Eiköhän Joel Kiviranta olisi päässyt moneenkin pieneen Liigaseuraan. Ei Kivirannan tai vaikkapa Mikko Lehtosen urapolku maailmanmestariksi ole ollut kiinni 15 joukkueen sarjasta. Tuollaiset lahjakkuudet lyövät kyllä läpi ilman ylisuurta sarjaakin. Tämä on siis minun mielipiteeni.
Keskustelun kannalta on hankalaa, ettei avoimen ja nykyistä pienemmän sarjan kannattajien näkemyksiä jostain syystä lueta ajatuksella ja argumentit osoitetaan sellaisiin väittämiin, joita ei ole ollut koskaan olemassakaan. Kirjoitellaan jostain vaihtoehtoisesta kahden tai kuuden joukkueen pääsarjasta, vaikka kukaan ei ole sellaista ollut ehdottamassa. Sitten vielä nämä haamuväittämät höntsä Mestiksestä. Oikeastaan kaikki avoimen sarjan puolustajat ovat vedonneet urheilullisuuden lisäksi Mestiksen elinvoimaistamiseen. Suljetun sarjan kannattajat , sinä mukaanlukien, kuitenkin jaksatte aina vedota höntsä Mestikseen. Ajatushan nimenomaan on se, ettei olisi hönsä Mestistä, vaan järkevä porrastus kahden sarjan välillä.
Minä esitän sinulle muutamia hypoteettisia väittämiä. Sano nyt vain sitten missä kohdassa olet asiasta eriävää mieltä, niin me vihdoin voidaan päästä tässä koko asiassa eteenpäin.
1. Kaikkien urheilijoiden, oli se yksilö tai joukkueurhelua, taustalla vaikuttaa junioreina saatu valmennus, herkkyyskausien aikana tuotettu kehitys ja laadukas tähtäimellinen työ sen menestyksen saavuttamiseksi.
2. Valmentajan työn määrä ja laatu riippuu täysin siihen valmentamiseen, organisaatioon ja ympäristöön kohdistetuista resursseista. (olosuhteet, työmäärä ja aika, jne.)
3. Huippu-urheilussa esim. yksilöpuolella moni urheilija joutuu pinnistelemään rajallisten valmennus ja olosuhderesurssien kanssa ja on ollut aisasta mediassa useinkin äänessä.
4. Mikäli valmentajilla ei ole urheilijan kehitykselle mitään merkitystä, niin miksi huippu-urheilijat sitten valittaa kohdasta 3?
5. Mitä suuremmat rahat liikkuu palloilusarjoissa, sitä enemmän siellä on erilaisia valmentajia, apuvalmentajia, taitovalmentajia, fysiikkavalmentajia, kokkeja jne jne. Jos valmentajien määrällä ja suoritustasolla ei ole korrelaatiota, miksi näin toimitaan, kun on resursseja käytössä enemmän?
7. Ammattivalmentajien määrä jääkiekossa on jatkuvassa kasvussa. 10-20v sitten ei paljoa luistelu, fysiikka yms. valmentajia erikseen ollut. Tänä päivänä on ja kilpailuetua revitään jokaisesta mahdollisesta kohteesta. Esim. teränkäyttö on nykyajan kiekkoilijoilla aivan toisella tasolla, kiitos sen alan huippuasiantuntijoiden.
8. Asiantuntijoille pitää maksaa palkkaa niiden työajasta ja panoksesta. Eikä asiantuntijoiden palkkiot ole mitään rakakudesta lajiin Kelan työttömyysrahoilla pelailua, vaan ne tienaa oikeasti ihan kunnon palkkaa siitä touhustaan.
9. Lasten ja nuorten herkkyyskaudet sijoittuu n. ikävuosiin 6-9 (yleistaidot) ja 7-12 (lajitaidot).
10. Kun organisaatiossa yritetään kehittää pelaajia heidän maksimaaliseen potentiaaliinsa se tarkoittaa, että siellä pitää tehdä töitä usein, pitkäjänteisesti ja ammattaitoisesti.
11. Kun tästä kaikesta laskee 1+1 se tarkoittaa että organisaatiossa pitää olla vähintään miesten edustuksessa, A-junnuissa, B-junnuissa, C-junnuissa, sekä yleisellä tasolla luistelu, fysiikka jne. valmentajia ja seuroilla pitää olla selkeästi kaikki langat käsissä ja seurannassa kaikkien ikäluokkien valmennus ja pelaajien kehitys.
12. Nuo ammattilaiset maksaa satoja tuhansia euroja per vuosi pelkästään palkkoina. Sen päälle tulee kaikki ne jäävuorot, oheisharjoitusvuorot, olosuhteet yms.
Noin. Kerro minulle nyt mikä tässä kaikessa ei pidä paikkaansa, niin ehkä me vihdoin aletaan ymmärtämään toisiamme.