Dufva on johtajana uskottava valinta jatkamaan, vaikkakin pelitapa on ajasta jäljessä. Sportissa on tälläkin kaudella yllättävän paljon voittamisenkulttuuria ja mestaruuksia. Turo Asplund (JYP 2012), Niko Hovinen (MM 2011), Marcin Kolusz (Puola 2010 ja 2012), Niclas Lucenius (HPK 2019), Aleksi Mäkelä (Kärpät 2018), Filip Riska (JYP 2009 ja 2012, HPK 2019), Sebastian Stålberg (Frölunda 2016 ja 2019, CHL 2016, 2017, 2019 ja 2020), Simon Suoranta (Kärpät 2014 ja 2015) ja Jonne Virtanen (JYP 2012). Lisäksi Hovisella, Janne Keräsellä, Mika Partasella, Erik Riskalla, Roope Talajalla ja Juho Tommilalla on aiempaa kokemusta mitalipeleistä.
Sport on tehnyt viime aikoina hyviä liikkeitä Kerästen ja Partasen hankinnoilla. Panostus kannattaa ja yrittää pitää kannattajat äänessä. Olisi hienoa nähdä joukkueen nousevan kymmenen sakkiin. Se vaatii lisää huikeita jaksoja Reijolalta ja kotiavauksen taistelun kaltaisia suorituksia. Tuossa nipussa on monta ukkoa, jotka tietää mitä menestyminen vaatii. Yksilötasolla kukaan ei ole kuitenkaan karkaamassa isompiin ympyröihin.