Liikunta, urheilu ja sinun elintapasi?

  • 6 153
  • 63

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Lisäravinnepuoli on aikamoista bisnestä. Kaikennäköistä boosteria ja intraa myydään, ja esim. PT Vatasen liikevoitoista aika iso osa taisi perustua niiden myymiseen. Toki hän on tehnyt saliensa ja brändinsä eteen hommia hitokseltaan, enkä kateellisena tässä vikise, mutta onhan se selvää, että kun tuollainen somevaikuttaja ja tuloksia myös salilla tehnyt hahmo markkinoi siinä ohessa erinäisiä litkuja, myös kauppaa syntyy. Varsinkin kun seuraajina pääosin on nuorempaa sakkia.

Itse tosiaan tyydyn protskujuomaan treenin aikana. Osin kyse on tottumuksesta, osin siitä, että Lihastohtorin mukaan sillä on osoitettu selkein yhteys palautumiseen ja lihasten kasvuun, jos yksi pitäisi valita. Tottumusta se ehkä mulle eniten on, mutta en viitsi alkaa treenirutiineja häiritsemään, kun annoshinnaksi ei pariakymmentä senttiä enempää tule. Eniten varmasti on merkitystä sillä, miten syön ja nukun treenin ohella.

Pakko silti kysyä, että mitä tarkoitat tuolla mahdollisimman pysyvillä lihaksilla, @Sämppäri ? Käsittääkseni sinunkin lihaksesi alkavat surkastua jo muutaman päivän jälkeen ilman aktivaatiota yhtälailla kuin muillakin.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Näin minullekin on kertonut eräs pitkään voimailua harrastanut, josta todella näkee, salilla on tehty muutakin kuin otettu selfieitä. Ainoa lisäravinne, jota hän käyttää kreatiini.
Toki on syytä erottaa voimailijat ja esim. maksimaalista lihaserottuvuutta tavoitteleva bodari/fitness-kisaaja. Dieetin loppuvaiheissa varmasti on hyötyä erinäisistä lisäravinteista, kun ylimääräisen syönti on pannassa. Voimailija varsinkin ilman painorajaa saa sen sijaan syödä loputtomasti terveellistä perusruokaa, eikä siihen välttämättä mitään lisäreitä tarvita.
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Pakko silti kysyä, että mitä tarkoitat tuolla mahdollisimman pysyvillä lihaksilla, @Sämppäri ? Käsittääkseni sinunkin lihaksesi alkavat surkastua jo muutaman päivän jälkeen ilman aktivaatiota yhtälailla kuin muillakin.
Kyllä,mutta lihasmuutos ei ole niin vauhdikasta, kun lihas ei ole tottunut saamaan sitä "pirtelöä". Eikös noiden lisäravinteiden vetäminen lopu yleensä kun treenaaminenkin loppuu.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Proteiinin suhteen kyse on sillä tavalla marginaalisesta hyödystä, että itse ainakin pyrin sillä varmistamaan riittävän proteiininsaannin vuorokaudessa. Tarkoittaen myös aterioiden väliä, jolla on siis väliä (heh).

Eli itselleni ainakin on järkevämpää saada 30g proteiinia 5 x päivässä 3-4 h välein kuin 75 g kahdesti päivässä.
 

Tupu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Vajaa kolme vuotta sitten sain idean ilmoittautua massahiihtoon ja vaikka se 55km oli loppumatkasta aika kauhean tuntoista energioiden loputtua kesken, niin silti siitä jäi kipinä, että alan treenaamaan seuraavaa vuotta varten ja parannan reilusti. Yksi tärkeä motivaattori oli se, että hävisin entiselle koulukaverilleni, jolla ei ollut vielä kouluaikoina (25+ vuotta sitten) mitään jakoa minua vastaan :D

Tuon hiihdon jälkeen rupesin treenaamaan ihan päin seiniä, eli liian paljon, liian kovilla vauhdeilla ja liian vähällä levolla, joka aiheutti sen, että tulokset junnasivat lähes paikoillaan. Kumma kyllä kipinä ei silti hiipunut. Kesällä treenimuotona on ollut juoksu ja viime kesänä jalat kestivät jo sen verran juoksua, että päätin juosta myös elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Nyt olen mielestäni saanut treenin ja levon suhteen paremmin kohdilleen ja kunto tuntuu olevan nousussa. Tarkoitus olisi tänä talvena hiihtää useita massahiihtoja, päätavoitteena Lapponia-hiihto huhtikuussa, mutta saapa nähdä miten tuon koronan kanssa käy. Viime talvena jäi kaikki hiihdot hiihtämättä, joko lumen puutteen, tai koronan takia. Kyllä söi miestä, mutta toisaalta olin hiihtänyt itseni talven mittaan niin tukkoon, että ehkä oli vaan hyvä, kun en viivalle päässyt.

Joka tapauksessa kestävyysurheiluharrastus jatkuu, oli hiihtoja tänä talvena, tai ei. Luultavasti juoksen myös jonkun puolimaratonin ensi kesänä. Joskus viisikin vuotta sitten en varmasti olisi uskonut innostuvani tällaisesta, mutta jotain outoa tosiaan tapahtui kolmisen vuotta sitten. Hyvä niin. Paremmassa kunnossa on kiva olla.
 

Johnnie

Jäsen
Urheilen
Kyllä,mutta lihasmuutos ei ole niin vauhdikasta, kun lihas ei ole tottunut saamaan sitä "pirtelöä". Eikös noiden lisäravinteiden vetäminen lopu yleensä kun treenaaminenkin loppuu.

Nuo "pirtelöiden" yleisimmät aineosat koostuvat pääasiassa samoista ravintoaineista kuin mainostamasi kotiruokakin. Helpommassa muodossa vain. Joten tuo väitteesi on nyt aikamoista mutuilua. Ehkä siinä tapauksessa voi vauhdittaa muutosta huonompaan, jos lisäravinteiden käyttäjän pääasiallinen proteiininlähde on ollut jauhojen kautta -> proteiinin saanti kokonaisuudessaan vähenee dramaattisesti, kun lisäravinteet jätetään pois.

Itselläni tulee urheiltua 6-8 krt viikossa. Pääpaino ja tavoitteet vapaaottelussa. Tavoiteviikko on normaalitilanteessa neljä kamppailutreeniä, kaksi salitreeniä ja yksi matalasykkeinen aerobinen sekä lisäksi hiukan omatoimista säkin lyömistä punttitreenien ohessa. Kamppailuhommat tulivat reilu parikymppisenä harrastemielessä mukaan vuosia kestäneen, tavoitteellisen punttien kolistelun vastapainoksi, mutta pikku hiljaa siinä menty koko ajan tavoitteellisempaan suuntaan. Vastaavasti salitreenaamisen merkitys vähentynyt vuosi vuodelta. Oikeastaan tekisi mieli heittää puntit kokonaan nurkkaan, mutta kai se jonkinlaista turhamaisuutta on, että jo saavutetuista voimatasoista ja lihasmassasta haluaa edes jollain tapaa pitää kiinni. Onneksi ylläpitävä treeni vaatii niin paljon vähemmän ja matalahkolla intensiteetillä ja parilla treenikerralla viikkoon pysyy kuitenkin (omilla mittareilla) kohtalaisen hyvässä kondiksessa. Tavoitteellisesti ja progressioon pyrkien kuitenkin edelleen. Ja toki auttaahan se voima myös kamppailuhommissa, etenkin kun oma tyylini on sattuneesta syystä rakentunut monessa suhteessa voiman ja räjähtävyyden ympärille. Mutta mielekästä painoharjoittelu ei enää oikeastaan ole. Omapaino nykyisellään noin 10-15 kg vähemmän vrt. voimabodailun "peak"-aikaan, mutta toki kunto huomattavasti kireämpikin.

Taas normaalia hyötyliikuntaa tulee ihan liian vähän. Kerrostalossa asuvana etätyöläisenä ja autonomistajana askeleita ja aktiivisuutta ei tule treenien välillä käytännössä yhtään. Enemmän pitäisi koettaa ihan vain ulkoilla ilman mitään tavoitteita. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen nykyiseen kuntoon kokonaisvaltaisesti ajateltuna, vielä muutama vuosi sitten pääasiallisena voimabodarina tilanne oli terveyttä ajatellen huomattavasti huonompi. Lihasta ja voimaa toki oli, mutta aerobinen kunto täysin olematon. Samoin liikkuvuus ja toiminnallisuus. 15-vuotiaasta mukana kulkenut tupakointikin loppui vasta, kun tajusi antavansa vaparisalilla ihan liikaa tasoitusta kestävyyden puolesta.
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ehkä siinä tapauksessa voi vauhdittaa muutosta huonompaan, jos lisäravinteiden käyttäjän pääasiallinen proteiininlähde on ollut jauhojen kautta -> proteiinin saanti kokonaisuudessaan vähenee dramaattisesti, kun lisäravinteet jätetään pois
Tätä juuri tarkoitinkin. Lisäravinteilla "kasvatetaan" lihakset, niin tottakai ne kuihtuu nopeammin, kun sitten lopetetaan käyttö ja sali.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tätä juuri tarkoitinkin. Lisäravinteilla "kasvatetaan" lihakset, niin tottakai ne kuihtuu nopeammin, kun sitten lopetetaan käyttö ja sali.
Toisaalta jos kasvatat lihakset kotiruoalla ja vieläpä vähän sinnepäin tyylisesti syöden, alkaa lihakset surkastua yhtälailla treenin loputtua, mutta ruokailu jää helposti päälle ja tilalle tulee läskiä. Tähän vielä ikääntyminen päälle, niin ollaankin vielä suuremmassa läskiintymisen vaarassa. Vaille kolmeenkymppiin voi normaali jamppa syödä mitä sattuu, jos treenaa siinä ohessa, mutta siitä vähän etiäpäin alkaa tilanne mutkistua. Juomassa saa tällainen nelikymppinenkin turvallisesti roheiinia ruhoon vähän ekstraa. Pääosin kuitenkin syön tavallista kotisafkaa.
 

Johnnie

Jäsen
@Johnnie maistuuko kahvakuula? Sehän vois olla sulle hyvä jos puntti ei enää nappaa, tuttu väline varmaankin?

Ei se sekään ole oikein oma juttuni. Itse punttien kolistelua enemmän ongelma ehkä yleisesti fysiikkatreenaamisessa. En vain enää nauti sellaisesta "kehon kurittamisesta" itsessään. Tuloksista toki. Tuntuu vain jotenkin päämäärättömältä vrt. lajiharjoittelu, jossa kuitenkin jatkuvasti opitaan uutta ja kehitetään taitoja.

Lisäksi perinteisestä kuntosaliharjoittelusta oppimääräni sen verran pitkä, että pystyn tosiaan pitämään kuntoani voimatasojen ja lihasmassan osalta kohtalaisesti yllä vähän puolivaloillakin entiseen verrattuna, mikä on minulle oikeastaan se ainoa syy fysiikkaharjoitteluun. Kahvakuulaharjoittelulla en usko, että pystyisin nykyistä(kään) tasoani pitämään. Tarkennetaan siis tässä kohtaa, että tämä omasta mielestäni kohtalainen kunto sisältää mm. sen, että pystyn vielä alle 70-kiloisena pikkumiehenäkin ottamaan jossain penkissä sarjaa yli sadalla kilolla niin halutessani. Ja vaikka leukoja vetelemään 30-40kg lisäpainoilla sarjaa.
 

Jarnan Rysty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Minkälaista liikuntaa ja urheilua tulee harrastettua?
Jalkapallo ja höntsälätkä. 2-3x viikossa. Kotona tulee kuntoilua harrastelua eri tavoin kuten käsipainoilla ja juoksumattoa tulee kulutettua jalkapalloa katsoessa.
Kuinka paljon?
Viikossa tulee n. 8 tuntia erilaisia treenejä.
Onko harrastelua vai tavoitteelisempaa urheilua?
omaksi ilokseni ja kunnon ylläpitämiseen ja mukavin sosiaalisten kohtaamisten takia. Toki olen kilpailuhenkinen.
Onko mielessä uusi harrastus?
hiihto ja pyöräily
Mistä syistä harrastat?
kuntoilu, kilpailu ja sosiaalisuus. Itsensä haastaminen.
Mitä muita merkityksiä harrastuksellasi on sinulle?
Vaikka minusta ei huippu-urheilijaa tule, niin voin olla huippu omalla maksimi tasolla.
Minkälaiset elintavat sinulla on?
Noudatan hyvää ruokavaliota, liikun paljon ja myös arkiliikuntaa tulee työn puolesta runsaasti. Unta pitäisi saada tunti lisää per vrk.
Oletko tehnyt suunnanmuutoksen tai tekemässä?
aloitin terveellisten elämäntapojen opettelun syksyllä ja kokonaisuus on hyvällä mallilla. 16-18v tein 24 kilon laihdutus urakan, mutta kilot tulivat takaisin ikävuosina 20-24.
Mitä olet oppinut matkan varrella?
Kannattaa harrastaa niitä lajeja mistä nauttii ja saa motivaatiota ja jos ei aina huvita mennä treenaamaan niin voi olla itselleen armollinen.
Missä on vielä tekemistä?
unen määrä ja laatu.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Ei se sekään ole oikein oma juttuni. Itse punttien kolistelua enemmän ongelma ehkä yleisesti fysiikkatreenaamisessa. En vain enää nauti sellaisesta "kehon kurittamisesta" itsessään. Tuloksista toki. Tuntuu vain jotenkin päämäärättömältä vrt. lajiharjoittelu, jossa kuitenkin jatkuvasti opitaan uutta ja kehitetään taitoja.
Olen huomannut, että aika monelle ilman kisatavoitteita bodaavalle on käynyt niin, että salitreenin oheen tulee jotain toiminnallisempaa tai sitten treenin sisältö muuttuu esim. voimailuun tai voimamiesharjoitteluun. Ehkä se juuri on niin, kuten tässäkin ketjussa on muutamien osalta todettu, että pääosin ulkonäkökeskeinen treenaaminen ei pidemmän päälle motivoi, vaan se vaatii useimmilla jonkin selkeän tavoitteen tai sitten oheen tai tilalle jonkin kokonaan toisen lajin.
---

Mun motivaationi kumpuaa muutamista omista kilomääräisistä tavoitteistani. Saa nähdä, miten niiden mahdollisesti toteutuessa käy itse treenin. Jos toteutan tavoitteeni, ollaan toisaalta kilomäärissä, jotka joskus vuosia sitten aloitellessani tuntuivat utopialta ja toisaalta jotka jo ehdin haudata aiempien pakkolepojeni vuoksi, ja sikäli voisin tyytyväisesti siirtyä ylläpitävään pumppailuun ja kuntotreeniin.

Vaan perkele, kun maistui itse tehty pulla pitkästä aikaa hyvälle. Ihan saatanan hyvälle. Jos tästä haluaisi viimeisen päälle rantakuntoon, niin nuo herkut pitäisi jättää erittäin vähälle. Ei vain millään viitsi, kun tuppaavat maistumaan hyvälle. Pulla, suklaa ja olut, ei siis yhdessä vaan erikseen nautittuna, ovat mun heikkouteni ja turhien kaloreiden lähde.
 

smugu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Kyllä,mutta lihasmuutos ei ole niin vauhdikasta, kun lihas ei ole tottunut saamaan sitä "pirtelöä". Eikös noiden lisäravinteiden vetäminen lopu yleensä kun treenaaminenkin loppuu.
Oletko sä tosissasi? Että jos on käyttänyt urheiluravinteita treenaamisen ohessa, niin lihakset surkastuu nopeammin kun treenaus lopetetaan? Toki tämä ei ole voimailuaiheinen palsta, mutta silti jotain järkeä näihin puheisiin.
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Oletko sä tosissasi? Että jos on käyttänyt urheiluravinteita treenaamisen ohessa, niin lihakset surkastuu nopeammin kun treenaus lopetetaan?
Jos se proteiini lihasten kasvattamiseen otetaan lisäravinteista, niin totta helvetissä lihas surkastuu nopeammin kun käyttö lopetetaan, jos verrataan siihen kotiruokaa syövään.

Vähän sama kun väittäsit, ettei hormoonien käyttäjillä surkastu lihakset sen nopeampaa, kuin muilla, jos lopetetaan käyttö ja treenaaminen.
 

Magenta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
Jos se proteiini lihasten kasvattamiseen otetaan lisäravinteista, niin totta helvetissä lihas surkastuu nopeammin kun käyttö lopetetaan, jos verrataan siihen kotiruokaa syövään.

Vähän sama kun väittäsit, ettei hormoonien käyttäjillä surkastu lihakset sen nopeampaa, kuin muilla, jos lopetetaan käyttö ja treenaaminen.

Sun analogiassa on merkittävä ongelma siinä, että ylläpitoa varten tarvittava proteiiniin määärä proteiinisynteesiin on huomattavasti matalampi kuin hypertrofisessa harjoittelussa. Täyttä paskaa siis tämä, että protskujuoman lopettaminen millään tasolla olisi yhteydessä lihasten surkastumiseen. Kaikista suurin merkitys on kokonaiskuvalla, jonka yksi osa on nautittu proteiiniin määrä (josta osa voidaan ottaa "lisäravinteesta" kuten herajauheesta). Miksi pitää vängätä asiasta, josta ei mitään ymmärrä?

Uskallan sataprosenttisella varmuudella väittää: lähes kukaan tavoitteellisesti ja tuloksellisesti kehonrakennusta treenaava ei ota kuin pienen osan proteiinistaan lisäravinteista. Tämän pienen osan poistaminen harjoittelun "Downshift" -vaiheessa ei ole millään lailla merkityksellinen lihasten kuvattuun surkastumiseen.
 

smugu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Vähän sama kun väittäsit, ettei hormoonien käyttäjillä surkastu lihakset sen nopeampaa, kuin muilla, jos lopetetaan käyttö ja treenaaminen.
Ei todellakaan ole sama asia, mutta en aio väitellä aiheesta enempää sun kanssa. Siinä mielessä olet tietty oikeassa, että jos kaikki proteiini lihasten kasvattamiseen otettaisiin lisäravinteista, niin sen lopettamisen jälkeen ihminen ei saisi yhtään proteiinia ja lihakset toki surkastuisi nopeammin. Mutta eihän kukaan näin tee. Tässähän puhutaan normaaleista urheiluravinteiden käytöstä, mitä 98% urheilua harrastavista 15-85 vuotiaista ihmisistä käyttää.

Mutta en kanssa ymmärrä, että miksi pitää tulla väittelemään aiheesta, mistä ei ymmärrä yhtään mitään? En tiennyt, että kenelläkään ihmisellä voisi olla enää näin huonoa tietoutta urheilusta ja urheiluravinteista, mutta internet jaksaa aina yllättää.
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mutta en kanssa ymmärrä, että miksi pitää tulla väittelemään aiheesta, mistä ei ymmärrä yhtään mitään?
Opetelkaa lukemaan ja tulkaa vänkäämään sitten.

Ei mulla oo aikaa painia ihmisten kanssa, jotka ei ymmärrä tai viitsi lukea kunnolla, ennenkun repeää henkseleistään.
 

JKyykka

Jäsen
En tiennyt, että kenelläkään ihmisellä voisi olla enää näin huonoa tietoutta urheilusta ja urheiluravinteista, mutta internet jaksaa aina yllättää.
Tavallaan tämän tai minkään muunkaan Internetissä ei pitäisi enää yllättää. Esimerkiksi Facebookissa tulee nähtyä päivittäin salaliittohörhöjen toimesta hyvin paljon pimeämpääkin tekstiä. Mutta silti olen näitä Sämppärin viestejä lukenut aivan suu auki. Siis lukenut oikeasti moneen kertaan ja varmistanut, että noin se ihan oikeasti kirjoitti. Ehkä se siten johtuu siitä, että olen kuitenkin kyseistä nimimerkkiä pitänyt ihan tolkun kaverina.

Ja sitten enemmän itse aiheeseen liittyvää. Omallakin kohdalla tuo esille tullut arkiaktiivisuus on kyllä sellainen missä pitäisi kehitystä tapahtua. Treenejä tulee tosiaan viikossa se 9 - 11, mutta sen jälkeen kaikki muu aika meneekin sitten aika pitkälti töissä koneen ääressä istuen tai kotona sohvalla löhöillen. Askeleita pitäisi jollain tavalla saada päivään ujutettua lisää.
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Pistetäänpä omakin tarina, eli ikää on jo yli neljäkymmentä ja viisikymppiä saavutetaan kolmen vuoden päästä. Aikanaan liikunta oli kaveriporukalla tapahtuvaa kaiken näköistä pelailua, silloin ehkä oli eniten lajeina tennis, sähly ja pesis. Oma työ on ollut koko ajan toimistotyötä tietokoneella istuen ja on sitä edelleen. Kun nuoruuden liikunta väheni ja tietokone- sekä konsolipelit vei aikaa vapaa-ajalla niin paino lähti nousuun ja suurimmillaan meni siis satanen rikki (tarkasti ottaen se oli 107,5kg), mikä on tällä 168cm pituudella aika messevä luku. No onneksi tuo asia kiinnitti aikanaan huomiota myös työterveydessä, jossa asiansa osaava työterveyshoitaja sai motivoitua liikkumaan ja noin kymmenen vuotta takaperin löysin sisältäni jälleen urheilijan ja lajikseni löytyi pyöräily, tarkemmin maantiepyöräily johon voin sanoa hurahtaneeni tosissaan.

Nykyisin siis treenaan maantiepyöräilyä läpi vuoden, talvisin lähinnä sisällä maantiepyörä suoraveto trainerissa kiinni Zwiftissä ja Rouvyssa, treenitunteja pyörän selässä tulee viikossa 6-12h ja vuosittainen kilometrimäärä pyörän selässä on nyt 5 viimeisenä vuotena ylittänyt 10 000km, tänä menneenä koronavuonna 2020 se oli muutamaan kilometriä vajaa 12 000km. Pyöriä löytyy kotoa useampia mutta tällä hetkellä ei ole talven ulkona pyöräilyyn pyörää kun möin kesällä cyclokrossarini pois. Treenaan siis tavoitteellisesti pyöräilyä ja treeniohjelman tuohon tekee oma valmentaja ja valmennuksen ohessa käyn joka vuosi 2 kertaa vuodessa Pajulahdessa testauttamassa kehitystä suorassa maksimaalisessa pyöräergotestissä, jossa siis mitataan tehorajat ja kynnyssykkeet sekä saadaan selville maksimaalinen hapenottokyky (ennätys 60ml/kg/min, viimeisin 58 ml/kg/min). Pyöräilyn lisäksi harrastan salitreeniä ja/tai kehonpainotreeniä 1-3 kertaa viikossa. Kokonaistreenitunnit vuodessa liikkuu 470-550h luokassa. Sen lisäksi kävelen joka päivä vähintään sen suosituksen mukaiset 10 000 askelta, mutta en laske varsinaisesti kävelyä mukaan treeniin. Ja siis tämä pahimmillään reilu satakiloinen keijukainen painaa nykyään 65kg ja rasvaprosentti (Pajulahdessa mitattu pihtimittauksella) on noin 10% sekä esimerkiksi leukoja vedän reilut 20 ja oma ennätys on 30, eli pyrin pyöräilyn lisäksi pitämään kehon kokonaisvaltaisesti kunnossa ja voimaa myös yläkropassa vaikkei se maantiepyöräilyssä välttämättä kauheasti etua tuo.

Viime vuonna ei tullut osallistuttua yhteenkään pyöräilytapahtumaan, eikä päässyt myöskään ulkomaille ylämäkiä (vuoria) polkemaan niin tänä vuonna toivottavasti tuo saadaan taas korjatuksi. Noiden tapahtumien lisäksi ajatuksissa on ollut osallistua johonkin triathloniin ihan kokeilumielessä, vaikkei juoksu vuosittaista coopperin testiä lukuunottamatta kuulukaan omaan treeniohjelmaan.

Itselle siis liikkuminen on elämäntapa, on tosi mukava olla hyvässä fyysisessä kunnossa, tekee elämästä aika paljon helpompaa ja jaksaa tehdä kaikenlaista. Nykyisin isompi ongelma on jos ei pääse liikkumaan, esimerkiksi jos on pidempään kipeänä niin silloin alkaa oikein odottamaan että pääsisi taas pyörän selkään ja treenaamaan eli tykkään siis kiusata itseäni pyörän selässä ja salilla.

Ja hyvä sekä mielenkiintoinen avaus ketjuksi.
 
Viimeksi muokattu:

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Ite käytin aktiivisemmin puntatessa kreatiinia, palautusjuomaa,proteiinia ja l-glutamiinia. Jossain vaiheessa älysin että yöproteiini paransi unta, nukuin paremmin ja aamulla heräsin paremmin palautuneena. Tämä oli vain ihan henkilökohtainen kokemukseen perustuva tuntuma. Palautusjuomaa pidin ja pitäisi yhäkin tärkeimpänä. Koulussa söin normaalisti ja sen lisäksi ravinnossa oli kolme erilaista toistuvaa sapuskaa. Raejuusto+tonnikala+kurkku, Maitorahka+ananas ja proteiinipasta+naudan jauhelija. Näitä sitä tuli tungettua mahaan enemmän kuin tarpeeksi. Sen lisäksi söin ja syön edelleen paljon järvikalaa, kuhaa, ahventa, muikkuja madetta ja toisinaan lohikaloja. Silloin kun saan rauhoittamattomia elukoita.

En ollut mikään punttijulli silloinkaan ja ja jotain osviittaa saa jos sanon että 45kg käsipainoilla sai jonkun kutosen vinopenkkiä tehtyä ja kyykkyä samanmittaisena +160 kilolla.
Tarkalleen ottaen koko into hiipui kun lääkärit kielsivät / vahvasti suosittelivat kyykkäämisen lopettamista. Tämä ei ollut punttiketju mutta kyllähän lisäravinteet monen liikkujan elämään kuuluu. Itse en juuri nyt käytä.
Vähän suu ammollaan pitää silti tuota ylläolevaa keskustelua tulkita. Ihmisen lihakset surkastuu jos ei niitä käytä, syöpä sitten mummon muussia tai heraproteiinia kauhalla ahmien. Jos treenaamiseen ei tee muutosta mutta jättää lisäravinteet pois niin ei sitä ainakaan ihan pienessä hetkessä näe millään muotoa. Jos nyt muistaa edes jotakin syödä.

Mutta sitten tähän elintapoihin liittyvään keskusteluun. Jos vaan jotenkin löytäisin selkärankaa niin kävisin nukkumaan aikaisemmin heräisin kuudelta ja kävisin aamulla vaikka 20 minuutin lenkin. Opiskeluaikaan ehdin näin tehdä kun herätys ei ollut ihan niin aikaisin ja siitä tulee kyllä koko päivään hyvä fiilis kun saa aineenvahdunnan heti täysillä tulille ja mielen virkeäksi ulkoilmassa. Tässä tarviis parantaa, no mutta jospa sitten kun toinenkin muksu lähtee kouluun, eikä ole enää aamuisin päiväkodilla ramppaamista.
 
Viimeksi muokattu:

Nick Neim

Jäsen
Viime talvena koronan alkumeiningeissä alkoi seinät kaatumaan päälle, ja jostain se ajatus liikuntaan taas lähti. Juniorivuosilta löytyy siis joukkueurheilutaustaa jääkiekon ja jalkapallon parista, ja sen lisäksi hiihto- sekä maastojuoksukisojakin tuli kierreltyä aika paljon naperona. Eli urheilutaustaa kyllä löytyy, mikä sitten taas teininä loppui kuin seinään, kun bisse ja vähän epäterveellisempi safka omille muuton myötä tuli kuvioihin, ja kaikki muu kuin liikunta ja liikkuminen alkoi kiinnostaa. Ennen armeijaa tulikin napattua n. 4 vuoteen vajaa 40 kiloa lisämassaa, ja kuten arvata saattaa, kyse ei ollut lihaksesta.

Armeijassa ensimmäistä kertaa sitten lätkävuosien päätin aktivoitua, ja siellä iltavapailla tulikin liikuttua kiitettävästi. Ensin kävellen, ja sitten jonkin verran juosten. Painoa lähti pelkän alokaskauden (8 viikkoa) aikana 18 kiloa, koko puolen vuoden armeijan aikana vajaat 30 kg. Säännöllinen safka, hyötyliikunta ja kipinä liikkumiseen helpotti urakkaa todella paljon. Armeijan jäljiltä oltiin taas ihan kohtuullisessa kunnossa jonkin aikaa, mutta lenkkikipinä ei siviilin puolella jatkunut samalla tavalla, joten taas hiljalleen muutaman vuoden aikana tuli otettua jonkin verran kiloja takaisin. Ruokavalio ei tosiaan ole koskaan kuulunut vahvuuksiin, joten liikunnan jättämisen myötä kiloja on tullut takaisin nopeastikin.

Vielä tuossa armeijan ja nykyhetken välivuosina (2016?) tuli havahduttua painonnousuun, ja alkoikin punttisalilla käyminen kaverin kanssa, sekä höntsäsäbä nelosdivarissa. Tätä punttia kesti useammankin kuukauden, mikä oli hyvinkin poikkeuksellista, koska puntilla käyminen ei koskaan ole kuulunut suosikkeihin. Lopulta se vääjäämätön tapahtui, ja totaalinen kyllästyminen iski, eikä siinä mielentilassa mitään korvaavaa otettu tilalle, kun salibandykin alkoi taas jäämään. Siitä se kilojen kerryttäminen taas kerran alkoi, ja pian oltiinkin lähtöpisteessä.

Viime vuoden helmikuussa sitä sitten havahtui, että tässä ollaan rapakunnossa, 28-vuotiaana, ja terveyskin alkaa reistailemaan. Pientä pelkoa diabeteksestä, orastavasta uniapneasta, ehkä jopa tulevasta keuhkoahtaumasta sekä ihan yleisestä jaksamattomuudesta kun lyötiin neljän seinän sisällä makaavan Runk Karin mieleen, niin jotenkin alkoi lenkkeilykin kummasti kiinnostamaan. Painoa oli sen verran taas kertynyt, että kävelyllä se piti aloittaa hissuksiin, mutta siitä se taas lähti. Tasan kuukausi tästä "päätöksestä" päätin lopettaa tupakoinnin, koska se teki kaikesta aerobisesta lähes mahdotonta, kun sai jatkuvasti olla yskimässä keuhkojaan pihalle. Ilman tupakkaa on tullut oltua kohta 10 kuukautta, ja se oli tämän uuden "elintavan" ylivoimaisesti suurin ja tärkein yksittäinen muutos.

Kesällä aloin pitämään Suunnon kellolla kirjaa harjoituksista. Kaikkiaan harjoituksia tuli noin puolessa vuodessa 131 kappaletta ja 125 tuntia, mikä kuulostaa entiselle sohvaperunalle kelpo liikuntamäärältä. Lajikirjo on ollut hyvin laaja, ja vähän kaikkea on tullut nyt kokeiltua. Viimeisimpinä lajeina tullut todenteolla hurahdettua tennikseen (ja lumien myötä hiihtoon), mutta syksy meni hyvinkin pitkälti sulkapallon ja lenkkeilyn parissa. Uinnistakin innostuin tosissani, kunnes uimahallit menivät koronan takia kiinni, ja se sarjalippu jäi toistaiseksi pölyttymään hyllylle. Sen lisäksi kuntosalin kuntopyörä ja soutulaite tuli sateisina syksypäivinä tutuiksi, jos lenkille sateeseen ei viitsinyt lähteä tekemään itseään kipeäksi. Tällä hetkellä hikiliikuntaa tulee viikossa 4-6 tunnin välille, ja se on nykyisellään oikein sopiva määrä. Toki viikoissa on eroja, ja taitaa sinne yksi 10 tunninkin viikko mahtua, ja vastapainona tarkoituksella vietetty 0 tunnin viikko. Aerobinen kunto noussut huomattavasti, ja painoakin on lähtenyt kohta 25 kiloa, tupakoinnin lopettamisesta huolimatta. Liikunta on jälleen hauskaa, ja siitä nauttii. Sitä ei tee "pakosta", vaan nimenomaan on vapaaehtoista ja hauskaa.

Massaa on edelleen ylimääräistä, mutta suunta on ollut jatkuvasti alaspäin. Kiloja ei joulun tai uudenvuoden aikanakaan tullut lisää, mikä on hyvin positiivista. Painon suhteen tämä on ollut nopean alun jälkeen jopa yllättävän hidasta, mutta ruokavalion suhteen en ole edelleenkään noudattanut mitään orjallista linjaa. Kolmivuorotyöt tuovat omat haasteensa ruokailuaikoihin ja unen määrään ja laatuun, mutta tämä lisääntynyt liikunta on hyvinkin selvästi parantanut jaksamista töissäkin. Ruokailurytmeihin yrittänyt kiinnittää tarkemmin huomiota, ja sisältöönkin jonkin verran.

Täytän kesällä 29, ja julkisesti sen kavereilleni sanoin, että tavoitteeni on olla elämäni kunnossa, kun täytän 2022 kesällä 30. Matkaa sinne on vielä paljon edessä, mutta on tässä aikaakin. Nyt on liikunnan saanut taas "normalisoitua" siihen omaan arkeen (toivottavasti) pysyväksi ilmiöksi, ja aika vahva uskossani sen suhteen olen, että 30-vuotias Kari voi katsoa peilistä tyytyväisenä.
 

Dynastia

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Itse pyrin harrastamaan liikuntaa 4 kertaa viikossa. Pientä vaihtelua on, mutta määrä pysyy melko takuuvarmasti 3-5 kertaa viikossa ympäri vuoden. Lajeina minulla on harraste jääkiekko,squash,hiihto,tennis,jalkapallo sekä rullaluistelu. Lajit vähän vaihtelee vuodenajan mukaan. Läheisimpiä lajeja minulle on jääkiekko,hiihto sekä jalkapallo. koen olevani melko hyvässä kestävyys/perus kunnossa. punttisalilla en jaksa käydä. ylipainoa ei ole, vaan olen melko urheilullinen olemukseltani. Kehittämisen kohteita on ruokavaliossa, unen riittävässä määrässä ja myöskin alkoholin käyttöä olisi varaa vähentää. Kyllähän säännöllisellä liikunnalla on valtava merkitys ihmisen henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Toki moni muukin asia yleiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttaa.
 

Sue

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, #89; lentosuukko KooKoolle
Hyvä ketjunavaus, kiitos.

Lapsena liikuin koko ajan huomaamatta. Olin ketterä, solakka ja keräsin (kerään yhä) nopeasti lihasta. En ole kuitenkaan koskaan harrastanut mitään urheilulajia mikä on sääli, koska lahjoja olisi ollut, erityisesti pikajuoksuun. Opettajat kannustivat koko kouluajan, mutta perheessämme ei tuettu urheilemaan.

Lukiossa lihoin ykskaks noin vuodessa kymmenkunta kiloa kiusaamisesta, ylisuorittamisesta ja oman identiteetin katoamisesta johtuneen masennuksen vuoksi. Masennusta ei tuolloin tunnistettu. Vihasin itseäni, yritin pakkolaihduttaa, tunnesöin ja paisuin lisää. Terveelliset elintavat romahtivat yhdessä yössä. Sama jatkui, kun muutin kotoa. Ikävuosilta 16 - 20 minusta ei juurikaan ole valokuvia. Elintapa oli lähinnä itserankaisua ja tunnesyömistä. Enimmillään painoin 63 kiloa, mikä ei ole tähän 161 cm varteen lohduttoman paljon, mutta näinä aikoina kehonkuvani vääristyi täysin. Omassa mielessäni olin valas.

20-vuotiaana tapasin puolisoni, joka rakastui minuun kaikesta huolimatta. Aloin rakentua uudelleen ja tutustuin hänen elintapoihinsa, jotka olivat terveemmät kuin minun. Paino jojoili yhä. Kun tulin raskaaksi tajusin, että nyt on todellakin väliä sillä mitä syön. Vauva-aika oli kuitenkin todella raskasta, ja silloin ensimmäistä kertaa paino valui reilun 50 kilon liepeille. Toinen vauva-aika oli helpompi ja olin tosi hyvässä kunnossa.

Kuinka ollakaan, tulivat vaikeat vuodet uusine masennuksineen ja elämänkriiseineen. Aloin polttaa töissä (aiemmin olin polttanut lähinnä viihteellä satunnaisesti). Kolmivuorotyö vei voimat. Paino valui alimmillaan 47 kiloon ja näytin kammottavan aliravitulta. Peili kuitenkin kertoi yhä minulle, että painan 63 kiloa.

Kaikkien näiden vuosien ajan harrastin pelkkää hyötyliikuntaa täysin satunnaisesti. Olin laiha läski.

Muutama vuosi sitten sain viimein päivätyön. Ymmärsin, että elämässä voi olla rytmi. Aloin hitaasti näyttää lapsille mallia siitä, että itsestään saa pitää huolta. Vuosien aikana ruokavalio on korjaantunut. Syön enimmäkseen vähän ranskalaisittain: kunnon raaka-aineita, ruokaan keskittyen, vähän herkkua joka päivä. Välillä tulee psyykkisesti vaikeampia jaksoja, jolloin olen iloinen siitä, jos pystyn ylipäänsä syömään. Välillä menee makeaa aika paljon, välillä ei yhtään. Tupakointi jäi kesäkuussa 2019.

En koskaan soimaa vartaloani lasten kuullen, vaikka peilissä olen yhä 63 kiloa. Kehonkuvani on yhä vääristynyt, mutta osaan elää sen kanssa enkä anna sen enää huijata. En juurikaan punnitse itseäni, vaan seuraan, mahtuvatko vaatteet. Niiden perusteella paino liikkuu kierron mukaan 50 - 53 kilon liepeillä. Kävelen päivittäin noin tunnin, venyttelen kotosalla. Korona-aika teki tästä hyvin säännöllistä. Yritin muutama vuosi sitten aloittaa tanssiharrastuksen, mutta en päässyt siihen kiinni. Ylävartalo on heikko, mutta paljon urheilevat lapseni auttavat sen kehittämisessä. Esikoinen (tytär) voitti minut sprintissä ekan kerran viime kesänä, ja hänkin on luokkansa nopein (myös pojista) kuten olin aikanaan. Jotakin urheilugeeniä minulla (ja minusta) siis vielä on tallella.

Uni on välillä hyvää, tänä yönä taas ei. Täydellisen unettomuuden läpi rämpineenä arvostan kuitenkin jokaista nukkumaani tuntia.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
On vain Jukurit
Nuorena aikuisena muut kävi salilla, lähinnä kai niiden ulkonäköpaineiden vuoksi. Itse en kokenut niitä ja koko voimaharjoittelu tuntui ahdistavalta, ei riittänyt rohkeus lähteä edes kokeilemaan pullistelua salille, pysyin mukavuusalueella. Pelailtiin sählyä tai jotain muuta mailapeliä kavereiden kanssa aina kun vain oli sopiva hetki. Se oli sopivan rentoa. Ruokavalio oli mitä sattui, lähinnä kai jotain karkkia, sekä helppoa ja halpaa. Niin ja alkoholi maistui. Mutta silti paino pysyi järkevissä lukemissa. Tätä jatkui useampi vuosi.

Joku käänne tapahtui tuossa 25 ikävuoden tienoilla. Alkoholia ja sokeria kului edelleen samaan tahtiin, edelleen yritin löytää erilaisia peliporukoita joiden kanssa pystyi höntsäämään mailapelejä kerran - kaks viikossa, mutta ruokailujen ollessa mitä sattuu paino nousi ensimmäisen kerran yli 100kg. Sitä kai vähän säikähti ja keksi keinoja pudottaa painoa. Vaikka 188cm/100kg ei nyt paha ollut, mutta satasen rikkoutuminen kai laittoi vähän ajattelemaan. Kesä meni taas juodessa ja muutenkin koko elämä junnasi paikallaan, syksyllä tuli lähdettyä kokeilemaan jenkkifutista. En tiedä vieläkään mikä minut sinne harjoituksiin ajoi, en ole koskaan tykännyt kovista kontakteista. Enkä välitä niistä vieläkään. No treeneissä oli hauskaa ja itsensä haastaminen oli kannustavaa. Eihän me heti alussa varusteisiin koskettu, joten treenit koostui lajiteknillisista asioista ja fysiikkatreenistä. Seuraavana jouluna painoin muuten taas 90kg - sitten iskettiin treeneissä varusteet päälle ja minä lopetin pelaamisen. Paino alkoi nousta, ensin palattiin 100 kilon kerhoon ja seuraavana syksynä ihmettelin, että miten on näin raskasta kyykistyä sitomaan kengännauhoja, no vaaka sen syyn kertoi - 117kg, eikä se tässä vaiheessa edes niin ahdistanut. Mitä nyt vaatteiden hankinta vaikeutui, kun maha näkyi aina selkeämmin ja selkeämmin. Opin elämään painoni kanssa.

Nykyään tuo 117kg on ehkä ensimmäinen tavoite tulevaisuudessa. Viime syksynä aloitin salilla käymisen, hommasin saliohjelman jota teen 2 viikossa. Sählyä pitäs pelata noin kerran viikossa, heti kun lupa taas Avilta tulee. Tein uudenvuoden lupauksen, että keskityn ruokarytmiin ja opettelen juomaan vettä. Isona haasteena nään oman laiskuuden ja mukavuusalueella pysymisen, vaikka tuo jenkkifutis aika jätti itelle ison kipinän myös itsensä haastamiseen. Sekalainen vuorotyö on myös iso rasite, joka vaikuttaa esim. juuri tällä hetkellä uneen erittäin paljon.
 

tzuiz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa, Manchester Broilers, IPK
Nuorena pelaaminen oli tärkeintä kaikista. Pallopelit ja tietokonepelailu, kaikki kävi, ja häviämistä vältettiin viimeiseen asti. Vastoinkäymisiä kuten suolistosairauksia sattui matkan varrelle (osittain huonoista elämäntavoista kuten ryyppäämisestä, nuuskaamisesta ja pitsa/sokeri-ravinnosta johtuen). Kaikesta kuitenkin selvittiin koska oli aina treenit ja pelit (alasarjoissa tai virtuaalimaailmassa) tulossa, joihin piti keskittyä ja joista sai virtaa arjen opiskeluihin tai töihin. Ravintokin alkoi pikkuhiljaa kääntyä terveellisempään suuntaan kun järkeä tuli päähän. Olo parani kun kaljoittelu ja pikaruoka jäi. Koulut saatiin loppuun ja vaimokin löytyi.

Toisen lapsen syntymän jälkeen aikaa ei tahtonut riittää enää kunnolla pelaamiseen ja harjoitteluun missään lajissa, ikääkin oli kertynyt jo yli 30. Näistä syntyi melkoista kipuilua oman identiteetin kanssa, olen huono koska en ehdi harjoitella riittävästi ja en päässyt osallistumaan harjoituksiin ja peleihin riittävällä tasolla että olisin kokenut kuuluvani ryhmään. Lopulta oli pakko myöntää että ehkä on aika lopettaa "tosissaan" liikkuminen ja pelaaminen. Tuntui että piti luopua kaikesta mitä olen ollut elämässäni tähän asti, vaikka muuten elämässä asiat menivätkin hyvin. Puoli vuotta meni melkoisissa masennuksissa ja asian sisäistämisessä, mitenkähän asia on oikeilla huippu-urheilijoilla kun asiat muuttuvat vielä enemmän?

Nyt asiat ovat paremmin, pää nauttii kevyestä liikunnasta tai virtuaalipeleistä muiden "vanhojen" pelaajien kanssa silloin kuin ehtii lasten harrastuksilta ja työkiireiltä (lue illalla myöhään tai aamulla aikaisin). Alkoholia ja tupakkatuotteita ei enää kulu kuin muutamia kertoja vuodessa sosiaalisissa tapahtumissa ja ruokavalio on hallinnassa. Ei maitoa ollenkaan ja viljatuotteiden, herkkujen ja kahvin määrää rajoitetaan. Enemmän kasviksia, marjoja ja itsetehtyä ruokaa. Pikaruokakin pitää olla jotain salaattia kanalla/lihalla. Suolisto toimii ja elämästä tuntuu nauttivan joka päivä vaikka identiteettini muuttui täysin pari vuotta sitten. Saliharjoittelunkin aloitin, ja nyt sen tajuaa kuinka tästä olisi ollut hyötyä aikaisemmin kun vedettiin alasarjoissa "tosissaan".
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös