Los Angeles Kings 2021–2022

  • 48 189
  • 193

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Tästä tulikin mieleeni, missä menee JAD? Ontarioon joutuminen tuli ainakin minulle yllätyksenä.

Anderson-Dolan pelaa AHL:ssä samantyylisesti kuin Danault NHL:ssä, paitsi että JAD saa tehoja irti ylivoimassa. Ontariossa JAD on ykkösyv:ssä maalin edessä maskina / syöttölautana ja lisäksi ottaa aika paljon aloituksia (yv:llä/av:llä/tasakentällisin). Pelaa paljon myös alivoimaa.

Minusta JAD on kehittynyt koko sen kolmen kauden ajan mitä olen häntä AHL:ssä ja NHL:ssä nähnyt. Ei ikinä tule olemaan mikään pistenikkari, mutta luotettava alaketjun työmyyrä. Jos pysyy terveenä, niin tulee kehittymään juuri sellaiseksi pelaajaksi, millaiseksi hänen uskottiinkin tulevan varauksen aikaan.

Vaikka JAD pystyisi pelaamaan Lizotten paikalla kolmosen/nelosen keskellä, niin voipi olla että hänen kehityksensä kannalta on hyvä pelata Ontariossa. Iso rooli voittavassa joukkueessa, esim. saa paljon yv-aikaa, mitä ei varmastikkaan saisi, jos pelaisi Losissa. Ja onhan tuossa mukana pelaajapolitiikkaa, koska Anderson-Dolania ei tarvitse ylös/alas-siirroissa käyttää siirtolistan kautta.

Viimeisimmässä Reignin ottelussa ketjut hiukan elivät, mutta pääasiassa mentiin:

Burke – Tynan – Frk
Wagner – Turcotte – Madden
Sodergran – JAD – Fagemo
Dudas – Sutter – Doty

Phillips – Durzi
Gaunce – Spence
Moverare – Grans

Sparks

- Tynan johtaa AHL-veteraaniketjua, mikä on hyökkäyksen syömähammas. Tynan on luova pelaaja/pelintekijä ja Frk laukoo paikasta kuin paikasta ja asennosta kuin asennosta. Burke saa pisteitä kun pelaa kahden tehomiehen kanssa, vaikkei minusta ole sen kummempi pelaaja.
- JAD on pelannut paljon Fagemon kanssa ja kaksikko hakee vielä yhteistä kemiaa. Södergran nostettiin nelosesta tähän ketjuun, kun pelasi alkukaudesta ilahduttavan pirteästi. Ruotsalainen (Johan S.) kuitenkin ilmeisesti loukkaantui viimeisimmässä Abbotsford-ottelussa, farmi-Canucksien AHL-apina Arseneau onnistui vihdoinkin telomaan jonkun Reign-pelaajan telakalle.
- Wagner tuo hiukan kokoa ja särmää Turcotten ja Maddenin rinnalle. Madden on todella terävä laukoja ja haistaa hyvin vetopaikat, mutta ruuminrakenteeltaan aika pieni ja heiveröinen. Eikä ole mikään taituri luistimilla.
- jotkut pienet pelaajat osaavat luistaa taklausten alta pois (esim. Kaprizov), mutta Madden ei, eikä Turcottekaan. Tuntuu siltä että sekä Madden että Turcotte istuskelevat joka ottelussa useamman kerran perseellään taklausten jälkeen. Joskus itse antamansa taklauksen, joskus vastaanottamansa taklauksen.
- Turcottella ja Kuparilla on vuosi ikäeroa. Draftin jälkeen molemmat viettivät vuoden "muualla" - Kupari Suomessa, Turcotte yliopistossa. Ensimmäisenä AHL-vuotenaan Kupari oli aika hukassa ja kausi päättyi pahaan loukkaantumiseen nuorten MM-kisoissa. Pitkän toipumisjakson jälkeen Kupari tuli AHL:ään paljon kypsempänä ja parempana pelaajana ja oli viime kaudella AHL:ssä tuloksentekijä.
- Turcottella on nyt menossa toinen AHL-vuosi ja viime AHL-kauteen verrattuna oikeastaan minkäänlaista kehitystä ei ole näkyvissä. Kovaa luistelua ja liikettä, aktiivista karvausta ja iholle ajoa ja kiekonmetsästystä ja maalin edessä irtokiekon kyttäämistä. Siis yritys on jatkuvaa ja työmoraali korkea, mutta välillä tulee mieleen, että vois sitä kentällä ajatellakin mitä tekee, eikä mennä tekeminen edellä. Jos Turcotte ei ala ymmärtää mitä kentällä oikeastaan kannattais tehdä, niin hänestä ei tule muuta kuin loukkaantumisherkkä kakkos/kolmosketjun energiapelaaja. Onneksi kaveri on vielä nuori ja aikaa fysiikan ja pelinäkemyksen kehittämiseen on ainakin tämä ja ehkä ensi kausikin.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
" LA Kings have placed forwards Viktor Arvidsson and Gabe Vilardi in the COVID-19 protocol

Viktor Arvidsson ja Gabriel Vilardi toistaiseksi sivussa korona-altistumisen vuoksi. Toivottavasti kyseessä on vain varotoimenpide eikä tauti iske päälle, sillä mm. Marco Rossin tapaus osoittaa COVID-19 vaarallisuuden kovakuntoiselle urheilijallekin.

Vilardi ja Adrian Kempe ovat minulle Losin turhauttavimmat pelaajat. Molemmat väläyttelevät huikeaa potentiaalia, mutta otteista puuttuu ammattilaismainen tasaisuus. Suht kokemattomalla Vilardilla se vielä hyväksyykin, mutta Kempe on pelannut NHL:ssä jo yli 300 ottelua ja AHL:ssäkin reilut 130. Molemmille tekisi hyvää useampi keskustelutuokio pätevän urheilupsykologin kanssa. Ehkä syvempien tuntojen purkaminen auttaisi Kempeä lopettamaan tyhmien hyökkäyspään ottamisen... .

En tiedä johtuuuko se loukkaantumishistoriasta, mutta Vilardin kamppailuhalukkuus ja -taito on noin isolle pelaajalle surkealla tasolla. Hänen keskivartalonsa tuntuu olevan jäykkä eikä hän tunnu kaksinkamppailutilanteissa pääsevän normaaliin/tavalliseen suht kumaraan vääntöasentoon, vaan on selkä suhteellisen suorana pystyssä asennossa. Sellaisessa asennossa on hemmetin vaikea voittaa kiekkokamppailuja.

Vaikka Vilardin luistelu ja liike on NHL-keskiarvon alapuolella, niin eniten minua Vilardissa häiritsee, se että kuin hän ei nauttisi pelaamisesta. Olemus on turhautunut ja tuskainen, kun asiat eivät mene sillä tavalla kuin haluaisi/toivoisi/odottaa itseltään. Kuinka usein olette nähneet Vilardin hymyilevän tai naureskelevan kentällä tai vaihtopenkillä?

En tiedä sitten asettaako hän itselleen liian kovia tavoitteita ja ottaa turhia paineita, mutta Vilardin jos jonkun pitäisi löysätä kypärän remmiä parilla pykällä. Hyvää vois tehdä sekin, jos McLennanin ottaisi Vilardin puhutteluun ja sanoisi, että seuraavat viisi peliä sinä pelaat Danaultin ketjussa oikeassa laidassa ja sun tehtävänä on laukominen ja maalinteko. Danault ja Iafallo/Kempe voisivat hoitaa ketjussa likaiset työt.

Vilardi on pelannutu NHL:ssä noin seitsemänkymmentä matsia eikä hänelle ole löydetty oikeaa roolia. Tulevaisuuden kakkosentteriksi häntä varmaan varattaessa suunniteltiin, mutta siihen rooliin hän ei näytä sopivan. Eikä oikein kolmossentteriksikään, nelosesta puhumattakaan. Ei muuta kuin ykkösen tai kakkosen oikeaan laitaan laukomaan osumia. Kaliyevia pidetään potentiaaisena maalitykkinä, mutta minusta erityisesti ranneveto Vilardilla on vielä parempi kuin AK:lla.

edit.

Vaikka takana on pari helpottavaa voittoa, niin varsinkin Buffalo peli oli "tolppa sisään, tolppa ulos"-ottelu. Buffalon johtaessa peliä toisessa erässä 2-1 Sabres-pelaajat kilauttivat kiekon kahdesti maalinkehikkoon, mutta Losin onneksi Thompsonin ja jonkun toisen vedot kimposivat maalista poispäin eikä maaliin. Kotiputki jatkuu vielä kahdella matsilla - ensin jo kolmannen kerran tällä kaudella St. Louis ja viikonloppuna New Jersey Devils. Blues on aloittanut kauden tosi hyvin ja New Jerseykin ehkä odotettua paremmin. Jos noista matseista tulee kaksi pistettä, niin pidän sitä ihan ok suorituksena.
 
Viimeksi muokattu:

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK

Ensinnä: kiitos JAD-vastauksesta.

Mielestäni Vilardin ongelma liittyy juuri loukkantumisiin. Nuori urheilija ei uskalla heittäytyä, koska ei luota kroppansa kestävän jos hän ei "varo". Ja varominen vie tekemisestä ilon.

Mielestäni Gabe tarvitsisi
1. Aikaa. Onnistumiset kasvattavat luottoa.
2. Vastuuta. Vastuu parantaa uskoa siihen, että loukkaantumiset eivät ole pilanneet kaikkea.
3. Osaavaa fysiikkavalmennusta. Uusi selkähuili veisi henkistä toipumista mittaamattomasti alaspäin.

En ole ihan varma elääkö McLellan riittävästi tällä vuosituhannella nähdäkseen asiat samoin?
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Vilardi ja Adrian Kempe ovat minulle Losin turhauttavimmat pelaajat.
Jaan kyllä tismalleen saman ajatusmaailman. Vilardin purit hyvin palasiksi, joten muutama sana toisesta kaverista. Kempe on minulle tuon porukan turhauttavin kaveri. Jokin siinä 2017-18 tykkikaudessa valoi usko, että Kempe nousee vielä jollekin huippu top 6 hyökkääjän tasolle, mutta kyllä nää edelliset kaudet ovat osoittaneet, että Kempe ei tule pelaamaan urallaan enää vastaavanlaista kautta tehojen muodossa. Ei sitten mitenkään. Sääli, mutta ehkä silloin vaan sattui osumaan kaikki kohdilleen.

Kempen viimeistely on aivan käsittämättömän huonoa siihen nähden millasia laatupaikkoja hänelle siunaantuu. Tai se varianssi laadussa on ihan uskomaton laaja. Paikan tullessa ruletti pyörii päässäni, että mitähän tällä kertaa on luvassa. Viime kausina Kempe on hätäillyt enemmän ja enemmän paikoissa ja se lopullinen silaus on puuttunut. Se on varmasti myös oman pääkopan luomien paineiden tuotosta, joka aiheuttaa pakotusta pelaamiseen. Kempellä on myös typerä tapa kertoa koko hallille, mitä hän tekee seuraavaksi. Oli sitten kyse syötöstä tai laukauksesta tai harhautuksesta, niin ratkaisun pystyy lukemaan eilisestä lehdestä. Tämän takia Kempe ei kuulu minun papereissani ikinä ylivoimaan.

Kempellä on hetkensä, koska luistelu on nättiä ja helppoa, mutta sekin on turhan kiskoilla kulkevaa suhailua. Adrian on nuohonnut Staples Centerin laidat puhtaaksi 41 kertaa kaudessa. Tuo Losin nykyinen kakkosketju on mielestäni tosi turhauttava kokonaisuus muutenkin. Iafallo on toki ollut tehokas, mutta vierustoverit Kempe ja Danault eivät löydä kiekkoa maaliin millään. Danault tekee todella paljon oikeita asioita kiekottomana. Rouhii ja katkoo syöttöjä, joka tuottaa kääntöjä, mutta se ei konkretisoidu millään tavalla. Käytännössä meillä on nimellisenä 2. ketjuna NHL:n paras nelosketju. Mielestäni tuo ketju pitäisi hajoittaa Athanasioun paluun jälkeen. Toki näkisin monen muukin ketjun eri tavalla rakennettuna, mutta enpä seisoskelekkaan tuolla penkin takana purppurassa puvussani.

Katsoin tuon viime yön Blues pelin suorana, mutta en kerennyt siitä kirjoittelemaan päivän aikana kommentteja. Peli oli kaksi erää melkoista taistelua tuulimyllyä vastaan. Kings ei käytännössä saanut mitään järkevää aikaiseksi. Ylivoima oli hirveissä vaikeuksissa, kun Bluesin neliö oli niin aggressiivinen koko ajan. Bluesin 1-0 ylivoimamaali oli aika klassinen kuvio: aloitusvoitto, siirto viivassa poikittain, suora veto ja ripari sisään.

Kolmannessa erässä Kings tajusi, että peli on käynnissä ja oikeasti halusi voittaa. Ihmettelin suunnaattomasti, miksi Kaliyev pelasi Lizzotten ja Lemieuxn kanssa, kun nuo sähköjänikset eivät löydä kenenkään kaverin lapaa. No Arthur vastasi, että ei tarvitse apuja ja sivalsi komean vedon yläkulmaan. Johtomaali oli tuon aikasemmin mainitun "parhaan nelosketjun" työn palkinto. Kiekko runnottiin väkisin sisään Kempen toimesta, mutta se oli ehdottomasti ansaittu runnomismaali.

Peli näytti olevan hyvin hallinnassa ja Blues alkoi myös hölmöillä lopuussa jäähyjen muodossa. Anze veteli tyhjistä ohi kolme kertaa, mutta silti tuntui, että ei Blues enää onnistu. No onnistuihan se. Kiekko kimposi onnekkaasti Kopitarin luistimesta suoraan viivalta maalia kohti syöksyneen Krugin lapaan, joka tinttasi pelin tasoihin seitsemän sekuntia ennen loppua. Kupari nukkui tuolla hetkellä, mutta oli ehkä hieman sekaisin omasta paikastaan hypättyään boksista kentälle vain 10 sekuntia aiemmin. Muutenkin tuo peli oli Kuparilta heikoin esitys hetkeen. Kiekonmenetyksiä ja huonoja ratkaisuja. Filmaus jäähy oli ihan hirveätä katseltavaa hidastettuna. Näitäkin iltoja sattuu ja se on normaalia.

Losilaista jatkoaikaa oli kiva katsella vaihteeksi. Eihän se mitään uskomatonta McDavid showta ole, mutta silti ihan viihdyttävää. Rankkarit olivat myös hienoa katseltavaa, kun oikeasti pelaajat yrittivät harhauttaa eikä nähty mitään onnettomia vetoja logoon. Arty party ratkaisi kuumalla lavalla lisäpisteen Kingsille. Erittäin tyytyväinen tuohon voittoon.

Yksi herra, jonka otteet ovat olleet Doughtyn ja Walkerin loukkaantumisten jälkeen erittäin positiivisia, on Tobias Björnfot. Jumankauta tästä "varmistelijasta" on kasvanut rohkea pakki. Tobias ei ole käsisstään pehmein pakki, mutta hän tekee komeita oikea-aikaisia haastoja kiekolla ja ajaa kiekottomana toisesta aallosta rohkeasti maalia kohti. Silti kyse ei ole mistään typerästä uhkarohkeudesta vaan ne ovat laskelmoituja täsmäiskuja.

Seuraavaksi vastaan asettuu Devils, joka samalla päättää kotiputken. Otetaan siitä neljäs voitto putkeen ja hyvä buusti tulevaa Kanada touria varten.

GKG!
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Rankkarit olivat myös hienoa katseltavaa, kun oikeasti pelaajat yrittivät harhauttaa eikä nähty mitään onnettomia vetoja logoon. Arty party ratkaisi kuumalla lavalla lisäpisteen Kingsille. Erittäin tyytyväinen tuohon voittoon.
...
Seuraavaksi vastaan asettuu Devils, joka samalla päättää kotiputken. Otetaan siitä neljäs voitto putkeen ja hyvä buusti tulevaa Kanada touria varten.

Toisessa pelissä peräkkäin maalaajina Kempe ja Kaliyev ja samoin kuin St. Lousia vastaan Kinks päästi tasoittavan maalin varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla. Tällä kertaa ei menty voittomaalikisaan asti, vaan kaksi pistettä tuli jo jatkoajalla. Voittomaalissa Devilsien nuori pakki Ty Smith maksoi oppirahoja, kun yritti kiekkollisena kikkailla oman maalin takana. Danaultilta hyvä riisto ja Iafallolta komea veto. 3-2 kotijoukkueelle ja voittoputki kasvoi neljään otteluun.

Tällä hetkellä joukkueet ovat pelanneet kymmenisen peliä ja Läntisessä konferenssissa odotetusti Arizona ja yllättäen Chicago ovat pudonneet jo kauas pudotuspeliviivasta. Albertalaisporukat ovat olleet yllättävän hyviä ja toisaalta Colorado ja Vancouver ovat pelanneet alle odotusten.

Doughtyn ja Walkerin loukkaantumiset huomioon ottaen Losin tämänhetkinen piste per peli vauhti on ihan hyvä, mutta onhan otteluohjelma ollut hiukan suosiollinen (7 kotona - 4 vieraissa). Kunhan tuo läntisemmän Kanadan neljän ottelun kiertue saadaan suoritettua, niin koti/vierassaldo on suht tasainen (7 koti - 8 vieras). Toronto, Montreal, Ottawa, Winnipeg - jos noiden pelien jälkeen Kinks on vielä piste per peli vauhdissa, niin ainakin minä olen tyytyväinen. Toronto on tällä hetkellä viiden pelin voittoputkessa ja Winnipeg on kova kotijoukkue. Montreal ja Ottawa ovat ihan voitettavissa ja nimenomaan niistä otteluista odotan pisteitä..

Farmissa Ontario jatkaa hyvää menoaan ja on tällä hetkellä Läntisen konferenssin kärjessä (9 peliä, kahdeksan voittoa, yksi tappio voittomaalikisassa). Viimeisin voitto tuli Edmontonin farmista Bakersfieldistä aika lailla pelitapahtumien vastaisestikin. Laukaukset olivat Condorsien hyväksi 40 - 19 ja he hallitsivat peliä pitkähköt tovit, mutta Reignin Villalta oli maalissa selvästi parempi kuin kotijoukkueen Konovalov. Loppulukemat Ontariolle 6-3 ja Martin Frkille toisessa pelissä peräkkäin tehot 2+2. Tsekki on tällä hetkellä AHL:n pistepörssin kakkosena (9 GP, 8+6) ja viikolla Losin mukaan kutsuttu T.J. Tynan on AHL:n pistepörssin neljäntenä tehtyään kahdeksassa pelissä 3+10.

edit.

St. Louis ottelu oli loppuvaihetta lukuun ottamatta varsin tylsää katsottavaa, mutta varsinaisen peliajan pari viimeistä minuuttia ja jatkoaika + rankkarikisa oli harvinaisen viihdyttävä. En muista aikaisemmin nähneeni noin hyvää suoritusta voittomaalikisassa, minkä Losin pelaajat tekivät. Kempe, Iafallo ja Kaliyev sisään ja ainoa "epäonnistuja" Kopitar veti tolpasta tolppaan ja kiekko kimposi ulos!
 
Viimeksi muokattu:

mmiettinen92

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings
Voi pojat, kun maistuu.

Eilen yöllä "katoin" peliä niin, että pilkin sängyssä Livetulokset päällä. Älähti viis kertaa LA:n maalin merkiksi.

Näin siis vaan maalit Viaplayn kautta, mutta niistä pystyy mun mielestä päättelee yhtäläisyyksiä paljon. Kings menee maalille, pelaa pystyyn ja rohkeasti virheiden mahdollisuutta uhmaten ja LAUKOEN. Musta se näkyy selvästi, että Kopitarin alla on kaks sellasta sentteriä, joista ensimmäisestä on iloa kokemuksen ja perusvarman hyvän pelaamisen ansiosta ja toinen marinoituu nuorten miesten nopeassa pelissä viimeistelyvarmaksi. Danault ja Kupari. Jalkaa riittää, ja se konkretisoituu hyökkäämisessä.

Kopitar on ottanut vapauksia kokonaisvaltaisesta pelaamisesta ja kun se osaa viimeistellä, on tulos pörssissä aika kaunista. Tykkään. Tehotilasto samalla plussalla.

Voi olla, että joku pitää mua totaalisena pönttöpäänä, kun sanon tän, mut sanonpa silti. Doughtyn loukissa oli hopeareunus: Björnfot ja muut pakit saaneet roolia, eli LA:ssa tehdään nyt tän tapauksen myötä pakkonuorennusta. Ja joo, en väitä, että aika ois ajanu Doughtyn ohi. En. Mutta nyt toimivaa pakkoliikettä on jatkettava, koska vaihtoehtoja ei ole. Muistatteko sen Björnfotin syöttöpisteistä toisen, minkälaisen show'n päätteeksi tuli?

Allekirjotan yhä sen väitteen, että Kingsillä on NHL:n top3-"nuoriso-osasto".

Kuukausi pian tahkottu, tähdet:
***** Kopitar
**** Doughty
*** Iafallo
** Quick (on muuten erityisen kivaa päästä nostaa herra tähän, 92,4)
* Björnfot
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Leafs peli oli yllättävän viihdyttävä Losilaisittain. Jo heti ensimmäisestä aloituksesta oli syntyä maali, mutta Kuparin kuti jäi ponnettomaksi. Muutenkin tuo Kuparin ketjun laidoilla viilettäneet Moore ja Grundström olivat täynnä virtaa. Liekö halusivat todistaa entiselle seuralleen Leafsille jotain.

Moore teki ottelun avausmaalin komealla power movella ohi Liljegrenin. Kupari kirjautti tähän maaliin syötön. Kings oli ekan erän jalalla todella lennokkaalla päällä ja mietin välillä, että onko kyseessä oikea Kikgsin joukkue. Athanasiou oli sijoitettu kakkosvitjaan Danaultin ja Iafallon kanssa. Tuo ketju on nyt selkeästi luovempi, kun Kempe saatiin suhaamasta pois siitä ja siirrettiin ykköseen.. AA lisäsi johtoa neljä minuuttia Mooren jälkee hienolla haastolla ohi entisen Kings pakin, Jake Muzzinin. Muutenkin AA haastoi rohkeasti kiekon kanssa, mutta välillä haastot oli todella helppo ennakoida ja #22 torpattiin tylysti kumoon.

Ekan erän ylivoimat eivät toimineet yhtään. Leafs oli lukenut kotiläksyt ja antoi Kopitarille tarpeeksi painetta ja tukki tarvittavat syöttösuunnat.

Toinen erä alkoi lähes heti alivoimalla ja olipahan hienoa katseltavaa tuo Leafsin kiekon liikuttelu. Kentällä oli yhteensä 48M edestä Leafs-pelaajia, joten pitäähän sen myös tuolta näyttääkin. Tavaresin kudille Quick ei voinut mitään ja Marner sai Määtän hieman haparoimaan, jotta syöttö löysi perille.

Danaultin 3-1 maali oli aika erikoinen. Danault käytännössä potkaisi kiekon kohti Campbelliä, mutta kaatueassaan kasaan ohjasi sen uudestaan maalin takakulmaa kohti, josta se lipui vaivoin viivan yli. Tuo potkumaalien tulkinta on ollut itselle tällä kaudella eniten kummastusta aiheuttava sääntömuutos. No meidän eduksi tuo meni ja kiva juttu se.

Kolmannessa erässä molemmille tarjottiin mahdollisuus ylivoimalla, mutta ei niistä sen ihmeempää kehittynyt. Danault iski illan toisellaan lukemat jo 4-1, kun kellossa oli enää viisi minuuttia jäljellä. Tuossa maalissa kävi tuuri, koska Tavares ja Rielly kairasivat kiekon kulmassa pois Iafallolta, mutta Tavaresin rystysiirto meni suoraan Danaultin lapaan, joka sohi kiekon omasta riparista sisään.

Kempe viimeisteli ottelun loppulukemat tyhjiin. Paljon oli onnea matkassa tuossa pelissä, mutta tärkeintä oli kestää nuo vaiheet, kun Leafs oikeasti painoi päälle. Hienoa ottaa voitto road tripin alkuun siitä ennakkoon vaikemmasta vastustajasta (tripillä). Voittoputki venyi jo viiden ottelun mittaiseksi. En vielä tuulettele, koska viime kaudelta muistuu mieleen täsmälleen samanlainen putki mustan alun jälkeen ja sitten putken jälkeen alkoikin rämpiminen.

Tärkeitä onnistumisia kakkosketjulle ja varsinkin Danaultille sekä AA:lle. Hassu fakta pelistä on myös Anderson - Björnfot parin +4. Ens yönä pelit jatkuu Montrealissa, jossa Leafs pelin sankari numerolla #24 saa varmasti lämpimän vastaanoton.

GKG!
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
...
Voittoputki venyi jo viiden ottelun mittaiseksi. En vielä tuulettele, koska viime kaudelta muistuu mieleen täsmälleen samanlainen putki mustan alun jälkeen ja sitten putken jälkeen alkoikin rämpiminen.

Montrealissa jatkoaikavoitto ja putki kasvoi kuuteen otteluun. Voittoputki muistuttaa viime kauden vastaavaa, sillä maalivahdit pelaavat todella hyvin ja Adrian Kempekin näyttää ihan aidolta kärkiketjun hyökkääjältä. Aika suotuisasti kiekko on pomppinut, sillä kaksi kuudesta voitosta on tullut jatkoajalla, yksi voittomaalikisassa ja Buffaloa vastaan joukkue nousi 0-2 tappioasemasta 3-2 voittoon.

Toronto-ottelu, samoin kuin Montreal-matsi, olivat varmasti opettavaista aikaa Rasmus Kuparille. Kotikaukalossa valmentaja pystyy valitsemaan ketä vastaan kolmos/nelosketjut laittaa, mutta vieraissa homma menee toisin. Vaikka Kuparin luistelu on jo hyvää NHL-tasoa, niin pelkkä jalkaliike ei riitä, kun vastaan asettuu Tavaresin, Matthewsin tai Suzukin tasoisia pelimiehiä. Välillä ex-Kärppä tuntui olevan noissa peleissä aika hukassa, mutta kun nuorukaisella on NHL-kokemusta alle 20 peliä, niin en ainakaan minä virheettömiä esityksiä odota. Esim. Philipp Danault pelasi pari täyttä kautta AHL:ssä ja vasta sen ja seurasiirron myötä löysi paikkansa NHL:ssä.

Montreal-ottelu yllätti fyysisyydellään. Takaa-ajoasemassa Canadiens lisäsi taklauspeliä entisestään ja Kings oli välillä aika purjeessa. Yllättävän paljon Kings-pelaajat antoivat pahoja harhasyöttöjä, mutta toisaalta kyseessa oli back-to-back -peli ja aikaerokin todennäköisesti vaikutti asiaan. Onneksi kotijoukkue onnistui kolmannessa erässä maalaamaan väsyneitä vierailijoita vastaan vain kertaalleen - Jake Evansilta hieno suoritus - ja Kings selviytyi jatkoajalle asti. Siellä Kempe sitten esitteli osaamistaan ja tekaisi komean voitomaalin.

Ensimmäisissä peleissä hurjastellut Kopitar on maalinteon puolesta viilentynyt, mutta onneksi muut ovat astuneet esiin. Aiemmin parjaamani Iafallo on Kempen lisäksi käynyt kuumana ja on tällä hetkellä seitsemän ottelun pisteputkessa (5+5 ko. jaksossa). Jostain kumman syystä McLellan peluuttaa Dustin Brownia todella paljon. Kaikkia kunnia ex-kapteenille, mutta nykykunnossa hänen ei pitäisi pelata keskimäärin kahdeksaatoista ja puolta minuuttia per ottelu.

edit.

Niin, siis Brendan Lemieux teki Montrealissa kauden avausmaalinsa. Clauden poika on pelannut viime matseissa hyvin ja hänen hankkimisensa on osoittautumassa voitokkaaksi kaupaksi Blakelle. Vastustajan kannalta selvästikin todella ärsyttävä pelaaja, kuten case Michael Pezzetta osoitti.
 
Viimeksi muokattu:

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Voitto, kuusi tappiota, seitsemän voittoa, kolme tappiota. Siinä Losin tahti alkukaudella. Viimeisimmät tappiot ovat tulleet liigan kärkikolmanneksen joukkueita vastaan, mikä kertoo aika hyvin missä vaiheessa tällä hetkellä mennään. Viime kauteen verrattuna joukkueen perustaso tuntuu nousseen ja tasaantuneen sen verran, että Kings on noussut alimmasta kolmanneksesta keskikastiin, mutta taso ei riitä oikeasti hyviä joukkueita vastaan. Maalin pelejähän NHL-ottelut aika lailla ovat ja voittoputken aikana kiekko pomppi Kingsielle suotuisasti ja viime peleissä munkki ei ole oikein käynyt.

Minusta kaikki kolme tappio-ottelua olisi siis ollut voitettavissa, mutta Winnipegiä ja Washingtonia vastaan ei vääntövoima riittänyt ja Carolinaa vastaan ei pelinopeus riittänyt. Itseeni suurimman vaikutuksen vastustajista teki Winnipeg, jonka sentteriosasto vaikutti todella kovalta. Hämmästyttävän hyvin kauden aloittanut Quick pelasi erinomaisesti Capseja vastaan, mutta vierailijoiden veskarille Samsonoville osui kohdalle huippupäivä ja hän kuittasi plakkariin nollapelin.

Carolina oli kyllä kliinisen hyvä ja Kings-voitto olisi vaatinut mv. Peterseniltä paljon nähtyä parempaa esitystä. Petersen ei siis ollut paska, mutta ei myöskään onnistunut tekemään avaintorjuntoja. Kopitar on ollut viime peleissä tehoton (5 viimeistä 1+1, -5) ja McLellan reagoi tilanteeseen pudottamalla Hurricanes-matsiin ex-kapteeni Brownin kolmosketjuun Kuparin ja Mooren rinnalle. En nyt tiedä oliko Kopitar ko. pelissä yhtään sen pirteämpi, mutta Kuparin ja Mooren panos kyllä heikkeni Brown-siirron jälkeen. Jos peliesityksillä olisi jotain merkitystä, niin Brown olisi katsomossa poppareilla ja Grundström kentällä, mutta McLellan tekee mitä McLellan tekee.

Oikeastaan viime otteluissa joukkueen pirtein ketju on ollut Lemieux - Lizotte - Kaliyev, mikä kertoo osaltaan muiden ketjujen suhteellisesta vaisuudesta. Pakkipareista Björnfot - Anderson epäonnistui Carolinaa vastaan pahanlaisesti ja molemmat keräsivät matsin kahdessa ekassa erässä neljä miinusta. Kolmannessa erässä pari erotettiin toisistaan ja tehtiin uudet jaot.

Losilla on nyt 18 pistettä 17 ottelusta ja aamuyöstä peli NHL:n huonointa joukkuetta Arizonaa vastaan. Villi kortti-paikastahan Kings tällä hetkellä käy kisaa, mutta pudotuspelipaikan kohtalo kuitenkin ratkaistaan Pacificin keskinäisissä otteluissa. Vaikka kautta on pelattu pian jo neljännes, niin Kings ei ole pelannut muita Tyynenmeren divisioonan joukkueita vastaan kuin yhden pelin, kauden avauksessa Las Vegasia vastaan. Eikä tilanne vielä parane ensi viikollakaan, kun Arizonan jälkeen vastaan tulee kostonhaluinen Toronto ja koronasta kärsinyt Ottawa.

Vasta marraskuun viimeisenä päivänä luvassa on ensimmäinen Kalifornian kuninkuusottelu LA - Anaheim. Ja saman viikon toisessa pelissä vastaan tulee kotiputken päättävässä matsissa Darryl Sutterin koutsaama Calgary. Molemmat hemmetin paljon mielenkiintoisempia joukkueita kuin ensi öinen Arizona... .

Vilardi Ontarioon. Varmasti fiksu liike avaamaan henkistä umpisolmua.

Ilolla tervehdin tätä uutista. Muita farmisiirtoja on T.J. Tynanin ja Austin Strandin lähettäminen farmiin ja toisaalta Ontarion tehokkaimman pakin Sean Durzin kutsuminen ylös (Strand ja Durzi ovat molemmat rightin pakkeja eli heidät vaihdettiin keskenään).

Jared Shafranin (Reignin "insider") mukaan kaikki kolme (Vilardi, Tynan, Strand) ovat kokoonpanossa Stocktonia vastaan. Stockton Heat on Calgaryn farmi ja taitaa olla veteraanivetoisampi porukka kuin Ontario. Joukkueet pelaavat ensi yönä ja heti perään seuraavana yönä ja panoksena on divisioonan/konferenssin kärkipaikka. Molemmat ottelut pelataan Reignin kotikentällä. Mayor's Manorin mukaan Vilardia peluutettaisiin oikeassa laidassa eikä keskellä, mikä sekin on erittäin hyvä juttu (jos huhu pitää paikkansa). Siinä alkaa olla Ontarion oikea laita aika tulivoimainen, kun Vilardin lisäksi joukkueessa on rightin laitureina AHL:n piste- ja maalipörssiä johtava Martin Frk ja viime ottelussa hattutempun tehnyt Samuel Fagemo.
 
Viimeksi muokattu:

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Tappioputki kasvoi viiden ottelun mittaiseksi, kun Leafs kävi Losissa kostamassa Justin Bieberin valvovien silmien alla tuon Kingsin vierailurökityksen. Täytyy sanoa, että oli kyllä yksi kauden sekavimmista otteluista, mitä itse olen katsonut. En tiedä onko tuo trendi jatkumoa, koska tuo Caps peli jonka viimeksi näin, oli mielestäni hyvää aktiivista Losia, mutta Caps löysi sen tarvittavan pompun maaliin. Multa jäi välistä tuo Jets vierailu, Canes hurlumhei ja Coyotesia vastaan nyhjätty peli kiireiden takia. En siis niistä osaa sanoa oikein mitään, kun pelkät koosteet kerkesin katsoa.

Arvidssonin paluu tähän otteluun oli hyvä asia, koska Athanasiou joutui sivuun Covid protokoolan takia. Kopitar myös tarvitsi piristystä laidalle ja Arvin otteet olivat hyviä ennen tuota pakollista karanteenia. Puolustuksellisesti tuolla ykkösnyrkillä oli musta päivä, mutta ainoat tehoilijat löytyivät myös siitä ketjusta. Kopitarin alottaminen oli tuossa Leafs pelissä surkeaa. Yleensä häneen voi luottaa, mutta 1/6 saldo omalla puolustusalueella on heikko saldo. Nuo aloitukset vielä kostautuivat kaksi kertaa omaan verkkoon. Pieniä juttuja, mutta kritisoitavia kun kyseessä on paras pelaajamme.

Posia tuossa pelissä oli Durzin väkevä debyytti. Pari maalia hän sai todistaa aitiopaikalta, mutta ylivoimalla tuli tehot 1+1. Durzin vahviudet tulevat esiin juuri ylivoimatehojen muodossa ja hänellä on jotain, mitä Kingsin pakistosta puuttuu juuri nyt. Durzi nousi tuolla häkillä Kingsin aktiivisten pakkien maalipörssin kärkeen. Nauroin ja itkin samaa aikaa, kun näin tuon tilaston.

Aamujäiltä kantautui uutisia, että Doughty kävi jäällä ilman punaista "no contact jerseya". Tämä siis kieli siitä, että DD:n toipuminen on mennyt hyvin. Jäiden jälkeen tuli lisää tietoa, että Drewn paluu saattaa olla jo lauantaina Senatorsia vastaan, mutta viimeistään tiistain Ducks peliin.

Toivottavasti saadaan jo lauantaina tuo orastava tappioputki poikki, jotta kauden ekassa rivalryssa ei puristeta mailaa liikaa ja päästään nauttimaan hyvästä hokista.

GKG!
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Tappioputki kasvoi viiden ottelun mittaiseksi, kun Leafs kävi Losissa kostamassa Justin Bieberin valvovien silmien alla tuon Kingsin vierailurökityksen. Täytyy sanoa, että oli kyllä yksi kauden sekavimmista otteluista, mitä itse olen katsonut. En tiedä onko tuo trendi jatkumoa, koska tuo Caps peli jonka viimeksi näin, oli mielestäni hyvää aktiivista Losia, mutta Caps löysi sen tarvittavan pompun maaliin. Multa jäi välistä tuo Jets vierailu, Canes hurlumhei ja Coyotesia vastaan nyhjätty peli kiireiden takia. En siis niistä osaa sanoa oikein mitään, kun pelkät koosteet kerkesin katsoa.

Maple Leafs-ottelu oli ensimmäinen peli tällä kaudella, missä Losilla ei ollut mitään jakoa. Toronto tuli peliin vauhdilla ja voimalla ja kotijoukkueella oli onnea matkassa, kun lukemat pysyivät suht tasaisena reilun erän verran. Kotijoukkueelta todella ponneton esitys ja huolestuttavin asia oli kapteeni Kopitar. Onkohan Kopilla jotakin pikkuvaivaa, mistä ei ole kerrottu julkisuuteen? Vaikka hänen peliaikansa ovat olleet (liian) suuria, niin ei Kopitar kauden tässä vaiheessa yleensä noin väsyneeltä ole vaikuttanut.

Coyotesia vastaan Kings hallitsi ottelua reilut pari erää, mutta saanut lukuisista tekopaikoista sisään. Arizona oli kolmannessa erässä yritteliäämpi/parempi joukkue ja tavallaan ansaitsi voiton, mutta kokonaisuutena Kinksit hallitsivat peliä. Kojoottien 1-1 tasoituksen jälkeen tapahtui ihmeellinen kotijoukkueen lamaantuminen, mistä tuli mieleen viime kauden mahalaskut. Toronto-matsin suoritus oli aika lailla suoraa jatkumoa Coyotes-pelin kolmannelle erälle. Toivottavasti Doughtyn paluu kokoonpanoon piristää porukkaa, sillä jos joukkue menee samanlaiseen henkiseen jumiin/lamaan kuin viime kauden lopussa, niin Kinks ei yllä tällä kaudella edes odottamaani piste per peli vauhtiin.

Vilardi on nyt pelannut kaksi ottelua AHL:ssä. Ontario hävisi ekan ottelun 2-4 ja voitti toisen 5-3. Ei mikään ihme, että Stockton ja Ontario ovat konferenssin kärjessä, sillä varsinkin jälkimmäinen peli oli yksi parhaista ja kovavauhtisimmista AHL-otteluista mitä olen AHL-teeveestä katsellut. Vaikka ensimmäisessä pelissä Vilardin tilille tuli maali (syöttöyritys Frkille takatolpalle meni vastustajan kautta maaliin), niin oikein ole ollut nuoren miehen meno vakuuttavaa. Ei AHL:ssä neppailemalla ja liukumalla pärjää, vaan kyllä siellä pitää luistella ja yrittää ihan tosissaan. Ontario pelaa tulevana viikonloppuna kaksi peliä ja toivottavasti Vilardi saa niissä otteluissa jalat liikkeelle nähtyä vikkelämmin. Tarjoilu kyllä tulee pelaamaan, sillä ekat kaksi matsia Vilardi pelasi syöttövelho Tynanin ketjun oikeassa laidassa ja todenäköisesti tulee sillä paikalla jatkamaan.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Tappioputki poikki 4-2 voitolla Ottawasta. Ensimmäiset viisitoista minuuttia olivat lähes totaalista kotijoukkueen hallintaa, mutta tuloksena ei ollut kuin yksi Arvidssonin tekemä ylivoimamaali. Ottawa tasoitti avauserän lopussa ja sen jälkeen peli oli loppuun asti suhteellisen tasaista - ehkä kuitenkin hiukan Kings-hallintaa.

Voiton turvanneet toinen ja kolmas maali tulivat hiukan onnekkaastikin, mutta osuivat kuitenkin menivät oikeille miehille eli kokoonpanoon palanneelle Carl Grundströmille ja ykkösylivoimassa aikaa saavalle Arthur Kaliyeville. Connor Brown laukoi hiukan helpohkon oloisesti Pettersenille menneen kavennuksen toisen erän lopussa, mutta LA pelasi kolmannen erän varsin hyvää ja varmaa puolustuspeliä ja Petersen oli mies paikallaan viime hetken alivoimalla. Aivan lopussa Grundström sai kiitoksen yritteliäästä pelistään, kun pääsi tekemään tyhjiin ottelun toisen maalinsa.

Lopun viiden minuutin alivoima tuli Brendan Lemieuxin puraistua nurkkakähinässä Brady Tkachukia käteen ja todennäköisesti tästä tapahtumasta ottelu tullaan muistamaan. Saa sitten nähdä poikiiko puraisu jälkiseuraamuksia vai selviääkö Lemiuex ilman NHL:n langettamaa pelikieltoa. Itse en olisi yhtään yllättynyt, vaikka #48 saisi parin-kolmen ottelun rangaistuksen teostaan.

Rasmus Kupari ei mahtunut tässä ottelussa kokoonpanoon, mutta eipä hänen tilalleen pelannut Lias Andersson kentällä minusta mitään ihmeempää esittänyt. Maalintekijöiden lisäksi positiivisesti mieleen jäivät pirteästi pelannut Kopitar ja ylivoimassa varsin mukavasti ja tosin välillä riskialttiistikin esiintyvä Sean Durzi.

Tasakentällisin ja omalla puolustusalueella Durzi on kyllä toistuvasti aika pihalla, mutta ehkä tilanne paranee kokemuksen myötä. Vielä toistaiseksi NHL-hyökkääjien vauhti, voima ja pelinopeus ovat Durzille liikaa, mutta yhtä lailla esim. Alec Martinez oli ensimmäisissä NHL-otteluissaan puolustuspäässä hätää kärsimässä. Pelityylinsä - ja kätisyytensä - puolesta Durzi muistuttaa jonkin verran loppukauden sivussa olevaa Sean Walkeria ja on mielenkiintoista seurata miten Blake/McLellan siirtelevät pelaajia Doughtyn palatessa terveiden kirjoihin.

Doughty, Edler, Roy, Björnfot ovat puolustuksessa selvä top 4, mutta sen jälkeen näkymä onkin epäselvempi. Olli Määtän alkukausi ei ole ollut toivotun tasalaatuinen, vaan välillä hänelle on tullut melkoisen pahoja virheitä puolustuspäässä. Mutta kun vaihtoehtona on yhtä lailla puolustushasardit ja kokemattomammat Clague, Durzi ja Strand, niin todennäköisesti suomalainen tulee toistaiseksikin jatkamaan Losin puolustuksessa vitospakkina.

Pakiston lisäksi päänvaivaa McLellanille ja muulle johtoryhmälle aiheuttaa oikean sivustan (rightin) laiturit. Vaikkei Arvidsson ole tehnyt maaleja toivottuun tahtiin, niin ainakin minusta hän on pelatessaan täyttänyt paikkansa. Aktiivinen kaveri liikkumaan ja laukomaan ja tuo energiaa siihen ketjuun, mihin hänet sijoitetaan. Toista on Dustin Brownin laita. Ottawaa vastaan ex-kapteeni aloitti Kopitarin ja Kempen rinnalla ykkösketjussa, mutta ottelun kuluessa pudotettiin kolmoseen Lias Andersson ja Trevor Mooren ketjukaveriksi. Tuloksena oli ykköseen nostetulle Grundströmille kaksi maalia ja kolmosketjun pelin tason putoaminen. Toivottavasti seuraavassa ottelussa McLellan uskaltaa jättää Brownin pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle ja antaa näyttöpaikan nuorisolle (tai AHL:ssä hurjastelevalle Martin Frkille).

Arvidssonin ja Brownin lisäksi oikeaa sivustaa miehittävät leftiltä laukovat Trevor Moore ja Kaliyev. Viime kaudella Moore oli yksi positiivisista yllättäjistä, mutta tällä kaudella pelaaminen on ollut lähinnä tehotonta pörräämistä. Kauden ainoa osuma syntyi näyttävällä suorituksella Torontoa vastaan, mutta onhan kolmosketjulaiselle yksi maali kahdessakymmenessä ottelussa kehno suoritus.

Kaliyevin "kokonaisvaltainen pelaaminen" on minusta mennyt selvästi eteenpäin kauden edetessä. Kaveri on kuitenkin vasta parikymppinen ja kamppailupelaaminen laitojen läheisyydessä alkaa näyttää todella lupaavalta. Veikkaukseni on, että jos kehitys jatkuu samaan malliin, niin parin vuoden päästä Artie on hyökkäysalueella mikkorantasmainen "possession monster". Vielä kun löytäis siihen rinnalle vauhtikone "mckinnonin" ja superduunari "landeskoogin", niin koossa olisi ihan aito ykkösketju... . Tällä hetkellä nelosketju tasakentällisin + ykkösylivoima erikoistilanteissa ovat Kaliyevin kehityksen kannalta hyvä kombinaatio - Lemiuex ja Lizotte osoittavat hänelle työnteon, aktiivisuuden ja puolustuspelaamisen merkityksen ja pisteiden tekoon voi keskittyä yv-ajalla.

Ontarion molemmat viikonlopun ottelu peruttiin, koska Reignin kotihallin Toyota Arenan jäädytyslaitteisto meni epäkuntoon ilmeisesti torstain ja perjantain välisenä yönä. HfBoardilla joku paikallinen veikkaisi, että ukkosmyrskyn aiheuttama sähkökatkos olisi vahingoittanut laitteisttoa ja sitä ei oltu saatu korjattua ajoissa. No, saipahan koutsi Wroblevski enemmän aikaa ajaa Vilardi mukaan joukkueen systeemeihin.

Seuraavaksi kotiputki jatkuu Ducks ja Flames-matseilla. Olen vilkuillut pari Anaheimin ottelua ja vaikka Trevor Zegras vaikuttaa kentällä välillä ylimieliseltä ja puolustussuuntaan huolimattomalta, niin hän pystyy hyökkäysalueella luomaan ihan viattomalta näyttävistä tilanteista laatuluokan tekopaikkoja. Toinen silmiin pistänyt kaveri on ollut Sonny Milano. USA:n nuorten maajoukkueessa pelatessaan Milano vaikutti pelaajalta, jolle omat tehopisteet menivät joukkueen edun edelle, mutta ilmeisesti iän lisääntymisen ja organisaation vaihtumisen myötä jonkinlainen herääminen voittavan pelaamisen perusteisiin on tapahtunut. Zegrasin tavoin Milano on ultrataitava kaveri, joka pystyy tekemään vauhdissa kiekolla sellaisia asioita, joista keskiverto Liigapelaaja pystyy vain haaveilemaan. Todella viihdyttäviä pelaajia molemmat.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Aika mielenkiintoista, että Brandt Clarkea ei valittu Kanadan U20 jengiin. Mikähän tässä mahtaa olla taustalla? Toki mitään siellä ei tarvitse todistaa enää, mutta olisi itselle ollut hienoa nähdä Clarke noissa kisoissa.
 

Hiltsu04

Jäsen
Suosikkijoukkue
Winnipeg Jets, Pelicans, Leijonat & BB-88
Aika mielenkiintoista, että Brandt Clarkea ei valittu Kanadan U20 jengiin. Mikähän tässä mahtaa olla taustalla? Toki mitään siellä ei tarvitse todistaa enää, mutta olisi itselle ollut hienoa nähdä Clarke noissa kisoissa.

Vähän outo päätös tosiaan, odotin kyllä Clarken olevan kisoissa mukana. Ilmeisesti pelaajalle itselleen kerrottiin “defensive inconsistencies” eli jonkinlaisten puolustuspään ongelmien olevan syy valitsematta jättämiseen.

 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Tappio voittomaalikisan jälkeen Anaheimille ja varsinaisella peliajalla Calgarylle. Tasaisia pelejähän nuo olivat, mutta voittoihin Kingsien nykytaso ei vaan riitä. Seitsemän ottelun kotiputken saldona neljä pistettä - eli kaksi pistettä voitosta Ottawasta ja piste jatkoaikatappiosta Arizonalle ja voittomaalikisatappiosta Anaheimille. Nyt joukkue on piste per vauhdissa ja edessä on hiukan vieraspeli- ja selvemmin Pacific-voittoinen kuukausi. Kahdeksan joulukuun viidestätoista otteluista on muita Tyynenmeren divisioonan porukoita vastaan ja saman verran pelataan vieraissa. Anaheim ja Calgary-matsit meni jo ja vielä ennen vuoden vaihdetta kohdataan vielä Edmonton, Las Vegas ja Vancouver kahdesti, kotona ja vieraissa. Huonoimmassa tapauksessa kausi on taputeltu jo ennen loppiaista, sillä joulukuun puolivälissä Kingsit matkaavat vieraskiertueelle Metropolitan divisioonan joukkueita vastaan. Tampa - Florida - Carolina - Washington - noista otteluista en yhteensä kahta pistettä enempää odota.

Viimeisimpiä pelejä katsoessa tuli mieleen ihmetys Losin pelillisestä identiteetistä. Millaista ja minkätyylistä joukkuetta Blake&Robitaille&McLellan&muu johtoryhmä ovat oikein rakentamassa? Anaheimia vastaan joukkue näytti vastustajaansa taitamattomammalta ja hitaammalta ja Calgaryä vastaan hitaammalta ja pehmeämmältä. Ainakin meikäläisen yllätti Flamesin syöttämällä tehdyt todella nopeat keskialueen ylitykset ja varsin korkea karvaus ottelun alkupuoliskolla. Johtoon päästyään Calgary meni perisuttermaiseen puolustusmoodiin ja nopeasti kiekkoa liikutellutta Danaultin ketjua lukuunottamatta kotijoukkue oli aika aseeton. Pari kertaa sääliksi kävi Zadorovin ja Lucicin runtelemaksi joutunutta Kuparia, sillä eihän Losin porukka pystynyt alkuunkaan vastaamaan vierailijoiden kukkoiluun ja aggressiivisuuteen.

Drew Doughtyn palattua pelikuntoon Olli Määttä putosi pois pelaavasta kokoonpanosta ja on ollut nyt poppareilla viimeiset kaksi ottelua. Puolustuksen ylijäämän vuoksi Kale Clague on asetettu siirtolistalle ja jollei mikään muu joukkue häntä nappaa, niin matka suuntautunee Ontarioon. Jo aiemmin tällä viikolla Kings nappasi siirtolistalta vanhan tutun eli Christian Wolanin. Kaksi viimeista otteluaan Abbotsfordille hävinneelle Ontariolla on pakkipulaa ja tasonsa puolesta sekä Clague että Wolanin mahtuisivat heittämällä Reignin nykyiseen kokoonpanoon.

Myös hyökkäyksessä alkaa pian olla ylijäämää. Olkapääleikkauksista toipuva Akil Thomas alkaa olla pelikunnossa ja pelaa mahdollisesti jo ensi yönä Edmontonin farmijoukkuetta Bakersfieldiä vastaan. Myös Quinton Byfield lähestyy pelikuntoa ja myös Andreas Athanasiou ilmeisesti alkaa olla käytettävissa, joten viikonlopun/ensi viikon aikana tapahtunee jonkinlaisia organisaation sisäisiä siirtoja.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Vähän outo päätös tosiaan, odotin kyllä Clarken olevan kisoissa mukana. Ilmeisesti pelaajalle itselleen kerrottiin “defensive inconsistencies” eli jonkinlaisten puolustuspään ongelmien olevan syy valitsematta jättämiseen.

Olisin ymmärtynyt päätöksen helpommin, jos Clarke olisi ensin kutsuttu harjoitusleirille ja jollei olisi siellä sopeutunut pelisysteemeihin, niin olisi sitten pudotettu pois joukkueesta. Nyt OHL:n pakkien pistepörssiä johtava Clarke ei saanut edes näyttöpaikkaa.

Alustavasti näyttää siltä, että Losin lupauksista nuorten MM-kisoissa ovat todennäköisesti Slovakian Martin Chromiak, Suomen Samuel Helenius, Venäjän Kiril Kirsanov ja Ruotsin Helge Grans.

Onkohan täällä kuulolla ketään Jypin, Pelicansin, Saipan tai Kalpan (Lukon) fania, joka osaisi kertoa Heleniuksen, Jämsenin, Markkasen, Simontaipaleen tai Nousiaisen syksyn peliesityksistä? Tilastojen mukaan yksikään Kingsien suomalaisvarauksista ei ole ollut missään kovinkaan erikoisessa kiidossa, vaan sekä yhdellä että toisella on ollut ongelmia terveyden ja pelaamisen kanssa.
 

Pakastin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, TPS
Puolustuksen ylijäämän vuoksi Kale Clague on asetettu siirtolistalle ja jollei mikään muu joukkue häntä nappaa, niin matka suuntautunee Ontarioon.

Eipä mennyt läpi, koska Montrealiin käy Claguen tie. Niin paljon odotuksia, niin paljon lunastamatonta potentiaalia. Mistä se sitten Losissa lopulta jäi kiinni, niin tuskin saamme tietää. Toisaalta olen myös helpottunut, että päästiin tästä "ongelmasta" eroon. Se tontti vasemmalla oli otettavissa, mutta onhan tuo puolustuspelaaminen luokattoman huonoa tai lähinnä kaksinkamppailu. Durzi vei omilla paremmilla kyvyillään oikeastaan sen Claguen parhaan osaamisalueen. Wolanin saatiin onneksi alas paikkaamaan, joten Claguen kanssa pystyi ottamaan riskin.

Harmi, että Kale ei onnistunut Losissa. Habsissa se voi olla mahdollista, mutta aika samoista paikoista Sami Nikun kanssa joutuu tappelemaan. Onnea matkaan.

Vähän huonosti kerennyt katselemaan Kingsin pelejä analyysimielessä, kun muutto painanut päälle. Palailen ketjuun aktiivisemmin, kun saan tavarat paikoilleen.

GKG!
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Eipä mennyt läpi, koska Montrealiin käy Claguen tie. Niin paljon odotuksia, niin paljon lunastamatonta potentiaalia. Mistä se sitten Losissa lopulta jäi kiinni, niin tuskin saamme tietää. Toisaalta olen myös helpottunut, että päästiin tästä "ongelmasta" eroon. Se tontti vasemmalla oli otettavissa, mutta onhan tuo puolustuspelaaminen luokattoman huonoa tai lähinnä kaksinkamppailu. Durzi vei omilla paremmilla kyvyillään oikeastaan sen Claguen parhaan osaamisalueen. Wolanin saatiin onneksi alas paikkaamaan, joten Claguen kanssa pystyi ottamaan riskin.

Clague varattiin kesällä 2016. Kaksi vuotta junnuissa, kaksi vuotta AHL:ssä, välillä hajapelejä NHL:ssä. Tämän syksyn harjoitusleiri oli viimeinen näyttöpaikka, mutta eipä ollut Claguesta seiskapakin paikan ottajaksi. Reilun neljän vuoden aikana tonttia oli tarjolla niin vasemmalla kuin oikeallakin puolella, mutta Kalen ohi painelivat vuorollaan Walker, Roy, Anderson, Björnfot ja viimeisimpänä Durzi. Onnea vaan yritykselle Quebecissä - toivottavasti siellä on tarjolla paremmat voima- ja muunlaisetkin valmentajat.

Blake Lizotte on laitettu Covid19-protokollaan, joten Kanadan vieraskiertueelle lähtevät NHL-joukkueen mukaan farmijoukkueen vakisenttereistä T.J. Tynan ja Jaret Anderson-Dolan. Kings pelaa Edmontonissa ja Vancouverissa perättäisinä päivinä (öinä), joten saavatkohan molemmat vyölleen yhden pelin?

Ontariossa tilanne on keskushyökkääjien osalta kinkkinen, sillä Tynanin ja JAD:in lisäksi kokoonpanosta on poissa loukkaantumisen vuoksi sivussa oleva Alex Turcotte. Niinpä yöllä pelatussa Bakersfield-ottelussa Vilardin laituriuskokeilu jouduttiin keskeyttämään ja Gabe pelasi ottelun sentterinä. Muut keskushyökkääjät olivat pitkältä toipumislomalta palannut Akil Thomas, normaalisti nelosen laidassa pelaava Aidan Dudas ja kapteeni, nelossentteri Brett Sutter.

Kun poissa olivat normaalikokoonpanosta ykkös-, kakkos- ja kolmossentteri, niin Reign joutui pelaamaan ottelun yhdellätoista hyökkääjällä ja vähän näytti vajaamiehisyys painavan ottelun loppupuoliskolla. Kolmannessa erässä Bakersfield kiri Ontarion kahden maalin etumatkan kiinni, mutta lopulta Vilardi onnistui ainoana voittomaalikisassa ja se takasi kaksi pistettä vierailijoille. 3-2 -voitto katkaisi samalla Ontarion kahden pelin tappioputken.
 

Logan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Filip Kadera & Jan Lukas
Onkohan täällä kuulolla ketään Jypin, Pelicansin, Saipan tai Kalpan (Lukon) fania, joka osaisi kertoa Heleniuksen, Jämsenin, Markkasen, Simontaipaleen tai Nousiaisen syksyn peliesityksistä? Tilastojen mukaan yksikään Kingsien suomalaisvarauksista ei ole ollut missään kovinkaan erikoisessa kiidossa, vaan sekä yhdellä että toisella on ollut ongelmia terveyden ja pelaamisen kanssa.

Markkanen on mielestäni pelannu ihan hyvin, varsinkin viimesin peli. Esimerkiksi loukkaantuneena oleva Westerholm on paljon edellä. Tilastoja ei kannata katsoa koska noilla vetomäärillä prosentit jää alas.

Yleisestä tekemisestä sanosin että matkaa on vielä pääsarjajoukkueen 1 maalivahdiksi. Toivottavasti nyt pääsis u20 kisoihin, koska veikkaan että näillä kokemuksilla pystys siellä menestymään.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Markkanen on mielestäni pelannu ihan hyvin, varsinkin viimesin peli. Esimerkiksi loukkaantuneena oleva Westerholm on paljon edellä. Tilastoja ei kannata katsoa koska noilla vetomäärillä prosentit jää alas.

Yleisestä tekemisestä sanosin että matkaa on vielä pääsarjajoukkueen 1 maalivahdiksi. Toivottavasti nyt pääsis u20 kisoihin, koska veikkaan että näillä kokemuksilla pystys siellä menestymään.

Kiitoksia @Logan. Tällä hetkellä Markkanen taitaa olla U20-hierarkian nelosvahti, kun edellä ovat Joel Blomqvist, Juha Jatkola ja OHL:ssä pelaava Leevi Meriläinen. Blomqvist pelasi viimeisessä ottelussaan nollapelin ja Meriläinen kaksi viimeistä ottelua on nollapeli ja yksi päästetty. Jatkola oli todella hyvä nuorten Ruotsin turnauksessa (taidettiin valita turnauksen parhaaksi vahdiksi). Jotta Markkanen pääsisi kisakoneeseen, niin melkein se vaatisi kahden tuosta kolmikosta loukkaantumisen.

Kingsin maalivahtitilanne on lähitulevaisuudessa sen verran epäselvä, että on vaan hyvä, että Markkanen pysyy kehittymässä Suomessa.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
5-1 vierasvoitto Edmontonista yhdellä kauden parhaista esityksistä. Eihän nuo lukemat pelitapahtumia vastaa, koska Kings pääsi tekemään lopussa kolme maalia McDavidin vitosen aikana, mutta minusta vieraileva joukkue oli kaikkiaan parempi kuin kotijoukkue. Kaiken lukkona oli Quick, mutta vihdoinkin koko joukkue pelasi ehjän puolustuspelin ja hyökkääjät auttoivat "undersized" pakistoa kiitettävästi (ko. adjektiivi oli Oilers-selostajien määritelmä Losin puolustuksesta).

Minusta kaikki pelaajat pelasivat ainakin OK, mutta Quickin lisäksi papukaijamerkki Moorelle, Kempelle, Doughty-Anderson -parille ja Danaultille ketjukavereineen. Vähän tuli ottelun aikana sellainen olo, että Oilers lähti matsiin takki auki ja uskoivat voittavansa pelkästään kentälle ilmestymällä. oilersin suomalaispakki Markus Niemeläinen on sellainen kaveri, millaisen ottaisin heti Losin puolustukseen. Jämäkkää peruspelaamista, eikä mitään hienostelua. Harmillista, että Blaken aikana ei ole varattu yhtään tämän tyyppistä puolustajaa.

Ensi yönä vastassa organisaatiota tuulettanut Canucks. Toivottavasti JAD saa näyttöpaikan ja pääsee Tynanin tilalle nelosen keskelle.
 

Linjatuomari

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Onkohan täällä kuulolla ketään Jypin, Pelicansin, Saipan tai Kalpan (Lukon) fania, joka osaisi kertoa Heleniuksen, Jämsenin, Markkasen, Simontaipaleen tai Nousiaisen syksyn peliesityksistä? Tilastojen mukaan yksikään Kingsien suomalaisvarauksista ei ole ollut missään kovinkaan erikoisessa kiidossa, vaan sekä yhdellä että toisella on ollut ongelmia terveyden ja pelaamisen kanssa.

Helenius on ollut tällä kaudella JYPissä todella heikko, paikoitellen ollut ongelmissa mahtua pelaavaan kokoonpanoon, mikä ei JYPin rosterin tason huomioon ottaen mairittele ollenkaan. Kiekollinen peli tuntuu taantuneen erittäin lupaavasta viime kaudesta aika pahastikin, ja tästä toki kertoo myös nuo tehot 1+4=5. Kiekollisena suoraan sanottuna turhake, eikä ole kyllä pystynyt käyttämään kokoaan hyödyksi kiekottomanakaan. Myös aloituksissa selvästi parantamisen varaa, voittoprosentti nyt 41,9%. Positiivisena puolena tehotilasto on pakkasella vain pykälän verran, mikä on joukkueen toiseksi paras lukema. Alivoimalla myös ihan käyttökelpoinen ulottuvuutensa ansiosta. Puolustussuuntaan siis pystynyt pelaamaan kuitenkin perusvarmaa peliä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ainakin henkilökohtaisesti joukkueen suurimpia pettymyksiä.

Liekö taustalla sitten liiallinen voimaharjoittelu vai mikä, mutta tahmeaa on ollut.
 

Logan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Filip Kadera & Jan Lukas
Kiitoksia @Logan. Tällä hetkellä Markkanen taitaa olla U20-hierarkian nelosvahti, kun edellä ovat Joel Blomqvist, Juha Jatkola ja OHL:ssä pelaava Leevi Meriläinen. Blomqvist pelasi viimeisessä ottelussaan nollapelin ja Meriläinen kaksi viimeistä ottelua on nollapeli ja yksi päästetty. Jatkola oli todella hyvä nuorten Ruotsin turnauksessa (taidettiin valita turnauksen parhaaksi vahdiksi). Jotta Markkanen pääsisi kisakoneeseen, niin melkein se vaatisi kahden tuosta kolmikosta loukkaantumisen.

Kingsin maalivahtitilanne on lähitulevaisuudessa sen verran epäselvä, että on vaan hyvä, että Markkanen pysyy kehittymässä Suomessa.
Vielä jos vertaa vaikka Blomqvistiin niin viime kaudelta 2 peliä Kärpissä, toisen näin mutta se yleinen olemus ja torjunnat on paljon edellä. En u20 pelaajista tiedä ja voi sanomasi maalivahdit olla edellä mutta Meriläinen pelaa junnuissa ja Markkanen aikuisissa. Kingsit saa kyllä useamman vuoden odottaa jos Juhosta meinaavat maalivahdin saada.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Vielä jos vertaa vaikka Blomqvistiin niin viime kaudelta 2 peliä Kärpissä, toisen näin mutta se yleinen olemus ja torjunnat on paljon edellä. En u20 pelaajista tiedä ja voi sanomasi maalivahdit olla edellä mutta Meriläinen pelaa junnuissa ja Markkanen aikuisissa. Kingsit saa kyllä useamman vuoden odottaa jos Juhosta meinaavat maalivahdin saada.

Meriläinen pelaa Pohjois-Amerikassa ja onnistui hyvin heinäkuisessa Plymouthin turnauksessa. Markkanen on ollut koko kauden nuorten maajoukkueessa haastajan roolissa. Blomqvist-Meriläinen (-Jatkola) ovat olleet alusta asti edellä.


Markkanen tarvitsisi paljon enemmän pelejä, tässä vaiheessa mieluiten Mestistä. Hän oli kuitenkin vasta neloskierroksen varaus, joten ennakko-odotukset eivät ole kovinkaan korkealla. Kaksi-kolme vuotta Suomessa Liigaa/Mestistä ja jos nousee huipulle täällä, niin sitten vielä AHL:ssä parisen kautta. Silloin hän olisi n. 24-vuotias ja riittävän kokenut taistelemaan NHL-paikasta.

Monta maalivahtilupausta on pilattu liialla hätäilyllä. Onneksi isä-Markkanen tietää, että hitaasti kiiruhtamallakin voi päästä pitkälle. Jussi M. pelasi nuorten MM-kisoissa 1994, sitten vuosikausia Suomessa SM-liigaa ja vasta vanhemmalla iällä varaus ja pääsy NHL:ään. Jos poika Markkanen ikinä pääsee isänsä saavutuksiin, niin se hemmetin kova suoritus.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös