Let's go time – gong freedom

  • 91 206
  • 428
"Oletteko nähneet lähtöjen tulevat otetuksi"?

Kysyi kaikkivoipa, myllertävä tahtotila ja siihen polttelu päissä sormenpäiden vastasi.

" Kyllä, ne ovat luonteeltaan myyttisiä taisteluita".


Puheenvuorot, olivat helmeilevän nerokkaat ja keskustelu käytiin, kohonneiden värähtelytasojen bunkkerissa.

Ja toden totta oli sota, se oli klassinen sota!


Veritahrat uniformussa sekä huoneentaulut, olemme etana ja me etenemme. Christina Regina von Birchenbaum, viehkeät ulottuvuudet ja tunne oli niin raju, että kulttuuri antoi meille kaiken.

Hahmot, teemme tiliä vain kohtaamisille. Boksissa, heittäytyjä nuijittuna ja ilahduttavan innoittavasti moukaroi viettivire, vaikka kaikki tyynni on yhtä suruvoittoista elegiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Näkyjen näkijä,

näky itsessään,

kuin klassinen sota!


On himokasta,

horrosrunoutta,

te olette, hyvän olon tuottajat.


Tuntematon, on tyttö radalla ja kärsivällisyys sekä aika, suurimmat soturit.
 
Yläpäässä kellarin rappusten, hyllystä tipahti ylösnousemus.

Elämää mullistava kokemus, toinen puoli minusta.

Klassinen sota!

Takoo, omistaa ei voi maata.

Omistaa voi, vain itsensä.

Säkeet, iskevät.

On tämä, rukous lohdun ja avun saamiseksi.


Vaikka se olisi mahdotonta,

aiheen runoon löysi mistä tahansa, Pali-Maija.
 
Viimeksi muokattu:
Vedenalainen valtakunta, maailmaan tuohon johdatti.

Paronitar Varvara, itsestäänselvästi huomion vangitsi.

Suuri ajattelija,, peltoa muokkasi.


Elementit, klassinen sota!

Uskolliset sydämet, silkkaa ylistystä.

On muotoja, pieniä runokokeita.
 
Taivaankantta,

ikiaikainen seppä,

takoo takomistaan.


Takoo sykkeessä lähdön,

gladiaattorit,

egot ja statukset.



Ricky,

Bolts,

Sarnia Sting.



Sykkivät, kukkivat pidot,

kaiken alku ja luoja,

vapaaherruutta valaa.
 
Gongshow! Huudahti joku, takaa tyrnipensaan piikikkään. Ojan varren heinikosta, intomielisesti huudahti sen ja me jo hihojamme ylös käärien, odottelimme kohta takaraivoon paukahtavan iskun oikeaoppisesti.

Oksat punakanelin, ne siellä vain selkään runollisesti raapien ja luonne nousujohteisuuden avoimeksi jäi, kuin sisältö Kain perinnön. Jos vain, Leopold von Sacher-Masoch olisi valmiiksi saattanut työn kirjallisen sen.

Sormenpäissä poltellen, me poimintatyötä jatkoimme ja kärsivällisyyttä suurenmoista, ehdottomasti kysyi se. "Nyt on luonto liikutettu, runotöihin taivutettu"; tuiversi huolirunon muinaisen viileänpuoleinen syystuuli .

Gongshow! Taas uhkean riemumielisesti ilmoille kajahti ja armoton vilske sekä mekkala, heinikossa jokin tavoittamaton villisti peuhasi.

Anna-Reetta tuulessa kuiski, muistoksi armoitetulle runoniekkalle surumielisesti kuiskaili ja tiivistynyt sekä kiteytynyt on toive, valtakuntaani minä hallitsen.

Loitsun sekä taian puolesta sen, jokaisen minä toteuttelen.
 
Viimeksi muokattu:
Trotski, Mercader sekä jäähakku. Kohtalokasta, yltäkylläisen kohtalokasta ja yltympäriinsä, läpeensä lähtöjen pauloissa. Äärimmäisiä liikkeitä mielen, etenemme hallusinoiden ja tuolla siintää, jo paljakka lakipiste. Liekki lepatellen, meidät johdattaa sinne ja sarastaa vertatihkuva aamunkoi, karvain kalkki on epälojaalisuus.
Kongi henkäyksissä kumahdellen, on tarunhohtoinen ja hahmot nuo myyttiset, antaumuksellisia aikamatkaajia olivat myös he. Hurahtaneita, enneunien syväluotaavia runojalkoja sekä tajunnallisia, elollisia riittiin mielipuolisia osallistujia. Kokonaisvaltaisen vapinan valloissa, valtoimenaan hetken hekumallisuuteen sukeltaneina ja jäähakku tiehensä poljennoissa leijailii, kun LB palasi kirkkaissa villisti takaisin.


"Uskomatonta! Viherpeipot popsivat aronioita, kaikki versoo hahmojen nerokkuudesta ja äärimmilleen viety sessio, suoltaa vertaistukea. Säkeiden sormet, kuin ottelijan kädet ja soljuu, nämä ovat ne kuuluisat kohoavat kalliot". Soperisi haltioituneena uskonnollinen hurmos, joka oli juuri irtautunut todellisuudesta ympäröivästä. Ja se todellisuus ympäröivä oli, Pacific Southwest Hockey Leaguen matsi ja lavalla nuhruisistaa nuhruisimman sirkuksen, loihdittiin taikoja pökerryttävän muodokkaita.

"Van Dorp"; Inspiroituneen ilahtuneesti huudahti tuntemuksen tasojen vuorikiipeilijä. Ja lumous, lumous loihti maalauksen ja se sijoitettiin, bunkkeriin intohimoisten ulostulojen. Maalauksessa, itse kauhugallerian tulkitsijoista momimerkitykselllisin ja oli siihen taltioituna henki,mitä tajunnanräjäyttävin.

Kiehtovaa, hyvin kiehtovaa ja vielä enemmän houkuttelevaa. "Tämän ollessa ohi, en koskaan enää poistu yhtään mihinkään"; loihti lausumaan postinkantaja. Hockey News sekä Kansan Uutiset, uunituoreena vuodelta 1988 ja näin ollen seurueemme, siirtyi kabinettiin viimeisten nieltyjen.

Nuuskat, sikanaamrit ja simat, julistus humisee sekä kolisee kupoliin ja hattuun. Raikaa manifesti, viehättävä ollen ja ainoa hyväksyttävä matkailu, tapahtuu mielikuvissa.

.
 
Fletcher, Toporowski ja murtunut käsi. Murhaavaa, on kylmäävää ja yhä enemmän, kolkon jäätävää. Performanssi, sävyt väkivaltaiset ja vietiin äärimmilleen, tämä yleisön edessä inspiraationa loihdittu taide-esitys. Hetki, murtumapiste ja vyöryen, rytisivät kiihkeät vesimassat yllemme. Jälleen kerran, seilaisimme ja olimme vapaa, olimme elementissämme.

"Oliko tuo hetki, olisko se edes todellinen?" Kysyi meiltä taivaanrannanmaalari ja uppoutui jälleen pariin, sadan vuoden yksinäisyyden.

"Toden totta, ehkä vain kuvittelimme sen". Totesimme, samalla salaperäisiä pergamentteja lähtökielelle kääntäen ja hekuman polttopisteessä, olimme myös me.

Nauttien, heittäytyen ja aivan tuhottomasti , tolkuttomasti luovaa joutoaikaa hyppysissämme. Sitä hyväillen ja aalloilla seilaavan purtemme perämieheneä toiminut etäinen tuulevire näin ollen totesikin; " On, nyt on! On pulleat, vahvat, mystiset sekä eriskummalliset, ikuisesti jatkukoon nämä vinksahtaneet palvontamenot".

"Ja toimikoon ne, monisäikeisten tapahtumien nurinkurisena syntypaikkana". Ja ihmeiden ääressä, ääressä ihmeiden ollen ja hyristen, hyrräten hamuten. Täyttymys ja silloin, sykki ilmiömäisyys elämyksien mitä kirkkaimmin. Ytimessä, North Peace Hockey Leaguen kohtaamisen ja psykedeeelisen hahmorunouden tajunnanvirtaiden voimanyrkki, Dody Wood sekä Greg ja Sasha Lakovic.

Käsittämätön, poltteleva kutkuttelu ja mitä tapahtuukaan pudottua kiekon, vain keinummeko vain laineilla tarinankerronallisten ulottuvuuksien ja peihtaröimme, lätissä mielikuvituksellisiesti soljuvien sopukoidem. On sinne, pesiytyneet meditatiiviset palatsit ja siellä piileskellen, tyyssija stabiilin harmonian ylistyslumouksen.

"Kylmäävin, tapaus kylmäävistä kylmäävin". Runous sekä arkistot, myrsky ja kiihko; yhdessä siinä äänessä ollen.
 
Viimeksi muokattu:
"Voisitteko, edesauttaa näkyjen syntymistä"? Kysyi Antonovka, vai esittikö kysymyksen tuon maassa mätänevät pudokkaat ja joka tapauksessa, samassa Dumonski sekä Harris jo villisti tikkasivat. Niin, oivaltavaa ja teoksessa itsessään, jotain hehkuvan kiihkeä. Heittäytyvät hahmot, tiivistä ja ilmestys, avaa itse itsensä. Iskusateessa, luonne vimmainen kukoistaa ja yhä tiivimmin, mieli sitä halajaa.

Hurraa! Fantasiaan taipuvaista, silkkaa punaista mattoa ja joku rynkyttää ovea, se liittyneen syvästi perversioiden syntyy. Näyttämöllä Dumonski nielee, on pulassa ja palaa takaisin, sessio johtaa meidät kliimaksiin. Ikkunasta sisään lentää tiiliskivi, siinä viesti ja "äärimmäisellä äärilaidalla me vielä toisemme kohtaamme".
 
Vanhassa kenkälaatikkossa, kirjeitä. Ei, haamuja ne ovat ja henget keskustelevat, kun takaumat ytimessä sielun kutkuttelevat. Jokin sykkii, sykähdysten summa on kaunis ja väkivaltainen runoteos. Se kertoo valokuvista, jotka alta kirjeiden löytyivät ja kaikki merkityksellinen, piilottelee aina varjoissa. Kaappikello lyö, siinä samassa ja kelloon veistettynä, on elämyksenomainen sankaritarina.


Täyteen ahdettuna, on purskahtamaisillaan ja on näyttävät, kuin riemunjulistus uudestisyntyneen. Valtakunta ottaa omakseen, sydämessä autiotalojen ja totuus on, ei ole mitään kenkälaatikkoa. Ei edes kaappikelloa ja oli kyllä kiehuvat kattilat sekä jyskäävät orgiat. Iloitkaa, yltäkylläiset rähinät ja olemus ilmeikäs, valloittavan veistoksellinen ulottuvuus kuin vedenpaisumus. Ne vedetiiin tappiin, tiltit vedettiin kuolaten tappiin ja nautittavaksi jysähti, mammuttimainen Polerin sekä Morronen mestariteos.

Statukset, egot ja statukset!

Myöskin te, nauttia haluatte ja myös me, ymmärrämme sen. Kokonaisvaltaisesti melskaten, mutta laantua tuo ulvovan viihdekylläinen jo alkoi. Oli valtavat, nykiminen valloitti maailman ja sitten sähisi, vielä nerokas suoraan aloituksesta loimuten. Olimme kylläinen, aistikkaan aistillinen ja mielipuolinen, Dumonskin sekä Isenin päättymätön toe-to-toe exhibition.

Merkityksellinen lukukappale, ensimmäinen epistola ja kädenjälkenä, aina sama vimma.
 
Sadistinen O, hullut tiltit, hullu juna ja asemilla, villit sessiot. Asemarakennuksen seinässä juliste: "Oletteko nähneet lähtöjen tulevan otetuksi." Te hullut, otetuksi tulevan ja kirja kertoo, se on kuvaelmaa rakkaudesta, omistamisesta sekä hallinnasta.

"Mikä kirja?" Kysyi hetken tunnelmaa ja tilannetta esittävä kuvaus. Ja olennaisempaa lienee, edellyyttääkö se lavasteiden vaihtoa ja ei, taulu sekä taulukot ovat tarpeettomia. Vavahtelua vastaanottaen, sitä hengittäen ja siitä eläen, kiimaisena ratapihoilla mouruten. Pysähdyksestä pysähdykseen, syväluotaavasti eroottiinen pilvilinna ja koko näyttömö on verinen, kun ryskää humiseva tärinäsaaga.

Aurinkokaupunki, suoraan aloituksesta toteutettuna ja mielikuvista puhutaan, verhotuin kielikuvin. Runollinen atmosfääri ja heittäytyjät, heittäytyvät kuin hullut. Tyrskyissä, aalloilla ja aina vimmainen, olet sitten tordano tai taifuuni. Yhä syvemmälle porautuen, edelleen vavahdellen ja esipuheessa, avataan näkökulmia "Onnesta orjuudessa".

Se nivoutuu, nivoutuu mallikkaasti kuin huomionkipeä kavalkadi. Taistelunäytökset, esiintyjät ja idea, välittyi kirkkaasti. Säkenöivästi, olemme nuorallatanssija sekä orkesterinjohtaja. Kaluamme, muristen kaluamme ja Ricky sekä Dumonski, tähdet sekä muodot olivat puolellamme.

Koko ilta, casting couchia ja kaikkialla, sika- sekä pöllönaamareita. Olivat ne, runoja 1996-97 preseasonilta ja paukutettiin, seitsemän kohtaamisen temmolla.
 
On jämäkkä, on lukkiutunut ja on, vuosikymmenien yhteenkuuluvuus. Totesi kiertelevä lähtöpelimanni, kannon nokalla istuen ja repertuaaristaan, helmiä esiin nostaen. Vimmatusti nykien, maassa kierien ja oksilla puiden killuen, performansssi oli luonteeltaaan mielipuolinen.

Onko yllätys tuo, kun materiaalin nerokkuuden huomioi ja pää keinuen, lähtivät iskut säkäkästi ilmaa halkoen. Olo oli, lautautunut ja energinen. Koko maailmankaikkeus, liitoksistaan ratkeillen ja valeasunamme oli, olla muinainen lähtöguru takaa tavoittamattominen taipaleiden. Näin soluttauduimme, sekaan vapaa-ajanbongareiden ja teille on varattu aika, kukoistaviin kimaroihin suoraan aloituksesta lähteneiden.

Hullut ja huikeat!

Toden teolla, pökerryksissä ollen ja kananlihasta kananlihaan mennen. Nämä Dumonskit sekä Rickyt, olen vanki. Rakkaus, kahlehtivat muodot ja kauneus, lähtö on itsessäään taideteos. Elämä, pöllähtää perhosia ja vellova kuti, paukuttaa yhteen kattilan kansia. Silkkaa intohimoista tajunnanvirtaa, Eric Gooldy sekä Casey Wolak ja hedelmällinen, omistautunut dialogi. Heittäytyvät hahmot kommunikoivat, hamaan kuolemaan.
 
Merkityksellisyys, helmien kalastelu ja kiehtovuus oli taattu, lanka kääriytyi ympärille olennaisuuksien. Hahmot, sessiot ja melskeet, heilahdykset keihäiden ja teatterissa jäisessä suoritettu teloitukset. Olennaisuudet, mainitsihan sen ja hurmaavaa, on makoisaa.

"Hockey Maniacs", kuolavanoilla ja kädet täristen, nostalginen omakustannelehti kultahipuilla. Edelleen, peihtaroimme yltäkylläisesti olennaisuuksissa ja merkityksellisyys, istuu katon harjalla vihellellen. Ja nyt se pauhaa puhkuen, pitää puhetta ja pitää sitä, gorillapuvussa. Teemat koskettelevat, ne koskettavat ja villisti tuuletellen, puut sekä pensaat tätä katsoen.

On, virtaus eläimellinen sisällämme ja singahdamme juoksuun sekä kiepsahdamme täydestä vauhdista ojaan kyljellemme. Se rauhoittaa, vaikka edelleen lähtee sähäkästi ja sähinän lomassa, pesii viisauksia momimerkityksellisiä. Kappas, unohtakaa tuo ja olemme sittenkin aikamatkaaja, tarkailemme nautintojen sisällöllistä lumovoimaa keväisessä Ontariossa.

Peitset sekä tikarit, halkaiskaa meidät nyt ja antakaa meidät seilata, ulapalla yksinäisellä ylhäisellä aluksella. Taianomaisella purjella ja se oli paluu, hulluista hulluimman. Tenho, tempaisi runolliset mielet mukaansa ja jälkeen kokemuksen tuon, kaikki silkkaa tajunnanvirtaa olikin.

Kelvin Solari, syväluotaava oli loistava!
 
Olennaisuudet ja olimme juuri seminaarissa, jossa joukolla koontuivat vastustajat raikkauden. Tunnelma, oli salaperäisistä salaperäisin ja tunnussanana kunniakkaasti toimi: Hekuma! Liekit sekä kiimapolteet ja näin ollen koputimme, peltoaukean keskellä sijainneeseen näkymättömään oveen. Ja siitä aukenikin väylä, intohimoisen tulinen sukellus kohtaamisten ytimeen ja kokemus, keinutti meitä lailla vimmaisen keinun.

Joka sijoitettuna oli, oksalle vaaleanpunaisin kukin kukkivan kirsikkapuun ja lääkäri tulee aivan pian, annostelemaan taianomaista lähtöpölyä lapiolla. Kautta veriroiskeilla kirjoillun punaviivan, poseeraamisen kautta kiinni säkenöivästi sykkiviin sessioihin ja melskeet sisäiset, kaikki merkityksellinen tapahtuu välissä korvien. Nyt seuraa vaikea osuus, kahleet kolisten tippuvat ja kaikkeuden rajoja pitkin haahuillessa, korostuu välttämättömien hahmojen olemassaolo.

Ja seuraava puheenvuoro käsittelee, lähdön jälkeisten väristysten merkitystä taiteen tulkinnassa ja jo etukäteen kipristellessä, käsi yrittää kurottautua mahdollisen kokemuksen tuolle puolen. Ilmiömäiselle tasolle, Rangersin Gorman iskee Kip Brennania kupoliin kilvellä ja ihmeidetekijä järsii omenaa pakkesessa. Kihelmöiden kokee ohikiitäviä onnen sekä vapauden tunteita, on valtavat ja olkoon koko kiehtovuus tiiviistettynä siinä, kun Gorman iski Harrisin kanssa tanssivaa Brennanin kilvellä.

Velloessa, massan velloessa ja harmonia, on kaiken luoja idearikas mielitekojen toteuttaja. Eritteet, eheän elämykselinen on huokailu hetkien ja brodeeraus, nastat vasten asfaltia rahisten.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Manchester United, Bruceola
Kitchener Rangers - London Knights 2-6. Ei yllätyksiä siis viime yön ainoassa OHL-pelissä.
 
Elämänmyönteistä hyväilyä ja kakut, ne ovat tunnustuksia.

Hulluudesta, halusta, eläimellisyydestä sekä petomaisuudesta.

Gulag: vankilerien saaristo.

Armoilla sen, HCH kuin haapa huokaillen havisee.


Hetki on, on herkullisesti hehkeimmillään ja ei, pulpahtele turhanpäiväisestä O:n keskiympyrän palatuksesta, kun polku tunnustetusti kunniasta katuojaan kulkee,

Luoostarissa kuitenkin, lamppu hehkuu viihdyttävyydestä ja pölyttäjiä, kulttuurin kukinnoille iänkaiken lennokkaan runollisesti toivotaan.


Potevat egot ja statukset, kuin Antonovkat repussa jäätyen.
 
Viimeksi muokattu:
Omistan,

vajan nurkalla kukkivat metsäkurjenpolvet.

Harmiot,

taas varressa radan.

Ukontulikukkaan,

törmäsimme kerran.

Ilmiömäistä,

näin kuiskailivat muusat lattialautojen runollisista raoista.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös