Viime aikoina on normaaliakin enemmän ollut keskustelua jääkiekon amatöörisääntöjen kohdasta jonka mukaan loukkaantuminen on rangaistusta koventava tekijä. Miljoonaan kertaan sanottu asia on että tämä kannustaa esittämään loukkaantumisia ja miljoonat kerrat on myös itketty siitä jos loukkaantunut pelaaja palaakin peliin.
Jos aloitetaan siitä että mikä on oikea loukkaantuminen.
Kaikkein koomisinta keskustelussa mielestäni on, että veren vuotaminen hyväksytään automaattisesti loukkaantumiseksi, mutta erilaiset ruhjevammat eivät kelpaa koska ne eivät estä pelaamista. Hemmetti, joku pikku raapaisusta johtuva vekki ei pihapeleissä ole edes syy keskeyttää peliä. Tuollaiset eri asteiset ruhjeet voivat olla pitkäänkin kipeitä (ja ovat ainakin pikku naarmuja vakavampia), mutta ovatko nekään sellaisia "loukkaantumisia", joista suihkukomennus on oikeutettu tuomio? Entä aivotärähdykset joiden jälkeen pelaaja palaa kentälle? Kuka normi-ihminen kehtaa ruikuttaa mistään loukkaantumisesta, mikäli normaalia työtään voi hoitaa parin minuutin päästä.
Omista ja lähipiirin kokemuksista voi kertoa, etteivät sormien sijoiltaan lähtemiset, pienet murtumat, erilaiset sidevammat tai polvikierukoiden hajoamiset ole aina syitä jättää peliä kesken, vaikka niiden kohdalla jo ymmärrän loukkaantumisista puhumisen.
Entä miten kauan loukkaantuminen kestää?
Huomion arvoista toki on, että yleensä vahingoittumisen elinkaari on sellainen, ettö vahingoittunut paikka on hetken hyvin kipeä, sitten kipu hellittää ja sillä voi pelata niin kauan kuin paikat ovat lämpiminä. Seuraavina päivinä kipu plaa ja pelaaminen ei enää onnistukaan.
Lähtökohtaisesti näkisin että oikea loukkaantuminen on sellainen, jonka takia pelaaja on kokonaisista peleistä sivussa. Sen määrittämiseen tarvitaan aina lääkäriä, joten tuomarilta sitä ei voi vaatia. Niinpä sitä ei kesken peliä pidä edes yrittää tuomita. Jos teko on törkeä, niin siitä pitää tuomarin voida antaa vitonen ilman että vástustalta "edellytetään" loukkaantumista. Jos taas teko ei ole törkeä, niin ei siitä tuomarin tule isoa jäähyä antaa, vaikka saattaisikin näyttää että toinn osapuoli loukkaantuu.
Jos aloitetaan siitä että mikä on oikea loukkaantuminen.
Kaikkein koomisinta keskustelussa mielestäni on, että veren vuotaminen hyväksytään automaattisesti loukkaantumiseksi, mutta erilaiset ruhjevammat eivät kelpaa koska ne eivät estä pelaamista. Hemmetti, joku pikku raapaisusta johtuva vekki ei pihapeleissä ole edes syy keskeyttää peliä. Tuollaiset eri asteiset ruhjeet voivat olla pitkäänkin kipeitä (ja ovat ainakin pikku naarmuja vakavampia), mutta ovatko nekään sellaisia "loukkaantumisia", joista suihkukomennus on oikeutettu tuomio? Entä aivotärähdykset joiden jälkeen pelaaja palaa kentälle? Kuka normi-ihminen kehtaa ruikuttaa mistään loukkaantumisesta, mikäli normaalia työtään voi hoitaa parin minuutin päästä.
Omista ja lähipiirin kokemuksista voi kertoa, etteivät sormien sijoiltaan lähtemiset, pienet murtumat, erilaiset sidevammat tai polvikierukoiden hajoamiset ole aina syitä jättää peliä kesken, vaikka niiden kohdalla jo ymmärrän loukkaantumisista puhumisen.
Entä miten kauan loukkaantuminen kestää?
Huomion arvoista toki on, että yleensä vahingoittumisen elinkaari on sellainen, ettö vahingoittunut paikka on hetken hyvin kipeä, sitten kipu hellittää ja sillä voi pelata niin kauan kuin paikat ovat lämpiminä. Seuraavina päivinä kipu plaa ja pelaaminen ei enää onnistukaan.
Lähtökohtaisesti näkisin että oikea loukkaantuminen on sellainen, jonka takia pelaaja on kokonaisista peleistä sivussa. Sen määrittämiseen tarvitaan aina lääkäriä, joten tuomarilta sitä ei voi vaatia. Niinpä sitä ei kesken peliä pidä edes yrittää tuomita. Jos teko on törkeä, niin siitä pitää tuomarin voida antaa vitonen ilman että vástustalta "edellytetään" loukkaantumista. Jos taas teko ei ole törkeä, niin ei siitä tuomarin tule isoa jäähyä antaa, vaikka saattaisikin näyttää että toinn osapuoli loukkaantuu.