Kansainvälisen lajiliiton ja NHL:n yhteissopimuksella NHL maksaa korvauksia eurooppalaisille seurajoukkueille sopimuksen alaisista pelaajista, joiden kanssa NHL-seurat solmivat sopimuksen 15.5 - 15.7 -välisenä aikana.
Kokonaiskorvaukseksi on tällä kaudella määritelty 9 miljoonaa dollaria (62 645 247 markkaa.) Seuraavina vuosina summa kasvaa 600 000 dollarilla vuodessa. Mikäli NHL:ään siirtyviä pelaajia on vuosittain enemmän kuin 70, on Euroopan lajiliitolla oikeus vaatia korvaussumman ottamista uudelleen käsittelyyn.
Korvaus perustuu IIHF:n ja NHL:n herrasmiessopimukseen. Sillä pyritään takaamaan lähtöseuroille kohtuukorvaus, kuitenkin vaikeuttamatta pelaajien siirtymistä Pohjois-Amerikan seuroihin. Liiallinen puuttuminen voisi johtaa uuteen Bosman-käsittelyyn.
Pelaajakohtainen korvaussumma määräytyy sen mukaan, kuinka korkealla varausvuorolla pelaaja on varattu NHL:ään. Pelaajat on jaettu kolmeen kategoriaan, joista ylimpään ykkösluokkaan kuuluvat 1-2 kierrosten varausvuorot, alimpaan kolmanteen kategoriaan pääsevät kaikki 5. kierroksesta alkaen varatut pelaajat.
Tuo yhdeksän miljoonan dollarin kiinteä potti pitäisi siis jakaa lähtöseurojen kesken. Keskustelupalstoilla on ollut esillä käsitys, että pelaajasta kuin pelaajasta seuralle maksettava korvaus olisi 900 000 markkaa. Tuo summa saadaan, kun jaetaan kokonaiskorvaussumma 70 pelaajaa kohden, ottamatta huomioon varausnumeropainotusta tai sitä, että 70 eurooppalaispelaajaa ei edes tämän vuoden sopimusmyrskyssä NHL-joukkueisiin tule siirtymään. Oma kysymyksensä onkin, miten paljon NHL-joukkueiden haluun napata eurooppalaisia miehiä riveihinsä vaikuttaa tieto siitä, että joka tapauksessa maksetaan 70 miehestä, joskin korvaussumma on hyvin nimellinen.
Sopimus on luotu turvaamaan eurooppalaisseurojen asema tilanteessa, jossa pelaajan tilalle korvaavan miehen etsiminen käy lähtöseuralle liian vaikeaksi. Yleisesti on puhuttu rahasumman jakaantuvan pelaajan neljän viimeisen kauden aikana edustaman seuran kesken. Tällöin kuitenkin seura, jonka kanssa pelaajalla on sopimus, saattaisi jäädä ilman korvausta, kuten julkisuudessa olleista lausunnoista päätellen on käymässä Turun Palloseuralle.
Aiheesta on keskusteltu usean otsikon alla, mutta toivoisin henkilöiden, joilla on todella ensimmäisen käden tietoa mutujen sijaan korvausten jakamisesta eurooppalaisten seurojen kesken (kyllähän faaselin renekin kirjoittaa Jatkikseen, eikö?), valaisevan korvauskysymystä. Kommentteja, mielipiteitä, tietoja ja arvauksiakin aiheesta lukee toki mielellään, sen verran kinkkisestä ja polttavasta kysymyksestä on kyse.
Siihen asti, kunnes seurat tiedottavat pelaajista saamistaan miljoonatuloista, kannattanee usean joukkueen fanien pysyä toistaiseksi housuissaan. Päiväunissa jokainen voikin miettiä, miten ensi vuonna oman seuran sankari onkin se ainoa eurooppalainen NHL:ään siirtyvä ukko koko kesänä, ja Kökkölän Kiekko ja Kuula ry:lle ropsahtaa 70 miljoonan markan jatke saunailtakassaan.
Lisäksi, vaikka sopimus onkin olemassa, sitä ei ole edes täysin ratifioitu, eikä rahan jakoa seurojen tai edes maiden liittojen kesken liene määritelty. Muste sopimuspaperissa on sen verran tuoretta, että NHLPA:lla ja muilla asiaan kuuluvilla tahoilla lienee vielä aikaa riitauttaa tehty sopimus, mikäli sopimuksen katsotaan hankaloittavan pelaajien vapaata siirtymistä liikaa.
Kokonaiskorvaukseksi on tällä kaudella määritelty 9 miljoonaa dollaria (62 645 247 markkaa.) Seuraavina vuosina summa kasvaa 600 000 dollarilla vuodessa. Mikäli NHL:ään siirtyviä pelaajia on vuosittain enemmän kuin 70, on Euroopan lajiliitolla oikeus vaatia korvaussumman ottamista uudelleen käsittelyyn.
Korvaus perustuu IIHF:n ja NHL:n herrasmiessopimukseen. Sillä pyritään takaamaan lähtöseuroille kohtuukorvaus, kuitenkin vaikeuttamatta pelaajien siirtymistä Pohjois-Amerikan seuroihin. Liiallinen puuttuminen voisi johtaa uuteen Bosman-käsittelyyn.
Pelaajakohtainen korvaussumma määräytyy sen mukaan, kuinka korkealla varausvuorolla pelaaja on varattu NHL:ään. Pelaajat on jaettu kolmeen kategoriaan, joista ylimpään ykkösluokkaan kuuluvat 1-2 kierrosten varausvuorot, alimpaan kolmanteen kategoriaan pääsevät kaikki 5. kierroksesta alkaen varatut pelaajat.
Tuo yhdeksän miljoonan dollarin kiinteä potti pitäisi siis jakaa lähtöseurojen kesken. Keskustelupalstoilla on ollut esillä käsitys, että pelaajasta kuin pelaajasta seuralle maksettava korvaus olisi 900 000 markkaa. Tuo summa saadaan, kun jaetaan kokonaiskorvaussumma 70 pelaajaa kohden, ottamatta huomioon varausnumeropainotusta tai sitä, että 70 eurooppalaispelaajaa ei edes tämän vuoden sopimusmyrskyssä NHL-joukkueisiin tule siirtymään. Oma kysymyksensä onkin, miten paljon NHL-joukkueiden haluun napata eurooppalaisia miehiä riveihinsä vaikuttaa tieto siitä, että joka tapauksessa maksetaan 70 miehestä, joskin korvaussumma on hyvin nimellinen.
Sopimus on luotu turvaamaan eurooppalaisseurojen asema tilanteessa, jossa pelaajan tilalle korvaavan miehen etsiminen käy lähtöseuralle liian vaikeaksi. Yleisesti on puhuttu rahasumman jakaantuvan pelaajan neljän viimeisen kauden aikana edustaman seuran kesken. Tällöin kuitenkin seura, jonka kanssa pelaajalla on sopimus, saattaisi jäädä ilman korvausta, kuten julkisuudessa olleista lausunnoista päätellen on käymässä Turun Palloseuralle.
Aiheesta on keskusteltu usean otsikon alla, mutta toivoisin henkilöiden, joilla on todella ensimmäisen käden tietoa mutujen sijaan korvausten jakamisesta eurooppalaisten seurojen kesken (kyllähän faaselin renekin kirjoittaa Jatkikseen, eikö?), valaisevan korvauskysymystä. Kommentteja, mielipiteitä, tietoja ja arvauksiakin aiheesta lukee toki mielellään, sen verran kinkkisestä ja polttavasta kysymyksestä on kyse.
Siihen asti, kunnes seurat tiedottavat pelaajista saamistaan miljoonatuloista, kannattanee usean joukkueen fanien pysyä toistaiseksi housuissaan. Päiväunissa jokainen voikin miettiä, miten ensi vuonna oman seuran sankari onkin se ainoa eurooppalainen NHL:ään siirtyvä ukko koko kesänä, ja Kökkölän Kiekko ja Kuula ry:lle ropsahtaa 70 miljoonan markan jatke saunailtakassaan.
Lisäksi, vaikka sopimus onkin olemassa, sitä ei ole edes täysin ratifioitu, eikä rahan jakoa seurojen tai edes maiden liittojen kesken liene määritelty. Muste sopimuspaperissa on sen verran tuoretta, että NHLPA:lla ja muilla asiaan kuuluvilla tahoilla lienee vielä aikaa riitauttaa tehty sopimus, mikäli sopimuksen katsotaan hankaloittavan pelaajien vapaata siirtymistä liikaa.