No joo, voitto ja ennen kaikkea täydet kolme pistettä ovat tietysti pääasia, mutta ei tuosta pelistä oikein mitään muuta hyvää löydy kuin Petri Lammassaaren peli, Jami Wrightin kaksi maalia ja Scott Langkowin varma maalivahtipeli. Muuten Lukko oli todella aneeminen, mutta niinkuin Eino_Mies edellä kirjoitti, niin yhtä paska Helsingin Jokerit on Äijänsuolla viimeksi nähty joskus silloin 70- ja 80-lukujen vuosina, kun Lukko ja Jokerit miehittivät sarjan kaksi viimeistä sijaa. Tuskin Lukko tällä pelillä olisi muita SM-liigan joukkueita voittanutkaan. Edes Pelicans ja SaiPa eivät tänä syksynä Äijänsuolla olleet näin sekaisin kuin Jokerit tänään.
Avauserässä näytti siltä hetken verran, että pelissä on jotain edistystä tapahtunutkin. Heti alkuun Lukko sai ylivoiman, ja silloin peli kulki todella näyttävästi, miestä meni maalille maskia tekemään ja maalintekopaikkoja luotiin enemmän kuin esimerkiksi tämän kauden kahdessa kotipelissä Ässiä vastaan yhteensä. Hurja rypistys päättyi kohta jäähyn jälkeen avausmaaliin, kun ensin Ville-Vesa Vainiola piti kiekon mainiosti hyökkäysalueella, Antti Bruun lämäsi ja jostain Petri Lammassaaren suojuksista kiekko muutti suuntaa pomppien lopulta maaliin. Maalille ei Passmore mitään voinut, ja pitkästä aikaa oli hieno katsoa maalintekijän aitoa riemua. Tällaisia poikia lisää joukkueeseen, niin hyvä tulee jatkossakin, ja saavat niitä maaleja toki muutkin tuulettaa reilusti.
Heti maalin jälkeen Jokerit sai kaksi tekopaikkaa, mutta Langkow kesti kummallakin kerralla. Juhamatti Yli-Junnila ja Lammassaari toistamiseen olivat niinikään lisätä Lukon johtoa, mutta Passmore venytti kintaansa varsinkin Lammassaaren kovan vedon eteen loistavasti.
Jokerit sai tasoituksen hiukan ennen erän puoliväliä, kun pakit olivat unohtaneet miehen vapaaksi, veto suoraan syötöstä ei jättänyt Langkowille paljon mahdollisuuksia. Ja oliko se Pauli Levokari joka noin suurinpiirtein keskiviivan tuntumasta katseli maalin syntyä?
Sen jälkeen avauserässä ei sitten juuri mainittavaa tapahtunutkaan, vaan kummatkin joukkueet keskittyivät koheltamaan. Ilmeisesti joku kisa siitäkin oli ennen matsia sovittu käytäväksi, että kumpi onnistuu toheloimaan enemmän. Aika tasan se avauserän jälkimmäisen puoliskon osalta meni.
Toisen erän alussa piti oikein kiikarilla katsoa että onko Lukon miehillä lustimet jalassa vai vieläkö Hurme ja Koskisen Masa niitä teroittavat kopissa, sen verran huteralta meno näytti ja Jokerit ottikin ohjat käsiinsä. Sitten kun huomasin että kyllä niillä jätkillä kaikilla hokkarit jalassa on, tuli mieleen että taidan katsoa jotain Chaplinin tai Harold Lloydin mykkäkomediaa, sen verran katsojia nauratti Lukon pelaajien kompurointi. Milloin taklattiin omia, milloin kaaduttiin ja vedettiin mailalla lähin oma mies nurin. Ja kiekkoa koetettiin pelata yhdellä kädellä mailasta kiinni pitäen kuin Juha Riihijärvi aikoinaan.
Lukon onneksi Jokerit rupesi jäähyilemään. Kieltämättä Aleksi Rantalan vihellykset menivät välillä yli hilseen, onneksi sentään Rantala ei mennyt Yli-Junnilan filmeihin joita mies veteli joka vaihdossa kun jäällä oli. Jokerien jäähyillessä Lukko sai sitten hioa lisää sitä ylivoimaa, jonka treenaamiseen kuulemma on maajoukkuetauolla panostettu ooiken paaljon, ja tulihan sitä tulostakin erän puolivälin jälkeen. Vain muutama sekunti oli Hannes Hässikäisen jäähyä jäljellä, kun Jaakko Hagelberg toi kiekon alueelle, jätti taakse Antti Bruunille jonka veto yllätti Passmoren. Ilmeisesti edestä luistellut Lukon pelaaja teki jonkin verran maskia, mutta kovin helpon näköisesti kiekko maaliin meni. Hyvä kuitenkin Lukon kannalta että meni.
Jokerit jatkoi jäähyilyään, ja Lukon kolmas maalikin tuli ylivoimalla. Markku Tähtinen laukoi, ja Jamie Wright ohjasi kiekon maaliin. Maskia oli tekemässä myös Shayne Toporowski. Hiukan noissa toisen erän Jokeri-jäähyissä oli nähtävissä turhautumistakin.
Kolmas erä alkoi Lukon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Ensin tapettiin Lammassaaren 13 jäähysekuntia pois, ja sitten lähdettiin ylivoimalla lisäämään johtoa. Ja sehän perkele onnistui! Tommi Hannus veti kiekon kulmasta maalille, Passmore sai suojuksensa väliin ja jompikumpi kaksikosta Jami Wright-Brad Norton kiekon maaliin sohi. Minun nähdäkseni se oli vm. -75 Norton joka sen omiin suti, mutta samapa tuo, maali kuitenkin merkittiin Wrightille.
Pari kertaa Lukko joutui alivoimalle, mutta ei Lukon voitto enää missään vaiheessa uhattuna ollut, vaikka Jokerit onnistui vielä sählingin jälkeen kaventamaankin. Jälleen joku nuori pelaaja pääsi korjaamaan kiekon talteen Lukkoa vastaan tehdyn uran avausmaalin jälkeen. Aika kummallisen paljon noitakin tuntuu juuri Lukkoa vastaan tulevan...
Lopussa sitten Jokerien pelaajat turhautuivat oikein tosissaan. Tony Virta yritti irrottaa vissiin Tommi Hannuksen päätä hartioista, aiheesta tuli 2+10-minuuttia koko vaihdon ajan mailallaan hakanneelle Virralle. Ajatella, tuokin pelaaja joskus arvosteli Jukka Rautakorven Lukkoa mailan käyttämisestä muuhun kuin kiekon pelaamiseen... Niin ne ajat muuttuvat.
Loppusummerin jo soitua kopautti Hannes Hyvönen mailalla Langkowia, ilmeisesti Raumalla aina hyvin viihtyvä Hannes ei oppinut mitään tammikuun tapahtumista. Ja niin vaan Hannes tutustui taas Äijänsuon kovan jään pintaan, kun Langkow antoi takaisin.
Semmosta. Mitäs vielä? No, kun muutamassa aiemmassa pelissä on manattu sitä ettei Lukolla ole tuuriakaan, niin nyt sitä tosiaan oli. Kolme maalia voi hyvinkin pistää tuurin piikkiin yhtä paljon kuin taidonkin.
Tolvasen ylivoimapeluutuksesta jäi mieleen se, että kovin vähän sai nuorisoketju Lammassaari-Vainiola-Kauvosaari ylivoimalla peliaikaa. Enemmän olisi Tolvasen heille pitänyt sitä antaa, palkita pojat siitä että tasakentällisin pelaten kolmikko oli pelin selvästi paras ketju. Langkow maalissa otti mitä otettavissa oli, pelasti kerran varman oman maalin, ja Jami Wrightin kaksi maalia olivat myös hyvä asia. Muuta hyvää voiton ja kolmen pisteen lisäksi ei tosiaan miettimisenkään jälkeen löydy, no tietysti kolme ylivoimamaalia myös ovat kotiinpäin kaikki.
Yleisöä ei ollut enää kolmea tuhattakaan. Eikä mikään ihme, viime aikaisia pelejä muistellen. Ja tuskin tulee kolmea tuhatta ylihuomenna JYPiäkään katsomaan. Siinä pelissä ei näillä otteilla enää pärjätä pisteenkään arvoisesti, eli paljon on tosiaan tehtävää vielä edessä. Ei Japen nyt ainakaan vielä kannata huokaista helpotuksesta, naru on kaulassa edelleen vaikka solmua hiukan löysättiinkin.
Muuten, näkikös kukaan hallissa vapaana olevia valmentajia, "peliä katsomassa ihan muuten vaan" tietysti?