Voisin kirjoitella pikaisesti Pallokerhon osalta omia mielipiteitäni näistä. Paljon on ollut pelaajia jotka näiden lisäksi pelaavat omalla tasollaan illasta toiseen, mutta tässä nyt on joitain ukkoja joista itsellä ehkä on jotain sanottavaa.
Topit:
Michael Joly
Pystyy ihan nollatilanteesta luomaan maalin pelkällä omalla taidollaan. Tästä johtuen onkin saanut usein kaksi vastustajan pelaajaa kimppuunsa kiekollisena, koukkua ja huitomista tulee ja on koko ajan pidettynä. Ukko ei silti turhaudu, ilme pysyy peruslukemilla ja ei valita kohtelustaan vaikka välillä syytäkin olisi. Tälle kaudelle on selkeästi kehitystä tullut puolustuspelissä. Joly painaa alas ensimmäisten joukossa, eikä näkyvissä ole mitään viime kauden punaviivalla kärkkymistä. Viime kaudelle antoi ensimmäisen vähän päälle kymmenen pelin surffailulla tasoitusta muille pistepörssissä, tällä kaudella ei ole yhtä armollinen. Tulee olemaan Kerhon kultakypärä koko kauden ellei loukkaantumista tapahdu ja lähtee nauttimaan isoista rahoista johonkin ensi kaudella. Omilla värilaseilla katsottuna ihan täysin keskustelussa liigan parhaaksi pelaajaksi.
Aleksi Mustonen
Off-season meni ilmeisesti leikkauksesta parantuessa ja kausi alkoi aika mojovilla tälleillä ja jäi jokunen peli välistä. Näiden jälkeen on kyllä sitten näyttänyt (toivon mukaan) todellisen tasonsa ja luonut Kerhofaneihin toivoa, että meillä olisi oikeasti kiekollinen ykkössentteri. Pystyy tarvittaessa luomaan paikkoja itselleen ja muille ja hokkari kulkee leikkauksen jälkeen takavuosien tasolla. Pari vuotta Oululaisten fanien sylkykuppina olemista on selkeästi Muselle laittanut tulen perseen alle ja halua on näyttää että kykenee vielä Ilves ja Pelicans vuosien aikaiseen tekemiseen.
Julius Reini
Tuli Hämeenlinnaan aika nollaodotuksilla, mutta voihan veljet. Massiivinen kiitos Vaasan Sportille, että ette harjoituskaudella nähnyt käyttöä tälle härälle. Ikää on 22, kokemus Liigasta aiemmin aikamoinen nolla ja ukko painaa kuin vanha tekijä. Sai toki liian kovan kiekollisenkin vastuun kun samaan aikaan telakalla oli Petteri Nurmi ja Arttu Pelli, mutta vastasi saamaansa vastuuseen hyvin. Oman maalin edessä helvetin ilkeä, ei peräänny kenenkään edessä ja kiekollisesti perusvarmaa tekemistä. Kirsikkana päälle Kärppiä vastaan hienolla nousulla Mustosen syötöstä onetimer ja Liigauran ensimmäinen maali. Jos kehitys jatkuu niin tässä on toivon mukaan moneksi vuodeksi kerhon puolustuksen runkoon iso palanen.
Steve Moses
Varmaan kaikki tiesivät jo ennaltaan kuka on Steve Moses, mutta ukon pelikunnosta saattoi olla kysymysmerkkejä ilmassa. Ikää on kuitenkin useampi vuosi päälle kolmenkymmenen ja paha akillesjännevamma takana. Siinä vaiheessa tulee väistämättä vastaan epäilyksiä, varsinkin pelaajan kanssa jolle luistelu on aina ollut iso osa peliä. Mutta mitäs vielä. Sieltä saatiin se sama vanha Steve joka Narreissa jo rankoi vastustajan maalivahteja. Tähän on ainakin omaan silmään osunut kuitenkin herran pelissä jonkinlaista henkistä kasvua, koska vaikka hän onkin joissain peleissä saanut Kerhofaneilta rapaa niskaan yksin kiekon kanssa pörräilystä, niin en itse ole nähnyt hänen hyvän ja huonon päivän eroa niin suurena kun Jokeriaikoina. Maalinteon nälkä on Mossella vieläkin tallessa ja herra haluaa selkeästi ratkaista jokaisen pelin. Ei voi muuta kun tykätä tästä hammaspeikosta.
Eetu Liukas
Ihana mies. Unohtuu välillä että jätkä on oikeasti vasta 19. Kiitos Tepes suuresti tästä helmestä. Taklaa kovaa ja puhtaasti ja hoitaa tonttinsa ykkösketjussa äärimmäisen hyvin. Lähtee varmaan ennemmin tai myöhemmin änäriin, mutta nautitaan tästä kun vielä pystyy.
Flopit:
Arttu Pelli
Viime kauden Artusta on kyllä jäljellä ollut varjo vain. En tiedä onko sitten ollut jotain orastavaa vammaa taustalla vai kummitteleeko herran unia vieläkin se viime kauden viimeinen parisekuntinen ja kyseinen tolppa. Parhaimmillaan olisi se viime kauden EHT -tason ukko, mutta tällä hetkellä on mennyt omaan silmään kerhon pakkihierarkiassa ihan pahnanpohjimmaisten joukkoon. Tuntuu että Niskalakin on saanut hyökkäyspäähän paremmin aikaiseksi. En tiedä onko vain oma silmä mikä harittaa, mutta se viime kauden salamannopea jätkä joka pystyi olla ylimpänä jätkänä kiekonmenetyksen sattuessa ja silti luistella hyökkääjän kiinni ja napata kiekon matkaansa on vaihtunut ihan täysin eri jätkään. Hokkari ei kulje ja varsinkin hyökkäyspäässä mailaa puristetaan kädessä. Toivottavasti tulee loukkaantumisestaan takaisin ja on saanut vuorigorillan nakattua selästä Vanajaveteen, on nimittäin parhaimmillaan ollessaan ihan pelipaikkansa eliittiä ja jos paluu viimekautiseen Pelliin nähdään niin on vaikea kuvitella Artun kovin pitkään Suomessa pelaavan.
Pettymys:
Oliver Kiljunen
En usko että kovin moni palstaveljeni tulee allekirjoittamaan tätä mitä seuraavaksi sanon, mutta itse näin viime kauden Kiljusessa potentiaalia niin paljon suurempaan kuin mitä hän tällä hetkellä näyttää. En suoranaisesti flopiksi häntä nimeäisi, sillä ei hän mikään ongelma jäällä ollessaan ole. Tuntuu että Kiljunen silti, joko valmennukselta saamansa roolin takia tai oman henkilökohtaisen päänsisäisen lokerointinsa vuoksi, on ajautunut enemmän sellaiseen perinteisen kolmos-neloskentän rymistelijän rooliin. Ajaa karvauksissa taklaukset aina loppuun asti, mutta usein omaan silmään vähän turhaan. Pakki on jo laittanut kiekon eteenpäin ja pyörähtää alta pois, niin että yhtäkkiä vastustaja hyökkääkin viidellä ja Liharekka on auttamattomasti jäljessä. Laittaa kyllä kaiken likoon joka vaihdossa ja toki sen enempää ei voisi pyytääkään, mutta odotin herrasta tämän kauden ihan oikeata läpimurtoa, ja vaikka se vieläkin on mahdollista niin ei hän nykyisellä pelillä kyllä missään tämän kauden jälkeisissä highlight -pätkissä heilu. Kiekollisena on mielestäni huomattavasti parempi kuin mitä tilastot näyttävät. Siellä on takana kuitenkin käsiä, hyvä veto ja pikkaisen pelisilmääkin. Tuntuu vain että on ajautumassa rooliin josta on vaikea kammeta itsensä ratkaisupelaajaksi. Selkeästi luottopelaaja Pikkaraisella kun saa hyvin peliaikaa ja loukkaantumissumassa saanut ylivoima-aikaakin. Nyt tarvitsisi alkaa onnistumisienkin vain ilmestyä jostain.
