Jos olisi viestiä kirjoittanut matsista ensimmäisen 50 minuutin perusteella, tarvittaisiin rajua sensuuria. Nyt loppu hioi hieman kulmia. Ensimmäiset puolitoista minuuttia sisälsi kaksi avausyritystä, jossa pakki suti kiekosta ohi. Se maalasi alkupiirrot siitä mitä tuleman pitää. Sen verran humanistia tässä leikitään, että oikein tuli paha mieli lukkolaisten tuskasta. Sitä oli joka lähtöön nähtävissä:
- osa suti syötöt mihin sattuu
- yksi vippailee kiekkoa katsomoon
- muutama nahistelee ja purkaa turhautumistaan maalinedustoilla (tämä on mun mielestä hyväksyttävä tapa). Yksi ei osaa lopettaa ajoissa ja saa käytöskympin (tää ei ole enää ok)
- yksi raivoluistelee vaihtoon mielenosoituksellisesti. Katse jäähyaitiossa murhasi pelokkaimmat
- jotkut huutelevat sukuelintä, kieli vaihtelee huutajan kotimaan mukaan.
- yksi painaa kasvonsa kämmeniin, tuijottaa lasittunein katsein, eikä ota kontaktia keneenkään
- lukuisat pyörittelevät päätään
- yhä isompi osa nostelee puolustuspäässä selkää suoraksi
Valitettavasti yksi noista oli valmentajamme. Tämä voitto oli puhtaasti yksilöiden ja hieman tuurinkin (toinen maali) tuoma. Lämsän puolustukseksi on sanottava, että ymmärsi olla hiljaa, kun näki joukkueen livenneen käsistä. Mestarivalmentaja Vuoren viimeiseksi jääneessä kotimatsissa vastaavassa tilanteessa otteensa menettänyt valmentaja huusi pää punaisena tuomareille ja pelaajille kyykkyasennossa. Siitä näki, että tuo homma on menetetty. En ole ennen sitä tai kertaakaan sen jälkeen nähnyt lätkäkoutsin olleen kyykyssä pelaajien edessä. No se Vuoresta. Sama fiilis tuli kahden ja puolen erän perusteella.
Lätkä on ihmeellinen peli. Yksi tilanne voi muuttaa kaiken. Koko kauden kuvankin. Muistan joulun välipäivinä 2019, kun Lukko otti Sportilta kuokkaan jatkoajalla aneemisen esityksen jälkeen. Sitten naksahti joku ja jatko on kaunista historiaa. Aina sitä toivoo, olisiko viimeinen kymmenminuuttinen tuo tämän kauden naksaus ja taas kirjoitettaisiin kaunista historiaa. Tämän saa ottaa talteen ja heittää naamalleni, jos väärässä olen. Niin keinoton Lämsä oli vaihtopenkillä toisessa ja kolmannessa erässä, että tästä ei enää nousta. Tuo joukkue ei ole koutsin näpeissä ja yksilöt vievät sitä niin hyvässä kuin pahassa. Katsomossa Crocsit laskivat samaan tahtiin Lukon tekemien maalien kanssa. Mun mieleni ei kääntynyt vielä lopun nousun vuoksi.