ketun yli, kun se hyppäsi laidasta huomaamatta eteen. Silloin pelästyin ihan helvetisti, koska kyseessä oli kapinen kettu, joka oli järsinyt tai hangannut suurimman osan turkistaan pois. Se ei muutamaa metriä enempää seurannut, mutta oli varmaan mukavat oltavat rapealla pakkasella ilman turkkia. Sitä en kyllä tiedä, että miksi se niin kovasti hinkui ihmisen seuraan.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Toissapäivänä olin kävelemässä Latokartanon pohjoisosissa siinä kehäykkösen vieressä, kun näin ensimmäistä kertaa Helsingissä korpin. Sillä oli seuranaan ainakin seitsemän varista, jotka ryhtyivät ajamaan sitä takaa ja hävisivät raakkuen metsään. Tämä näky herätti minussa seuraavanlaisen kysymyksen: elääkö täällä pääkaupungissa korppeja vai oliko kyseessä vain pahasti eksynyt yksilö?
Komea elän tuo korppi, muuten.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Toissapäivänä olin kävelemässä Latokartanon pohjoisosissa siinä kehäykkösen vieressä, kun näin ensimmäistä kertaa Helsingissä korpin. Sillä oli seuranaan ainakin seitsemän varista, jotka ryhtyivät ajamaan sitä takaa ja hävisivät raakkuen metsään. Tämä näky herätti minussa seuraavanlaisen kysymyksen: elääkö täällä pääkaupungissa korppeja vai oliko kyseessä vain pahasti eksynyt yksilö?
Komea elän tuo korppi, muuten.

Ämmässuon kaatopaikalla on ainakin ollut varsin runsaastikin korppeja.
 

Aunt Wang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brommapojkarna, John Eichel
Nuo variksen poikaset ovat ihan älyttömiä. Ei mitään itsesuojeluvaistoa ja tuppaavat aina lentämään tai jopa kävelemään auton alle. Noh, semmosta se välillä on. Kai tämä on sitten luonnon tapa karsia heikoimmat yksilöt heti käsittelyssä pois. Toinen juttu mikä ihmetyttää, on eläinten tarve lähteä ylittämään vilkkaita autoteitä. Pohjoiseen päin ajellessa laskin yli kymmenen ns. "roadkill" tapausta vajaan 60km matkan sisällä. Eivätkö ne oikeasti tajua kiertää jostakin rauhallisemman paikan tienoilta? Sääliksi käy, kun katselee noita kuolleita supikoiria ja kettuja.

Siilit ovat suloisia otuksia, mutta tuppaavat iltaisin jäämään lenkkipolulla alle. Sieltä ne tuppaa aina vipeltämään jalkoihin tai pyörän alle, kun ylittävät pururataa. Ei nekään paljoa eteensä katso, kun pitää tien toiselle puolelle päästä. Ihmisen vastuulle jää usein se, että nämä eläimet eivät päädy kuolleiksi tienposkeen. Se olisi vain hyvä, että mahdollisimman moni tajuaisi tämän.

Muutama vuosi sitten pikkupojat kävivät kivittämässä sorsia läheisellä lammella. Ihan ilman mitään syytä. Ihmeellistä muutenkin, koska eihän noista ole mitään haittaa yhtään kenellekkään. Pienet sadistin alut saivat onneksi faijoiltaan tukkapöllyä ja ihan syystä saivatkin. Vituttaa tuollainen nilkkimäisyys. Kyllä sen pitäisi olla ihan itsestäänselvyys, että luontoa pitää kunnioittaa. Nyt kesällä tuossa lammessa on taas tuttuun tapaan polskinut iso lauma sorsia, ja se on kyllä ollut mukava huomata. Tuovat hieman eloa kaiken betonin ja saasteen keskelle.

Naapurilla on pihallaan pari omenapuuta ja vissiin muitakin istutuksia. Ihan mukava juttu, mutta tässä on nyt muutamana vuotena ollut pienimuotoinen ongelma rottien kanssa. Sitten kun näitä rottia alkoi vilisemään kaikilla pihoilla, niin naapureiden kanssa päätettiin laittaa komposteihin myrkkyjä ja loukkoja. Hyvä näin, koska rotat kävivät rohkeiksi ja kesäisin on kumminkin kiva pitää takaovea auki vaikkapa aurinkoa ottaessa. Terassia kun naputeltiin, niin piti katsella silmä tarkkana ettei rotta tai toinenkin livahda sisään. Eihän se suuri vaiva olisi laittaa sitä ovea aina kiinni, mutta pitäisin hyvänä lähtökohtana sitä, että ovea voi halutessaan pitää auki ilman pelkoa tuholaisista. Tänään viimeksi jonkun naapurin kissa tuli takapihalle metsästämään, ja sieltä se lähtikin tyytyväisenä siimahäntä hampaissaan.

Kesä on kyllä siitä syystä hyvää aikaa, että eläimet tulevat hyvin tutuiksi. Nytkin tullut nähtyä mäyrä, kymmeniä siilejä, jänöjusseja, kettu ja ties mitä muita eläimiä. Ihan mielellään noita katselee, mäyrä tosin oli vihaisella päällä.
 

Elazi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
Toissapäivänä olin kävelemässä Latokartanon pohjoisosissa siinä kehäykkösen vieressä, kun näin ensimmäistä kertaa Helsingissä korpin. Sillä oli seuranaan ainakin seitsemän varista, jotka ryhtyivät ajamaan sitä takaa ja hävisivät raakkuen metsään. Tämä näky herätti minussa seuraavanlaisen kysymyksen: elääkö täällä pääkaupungissa korppeja vai oliko kyseessä vain pahasti eksynyt yksilö?
Komea elän tuo korppi, muuten.
Mä oon nähny 4-5 kertaa korpin Pohjois-Espoossa, toki aika erämaatahan tää on. En tiedä miten laajoilla alueilla nuo liikkuu ja onko ollu samat yksilöt kyseessä, mutta kyllä mä oon useampana vuotena peräkkäin sen bongannut.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Luonto on tosiaan ihmeellinen. Olen aikoinaan lapsena ja nuorena 1980 ja 1990-luvuilla kiertänyt paljon luonnossa ja urheiluharrastusten ohessa ollut luontoon liittyviä harrastuksia. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen sujui kaksikymppisenä enemmän kaupunkikulttuurin parissa, kunnes nyt tällä vuosikymmenellä jälleen kolmekymppisenä löytänyt uudelleen eräjormapersoonani.

Sitten asiaan. Lähiluonto on monesti rikkaampaa kuin moni arvakaan ja niin helposti tavoitettavissa, vaikkapa koiran kanssa pidennetetyllä lenkillä. Olen ottanut tämän vuoden aikana tavoitteekseni koluta Turun seudun kaikki merkittävät paikat ja saanut jo yllättyä moneen kertaan, että vau, millainen paikallinen luonto onkaan.
Kuinkahan moni/harva tietääkään, että Turun alueen ominaispiirre on jääkaudella haljenneet kalliot ja Suomen suurimmat siirtolohkareet. Mitä uskomattomia paikkoja metsät sisällään pitääkään. Kärsämäen mystisyyttä huokuva Pirunpesä, Ispoisten huikeat railokalliot, Luolavuoren lepakkoluola, Pallivahan kivi, Nunnavuoren pirunpelto, Katariinanlaakson metsän jyrkänteen rikkoutuneet kalliot, joista muodostuu paikotellen hautakammion kaltaisia tiloja, Kirveenpuiston haljenneet kalliot, sekä Littoisten järven metsän palapelikalliot, unohtamatta Kalmasvuoren kivikautisia hautakiviä, sekä jyrkänteen reunalla kiikkuvaa siirtolohkaretta. Kaikki saavutettavissa aivan Turun ytimen läheisyydestä! Lisäksi Turun alueesta voi ylpeillä keski-eurooppalaistyyppisillä tammi ja vaahterametsillä, joita ei paljon muualla Suomessa kasva. Mielestäni Katariinanlaakson metsiköt ovat jopa Ruissaloa hienommat. Niin, ja se Suomen suurin siirtolohkare löytyy Ruissalon edustalta - kukkarokivi.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ovat kyllä komeita lintuja nuo merikotkat.

Turun saaristossa mökkimme lähellä ovat kovasti viime vuosina lisääntyneet. Majesteettinen lintu. Toissa kesältä "ennätys" taitaa olla, kun näimme yhtä aikaa neljä merikotkaa kaartelemassa viereisen saaren yllä. Tänä kesänä pelästyin helvetisti, olin matkalla puuceehen, kun siinä vessan katolta pölähti tällainen komea lintu ilmojen teille.

Näin merikotkan tuossa taannoin hävittämässä merimetso-koloniaa hajaantukaa-meiningillä. Tykkäysnappulaa merikotkille.
 

HTEspi

Jäsen
Ovat kyllä komeita lintuja nuo merikotkat.

Turun saaristossa mökkimme lähellä ovat kovasti viime vuosina lisääntyneet. Majesteettinen lintu. Toissa kesältä "ennätys" taitaa olla, kun näimme yhtä aikaa neljä merikotkaa kaartelemassa viereisen saaren yllä. Tänä kesänä pelästyin helvetisti, olin matkalla puuceehen, kun siinä vessan katolta pölähti tällainen komea lintu ilmojen teille.

Näin merikotkan tuossa taannoin hävittämässä merimetso-koloniaa hajaantukaa-meiningillä. Tykkäysnappulaa merikotkille.

Tästä täysin samaa mieltä! Alkuviikon kalareissulla Saaristomerellä nähtiin yli 20 merikotkaa. On kyllä hienoa nähdä kannan elpymistä tapahtuvan, kymmenisen vuotta sitten merikotka oli ainakin "meidän mestoilla" harvinaisuus, jonka näki muutaman kertaa vuodessa. Nykyään on harvinaista, ellei kotkaa näe. Tosiaan loistava asia on myös se, että kotkat ovat alkaneet käyttämään merikotkia ravinnokseen.
 

Fancy Jasper

Jäsen
Suosikkijoukkue
IceHearts
Hyvä ketju.

Luonnossa tosiaan tapahtuu mitä ihmeellisempiä asiaoita. Viimeaikoina olen hämmästellyt käki-linnun käyttäytymistä ja vastikään luin tutkimuksen että käki seuraa kauempaa, alkaako vieras lintu hautoa käen munaa. Jos vieras emo heittää käen munan pois niin käki saattaa "kostaa" ja tuhota koko pesän. Hämmästyttävää on myöskin se että kun käenpoikanen on jo iso körmy ja huomattavasti isompi kuin varaemo niin tämä emo ei vaan tajua ruokkivansa vierasta lintua.

Joo...onhan noita ilmiöitä vaikka kuin paljon kun vaan aukaisee silmät. Ihmeellisen paljon luonnon käyttäytymisestä löytyy yhtäläisyyksiä ihmisen käytökseen. Ihminen on kuuluun eläinkuntaan siinä missä käki tai rusakko.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Muutama sana perhostoukista. Syyskuuhan on vuoden paras aika bongata mitä ihmeellisimmän näköisiä otuksia. Paras sesonki taisi mennä jo pari viikkoa sitten, mutta edelleen lenkkipolulla voi möngertää vastaan vaikkapa tämän näköisiä ilmestyksiä:

haarukkakehrääjän toukka, 7cm pitkä ja erittäin paksu, värikäs ja eksoottisen näköinen kummajainen:
www.saunalahti.fi/leok/kuvat/dvinulh.jpg

puuntuhoojan 10cm pitkä, pahalle haiseva nakkimakkaran kokoinen jättiläistoukka, joka ylittää isonkin tien noin minuutissa:
Muiden perhosten toukat - Cossus cossus, larva, puuntuhooja, toukka. - RAAKKILA - Vihti, Mäntyharju - FINLAND

Suomesta löytyy satoja eri lajien perhostoukkia, jotka ovat pituudeltaan monesti tuollaisia 7-10 senttisiä. Pääkallokiitäjän toukka jopa 15 senttinen, joka jättiläisetanan mitoissa.
Perhostoukat monesti väärinymmärrettyjä, sillä harvoin merkittävää tuhoa aiheuttavat, ellei jotain kaaliperhosta lasketa. Jopa tuo puuntuhoojan toukka ei ole puille haitaksi, sillä elää jo valmiiksi kuolevaa tekevien vanhojen puiden sisällä, syöden lahoavaa puuta, jota ei ole itse lahottanut.
Joskus 90-luvulla lapsena pidin tuollaista toukkaa kädessä ja nappasikin kiinni etusormeen terävillä leuoillaan ja siinä sitten roikkui aikansa.

Perhostoukat ovat siitäkin ihmeellisiä, että koteloituaan muuttuvat vihreäksi mönjäksi ja usein talvehtivat mönjänä ja seuraavana keväänä sitten auringon lämmittäessä erikoisesta liejusta muodostuu aikuinen perhonen, joka usein väriltään ei muistuta millään tavoin toukkaa. Esim. mustista toukista tulee usein punaisia perhosia ja punaisista toukista mustia perhosia. Vaikkapa nokkos ja neitoperhosen toukat mustia ja perhonen punainen ja tuo puuntuhoojan räikyvän punainen toukka on seuraavana vuonna iso musta yöperhonen.

Hah, kauan sitten 8-13 vuotiaana näitä tuli kerättyä ja kasvatettua aikuisiksi, kunnes tyyppien kohtalona oli myrkkypulloon joutuminen. Nykyisin jätän rauhaan.
 

redpecka

Jäsen
Oletteko katsoneet tuon karhuvideon yltä? Mahtava square-off tyypeillä, kypärät riisuttu ja.. nojoo, siis oikeasti aika vaikuttava näky. Kun tuossa miettii, miten joku maailman vahvinkaan ihminen pärjäisi... Vielä jos jääkiekkotermejä lainaisi niin näillä on koodisto kunnossa.

Lisäksi mietin, että minkälaisia näitten karhukuvaajien kopperot ovat? Onko niillä joku "haihäkki" siinä vai miten? Ja miksi karhut ei häiriinny ihmisen hajusta? Nämäkin/tämäkin kuvaajaa on muutaman metrin päässä kuten zoomauksista voi todeta. Ymmärtäisin jos oltaisiin jonkun teleskoopin kanssa parin kilsan päässä.
 

redpecka

Jäsen
Toinen asia, mikä on tullut mieleeni tässä viime vuosien aikana, on se kuinka ihmisiä oikeesti on ihan hirveesti. Kirjoitin Pride-keskusteluun kun siellä pohdittiin suurintä enemmistöä että:

"Homo sapiens on suurin enemmistö pallolla hyönteiset sun muut elukat mukaanlaskien. Murkkuja on varmaan "miljardeja", mutta niissä on lajeja niin monia eli yhtä lajia ei välttämättä ole seittemää miljardia yksilöä. Homo sappareiden yhteenlaskettu biomassa on ainakin suurin, sille tuskin voi mitkään heinäsirkatkaan yhtään mitään."

Mitä mieltä onko kukaan tällaisesta mielenräjäyttävästä anekdootista? Vai voisiko jotain möhkälettä - jota eläimeksi voisi kutsua - olla 10 miljardia yksilöä? Kalasinttejä, koralleja, kaikkia on... mutta jos luokitellaan laji lajina, kuten ihmislaji/homo sapiens, biittaako mikään yksilömäärässä? Massassa tuskin ainakaan.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Liikaa piti antaa "pankkitunnuksia" tonne sivulle niin keskeytin..

Voitko lyhyesti sanoa mitä siellä sanottiin?

Nyt en tiedä mihin olet surffaillut, mutta katso liite. :D
 

Liitteet

  • lajit.jpg
    lajit.jpg
    96,1 KB · kertaa luettu: 376

redpecka

Jäsen
Nyt en tiedä mihin olet surffaillut, mutta katso liite. :D

Ok, kiitos tästä ja tämä on juuri sitä mitä tarkoitin/mistä puhuin.

Eli mielestäni tämä on jossain määrin mieltäjysäyttävää tajuta kuinka meidän lajimme (homo sapiens) on kappalemäärältään ehkä jopa suurin laji planeetallamme tällä hetkellä ja kuten aiemmin mainitsin: ainakin biomassaltaan kovin jätkä.

(Tällä höpinälläni ei ole luomakunnankruunuasioiden kanssa mitään tekemistä, olen vain kiinnostunut kaikesta jännästä.)

Edit: postettu cattle-spekulointi kun en mitään siitä tiedä.
 
Viimeksi muokattu:

redpecka

Jäsen

redpecka

Jäsen
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös