Suuri Ajattelija ja Nousevan Nuorison Aurinko eli Paavo Väyrynen kyseli aikoinaan resutenttivaaleissa kärsimänsä tappion jälkeen lääkäriltään, että "voiko vitutukseen kuolla?" Sama kysymys oli mulla mielessä, kun helvetinmoisessa vesisateessa suhasin kotia kohti. Niin että voiko siihen kuolla?
Nimittäin, vituttaahan se kun tällaisen pelin jälkeen tulee tappio, ja kausi rupeaa olemaan taputtelua vaille valmista pässinlihaa.
Ennen pelin alkua kukitettiin Ilveksen nuoret pronssimitalistit Tuukka Rask ja Perttu Lindgren, ja ihan kivasti raumalaisyleisö nuoret miehet palkitsikin.
Pelin alkuhetkillä oli havaittavissa selkeästi, että nyt Lukolla on tekemisen meininki. Ilves oli noin 15 minuutin ajan selkeä vastaantulija, ja vain Juha Pitkämäen hyvä peli maalissa esti Lukon karkumatkan. Tomas Kucharcik onnistui Pitkämäen yllättämään, kun Jaakko Hagelbergin mainio perssilmäsyöttö vapautti Kuhan. Tarkka veto mailakäden puolelle, eikä veskarilla ollut sanan sijaa.
Ero Japen aikaiseen Lukkoon tuli selvästi esille pelin ensimmäisen 15 minuutin aikana. Lukko voitti nyt aloituksia, hyökkäyksiin lähdettiin nyt nopeasti ilman kummempia kaarteluita, ja Ilveksen maalia kohti lauottiin hanakasti. Näin Lukon kannalta on valitettavaa, että Pitkämäki piti tuon Kuhan maalin jälkeen tarkasti portin kiinni.
Erän loppupuolella Ilves pääsi sitten jo peliin mukaan, ja pikku hiljaa Lukon touhu rupesi näyttämään samalta kuin ennen valmentajanvaihtoa. Scott Langkow pääsi myös kunnolla hikeen, ja hyvin hän torjuikin.
Toinen erä oli sitten kokonaisuudessaan helvetin huonoa peliä. Sen verran hyvin Ilveksen ylivoima pyöri, että Toni Koivisto onnistui tasoittamaan pelin: Jussi Pesonen laukoi siniviivalta ja Koivisto sai mailansa väliin, Langkow oli yllätetty ensimmäisen kerran.
Lisämaaleihinkin Ilveksellä oli paikkansa, mm. pari läpiajoa mutta molemmilla kerroilla Langkow torjui komeasti.
Kolmannessa erässä oli sitten taas Lukonkin pelissä yritystä. Valitettavasti vaan maaleja ei pystytä tekemään. Nytkin Lukko sai jauhaa ylivoimalla ihan riittävästi, välillä kahdenkin miehen ylivoimaa, mutta kun ei niin ei. Tietysti Juha Pitkämäen panosta ei voi unohtaa, mutta kun 50 sentin päässä tyhjästä maalista vedetään ohi, niin ei se pelkästään vastustajan maalivahdin hyvyyttä ole.
Lukolla pääsivät tyhjään pesään kokeilemaan ensin Jarkko Kauvosaari ja sitten Antti Bruun, molemmat samasta paikasta, samalta etäisyydeltä ja samalla tuloksella, ohi. Kauvon ja Bruunin tilanteiden välissä kävi Ilves tekemässä voittomaalin, kun aivan samanlaisesta tilanteesta tyhjän maalin kulmalta Vesa Viitakoski pisti kiekon sisään. Taisi se kiekko Viitakosken mailaan pompata päätylankista. Koko tilanne muuten alkoi Markku Paukkusen turhan huolimattomasta ja hätäisestä purusta, joka ei koskaan ylittänyt omaa sinistä.
Ero näissä tilanteissa oli tietysti siinä, että Ilveksellä paikassa oli maalintekijä, Lukon Kauvosaari ja Bruun eivät ehkä samanlaisia maalitykkejä ole kuin vanha kunnon Vesku.
Olihan siinä lopussa sitten Lukon 5-3-ylivoimassa Pasi Saarelalla kaksi maalintekopaikkaa. Ensimmäisenkin vedon taisi torjua jollain suojuksellaan Pitkämäki, mutta ainakin toiseen hän venytti hanskansa komeasti tielle, vaikka jo jäässä makasikin. En malta olla sanomatta, että vielä viime kaudella Pasi teki näistä paikoista...
En tiedä olisiko Lukon pitänyt ottaa 5-3-ylivoiman alkaessa, siinä kun aikalisäkin otettiin, myös maalivahti pois. Olisi päästy vetämään 6-3 ylivoimaa... Mutta siinä tilanteessa olisi varmasti ollut jo liikaa Lukkolaisia kerralla jäällä, tyhmemmätkin miehet siinä jo sekaisin menevät jos niin paljon on omia jäällä. Oli muuten erikoista katsoa tuota kahden miehen ylivoimaa, kun Eepi ja Saarela kiekottelivat siniviivalla poikittain: sahattiin, sahattiin, muttei lauottu.
Loppuun tuli sitten Kucharcikin jäähy, joka lopullisesti ratkaisi pelin. Kumma kyllä, että Lukko ei alivoimalla edes yrittänyt hyökätä, ennen kuin vasta kolme sekuntia ennen loppusummeria. Sitä ennen kiekko purettiin tyylikkäästi Ilveksen päätyyn ja kurvattiin vaihtoon, vaikka peliaikaa on jäljellä alta kaksi minuuttia ja ollaan maali tappiolla... Ei tainnut kukaan huomata katsoa kelloa.
Harmi, että Lukko hävisi. Tilanteiden valossa ei ehkä näin olisi pitänyt käydä. Puolustus pitää nyt jotenkuten peliään parantaneen Langkowin johdolla, mutta maalinteko on uskomattoman vaikeaa. Kun tuossa Japen aikana aina verrattiin hänen Lukkoaan Ikan aikaiseen Lukkoon, niin nythän se peli vasta Ismo Lehkosen aikaista Lukkoa muistuttaakin. Peli kulkee välillä hyvin, paikkoja tulee liukuhihnalta mutta vastustajan maalivahdista tulee pelin tähti. Niin nytkin.
Parhaiten onnistui Lukosta kolmosketju. Varsinkin Ville-Vesa Vainiola ja Mikko Luovi olivat vireessä, eikä suinkaan Petri Lammassaarikaan huonosti pelannut. Olihan Lammassaarella kolmannessa erässä huippupaikka tasoitukseenkin, mutta röyhkeä nousu maalille ja nosto kilpistyi Pitkämäkeen.
Muista Lukon pelaajista kannattaa mainita hyvin pelannut Scott Langkow, sekä Sami Ryhänen ja tällä kertaa kohtalaisesti pelannut Pauli Levokari. Muita ei juuri mainita kannata.
Ei tässä nyt oikein osaa enää mitään positiivista kaivaa. Valtavan paljon on Jukka Koivulla työsarkaa, jos tuolta pohjalta Lukon meinaa kymmenen joukkoon nostaa. Ei se tietysti vielä mahdotonta ole, mutta viimeistään lauantaina on aloitettava voittoputki.
Raumalla on muuten mainiota makkaraa. Minä sen tiedän kun sitä niin helvetisti erätauoilla naamaani sullon, mutta sen on huomannut myös Ässäin valmentaja Mika Toivola. Hän oli tänäänkin "peliä katsomassa ja makkaraa syömässä". Tiedä sitten, minkä takia.
Nimittäin, vituttaahan se kun tällaisen pelin jälkeen tulee tappio, ja kausi rupeaa olemaan taputtelua vaille valmista pässinlihaa.
Ennen pelin alkua kukitettiin Ilveksen nuoret pronssimitalistit Tuukka Rask ja Perttu Lindgren, ja ihan kivasti raumalaisyleisö nuoret miehet palkitsikin.
Pelin alkuhetkillä oli havaittavissa selkeästi, että nyt Lukolla on tekemisen meininki. Ilves oli noin 15 minuutin ajan selkeä vastaantulija, ja vain Juha Pitkämäen hyvä peli maalissa esti Lukon karkumatkan. Tomas Kucharcik onnistui Pitkämäen yllättämään, kun Jaakko Hagelbergin mainio perssilmäsyöttö vapautti Kuhan. Tarkka veto mailakäden puolelle, eikä veskarilla ollut sanan sijaa.
Ero Japen aikaiseen Lukkoon tuli selvästi esille pelin ensimmäisen 15 minuutin aikana. Lukko voitti nyt aloituksia, hyökkäyksiin lähdettiin nyt nopeasti ilman kummempia kaarteluita, ja Ilveksen maalia kohti lauottiin hanakasti. Näin Lukon kannalta on valitettavaa, että Pitkämäki piti tuon Kuhan maalin jälkeen tarkasti portin kiinni.
Erän loppupuolella Ilves pääsi sitten jo peliin mukaan, ja pikku hiljaa Lukon touhu rupesi näyttämään samalta kuin ennen valmentajanvaihtoa. Scott Langkow pääsi myös kunnolla hikeen, ja hyvin hän torjuikin.
Toinen erä oli sitten kokonaisuudessaan helvetin huonoa peliä. Sen verran hyvin Ilveksen ylivoima pyöri, että Toni Koivisto onnistui tasoittamaan pelin: Jussi Pesonen laukoi siniviivalta ja Koivisto sai mailansa väliin, Langkow oli yllätetty ensimmäisen kerran.
Lisämaaleihinkin Ilveksellä oli paikkansa, mm. pari läpiajoa mutta molemmilla kerroilla Langkow torjui komeasti.
Kolmannessa erässä oli sitten taas Lukonkin pelissä yritystä. Valitettavasti vaan maaleja ei pystytä tekemään. Nytkin Lukko sai jauhaa ylivoimalla ihan riittävästi, välillä kahdenkin miehen ylivoimaa, mutta kun ei niin ei. Tietysti Juha Pitkämäen panosta ei voi unohtaa, mutta kun 50 sentin päässä tyhjästä maalista vedetään ohi, niin ei se pelkästään vastustajan maalivahdin hyvyyttä ole.
Lukolla pääsivät tyhjään pesään kokeilemaan ensin Jarkko Kauvosaari ja sitten Antti Bruun, molemmat samasta paikasta, samalta etäisyydeltä ja samalla tuloksella, ohi. Kauvon ja Bruunin tilanteiden välissä kävi Ilves tekemässä voittomaalin, kun aivan samanlaisesta tilanteesta tyhjän maalin kulmalta Vesa Viitakoski pisti kiekon sisään. Taisi se kiekko Viitakosken mailaan pompata päätylankista. Koko tilanne muuten alkoi Markku Paukkusen turhan huolimattomasta ja hätäisestä purusta, joka ei koskaan ylittänyt omaa sinistä.
Ero näissä tilanteissa oli tietysti siinä, että Ilveksellä paikassa oli maalintekijä, Lukon Kauvosaari ja Bruun eivät ehkä samanlaisia maalitykkejä ole kuin vanha kunnon Vesku.
Olihan siinä lopussa sitten Lukon 5-3-ylivoimassa Pasi Saarelalla kaksi maalintekopaikkaa. Ensimmäisenkin vedon taisi torjua jollain suojuksellaan Pitkämäki, mutta ainakin toiseen hän venytti hanskansa komeasti tielle, vaikka jo jäässä makasikin. En malta olla sanomatta, että vielä viime kaudella Pasi teki näistä paikoista...
En tiedä olisiko Lukon pitänyt ottaa 5-3-ylivoiman alkaessa, siinä kun aikalisäkin otettiin, myös maalivahti pois. Olisi päästy vetämään 6-3 ylivoimaa... Mutta siinä tilanteessa olisi varmasti ollut jo liikaa Lukkolaisia kerralla jäällä, tyhmemmätkin miehet siinä jo sekaisin menevät jos niin paljon on omia jäällä. Oli muuten erikoista katsoa tuota kahden miehen ylivoimaa, kun Eepi ja Saarela kiekottelivat siniviivalla poikittain: sahattiin, sahattiin, muttei lauottu.
Loppuun tuli sitten Kucharcikin jäähy, joka lopullisesti ratkaisi pelin. Kumma kyllä, että Lukko ei alivoimalla edes yrittänyt hyökätä, ennen kuin vasta kolme sekuntia ennen loppusummeria. Sitä ennen kiekko purettiin tyylikkäästi Ilveksen päätyyn ja kurvattiin vaihtoon, vaikka peliaikaa on jäljellä alta kaksi minuuttia ja ollaan maali tappiolla... Ei tainnut kukaan huomata katsoa kelloa.
Harmi, että Lukko hävisi. Tilanteiden valossa ei ehkä näin olisi pitänyt käydä. Puolustus pitää nyt jotenkuten peliään parantaneen Langkowin johdolla, mutta maalinteko on uskomattoman vaikeaa. Kun tuossa Japen aikana aina verrattiin hänen Lukkoaan Ikan aikaiseen Lukkoon, niin nythän se peli vasta Ismo Lehkosen aikaista Lukkoa muistuttaakin. Peli kulkee välillä hyvin, paikkoja tulee liukuhihnalta mutta vastustajan maalivahdista tulee pelin tähti. Niin nytkin.
Parhaiten onnistui Lukosta kolmosketju. Varsinkin Ville-Vesa Vainiola ja Mikko Luovi olivat vireessä, eikä suinkaan Petri Lammassaarikaan huonosti pelannut. Olihan Lammassaarella kolmannessa erässä huippupaikka tasoitukseenkin, mutta röyhkeä nousu maalille ja nosto kilpistyi Pitkämäkeen.
Muista Lukon pelaajista kannattaa mainita hyvin pelannut Scott Langkow, sekä Sami Ryhänen ja tällä kertaa kohtalaisesti pelannut Pauli Levokari. Muita ei juuri mainita kannata.
Ei tässä nyt oikein osaa enää mitään positiivista kaivaa. Valtavan paljon on Jukka Koivulla työsarkaa, jos tuolta pohjalta Lukon meinaa kymmenen joukkoon nostaa. Ei se tietysti vielä mahdotonta ole, mutta viimeistään lauantaina on aloitettava voittoputki.
Raumalla on muuten mainiota makkaraa. Minä sen tiedän kun sitä niin helvetisti erätauoilla naamaani sullon, mutta sen on huomannut myös Ässäin valmentaja Mika Toivola. Hän oli tänäänkin "peliä katsomassa ja makkaraa syömässä". Tiedä sitten, minkä takia.