Mainos

Levyhyllysi häpeäpilkut?

  • 16 004
  • 97

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hyllystä pistää silmään samantien todellinen helmi, Munamiehen levy. Tästä lahjoituksesta saan kiittää erästä Jatkoajan nimimerkkiä, joka jääköön paljastamatta ettei kaveri saa hevosenpäitä sängyn viereen.

Sanomattakin lienee selvää, että ko. kiekko ei ole koskaan soittimessa käynyt eikä käy.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
No onhan tuolla kasa kaikkea mustamäen torilta kulkeutunutta "ihan aitoa piraattilevyä" kuten E-Typeä (olihan se laulun lahjoistaan tunnettu taustalaulaja sen verran kiva tapaus) ja Ricky Martinia, muijan hamstraamat Lauri Tähkät ja Dingot ja yms., mutta pääsääntö olisi, että kuuntelen ja varsinkin ostan vain semmoista mistä pidän. Sitä settiä on jonkin n. kolmensadan levyn verran kertynyt, eli sellainen keskikokoinen levykokoelma.

Ja ai niin, Hansonin Middle Of Nowhere, se just missä on se mmmmmbob, löytyy. Muijan pikkusisko sen osti mulle synttärilahjaksi. Kiitin kohteliaasti, oli se kuitenkin niin herttanen ele.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Lordin Arockalypse on edelleen hyllyssä. Monta kertaa olen aikonut heittää sen menemään, mutta silti se tuolla edelleen pölyä keräilee. Kuuntelin levyä viimeksi loppuvuodesta 2006.
 

Melko Huono

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei helvetti, pitikin ruveta kattelemaan.

Ekat naurun remakat irtosi La Cream: Sound & Visionin osuessa silmään ja heti perään sitten onkin jo itkussa pidättelyä kun iloisesti esiin pompsahtaa Aqua: Aquarium. Varmaan jääneet joltain vieraalta tai jotain. Siihen loppu se katteleminen.
 

Aberystwyth

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Children of Bodomin Hatebreeder. Noh, teini-ikä. Megadethin TH1RTE3N oli myös täysi hutiostos, seuraavaa levyä en kuuntelematta osta. Iron Maidenin Brave New World, A Matter of Life and Death, The Final Frontier ja Fear of the Dark eivät myöskään hurraa-huutoja aiheuta. Kolme ekaa sisältävät pääosin tylsiä, mitäänsanomattomia ja itseääntoistavia biisejä ja Fear of the Dark on vaan aika huono.

Minulla oli joskus Pikku G:n Räjähdysvaara, mutta se on siirtynyt siskon levyhyllyyn. Käynyt viimeksi soittimessa varmaan 2004.
 

Syöttöpiste

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Nopealla ketjun selaamisella ei kukaan tunnusta omistavansa yhtään Yö tai Mamban tuotantoa. Toisaalta jos tuommoisen rikoksen ihmisyyttä vastaan tunnustaa, joutuu äkkiä leivättömän pöydän ääreen. Mikä on moisten rikosten vanhenemisaika ja onko jo pelkkä hallussapito rangaistavaa?

Oman hyllyni ehdoton helmi on Janina F:n joku levy. En edes muista milloin ja mistä levy on tullut, mutta motiivina on ollut varmasti ylivertaisen musikaalisen elämyksen löytäminen.
 

Geezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK. Sympatiat Kuopioon ja Lappeenrantaan.
Ne Luumäet, eka levy.

Ainoa suomenkielinen levy, jonka omistan. Saatu lahjaksi, mikä lienee lieventävä asianhaara.

Rock 'n' rollia ei voi laulaa suomeksi.
 

lihaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Joku on pitänyt levyjeni häpeäpilkkuna aikoinaan Salppurin kisoista saamaani Eddie Edwardsin singleä "Nimeni on Eetu".

Päinvastoin, se on kokoelmani ehdoton helmi.

Kammottavin tekele on joskus arpajaisissa voittamani albumi Mantovanin koottuja levytyksiä. Jos joku ei tiedä, mitä on siirapilla kuorrutettu paska, niin tätä levyä kuuntelemalla tulee tietämään!
 

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Sakari Kuosmasen kokoelma. Maksoi euron, kuulemma.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Mitä ihmettä kokoelmassani tekee Lauri Tähkän ja Elonkerjuun levy? Siitäkin huolimatta, että sain sen ilmaiseksi...
 

Aces High

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Red Wings, HIFK Gimmat, THFC
Ulkomaantuliaisena saatu Christina Aguilera ja teinix-vuosilta Scooterin kuusi ensimmäistä. Kierrätykseen olisivat joutaneet jo aikapäiviä sitten mutta tuntuvat olevan vaimon ikuisuus vittuilun aiheita, niin hyllyyn ovat jääneet...
 

timop

Jäsen
Suosikkijoukkue
jyp
Jamppa Tuomisen LP. Kaiken muun pystyy selittämään, Kirkankin, mutta kai tuo on jostain itseruoskimisen tarpeesta kumpuavaa...

(Ja Kirkalle sellainen selitys että ajatus levyn viskaamisesta kaatopaikalle unohtui kun kuuntelin ekaa kertaa moottorilintuja...)
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mitä ihmettä kokoelmassani tekee Lauri Tähkän ja Elonkerjuun levy? Siitäkin huolimatta, että sain sen ilmaiseksi...

Minultakin löytyy, mutta tätä en niinkään häpeä. Mielestäni bändin musiikki oli vielä ihan siedettävää ja paikoin jopa varsin pätevää ennen sen nousua suureen suosioon. Sen jälkeen homma meni enemmän yökötys-osastolle...
 
Suosikkijoukkue
Caps, Zlatan, Läski-Ovi, Orpik, Tom Wilson
Kid Rockin ensimmäinen löytyy täältä, joku Yön kokoelma myös on tainut jäädä entisen tyttöystävän jäljiltä (ero ei johtunut ainoastaan tuosta levystä) hyllyyni.
 

Saasta

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Jamppa Tuomisen LP. Kaiken muun pystyy selittämään, Kirkankin, mutta kai tuo on jostain itseruoskimisen tarpeesta kumpuavaa...

(Ja Kirkalle sellainen selitys että ajatus levyn viskaamisesta kaatopaikalle unohtui kun kuuntelin ekaa kertaa moottorilintuja...)

Älähän kuule kehtaa! Kirkan R.O.C.K. ja The Spell on ihan käsittämättömän kovaa AOR:ia. Joka niille nauraa niin sietää saada surutta turpaan Kirkan säestämänä. Onhan ne Kirkan iskelmälevyt joidenkin mielestä paskaa, mutta jos vertaa kaikkeen muuhun ikinä tehtyyn suomalaiseen iskelmään, niin niitä kuuntelee riemusta kiljuen (hehehe). Pelottavaa muuten, että itseltänikin löytyy Jamppa Tuomisen kokoelma. Olikohan 40 parasta tai jotain nimeltään.

Asiaan. Oman levyhyllyn häpeäpilkut ovat suurimmaksi osaksi niitä levyjä, joihin on tullut petyttyä pahiten. Yleensä bändeiltä joita ns. "fanittaa kybäl" ja sitten sieltä onkin suollettu sellaista kuraa, että on mennyt maku koko bändiin (ainakin seuraavaan levyyn asti). Näitä on sitten jo kertynyt niin paljon, että ei kyllä viitsi ruveta edes luettelemaan. Toki jos joku muu kävisi tuota levyhyllyä penkomassa niin voisi olla reippaastikin hävettäviä levyjä. Itse en osaa oikein noita hävetä, kun suurimmasta osasta satun tykkäämään. Mitäpä sitä paskaa menee levyhyllyyn hommaamaankaan.
 

Mikke73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat, Ässät
Oman levyhyllyn häpeäpilkut ovat suurimmaksi osaksi niitä levyjä, joihin on tullut petyttyä pahiten. Yleensä bändeiltä joita ns. "fanittaa kybäl" ja sitten sieltä onkin suollettu sellaista kuraa, että on mennyt maku koko bändiin (ainakin seuraavaan levyyn asti). Näitä on sitten jo kertynyt niin paljon, että ei kyllä viitsi ruveta edes luettelemaan.
Tällaiset hankinnat eivät itseäni hävetä, mutta vituttavat kyllä muuten. Sitten vielä kun näiltä omilta suosikkibändeiltä pitää olla kaikki levyt, niin ei noista raaski luopuakaan. Vaikkei niitä kestä kuunnella.
Pari hyvää esimerkkiä:
Helloween: Chameleon
Judas Priest: Jugulator (Painkillerin jälkeen 7 vuoden odotus, ja tulos oli tämä. Mitä vittua...)

Otsikon mukaisia levyjä hyllyssäni ovat sitten suunnilleen kaikki 90-luvun eurodancet mitä nyt sattuu löytymään (Alexia, Ice MC, Masterboy jne)
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Children of Bodomin Hatebreeder. Noh, teini-ikä. Megadethin TH1RTE3N oli myös täysi hutiostos, seuraavaa levyä en kuuntelematta osta. Iron Maidenin Brave New World, A Matter of Life and Death, The Final Frontier ja Fear of the Dark eivät myöskään hurraa-huutoja aiheuta. Kolme ekaa sisältävät pääosin tylsiä, mitäänsanomattomia ja itseääntoistavia biisejä ja Fear of the Dark on vaan aika huono.

.

No mikäs näissä hävettää... Haiskahtaa vähän joltain pisteiden keruulta sellaisessa porukassa, jossa vanhojen metallibändien haukkuminen, varsinkin uudemman tuotannon, nostaa troo fanitus pointseja. Sitten kehutaan bändejä joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan ja jonka laulaja örisee ja musiikki laahaa raskaasti väritettynä parilla pianotunnelmoinnilla.

No jos kuitenkin vastaan ketjuun ja alennun tähän niin jostainsyystä meillä on levy, jossa on kannessa ruma itäeurooppalainen tumma mies, jolla on viikset, jotka olisivat menestyneet movemberina sekä tuuhea rintakarvoitus. Levyä en ole uskaltanut kuunnella.
 

sonnychiba

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Nopealla ketjun selaamisella ei kukaan tunnusta omistavansa yhtään Yö tai Mamban tuotantoa.
Mulla on joku Mamban kokoelma levy. Ei oo häpee. Tykkään. Yön levyjä on ollut useita, mutta tällä hetkellä ei ole ainuttakaan, ovat johonkin hävinneet. Shakiran levy on mun levykokoelman häpeäpilkku. Sitäkin tuli joskus ihme kyllä kuunneltuu.
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Mun levyhylly on siitä jännä, että ihan sama kuka sitä tutkii löytää jonkun nolon levyn. Niin paljon kaikkea eri genreistä: Hevarien mielestä ne poppilevyt (muutama niitäkin on) on noloja ja joku taas vihaa räppiä tai industrialia. Hevikin tietty on noloa.

Itse en jaksa enää hävetä jotain iiin mitätöntä asiaa kun musiikkia. Ehkä hävettäisi joku hirveä karjunta/kiroilukama jos mummo tutkisi hyllyä
 

Saasta

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Tällaiset hankinnat eivät itseäni hävetä, mutta vituttavat kyllä muuten. Sitten vielä kun näiltä omilta suosikkibändeiltä pitää olla kaikki levyt, niin ei noista raaski luopuakaan. Vaikkei niitä kestä kuunnella.
Pari hyvää esimerkkiä:
Helloween: Chameleon
Judas Priest: Jugulator (Painkillerin jälkeen 7 vuoden odotus, ja tulos oli tämä. Mitä vittua...)

Otsikon mukaisia levyjä hyllyssäni ovat sitten suunnilleen kaikki 90-luvun eurodancet mitä nyt sattuu löytymään (Alexia, Ice MC, Masterboy jne)

Lähinnähän tuolla hävetyksellä tarkoitin omaa hävetystä siitä millaista kuraa tuonne on tullut, joskus tietoisestikin, hankittua. Vitutus on kieltämättä myös hyvä sana kuvaamaan noita hyllystä löytyviä ripuleita. Juuri tuosta syystähän nuo levyt tulee aina itsekin hommattua, eli kaikki ne suosikkien levyt on vain yksinkertaisesti omistettava olipa ne millaisia tahansa. Ja eihän niistä voi luopuakaan. Tiedä vaikka joku päivä aukeaisivat ihan uudessa valossa, mitä ei kyllä suurimman osan kohdalla ihan varmasti tule tapahtumaan.

Tätä ketjua luettuani pengoin eilen vähän tuota hyllyä ja löysin jostain kaikkien takaa jonkun Greates Love Songs vol. 1-4 boxin. Tämä kieltämättä vähän hävettää. Pitäisi varmaan ihan kuunnella kerran läpi, tiedä vaikka olisi hyväkin. Mistähän ihmeestä tuollainenkin on tuonne eksynyt. En muista, tai ainakaan myönnä, sitä itse sinne hommanneeni.
 

Glove

Jäsen
Jostakin on hylllyyni eksynyt kaksi Mikko Alataloa ja Frederikin Kolmekymppinen. En tunnusta niitä ostaneeni itse, enkä muista saaneeni lahjaksikaan. Mutta sielläpä ne on sulassa sovussa Black Sabbathin, Judas Priestin ja kumppaneiden kanssa.
 

Aberystwyth

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
No mikäs näissä hävettää... Haiskahtaa vähän joltain pisteiden keruulta sellaisessa porukassa, jossa vanhojen metallibändien haukkuminen, varsinkin uudemman tuotannon, nostaa troo fanitus pointseja. Sitten kehutaan bändejä joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan ja jonka laulaja örisee ja musiikki laahaa raskaasti väritettynä parilla pianotunnelmoinnilla.

Heh, no häpeäminen on vähän liioiteltu sana. Kyseiset levyt eivät vaan enää iske. COB:n kanssa ongelma on Laihon vokaalit, joiden yli en pääse. Paremmalla örisijällä olisi erittäin hyvä, nyt se vaan kerää pölyä. Megadeth ja Maiden olivat pahimmassa teinivaiheessa jumalia, mutta nyt fanilasit ovat tippuneet silmiltä. Maidenin uudet levyt ovat vaan yksitoikkoisia ja kalpenevat vertailussa Brucen soolokamalle. En ole minkään perinteisen hevibändin tosifani enää (ellei Sepulturaa lasketa), toki jostain Maidenin 1980-luvun kamasta on kiva jutustella.

Toi loppupuoli menee ohi, ehkä viidennes kamasta, mitä kuuntelen nykyään, on metallia. Örinavokaaleille en koskaan ole lämmennyt. Kuuntelen sitä, mikä omiin korviin kuulostaa hyvältä, on se sitten 1970-luvun hard rockia, suomirokkia, poppia, industrial/EBM:ää, progea, jazzhenkistä kamaa ocksoovidaare.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Muiden mielestä varmasti Yön tuotanto, joka löytyy hyllystä paria viimeistä levyä lukuunottamatta. Ja tykkään. Ei ole siis omasta mielestäni häpeäpilkku.

Hmm. Mambaa ei löydy, sitä sietäisi jo hävetä. Joku mainitsi Janinan. Itseltäkin löytyy joku nykyisen Fryn levy ja silkkaa tuubaahan se on, mutta nimmari kansissa on saanut levyn pysymään hyllyssä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös