Onko kukaan muu palstalainen lukenut Barry Meiselin kirjoittamaan erittäin mainiota teosta the Rise and Fall of Stanley Cup Champion New York Rangers? Kuten nimestä nokkelampi pokkelampi arvaakin, niin kirja kertoo New York Rangersin vuoden 1994 Stanley Cupin voitosta ja seuranneesta kaudesta, jolloin joukkue ei päässyt edes playoffseihin. Käytönnössä kirja kertaa hyvin pitkälti Mike Keenanista, mutta myös Mark Messierillä on keskeinen rooli (toivottavasti tämä juoni-paljastus ei kenenkään lukunautintoa pilaa)
Pidän kyseistä kirjaa ehdottomasti parhaana urheilukirjana koskaan (eli parempana kuin Drydenin the game). Huonoin on vissiin se Alpo Suhosen teos (joka taas turruttava kuin Kafkan Linna eli jäi kesken). Monista kiekkokirjoista poiketen se ei ole mikään oman hännän kohottamis-kirja ja vaikka Barry onkin intohimoinen Rangers-fani, niin hänen kirjoitustyylinsä on erittäin objektiivista ja helppolukuista (vaikka kirja onkin englanninkielinen). Olen tosin hieman jäävi, sillä tunnen miehen.
Barry on aikaisemmin urallaan kirjoittanut Mike Bossyn elämänkerran ja tehnyt pitkän elämätyön New Yorkin joukkueiden cover-toimittajana ja hyvällä omalla tunnolla voidaan sanoa että hänellä on sisäpiirin tiedot asiasta. Omaa graduani tippaakaan kehumatta voin sanoa, että Rise and Fallista on lähteet ja faktat paremmin hallussa. Asioihin mennään oikeasti syvälle ja onkin uskomatonta että miten Barry on saanut jotkut asiat kaivettua tietoonsa.
Tässä pieni teaseri Messierin ja Keenanin kahden keskisestä tapaamisesta ennen Rangers-Devils sarjan viidettä peliä kun Keenan oli mennyt puhumaan lehdistölle Leetchin salatusta vammasta:
Messier did the majority of talking. He described how the pressure and physical intensivity of the playoffs leaves even the most dominant players exhausted and emotionally fragile.
"Everyone at this time of year is tired, Mike," he said. "We've got a great opportunity here we're so close. We just need to win this series and We'll win the Cup. You need to give us every chance to win."
Keenan convinced Messier that he grasped the message. He did not need to remind his captain that the last thing he intended to do was sabotage the quest, especially when they were so close to the Cup.
"It's your team, Mark, not my team", Keenan assured him. "We want to do well for each other, but not in response to what I'm asking them to do. I'm asking them to respond to what your teammates wants all of them to do."
Keenan convinced Messier he was sincere. The longer they talked, the more enthuastic and reenergized they became. Nobody in the Rangers' organization was under more pressure than these two well-paid hired guns, the saviors, both of whom had were acquired solely to secure the Stanley Cup.
When he was convinced he had succesfully delivered tge message, the extraordinary thing happened: Messier wept. He simply fell into Keenan's arms and cried as his coach hugged him tightly.
He composed himself, left the room, and walked to back to dressing room. Every eye followed him across the room, waited for some signal that message had been delivered.
"That wont happen again," was all Messier said.
Pidän kyseistä kirjaa ehdottomasti parhaana urheilukirjana koskaan (eli parempana kuin Drydenin the game). Huonoin on vissiin se Alpo Suhosen teos (joka taas turruttava kuin Kafkan Linna eli jäi kesken). Monista kiekkokirjoista poiketen se ei ole mikään oman hännän kohottamis-kirja ja vaikka Barry onkin intohimoinen Rangers-fani, niin hänen kirjoitustyylinsä on erittäin objektiivista ja helppolukuista (vaikka kirja onkin englanninkielinen). Olen tosin hieman jäävi, sillä tunnen miehen.
Barry on aikaisemmin urallaan kirjoittanut Mike Bossyn elämänkerran ja tehnyt pitkän elämätyön New Yorkin joukkueiden cover-toimittajana ja hyvällä omalla tunnolla voidaan sanoa että hänellä on sisäpiirin tiedot asiasta. Omaa graduani tippaakaan kehumatta voin sanoa, että Rise and Fallista on lähteet ja faktat paremmin hallussa. Asioihin mennään oikeasti syvälle ja onkin uskomatonta että miten Barry on saanut jotkut asiat kaivettua tietoonsa.
Tässä pieni teaseri Messierin ja Keenanin kahden keskisestä tapaamisesta ennen Rangers-Devils sarjan viidettä peliä kun Keenan oli mennyt puhumaan lehdistölle Leetchin salatusta vammasta:
Messier did the majority of talking. He described how the pressure and physical intensivity of the playoffs leaves even the most dominant players exhausted and emotionally fragile.
"Everyone at this time of year is tired, Mike," he said. "We've got a great opportunity here we're so close. We just need to win this series and We'll win the Cup. You need to give us every chance to win."
Keenan convinced Messier that he grasped the message. He did not need to remind his captain that the last thing he intended to do was sabotage the quest, especially when they were so close to the Cup.
"It's your team, Mark, not my team", Keenan assured him. "We want to do well for each other, but not in response to what I'm asking them to do. I'm asking them to respond to what your teammates wants all of them to do."
Keenan convinced Messier he was sincere. The longer they talked, the more enthuastic and reenergized they became. Nobody in the Rangers' organization was under more pressure than these two well-paid hired guns, the saviors, both of whom had were acquired solely to secure the Stanley Cup.
When he was convinced he had succesfully delivered tge message, the extraordinary thing happened: Messier wept. He simply fell into Keenan's arms and cried as his coach hugged him tightly.
He composed himself, left the room, and walked to back to dressing room. Every eye followed him across the room, waited for some signal that message had been delivered.
"That wont happen again," was all Messier said.
Viimeksi muokattu: