Tiesin, että tasoero SM-liigan heikoimman ja Mestiksen parhaan välillä on paperilla selkeästi liigan eduksi. Ajattelin kuitenkin, että asenteella, valmennuksella, yleisön tuella ja muilla seikoilla materiaalia saadaan kurottua kiinni Mestiksen (siis Sportin) toimesta. Näiden kahden jo pelatun ottelun perusteella täytyy myöntää minun erehtyneeni. Tasoero on ja pysyy, muutenkin kuin paperilla. Kahden matsin jälkeen voitot 2-0 ja maalit 11-2. Näiden tulosten jälkeen tämä ottelusarja muuttuu väkisinkin pakkopullaksi molempien joukkueiden osalta. En usko Sportin itsekään uskovan enää ihmeisiin ja toisaalta Ilves on osoittanut, että liigarutiini riittää varsin helposti vaikkei asenne olisikaan ihan tapissa. Tämän kevään pettymyksestä huolimatta haluan edelleen nähdä uutta verta liigassa. En vain pidä nykysysteemillä kovinkaan todennäköisenä, että Mestiksestä nousisi joukkue joka voittaisi liigajoukkueen neljä kertaa seitsemästä. Ruotsin mallin mukainen karsintasarjan esim. liigan 2 heikoimman ja Mestiksen 4 parhaan välillä olisi paljon paljon maukkaampi, mutta tämä on vain toiveajattelua, kaiketi.
Vaihtuvuutta nyt tuskin kannattaa haluta vain vaihtuvuuden takia. Se ei ole hyväksi kenellekään, että jollakin tuurilla tai muulla vastaavalla Mestiksestä nousee joku ja liigasta putoaa joku. Liigasta pudonnut joutuu tekemään järjettömän rajun talousremontin irtisanomisineen ja Mestiksestä tuurilla ei-liigakelpoisena noussut joutuu täydelliseksi heittopussiksi väärään sarjaan (sekä luultavasti niinikään talousvaikeuksiin).
Olen avoimen sarjan kannalla, mutta nousun pitäisi mahdollistua vain siinä tapauksessa, että nouseva joukkue todella on valmis liigaan ja parempi, kuin liigan huonoin. Lucky hitin mahdollisuus on kaikkien edun nimissä minimoitava.
Karsinnan on siis oltava semmoinen, jossa todella mitataan joukkueiden välinen paremmuus.
Uskon toki, että tuommoinen pidempi karsintasarjakin mittaa joukkueiden välisen paremmuuden hyvin eikä sattuman merkitys siinäkään liene liian suuri. Sarjamuotoisuudessa on kuitenkin ongelmansa - esimerkiksi se, että loppuvaiheessa siinä tulee väkisinkin otteluita, joissa toiselle joukkueelle ei tuloksella ole enää mitään merkitystä ja siten onkin vain tuurista kiinni, kuka saa kenetkin vastaansa ja milloin.
Ehkä karsintasarja voisi olla viihteellisempääkin, mutta viihteellisempää voisi myös olla liigapaikan ratkaiseminen best-of-one menetelmällä. Mutta mikä on oikeudenmukaista?
Toisekseen näen, että jääkiekossa nyt yleensäkin on tapana ratkaista lopullinen paremmuus pudotuspelimuotoisesti. Eihän täällä kukaan vaadi playoffienkaan muuttamista ylemmäksi loppusarjaksi, jonka voittaja vie Kanada-maljan.
On epäloogista vaatia karsintamuodon muuttamista vain siksi, että tällä muodolla pelatut karsinnat ovat viimeisenä kahtena kautena olleet läpihuutojuttuja ja näyttävät sitä olevan tälläkin kaudella. Parempi joukkue on ne karsinnat voittanut ja se on vain ja ainoastaan oikeudenmukaista.
En mitenkään keksi oikeudenmukaisempaa tapaa ratkaista paremmuutta jääkiekossa, kuin best-of-seven -ottelusarja.
Olen ilman muuta karsintojen pelaamisen kannalla, mutta en missään tapauksessa toivo urheilullisuuden uhraamista viihteen alttarilla. Liiga olkoon auki ja parhaat pelatkoon siellä.
