Parempi myöhään kuin ei milloinkaan…
Katsauksena viime kauteen ja aikaan ennen tätä: Tell the world… We are Liverpool, The Champions of England.
”This club means absolutely everything to the people..” Edellä nähdyssä, puhki kulutetussa videossa muutamiin Jürgen Kloppin sanoihin kiteytyy huikean viime kauden tarinan ohella oikeastaan koko seuran tarina. Merseyn rannoilla oli vuosikymmeniä usko kateissa seuran menestykseen, kunnes muutamien viime vuosien aikana on kotiyleisö saanut nähdä jotain erikoislaatuista kentällä, sen laidalla, ja samalla itsekin ottanut uskossaan hurjia harppauksia oikeaan suuntaan. Tämä kasvu sitten palkittiin lopulta vähän ironisesti, ja oikeastaan jo tarinaan sopivalla tavalla tyhjällä Anfieldilla kapteeni Hendersonin nostettua voittopokaalin kohti taivasta 22.7. Chelsea kohtaamisen jälkeen, 30-vuotisen odotuksen päätteeksi. ”…At the end of the storm, There`s a golden sky…” Näin Liverpool oli viimeistään vihdoin siellä minne se kuuluukin, ja samaan aikaan esimerkiksi arkkivihollinen Manchesterista etsii muualla kadonnutta menestystään.
Kohtapuoliin tulee siis viisi vuotta täyteen siitä, kun Liverpoolin majaillessa tukevasti sarjan 10. sijalla tämä saksalaisherra valittiin joukkueen peräsimeen. Tuolloin kuultiin haastattelussa jopa rohkea lupaus siitä, mikäli herra istuu täällä 4 vuoden päästä, niin luultavasti jokin pokaali on myös voitettu. Tuo ennustus osui aika nappiinsa jo edellisellä kaudella, mikä tietysti henkilöityy Kloppiin vahvasti ja ihan ansaitusti. Tämä herra ymmärtää seuran kulttuurin ja on karismallaan voittanut puolelleen niin kannattajat kuin brittimediankin. Menestyksen taustalta ei sovi tietenkään unohtaa nykyisiä omistajia, jotka ovat ylipäänsä suuria syypäitä Kloppin saapumiseen, ja lopulta todistaneet myöskin kannattajille, että taloudellista muskelia siirtomarkkinoillakin näytetään tarvittaessa, ja varsinkin sen jälkeen, kun muu joukkue on näyttänyt vahvuutensa, ja sen mitä extraa sekaan tarvitaan.
Pelillisesti viime kausi oli sarjassa yhden joukkueen näytöstä alusta saakka. Aloitustahdit kaudelle lyötiin Community Shieldin ja UEFA Supercupin muodossa, joista ensimmäisessä City oli pikkaisen parempi pilkkukisan jälkeen, mutta jälkimmäisessä tuli kauden ensimmäinen kannu kaappiin, kun Adrian torjui joukkueelle Chelseasta voiton pilkuissa. Silti alkukaudestakin tuntui jollain hassulla tavalla siltä, että joukkueella on saumat paljon parempaankin. Samaan aikaan jännitettiin myös puolustuspelin toimivuutta, kun Alisson menetettiin sairastuvalle heti kättelyssä ja brassi joutui sivuun useista matseista. Lopulta kauden kynnyksellä kiireessä hankittu varamies Adrian kuitenkin selvisi, oliko seitsemän matsin yllätysurakastaan lopulta hyvin arvosanoin, ja joukkue keräsi pelkkiä voittoja Alissonin paluuotteluun asti lokakuussa ManUa vastaan. Tuossa matsissa kärsitty tasapeli jäikin sitten koko loppuvuoden viimeiseksi pistemenetykseksi. Joulukuulle saavuttaessa kysymysmerkkinä pidetiin tietysti vuodenvaihteen ympärille kertynyttä otteluruuhkaa missä oli pahimmillaan jopa kaksi cup-matsia alle vuorokauden välillä toisistaan. Jälkeen päin viisasteltuna joukkueen johto linjasi oikein, kun paukut laitettiin CWC:n puolelle, ja sieltä joukkue saapui lopulta mestarina takaisin saarille. Samaan aikaan kaljacupin puolella Aston Villaa vastaan ei junioreilla ollut oikein mitään saumaa. Sarjapeleissä hieman ehkä odoteltiin otteluruuhkan aiheuttavan noutajan Liverpoolille joulu-tammikuulla, mutta tähän joukkue sitten vastasi oikeastaan käsittämättömällä tavalla pelaamalla seitsemän nollapeliä putkeen, luonnollisesti yhtä monen voiton merkeissä. Tuossa ottelunipussa nähtiin myös totaalinen Leicester -dominointi, mikä lopulta saattoi olla se käänteentekevä hetki, tai ainakin yksi hetkistä, kevääseen ja koronaan asti jatkuneessa marssissa kohti mestaruutta.
Jos jokin miinus pitää viime kaudesta keksiä, niin lopulta ehkä se pelin tason oikea pieni laskeminen nähtiin helmikuun lopulla ja maaliskuussa, jolloin oli muutamia sarjapelejä missä pisteet olivat kiven alla. Siihen saumaan sattui myös tippuminen CL:n puolella Atleticolle matseissa missä ei suinkaan oltu kovinkaan huonoja, vaan tällä kertaa kohdattiin vastustaja, jolla on tunnetusti se oma veemäinen juttunsa, mitä onnistuivat kyllä hienosti tuomaan matseissa esiin. Todettakoon kuitenkin yksilövirheisiin tuonkin taipaleen lopulta kaatuneen ja varsinkin kakkosveskari Adrianille tuli siitä tahraa kilpeen jonkin verran. Toivottavasti kokemuksesta jäi jotain hampaankoloon tulevalle kaudelle. Kevättauon jälkeinen ilman yleisöä pelailu sarjassa olikin lähinnä sitten sitä vääjäämättömän mestaruuden matemaattista jahtaamista, mitä jokainen toivoi, mutta ääneen sitä ei oikein uskallettu vieläkään sattuneista syistä sanoa. Toki juuri ennen mestaruuden ratkeamista nähtiin kyllä mestaruuden arvoinen suoritus, kun Palace sai Anfieldilla kyytiä maaleilla, mitkä olivat nykyjalkapallotaidetta parhaimmillaan. Loppu olikin sitten kosmetiikkaa, kun Chelsea nipisti Cityn kustannuksella pisteet itselleen. Aika näyttää oliko otteen herpaantuminen sitten seurausta hyvän olon tunteesta, vai mistä.
Viime kauden kokonaisuudesta oma kouluarvosana on kuitenkin puhdas 10.
Kausi 2020-2021
Maalivahdit:
#1 Alisson Becker
#13 Adrian
#22 Loris Karius
#62 Caoimhin Kelleher
#73 Kamil Grabara
Puolustus:
#4 Virgil van Dijk
#12 Joe Gomez
#21 Kostas Tsimikas
#26 Andrew Robertson
#32 Joel Matip
#47 Nathaniel Phillips
#51 Ki-Jana Hoever
#66 Trent Alexander-Arnold
#72 Sepp van den Berg
#76 Neco Williams
Keskikenttä:
#3 Fabinho
#5 Georginio Wijnaldum
#7 James Milner
#8 Naby Keita
#14 Jordan Henderson (C)
#15 Alex Oxlade-Chamberlain
#16 Marko Grujic
#17 Curtis Jones
#23 Xherdan Shaqiri
#58 Ben Woodburn
#59 Harry Wilson
#67 Harvey Elliot
Hyökkäys:
#9 Roberto Firmino
#10 Sadio Mane
#11 Mohammed Salah
#18 Takumi Minamino
#24 Rhian Brewster
#27 Divock Origi
Miehistö lienee kaikille jo niin tuttu, että pelaajaesittelyitä ei enempiä tarvita. Maalivahti ja puolustusosasto vetää tällä hetkellä vertoja mille vaan joukkueelle maailman seurajalkapallossa. Tuossa porukassa on osaksi maailman parhaita pelaajia tonteillaan, sekä sopivasti myös lahjakasta nuorta tukea takana. Maalilla Alisson pelannee ilman loukkaantumisia kaikki tärkeimmät matsit ja samoin van Dijk sekä Trent ja Robbo lähes kaikki. Toisesta topparin tontista edelleen Gomez ja Matip pitävät hyvän kilpailun yllä. Muutoksia tässä käynnissä olevan siirtoikkunan aikana tuskin kauheasti tulee puolustukseen muutoinkaan, ja vaikka jotkin ovat esimerkiksi maailman parhaan Lovrenin korvaajaa vailla, niin voi hyvin olla Kloppin haluavan odottaa 1-2 vuotta katsoakseen mihin van den Bergin, Hoeverin, tai mahdollisesti jopa Koumetion kehityskaari alkaa näyttämään. Tietyllä tapaa tämä menettely sopisi hyvin myös joukkueen hankintapolitiikkaan, koska se voi vapauttaa pelimerkkejä muualle. Fabinho saatetaan tulkita sopivaksi nelosvaihtoehdoksi sillä edellytyksellä, ettei sieltä pari ukkoa lähde vesijuoksulle heti alussa. Oletusarvoisesti nelostoppari ei kauheasti minuutteja kauden aikana kerää muutenkaan. Kausi ei siihen tule kaatumaan, tulee tuohon toppariosastoon lisävahvistusta tai ei. Puolustuksen laitaan tehtiin se ikkunan toistaiseksi ainoa hankinta, kun Kreikan Kostas Tsimikas saapui kirittämään ehkä omaakin suosikkipelaajaa, eli Robertsonia. Jossain harjoituspelissä ehdin vähän seurailemaan miehen otteita. Ensihavaintoina oli suhteellisen tekninen ja nopea pelaaja, jolla on tahtoa ylöspäin kentällä myös. Silti selkeä arvoitus ja tarkkailun arvoinen pelaaja, mikäli Robbo malttaa edes joskus olla poissa kentältä. Robbossa paistaa tietyllä tavalla vaan sellainen oikeanlainen k**ipäisyys kentällä, minkä takia omien on helppo miehestä tykätä paljon. Oikealla laidalla jännitettäväksi sitten lähinnä tulee se, että rikkooko #66 jälleen oman syöttöennätyksensä. Pelaajana tuossa on Liverpoolille kyllä sellainen helmi, ettei paremmasta väliä. Sinällään lupaavan Neco Williamsin kannalta on haastavaa ja melkein epäreilua kun joutuu Trentin takana peliaikaa kärkkymään.
Keskikenttää kuvailisin sanalla stabiili. Ehkei niinkään avauskokoonpanon suhteen, mikä elää vastustajan mukaan varmasti tulevallakin kaudella, mutta pelillisesti kyllä. Niin ylös- kuin alaspäinkin on löydetty varsin toimivat muodostelmat keskustaan, ja varsinkin Fabinhon kotiuduttua hoitamaan valtavaa pinta-alaa pohjapelaajana, homma alkoi rokkaamaan vielä paremmin. Keskikenttä ei enää kovin päättömästi ole juoksennellut, vaan peliä on rakennettu siten, että Liverpool kontrolloi pallollisen pelin lisäksi ohjaamalla ja sitten oikea-aikaisella prässillä myös pallottomana kenttätapahtumia. Brassin lisäksi kapteeni Henderson on näyttänyt olevansa molempiin suuntiin luottamuksen sekä nauhansa arvoinen. Samoin myös Wijnaldum, joka on prässipelissä yksi sarjan parhaita pelaajia. Jos jotain on kaivattu, niin tottakai alempana makaavia joukkueita vastaan on välillä tuskailtu luovuuden perään, ja sitä tässäkin siirtoikkunassa on huudeltu. Lähiaikoina varmasti nähdään, vastataanko näihin huutoihin siirtomarkkinoilla ja missä muodossa? Omasta takaa löytyy edelleen Naby Keita yhdeksi laadukkaaksi ratkaisuvaihtoehdoksi, mutta toistaiseksi guinealaisen aika punaisissa ei ole vielä ollut kovinkaan onnistunut. Uskoisin että hänellä alkaa nyt olla viimeiset ajat näyttääkseen hyödyllisyytensä joukkueessa, tai sitten aito uhka on siinä, että loputkin minuutit menevät esim Liverpool-kasvatti Curtis Jonesille, joka on esittänyt jo hyviä otteita ja tälle kaudelle sai numeron 17 selkäänsä. Sillä numerolla ovat muuten aiemmin punaisissa pelanneet mm. nuorukaiset nimeltä Steve McManaman ja Steven Gerrard. Jonesin maali Evertonia vastaan viime kauden FA Cupissa oli kyllä yksi hienoimmista koko kaudella.
Hyökkäyspäässä Mane-Firmino-Salah. Edelleen tämä kolmikko valtaa kentän suurimmassa osassa matseja, ellei vastoinkäymisiä tule. Laitaviilettäjät pystyvät kaatamaan kenet vaan suorituksillaan, kuten tutuksi on tullut, mutta Bobbyn osalta toivoisi viimeistelyyn hieman parempaa onnistumista, vaikka brassi onkin kokonaisuuden kannalta melkein korvaamaton roolissaan. Brewsterin tilanne on hieman arvoitus, koska peliaika tulisi punaisissa olemaan kortilla, vaikka takana on hyvä lainajakso sekä tehokas pre-season. Rhianin kohdalla siirto saattaa kuitenkin toteutua piankin. Divock Origi on käytännössä jo kulttipelaaja, ja ainakin osassa matseja pätevä varamies, joka taikoo välillä maaleja vaikeistakin paikoista, mutta pelillisesti ei oikein aina istu palettiin. Takumi Minaminon aika on vasta alussa, ja tämän kauden jälkeen ollaan jo vähän viisaampia mihin japanialainen pystyy. Selkeästi siellä on niitä elementtejä mitä Klopp hyökkääjiltä haluaa, mutta taso on vielä arvoitus suht vähäisen sopeutumisjakson jäljiltä. Apinaa mies pääsi ainakin pre-seasonilla karistamaan selästään maalien muodossa. Sellaista luotettavaa vahvistusta välillä kaipaisi itsekin tähän osastoon, mutta joku Wernerin Timppa olisi ollut jo vähän liian laadukas pelaaja palettiin.
Siirtohuhuihin en oikeastaan tarkoituksella lähde tässä arvailemaan mitään nimiä. Niitä on ollut ja tulee olemaan, mutta Officialin kauttahan sen parhaiten sitten näkee, kuka nojailee ja kuka ei. Sinällään keskikentän pallo- ja syöttötaiturin tuominen voisi kyllä olla se pieni lisämauste tällä kaudella, mikä on aiempinakin kausina nähty joko hankinnoissa tai sitten pelillisessä kehityskaaressa. Terveystilanne joukkueessa toki myös ratkaisee sikäli paljon, että Klopp ei huvikseen kyllä paljon kierrätystä tee, vaan siihen on sitten muita syitä mukana.
Odotukset ja arvio kaudelle 2020-2021
Kauteen 20-21 valmistautuminen on kaikilla seuroilla ollut varmasti jotain muuta kuin normaalia toimintaa kesän yli, mutta Liverpool sentään pääsi kesälomille ainakin hyvissä ajoin lepäämään, kun elokuussa ei enää tahkottu CL-matseja. Pre-seasonin seuraaminen itsellä jäi aika vajaaksi, joten joku muu valaiskoon siitä lisää, jos tahtoo. Ensimmäinen sarjapeli Leedsia vastaan kuitenkin on jo takana ja siitä jäi käteen toistaiseksi liialliset puolustuspään virheet. Harvinaista viime vuosina, että niitä olisi tuohon tahtiin yhdessä pelissä nähty. Silti saaliina oli se vähimmäisvaatimus eli 3 pistettä.
Onko tämä kausi sitten se missä mestarin viitan paineet kaatavat punaisten suoritustason? Paineita tuskin älyttömästi tulee, mutta tuollaisella avauspelin huolimattomuudella kuitenkaan viime kautisia pistemääriä ei tulla saavuttamaan, jos tullaan muutenkaan. Kahden edellisen kauden pisteet 97 ja 99 ovat sellaisia, että edes City ei pystynyt niihin lukemiin kolmea kautta putkeen. Lisäksi pitää muistaa muiden kärkipään joukkueiden mahdollisuus tason nostoon. Pari kautta sitten myös Liverpool nousi tuolle nähdylle tasolle 75 pisteen kauden jälkeen. On se siis mahdollista muillekin. Seuraavat sarjapelit Chelseaa ja Arsenalia vastaan ovat varmasti jo hyvä mittari joukkueelle tähän saumaan. Se mikä joukkueen pärjäämistä puoltaa edelleen, on juuri tuo vähäinen vaihtuvuus kokoonpanossa, sekä myös AFCONin siirtyminen muistaakseni vuoteen 2022, mikä aiheuttaisi pahoja rakoja miehistöön kyllä kuukauden ajaksi. Avain menestykseen piilee myös huikeassa suoritusvarmuudessa minkä Klopp on joukkueelleen taikonut. Tämä nostettiin esille edellisen kauden jälkeen monien asiantuntijoiden toimesta, eikä mikään nyt kovin radikaalisti viittaa siihen, että se ainakaan romahtaisi tuolla porukalla. Tietty pientä taantumista edellisen kauden lopullakin jo nähtiin, mikä pitää saada poikki, vaikkei se aina itsestäkään ole täysin kiinni, kun naapurit kehittyvät ja oppivat pelaamaan tiettyjä systeemeitä vastaan paremmin.
Oma arvio on tästä kaudesta lopulta se, että Liverpool haastaa edelleen hyvin pokaaleista ainakin parilla rintamalla vaikkei viime kauden ylivoimaa ehkä enää nähdäkään. City on kuitenkin valioliigassa edelleen joka kaudella melkein se ykkössuosikki. Se mitä tuo joukkue ansaitsisi, on tietenkin kotiyleisön takaisin Anfieldille, mutta ei taida tänä vuonna tulla tapahtumaan. Se saattaa kotona muutaman pisteen vielä maksaakin.
Pahoittelut ettei tämä ehtinyt edes kauden alkuun. Toivottavasti joukkue selviää urakastaan paremmin.
Katsauksena viime kauteen ja aikaan ennen tätä: Tell the world… We are Liverpool, The Champions of England.
”This club means absolutely everything to the people..” Edellä nähdyssä, puhki kulutetussa videossa muutamiin Jürgen Kloppin sanoihin kiteytyy huikean viime kauden tarinan ohella oikeastaan koko seuran tarina. Merseyn rannoilla oli vuosikymmeniä usko kateissa seuran menestykseen, kunnes muutamien viime vuosien aikana on kotiyleisö saanut nähdä jotain erikoislaatuista kentällä, sen laidalla, ja samalla itsekin ottanut uskossaan hurjia harppauksia oikeaan suuntaan. Tämä kasvu sitten palkittiin lopulta vähän ironisesti, ja oikeastaan jo tarinaan sopivalla tavalla tyhjällä Anfieldilla kapteeni Hendersonin nostettua voittopokaalin kohti taivasta 22.7. Chelsea kohtaamisen jälkeen, 30-vuotisen odotuksen päätteeksi. ”…At the end of the storm, There`s a golden sky…” Näin Liverpool oli viimeistään vihdoin siellä minne se kuuluukin, ja samaan aikaan esimerkiksi arkkivihollinen Manchesterista etsii muualla kadonnutta menestystään.
Kohtapuoliin tulee siis viisi vuotta täyteen siitä, kun Liverpoolin majaillessa tukevasti sarjan 10. sijalla tämä saksalaisherra valittiin joukkueen peräsimeen. Tuolloin kuultiin haastattelussa jopa rohkea lupaus siitä, mikäli herra istuu täällä 4 vuoden päästä, niin luultavasti jokin pokaali on myös voitettu. Tuo ennustus osui aika nappiinsa jo edellisellä kaudella, mikä tietysti henkilöityy Kloppiin vahvasti ja ihan ansaitusti. Tämä herra ymmärtää seuran kulttuurin ja on karismallaan voittanut puolelleen niin kannattajat kuin brittimediankin. Menestyksen taustalta ei sovi tietenkään unohtaa nykyisiä omistajia, jotka ovat ylipäänsä suuria syypäitä Kloppin saapumiseen, ja lopulta todistaneet myöskin kannattajille, että taloudellista muskelia siirtomarkkinoillakin näytetään tarvittaessa, ja varsinkin sen jälkeen, kun muu joukkue on näyttänyt vahvuutensa, ja sen mitä extraa sekaan tarvitaan.
Pelillisesti viime kausi oli sarjassa yhden joukkueen näytöstä alusta saakka. Aloitustahdit kaudelle lyötiin Community Shieldin ja UEFA Supercupin muodossa, joista ensimmäisessä City oli pikkaisen parempi pilkkukisan jälkeen, mutta jälkimmäisessä tuli kauden ensimmäinen kannu kaappiin, kun Adrian torjui joukkueelle Chelseasta voiton pilkuissa. Silti alkukaudestakin tuntui jollain hassulla tavalla siltä, että joukkueella on saumat paljon parempaankin. Samaan aikaan jännitettiin myös puolustuspelin toimivuutta, kun Alisson menetettiin sairastuvalle heti kättelyssä ja brassi joutui sivuun useista matseista. Lopulta kauden kynnyksellä kiireessä hankittu varamies Adrian kuitenkin selvisi, oliko seitsemän matsin yllätysurakastaan lopulta hyvin arvosanoin, ja joukkue keräsi pelkkiä voittoja Alissonin paluuotteluun asti lokakuussa ManUa vastaan. Tuossa matsissa kärsitty tasapeli jäikin sitten koko loppuvuoden viimeiseksi pistemenetykseksi. Joulukuulle saavuttaessa kysymysmerkkinä pidetiin tietysti vuodenvaihteen ympärille kertynyttä otteluruuhkaa missä oli pahimmillaan jopa kaksi cup-matsia alle vuorokauden välillä toisistaan. Jälkeen päin viisasteltuna joukkueen johto linjasi oikein, kun paukut laitettiin CWC:n puolelle, ja sieltä joukkue saapui lopulta mestarina takaisin saarille. Samaan aikaan kaljacupin puolella Aston Villaa vastaan ei junioreilla ollut oikein mitään saumaa. Sarjapeleissä hieman ehkä odoteltiin otteluruuhkan aiheuttavan noutajan Liverpoolille joulu-tammikuulla, mutta tähän joukkue sitten vastasi oikeastaan käsittämättömällä tavalla pelaamalla seitsemän nollapeliä putkeen, luonnollisesti yhtä monen voiton merkeissä. Tuossa ottelunipussa nähtiin myös totaalinen Leicester -dominointi, mikä lopulta saattoi olla se käänteentekevä hetki, tai ainakin yksi hetkistä, kevääseen ja koronaan asti jatkuneessa marssissa kohti mestaruutta.
Jos jokin miinus pitää viime kaudesta keksiä, niin lopulta ehkä se pelin tason oikea pieni laskeminen nähtiin helmikuun lopulla ja maaliskuussa, jolloin oli muutamia sarjapelejä missä pisteet olivat kiven alla. Siihen saumaan sattui myös tippuminen CL:n puolella Atleticolle matseissa missä ei suinkaan oltu kovinkaan huonoja, vaan tällä kertaa kohdattiin vastustaja, jolla on tunnetusti se oma veemäinen juttunsa, mitä onnistuivat kyllä hienosti tuomaan matseissa esiin. Todettakoon kuitenkin yksilövirheisiin tuonkin taipaleen lopulta kaatuneen ja varsinkin kakkosveskari Adrianille tuli siitä tahraa kilpeen jonkin verran. Toivottavasti kokemuksesta jäi jotain hampaankoloon tulevalle kaudelle. Kevättauon jälkeinen ilman yleisöä pelailu sarjassa olikin lähinnä sitten sitä vääjäämättömän mestaruuden matemaattista jahtaamista, mitä jokainen toivoi, mutta ääneen sitä ei oikein uskallettu vieläkään sattuneista syistä sanoa. Toki juuri ennen mestaruuden ratkeamista nähtiin kyllä mestaruuden arvoinen suoritus, kun Palace sai Anfieldilla kyytiä maaleilla, mitkä olivat nykyjalkapallotaidetta parhaimmillaan. Loppu olikin sitten kosmetiikkaa, kun Chelsea nipisti Cityn kustannuksella pisteet itselleen. Aika näyttää oliko otteen herpaantuminen sitten seurausta hyvän olon tunteesta, vai mistä.
Viime kauden kokonaisuudesta oma kouluarvosana on kuitenkin puhdas 10.
Kausi 2020-2021
Maalivahdit:
#1 Alisson Becker
#13 Adrian
#22 Loris Karius
#62 Caoimhin Kelleher
#73 Kamil Grabara
Puolustus:
#4 Virgil van Dijk
#12 Joe Gomez
#21 Kostas Tsimikas
#26 Andrew Robertson
#32 Joel Matip
#47 Nathaniel Phillips
#51 Ki-Jana Hoever
#66 Trent Alexander-Arnold
#72 Sepp van den Berg
#76 Neco Williams
Keskikenttä:
#3 Fabinho
#5 Georginio Wijnaldum
#7 James Milner
#8 Naby Keita
#14 Jordan Henderson (C)
#15 Alex Oxlade-Chamberlain
#16 Marko Grujic
#17 Curtis Jones
#23 Xherdan Shaqiri
#58 Ben Woodburn
#59 Harry Wilson
#67 Harvey Elliot
Hyökkäys:
#9 Roberto Firmino
#10 Sadio Mane
#11 Mohammed Salah
#18 Takumi Minamino
#24 Rhian Brewster
#27 Divock Origi
Miehistö lienee kaikille jo niin tuttu, että pelaajaesittelyitä ei enempiä tarvita. Maalivahti ja puolustusosasto vetää tällä hetkellä vertoja mille vaan joukkueelle maailman seurajalkapallossa. Tuossa porukassa on osaksi maailman parhaita pelaajia tonteillaan, sekä sopivasti myös lahjakasta nuorta tukea takana. Maalilla Alisson pelannee ilman loukkaantumisia kaikki tärkeimmät matsit ja samoin van Dijk sekä Trent ja Robbo lähes kaikki. Toisesta topparin tontista edelleen Gomez ja Matip pitävät hyvän kilpailun yllä. Muutoksia tässä käynnissä olevan siirtoikkunan aikana tuskin kauheasti tulee puolustukseen muutoinkaan, ja vaikka jotkin ovat esimerkiksi maailman parhaan Lovrenin korvaajaa vailla, niin voi hyvin olla Kloppin haluavan odottaa 1-2 vuotta katsoakseen mihin van den Bergin, Hoeverin, tai mahdollisesti jopa Koumetion kehityskaari alkaa näyttämään. Tietyllä tapaa tämä menettely sopisi hyvin myös joukkueen hankintapolitiikkaan, koska se voi vapauttaa pelimerkkejä muualle. Fabinho saatetaan tulkita sopivaksi nelosvaihtoehdoksi sillä edellytyksellä, ettei sieltä pari ukkoa lähde vesijuoksulle heti alussa. Oletusarvoisesti nelostoppari ei kauheasti minuutteja kauden aikana kerää muutenkaan. Kausi ei siihen tule kaatumaan, tulee tuohon toppariosastoon lisävahvistusta tai ei. Puolustuksen laitaan tehtiin se ikkunan toistaiseksi ainoa hankinta, kun Kreikan Kostas Tsimikas saapui kirittämään ehkä omaakin suosikkipelaajaa, eli Robertsonia. Jossain harjoituspelissä ehdin vähän seurailemaan miehen otteita. Ensihavaintoina oli suhteellisen tekninen ja nopea pelaaja, jolla on tahtoa ylöspäin kentällä myös. Silti selkeä arvoitus ja tarkkailun arvoinen pelaaja, mikäli Robbo malttaa edes joskus olla poissa kentältä. Robbossa paistaa tietyllä tavalla vaan sellainen oikeanlainen k**ipäisyys kentällä, minkä takia omien on helppo miehestä tykätä paljon. Oikealla laidalla jännitettäväksi sitten lähinnä tulee se, että rikkooko #66 jälleen oman syöttöennätyksensä. Pelaajana tuossa on Liverpoolille kyllä sellainen helmi, ettei paremmasta väliä. Sinällään lupaavan Neco Williamsin kannalta on haastavaa ja melkein epäreilua kun joutuu Trentin takana peliaikaa kärkkymään.
Keskikenttää kuvailisin sanalla stabiili. Ehkei niinkään avauskokoonpanon suhteen, mikä elää vastustajan mukaan varmasti tulevallakin kaudella, mutta pelillisesti kyllä. Niin ylös- kuin alaspäinkin on löydetty varsin toimivat muodostelmat keskustaan, ja varsinkin Fabinhon kotiuduttua hoitamaan valtavaa pinta-alaa pohjapelaajana, homma alkoi rokkaamaan vielä paremmin. Keskikenttä ei enää kovin päättömästi ole juoksennellut, vaan peliä on rakennettu siten, että Liverpool kontrolloi pallollisen pelin lisäksi ohjaamalla ja sitten oikea-aikaisella prässillä myös pallottomana kenttätapahtumia. Brassin lisäksi kapteeni Henderson on näyttänyt olevansa molempiin suuntiin luottamuksen sekä nauhansa arvoinen. Samoin myös Wijnaldum, joka on prässipelissä yksi sarjan parhaita pelaajia. Jos jotain on kaivattu, niin tottakai alempana makaavia joukkueita vastaan on välillä tuskailtu luovuuden perään, ja sitä tässäkin siirtoikkunassa on huudeltu. Lähiaikoina varmasti nähdään, vastataanko näihin huutoihin siirtomarkkinoilla ja missä muodossa? Omasta takaa löytyy edelleen Naby Keita yhdeksi laadukkaaksi ratkaisuvaihtoehdoksi, mutta toistaiseksi guinealaisen aika punaisissa ei ole vielä ollut kovinkaan onnistunut. Uskoisin että hänellä alkaa nyt olla viimeiset ajat näyttääkseen hyödyllisyytensä joukkueessa, tai sitten aito uhka on siinä, että loputkin minuutit menevät esim Liverpool-kasvatti Curtis Jonesille, joka on esittänyt jo hyviä otteita ja tälle kaudelle sai numeron 17 selkäänsä. Sillä numerolla ovat muuten aiemmin punaisissa pelanneet mm. nuorukaiset nimeltä Steve McManaman ja Steven Gerrard. Jonesin maali Evertonia vastaan viime kauden FA Cupissa oli kyllä yksi hienoimmista koko kaudella.
Hyökkäyspäässä Mane-Firmino-Salah. Edelleen tämä kolmikko valtaa kentän suurimmassa osassa matseja, ellei vastoinkäymisiä tule. Laitaviilettäjät pystyvät kaatamaan kenet vaan suorituksillaan, kuten tutuksi on tullut, mutta Bobbyn osalta toivoisi viimeistelyyn hieman parempaa onnistumista, vaikka brassi onkin kokonaisuuden kannalta melkein korvaamaton roolissaan. Brewsterin tilanne on hieman arvoitus, koska peliaika tulisi punaisissa olemaan kortilla, vaikka takana on hyvä lainajakso sekä tehokas pre-season. Rhianin kohdalla siirto saattaa kuitenkin toteutua piankin. Divock Origi on käytännössä jo kulttipelaaja, ja ainakin osassa matseja pätevä varamies, joka taikoo välillä maaleja vaikeistakin paikoista, mutta pelillisesti ei oikein aina istu palettiin. Takumi Minaminon aika on vasta alussa, ja tämän kauden jälkeen ollaan jo vähän viisaampia mihin japanialainen pystyy. Selkeästi siellä on niitä elementtejä mitä Klopp hyökkääjiltä haluaa, mutta taso on vielä arvoitus suht vähäisen sopeutumisjakson jäljiltä. Apinaa mies pääsi ainakin pre-seasonilla karistamaan selästään maalien muodossa. Sellaista luotettavaa vahvistusta välillä kaipaisi itsekin tähän osastoon, mutta joku Wernerin Timppa olisi ollut jo vähän liian laadukas pelaaja palettiin.
Siirtohuhuihin en oikeastaan tarkoituksella lähde tässä arvailemaan mitään nimiä. Niitä on ollut ja tulee olemaan, mutta Officialin kauttahan sen parhaiten sitten näkee, kuka nojailee ja kuka ei. Sinällään keskikentän pallo- ja syöttötaiturin tuominen voisi kyllä olla se pieni lisämauste tällä kaudella, mikä on aiempinakin kausina nähty joko hankinnoissa tai sitten pelillisessä kehityskaaressa. Terveystilanne joukkueessa toki myös ratkaisee sikäli paljon, että Klopp ei huvikseen kyllä paljon kierrätystä tee, vaan siihen on sitten muita syitä mukana.
Odotukset ja arvio kaudelle 2020-2021
Kauteen 20-21 valmistautuminen on kaikilla seuroilla ollut varmasti jotain muuta kuin normaalia toimintaa kesän yli, mutta Liverpool sentään pääsi kesälomille ainakin hyvissä ajoin lepäämään, kun elokuussa ei enää tahkottu CL-matseja. Pre-seasonin seuraaminen itsellä jäi aika vajaaksi, joten joku muu valaiskoon siitä lisää, jos tahtoo. Ensimmäinen sarjapeli Leedsia vastaan kuitenkin on jo takana ja siitä jäi käteen toistaiseksi liialliset puolustuspään virheet. Harvinaista viime vuosina, että niitä olisi tuohon tahtiin yhdessä pelissä nähty. Silti saaliina oli se vähimmäisvaatimus eli 3 pistettä.
Onko tämä kausi sitten se missä mestarin viitan paineet kaatavat punaisten suoritustason? Paineita tuskin älyttömästi tulee, mutta tuollaisella avauspelin huolimattomuudella kuitenkaan viime kautisia pistemääriä ei tulla saavuttamaan, jos tullaan muutenkaan. Kahden edellisen kauden pisteet 97 ja 99 ovat sellaisia, että edes City ei pystynyt niihin lukemiin kolmea kautta putkeen. Lisäksi pitää muistaa muiden kärkipään joukkueiden mahdollisuus tason nostoon. Pari kautta sitten myös Liverpool nousi tuolle nähdylle tasolle 75 pisteen kauden jälkeen. On se siis mahdollista muillekin. Seuraavat sarjapelit Chelseaa ja Arsenalia vastaan ovat varmasti jo hyvä mittari joukkueelle tähän saumaan. Se mikä joukkueen pärjäämistä puoltaa edelleen, on juuri tuo vähäinen vaihtuvuus kokoonpanossa, sekä myös AFCONin siirtyminen muistaakseni vuoteen 2022, mikä aiheuttaisi pahoja rakoja miehistöön kyllä kuukauden ajaksi. Avain menestykseen piilee myös huikeassa suoritusvarmuudessa minkä Klopp on joukkueelleen taikonut. Tämä nostettiin esille edellisen kauden jälkeen monien asiantuntijoiden toimesta, eikä mikään nyt kovin radikaalisti viittaa siihen, että se ainakaan romahtaisi tuolla porukalla. Tietty pientä taantumista edellisen kauden lopullakin jo nähtiin, mikä pitää saada poikki, vaikkei se aina itsestäkään ole täysin kiinni, kun naapurit kehittyvät ja oppivat pelaamaan tiettyjä systeemeitä vastaan paremmin.
Oma arvio on tästä kaudesta lopulta se, että Liverpool haastaa edelleen hyvin pokaaleista ainakin parilla rintamalla vaikkei viime kauden ylivoimaa ehkä enää nähdäkään. City on kuitenkin valioliigassa edelleen joka kaudella melkein se ykkössuosikki. Se mitä tuo joukkue ansaitsisi, on tietenkin kotiyleisön takaisin Anfieldille, mutta ei taida tänä vuonna tulla tapahtumaan. Se saattaa kotona muutaman pisteen vielä maksaakin.
Pahoittelut ettei tämä ehtinyt edes kauden alkuun. Toivottavasti joukkue selviää urakastaan paremmin.