Luonto on ihmeellinen

[npc]

Loukkaantunut oranki Rakus paransi itse haavansa lääkekasvista mutustelemallaan laastarilla

Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun eläimen on nähty todistettavasti osaavan parantaa itse haavojaan lääkekasvilla.

yle.fi

Mistä tai miten tämä oranki on saanut tuon tietotaitonsa haavan parantamiseen kasvilla? Onko se nähnyt toisten orankien käyttävän kasvia tai onko se itse sattumalta löytänyt parannuskeinon. Hämmästyttävää.

Olisipa kiva, jos ihmiset pystyisivät kommunikoimaan eri lajien kanssa. Mitä kaikkea voisimme niiltä oppia.

Ehkä nähnyt jonkun muun tekevän niin (ihmisen?) tai sattumalta hoksannut kuten ihminen joskus että sehän auttaa. Ne jotka tunkivat haavaansa laiskiaisen paskaa eivät ole enää kertomassa tarinaansa.

– He ovat lähimpiä sukulaisiamme, ja tämä viittaa jälleen niihin yhtäläisyyksiin, joita jaamme heidän kanssaan. Olemme enemmän samankaltaisia kuin erilaisia, sanoo saksalaisen Max Planck -instituutin biologi ja kansallispuiston tutkimusryhmän johtaja Isabella Laumer.

Noh, onhan nämä hämmästyttäviä asioita. Ikään kuin olisi jokin älykäs suunnittelija taustalla. Tästä ei pidä kumminkaan suinpäin hypätä sinne mihin tuo termi ensi alkuun viittaisi. Tai joku kenties hyppää eikä tarvitse enää ajatella kun vastaus on sillä sipuli.

Olen yrittänyt ajatella, että on biljardi erilaista vaihtoehtoa ensin tyrkyllä ja ne perhoset, joilla sattui olemaan takasiivissä suuret silmänkaltaiset pallukat olivat ne jotka sitten säilyivät enemmistönä jatkamaan sukua tai ne, jotka siivet yhteen taittaessaan muuntautuivat puun lehdiksi, selvisivät. Ja ne keillä oli joku toinen kuvio niin lintu söi. Sopeutuvin ja sopivin selviää ja jatkaa.

Mutta riittääkö maailman mennyt aika moiseen kokeiluun? Aikaa toki on ollut, mutta niinkö se menee että heitetään miljarditahoista noppaa ja katsotaan minkä numeron lintu syö ja mitä numeroa eivät syö ja sen perusteella on tietynlaisia elukoita enää jäljellä? (Korostan vielä, että harhatelmani eivät yritä tarttua johonkin uskonnolliseen tai raamatulliseen oksaan vaan puhtaaseen ihmetykseen ja hämmästykseen jota toki voitelee tiedon puute.)

 

[Zaster]

Se olisi elokuun viimeinen lauantai ja samalla Suomen luonnon päivä, juhlapäivä. Tänä samaisena päivänä Suomen Latu järjestää perinteisen Nuku yö ulkona-tapahtuman, eli ihan vain yksinkertaisuudessaan yöksi ulos, telttaan, laavulle, tai miten kukin asian haluaa hoitaa.
Itsellä oli tarkoitus vain heittää makuualusta ja makuupussi tuohon takapihan terassille ja nukkua yö siinä taivaan alla, mutta lupaa sen verran sateista yötä, että taidan jättää tuon ulkona nukkumisen toiseen kertaan.

 

[mountainsnake]

Luonto antaa, energiaa, aina. Perheen kanssa retki lähimetsään,tekee hyvää lapsille ja aikuisille. Sekä toki koiralle myös

Yötä en ole tänään ulkona. Mutta lokakuussa tarkoitus lähteä pacraftin ja leirikamojen kanssa kiertelemään muutamaksi päiväksi repovedelle, jahka osuisi ruskakin ja vähän aurinkoa. Yöpakkaset olisi mahtavuutta

 

[Czescku]

Kana maistuu hyvin käpytikallekin. Kotiharakkaa varten pistettiin jääkaappiin unohtuneet kananpalaset parvekkeen kaiteelle, mutta tikka ehti ensin. Harakka tuli kyllä seuraavana hakemaan oman osansa.

 

[Wiljami]

Luonnon ihmeellisyyksiä myös oheisessa tuoreessa Ylen päivityksessä alkujaan kesällä julkaistuun juttuun siitä miten Imatralla yritetään päästä eroon vitsaukseksi asti kasvaneesta mäkäräongelmasta:

Imatraa piinaavia mäkäräisiä ei saada kuriin – nyt käyttöön otetaan keino, jota ei ole vielä kokeiltu missään

Mäkäräisentoukkien pahimpia petoja saatiin istutettua kesällä Vuokselle vain parikymmentä, mikä on liian vähän ongelman suitsimiseksi.

yle.fi

Hyvä osoitus siitä miten ihminen kun kerran saa sotkettua toimivan ekosysteemin, niin korjaaminen on perkeleen työlästä ja kallista (ei ole ihan halpoja tuommoiset maastopäivät ja jos tuloksena kesän haavitteluista on 20 haettua vesiperhosentoukkaa, niin siitä voi laskea sitten kappalehintoja jos mieli kestää). Toisaalta sotketun ekosysteemin aiheuttama suora haitta on kuitenkin niin suuri, että sitä on sitten nähtävä vaiva ja maksettava kulungit. Mielenkiinnolla tulee seurattua tuonkin projektin etenemistä. Toivottavasti nyt saavat petovesiperhoset palautettua ekosysteemiin,mikä toki vaatii koko ekosysteemin kunnostamista. Eihän ne otukset nimittäin siellä kauaa hengissä pysy jos olosuhteet pysyvät semmoisina jotka ne on alkujaan ympäristöstä tappanutkin.

 

[Kilgore Trout]

Takapihalla oli aamulla harakoilla hauskaa lumisateen kanssa. Ne selvästi leikkivät putoilevien hiutaleiden ja maahan kertyneen rännän kanssa. Ehkäpä tämän kesän poikasia, joille lumi oli ihan uusi juttu.

 

[Volframikarbidi]

Vessanpöntön taakse on majoittunut aika hyvänkokoinen hämähäkki, ei mikään tarantula mut Suomen mittakaavalla ihan muhkea. Kuulemma asunto jossa on hämiksiä on hyvässä kunnossa, tiedä siitä sitten mut eipä täällä ainakaan muita öttiäisiä ole näkynyt joten olkoon tuolla sitten. Eipä tuo pidä meteliä eikä ruokaa/juomaa kysele.

Annoin nimeksi Venla, Huuhaa-Innasen Vessavenla -biisin ideoimana.

 

[MegaForce]

Tulin hetki sitten kaupasta takaisin kotiin, ja huomasin että muutaman metrin päässä tallustelee aito stadilainen kettu. Eipä ollut minusta moksiskaan, vaan keskittyi omaan tekemiseensä. Kääntyi risteyksestä toiseen suuntaan, mihin itse kävelin.

 

[Petros]

Olin viikko sitten mettähommissa vähän syvemmällä metikössä. Siinä sahailin monta tankillista Huskulla ja kun lopetin pimeän tuloon alkoi mettästä kuulua oksien ja risujen katkeilua. Äkkiä tsekkaan kuka ihme pyörii samoilla rytöillä. Näin alle 100 metrin päässä jonkun joka kantoi tuuheaa kuusta poispäin.

Tarkemmin kun tähystin niin silmät tuijottaa kohti ja korvat pystyssä. Komea naarashirvi toljotti niin paikallaan ettei äkkiseltään huomaisi koko komeutta.

Aloin jutteleen elukalle ja eihän se kauaa jaksanut mun jaarituksia kuunnella, elukka käänsi peräpeilin meitsille ja hitaasti lähti löntystäen pois päin.
Kuulin tutulta joka teki ammatikseen mettää niin näillä mailla hirvet useastikin talvella pyöri savotoilla. Eivät pelännyt sahan ääntä kuten nytkään. Mänty maistuu ,oksat ja latvukset herkkua.

Hieno kohtaaminen.


Ai niin, haapaa oon kaatanut jo vuosikymmenen ja jättänyt metsään, rusakoille maistuu.