Hmmh, tutuilta kuulostavat nuo "liian vaatimattomat" esimerkit, mutta kuitenkin... Tiedän osaavani piirtää keskitasoa paremmin, mutta en oikein hyvin osaa suhtautua kehuihin, vaan tunnen oloni useimmiten vaivautuneeksi. Tavallisesti se johtuu siitä, että todella harvoin olen lopputulokseen täysin tyytyväinen, aina jää jotain parannettavaa ja jokin asia harmittamaan. En kuitenkaan haluaisi toistaa itseäni ("No kait se nyt ihan OK on, mutta...") ja siksi en usein keksi mitään järkevää sanomista asiasta. Kriittiseen palautteeseen on helpompi suhtautua, koska kritiikki voi kohdistua joko sellaiseen asiaan, jonka itsekin tietää ("Joo, totta...") tai sitten se voi iskeä metsään ("Hmmh, minusta se kyllä oli onnistunut...").
Toinen vaatimattomuuden syy on nimenomaan se, että mitä suuremmat odotukset ihmisillä on, sen korkeammalta voi pudota ja sitä laimeampi on suhtautuminen, vaikka onnistuisi omasta mielestään suht hyvin. Piirrustuspuolella on tätä nykyä helpompaa, koska jotain haluavalle ihmiselle voi ensin esitellä vanhoja töitä kaapin kätköistä, jolloin tämä saa heti jonkinlaisen kuvan siitä, millaista jälkeä on odotettavissa milläkin välineellä ja tekniikalla.
EDIT: Ja kolmas syy on se, että yleensä on törmännyt ihmisiin, jotka ovat parempia asiassa, jota itsekin jonkin verran hallitsee. Väkisinkin siinä nöyrtyy.
Kuinka sanoa toiselle ihmiselle osaavansa tehdä jotain ilman, että kuulostaa kerskailijalta? Siinäpä kysymys... En ainakaan omasta päästä keksi yhtään tahdikasta lausetta. Yleensä kuva ihmisen taidoista syntyy sillä perusteella, millaisista yhteyksistä tämä kertoo juttuja.
BTW, tuo V-Manin taktiikka puree meikäläiseen :-) Itse asiassa, eräs tuttu käyttää sitä, mutta jättää vielä kertomatta sen, oliko vakavissaan vai ei. No, siitähän tulee harmistumisen jälkeen sellainen fiilis, että "Prkl, nytpä treenataan kahta kauheammin ja katsotaan uudestaan, -kele!"
Ja kyllä, joskus on ihan mukava kuulla, että "Oho, ootpas sä hyvä."
Toinen vaatimattomuuden syy on nimenomaan se, että mitä suuremmat odotukset ihmisillä on, sen korkeammalta voi pudota ja sitä laimeampi on suhtautuminen, vaikka onnistuisi omasta mielestään suht hyvin. Piirrustuspuolella on tätä nykyä helpompaa, koska jotain haluavalle ihmiselle voi ensin esitellä vanhoja töitä kaapin kätköistä, jolloin tämä saa heti jonkinlaisen kuvan siitä, millaista jälkeä on odotettavissa milläkin välineellä ja tekniikalla.
EDIT: Ja kolmas syy on se, että yleensä on törmännyt ihmisiin, jotka ovat parempia asiassa, jota itsekin jonkin verran hallitsee. Väkisinkin siinä nöyrtyy.
Kuinka sanoa toiselle ihmiselle osaavansa tehdä jotain ilman, että kuulostaa kerskailijalta? Siinäpä kysymys... En ainakaan omasta päästä keksi yhtään tahdikasta lausetta. Yleensä kuva ihmisen taidoista syntyy sillä perusteella, millaisista yhteyksistä tämä kertoo juttuja.
BTW, tuo V-Manin taktiikka puree meikäläiseen :-) Itse asiassa, eräs tuttu käyttää sitä, mutta jättää vielä kertomatta sen, oliko vakavissaan vai ei. No, siitähän tulee harmistumisen jälkeen sellainen fiilis, että "Prkl, nytpä treenataan kahta kauheammin ja katsotaan uudestaan, -kele!"
Ja kyllä, joskus on ihan mukava kuulla, että "Oho, ootpas sä hyvä."
Viimeksi muokattu: