Let's go time – gong freedom

  • 91 203
  • 428
Entäs suosikkimme Caron, elävä lähtölemmikkimme ja GBH:n Sick Boy taustalla.


Oliko henkeä, pilkettä ja palavia haluja, punaviivan kautta kunniaan ja himokkaan isosti kyllä.


Juoksi luistimilla keskiympyrää, steppasi ja otti kuvan, poseerasi kuninkaana ja esiintyi innolla.




Jätkä HCH:n makuun ja heittäytyy sydänverellä huomaan hetkien, toe-to-toe sekä switching hands.


Banaanit, vittu pähkinät ja hahmo säkenöivä killumassa plekseillä, maailma on juuri nyt kauniin aistikas.


Puree, vaikutus lähtemätön ja Bum Bum, tänään.
 
Hei, turha murjottaa ja nyt lähtee katto.

Spits sekä Fronts vetivät keskinäisen O:ssa ja se on kulttuuria, palvontaa.

Oletteko lukeneet, O:n tarinat ja HCH, sydämellä mukana.

Verta, pornoa sekä väkivaltaa ja Spits, viimeinen uskollinen.

Fronts ja historia, päihdemyönteisyys sekä hullu rähinämomentti.

Sukellus 80-luvun nostalgiaan ja kukaan ei ollut kuullutkaan raikkaudesta.

Visiirieuroja pilkattiin ja penkkejä tyhjenneltiin, tehtiin taikoja.

Rakkautta, sitä ei pidä koskaan hävetä ja tai kätkeä lankeamista, taiteelle.

K-Town, Cherry sekä Bruins ja Windsor, reivit sekä strippiluolat.

Kas, ne menivät päinvastoin ja äärilaidalla, ollaan pääsääntöisesti sekaisin.

Seilataan, tuulta purjeissa ja maailmanlopun hiljaisuus, kaukana.

Lähtee varjosäkkiin, sähisten ja olemme vittu lukeneet Proustimme, kuunnelleet punkkimme.

Kondiksessa, rappiolla ja täynnä ideoita, tuhottomasti otettuja.

Soittakaa ja jos teille ei vastata, kysykää..mitä olette koskaan antaneet itsestänne.

Kaikki elämässä kulminoituu kohtaamisiin, hullut uhrautuvat ja meille on tarjota teille iso.

Caron ulkona ja Frontsin lista on kiehtova, neiteilevän raikkauden aikaan.

Ai, haluatte määritellä meidät kiehtomisten mukaan ja pöytään omenat, Ed Wood, Hopper sekä Loppipop Lol.

Ulvoen, se oli railakas ja aistimme sen jo punaviivalta, kuten aikanaan.

Meillä on nenää sekä silmää, olemme sofistikoituneen kultturelli ruukkusalaatti.

Jo värisee, jopa paukkuu ja penkkien tyhjentyessä, ohjelmassa villit orgiat.

Sessiot, valittu tie olkoon ainutlaatuinen ja seikkailu koitukoon, onneksi.

Aina uusi pari, kehäkaaos luo kiimaisesti uudestisyntymiä ja square offit ilman paitoja.

Se oli tyylikästä, intohimoista ja tuskin pystyimme elämään mukana.

Pyöritellään huuleen, vapisevin käsin ja ajetaan pois, oloa pahaa.

Perusturvallisuudessa, olen orpona ja ihmisenä halajan heittäytymistä, riskiä.
 
Elämä on yhtä juhlaa ja se on aina sitä, kun 17-vuotias lähtee.

Olla nelinkontin ja läähättää, siltä meistä nyt tuntuu.

Ymmärrän, että haluaisitte nakata sen keskikaistaisen raikkaudenpalvojan maahan ja lyödä tolkuttomasti.

Tai kertokaa sille Hamiltonista, missä väkivaltaviide kukki ja tavoitteena oli lyödä hullumpi jengi askiin mihin vastustaja pystyi.

Syöksy 80-luvun nostalgiaan ja meitä aivan pyörryttää, tajunta laajenee silmissä.

Valaistuminen ja haluamme edelleen vain läähättää, olemme sydän lääpällään.

Nyt vatkaa ja mieli matkaa, kaikkialle on matkaa ja sitten vähän vatsaa.

Mielipuoliset tunnepiikit ja Hester palalauttaa, se vittu palauttaa ja kylvemme sen palautuksissa usein.

Joskus saunomme ja asua keskellä kaikkea tai kaukana yhtään mistään.

Nyt kuuntelemme huminaa ja muistamme, Fuck otsasssa ja tuo sama korvalehdetön nainen joi lonkeroa steisillä.

Kun elää, tulee vaiheita ja mutkista kumpuaa sisältörikkautta.

Tulee tarinoita, poikii uutta ja sitten kumppanuutta.

Hamilton, se oli parhautta bongarille sekä diggarille.

Pitkin seiniä ja lähimpää puuhun, raivata ja vetää niitä varteen tien.

Ph.D, kulttuuri äärimmilleen ja neitimäiset hölmöt, niillä ei ole historiantajua.

Ei mahdu maailmankuvaan ja olemme vähän Li Anderssonin fanipoika, mutta vain sen puhuessa tuotantoeläimistä ja niiden olosuhteista.

Maallistuminen on kirouksista suurin ja siellä ei pukeuduta tyylikkäästi, olla kondiksessa tai käytettä nuuskaa.

Jätkät eivät ole helppoja,lampaat ovat ja soittokuntaa, ikuisesti haluan pahan voittavan.

Puhutaan lähdöistä kiimaisista ja Papaveria tuhansien neliöiden ansareihin, Les Enfants Terribles .

HCH:n ajatuksien äärilaitaa ja näimme kerran myyttisen Rickyn, tekevän untiliikkeitä pitkin punaviivaa ja se oli Soo´ssa.

Meillä on jäljellä vain kaipuu, siinä oli tarjolla railakkaan viihdepitoista jätkää ja se veti temput sekä jutut.

Tymkin lähti sunnutaihin O:ssa, Hamiltonia vastaan ja 17-vuotias lähtösuunnistaja, keskeltä metsien ja lupaus repussa.

Huomionkipeästi, aina ja kriisejä sekä ongelmia.

Kaunista ja Simone, tykkäätkö meistä yhtään...
 
Luodaan vielä yksi syvä näkökulma ja sitten julistetaankin voittajat.

Toki ensin, ratkotaan mysteeri ja tehdään se, iso nuuska huulessa.

Heräsimme tuossa kerran aikaan kukonlaulun ja loimme intohimoisia katseista tulevaan.

Hyvä, savenvalenta on aina paikallaan ja saammeko mekin, tehdä pienen lähtöukkelin.

Entäs teokset, Jean Genet ja puolapuille, performanssia.

Ai tänään, söimme muutaman Harlamovskin ja aika veijareita nekin.

Siinä oli tuntua seikkailun ja tunsimme elävämme, uskalsimme.

Tunsin aikoinaan erään karjupojan, entinen astuskarju ja vietteli eläkepäiviä.

Se vihasi raikkautta, etenkin sen palvontaa ja kaikki tämä, käsiltä kesämökin.

Joskun painimme veljellisesti ja me kerroimme sille hetkestä, kun Poler sekä Laamanen lähtivät.

15-vuotiaana, kyynerpääsuojat ja molemmat pihalle tuuletellen.

Se edustaa meille parhautta edelleen, oikeaoppisuutta ja tulitetaan, ilotulitetaan.

Tymkin, kuohittu sekä kahlittu ja aikanaan, se olisi hehkunut poimintahurmosta.

Otetuista, meidät muistetaan ja kuka perkele ei haluaisi nähdä, 17-vuotiaan mainostavan itseään.

May, 52 ja nyt paasataan, motkotetaan hulluna.

Painajaisunia, ei lähteviä junia.

Siirrytään puhumaan tuntemuksista, HCH ja se jolla on vielä sydän, saa lausua runon.

Käsi kädessä ja kolhittu elämänkokemus kiehtoo, Fuck.

Visiirieurot ja se on harmillista, ettei Tymkin voi painaa lukemiin tajuttomiin.

Kohdata suoraan aloituksesta, sitä 19-vuotiasta boxlaparonia ja kumahtaessa, pilke silmäkulmassa.

Viihde, aina ensin ja square offit, julistaen ulos kaapeista.

Kulttuuri, sivistyneesti ja tyylikkäästi, kondiksessa sekä sekaisin.

Taidamme, toistella itseämme ja koska hän tulee, Godot.

Oletteko koskaan halunneet olla nuohooja, pyörällä saapuva ja nostalgia, upottaa.

Me seilaamme, kiimaisella ulapalla ja sitten tyhjää, koetellaan.

Lähenee aika, kylvää kauniit orvokit ja rauhaisa lempeys, ruukuttaessa kevään sitkeää kuningatarta.

Tekee itsestään pienen, vaatimattoman ja tuijotimme, kesäisen keltaista Antonovkaa lokakuun puissa.

Tässä, ruhjovassa mudassa ja hellyys, punaposkisia sekä sinisilmäisiä pakkaspaiviä.
 
Äärilaita, ulisee yksin ja runollisen nostalginen HCH, halajaa.

Peuhaamista intohimoisen kiihkeää ja pulpahdamme, Night Porteriin.


Juuri nyt, Sarnia sekä Knights häkissä O:ssa, muistikuvat tulevat tulvien ja irtaudumme harmaudesta.

Ricky, Poler, Sugden sekä Boulton punaviivalla, hetki oli huomassa ja tarkkailija kiimassa.


Poler sekä Boulton tilttaavat tajuttoman, seuraavalla sivulla Ricky luo hurmosta verisellä näyttämöllä.

Lähtee, koko keho moodissa ja fiilis oli ränniin, huolella.
 
Ulostulot sekä julkilausumat, haluamme elää sivulauseessa Donin virratessa hiljaa.

Nyt olemme nurkassa, ikiaikaisen ypöyksin ja värjötellen varjona itsestämme,ylhäisesti.


Ilmestys oudoin oudoimmista,meiltä on viety kaikki sisältämme ja kohtaamme sen, tyylikkäästi.

Kosketuksessa, kylmää kuolonkankeutta ja kolean synkkää, on synti nauttia.


20 vuotta sitten, kiehtoo ja maiskutellaan makuja hyvänä pitämisen, Ricky vastaan Morrone.

Pitkä kaartelu käsiä yhteen taputtaen ja keskiympyrään, silmä lepää ja tuuttaa tuhdisti.
 
Surua sekä murhetta, hyvin vähän hetkiä onnellisia tai täyttymystä liitoksista ratkeilevaa.

Katseita, vaihvikkaisia ja umpeen kuromista, kauneus ilmennettynä tavalla karulla.


Polte, jonkin rakastamisen arvoisen näkemisestä ja kaipuu, kauas sekä pois.

Hulluus, aavesärkyä koko kehossa ja ihmiselämän korkeimman arvokkuuden, olemme löytäneet Jevtušenkon runoista.


Rohkeutta HCH, keväässä 1997 ja panoksellisessa tappiollisessa, Ricky ottaa illan ainoan vaihtonsa.

Tulkitsija nolaa Ottersin parakkieuroa aloituksesssa, ylhäällä sekä takaraivolla ja kulttuurissa jätkällä, pitää olla tyyli.
 
Viimeksi muokattu:
Missä tahansa luovan sisältörikkaaassa kulttuurissa on asia sydämen, kun 17-vuotias lähtee ja toteuttaa rikkaasti.

Olkoon se merkki elämän, portti tuikkivan tulevan ja kosketus kiivaan kohtalokas, polttakkoon se jäljen ikuisen.

Kantamme merkit, muistijälkiä muinaisia ja ahdas rumuus ei kylvä siemeniä nautinnon, Fraser sekä Haydon loivat O:ssa hetken kauniin tarinankerronnallisen.
 
Fraser ja maiskutellaan purevia makuja kapinan, teippi kiertyy ranteisiin ja koko keho vapisee.

Olemme eläneen niille kauan, tuntemuksille ja hymyilleet, terhakkaasti kuolaaville hulluuskohtauksille.

Ponnekkaan rakkaudentäytteisesti ja väkivaltaisesti kiehtova Spits häkissä, sinkoudumme tyttöjen leikkimielisten Scat-orgioiden pariin.
 
Olemme kokeneet sen palavan halun epätoivoisimman ja kieltämättä, syvään muovipussista ja vuotavalla avosydämellä.

Hennosti hyräilevissä kuvissa etenimme aistinvaraisesti ja hienovaraisesti tavoittelimme, elämyksiä kauniin väkivaltaisia.

Kiiman lumoavat tuoksut ja Missy sekä Gens loivat köyhyydessä myötäilevän tuokion, potki ja kuumotti kuin mielipuolisen rohkeissa unissa.
 
Tässä elämässä, ei ole elämää.

Kurjaa, luonnotonta sekä taipumuksien vastaista.

Olen, paska orja ja vain varjo itsestäni.


Tässä kuluttavan kivuliaassa hämäryydessä, "I got stamina".

Radiossa vedettiin oodia viiksille, nostalginen sotaporno Jay ja stamina.

Kuolleessa ajassa, vimmainen heittäytyminen on pinnalla ja me olemme aina.


Nuuskapurkki, se ei ole koskaan hylännyt meitä ja lähtee sähäkästi.

Vittu, vatsaa ja syljeskelemme peiliin, sykkivä jätkäeläin.

Ne kiimaiset vedot kirkaissa ja himokkaan hikistä lähietäisyyttä, äijä nakuttaa kuin ylimys.
 
Jay ja elävissä mielikuvissa, saisiko se siivet.

Intohimo, hiki ja porno, oli hyvä olla.

Nakuttelu, tikkaaminen ja latominen, notkut nostalgiset.


Harmaista harmaille ja harmaudesta harmauteen, yhtä kaikki yököttää.

Molly Bloom ja sen saatana aistii, rakenteiden sekä teiden hahmottamisen.

Me vedämme ihan eri moodissa, jossain maalauksessa tai runossa.


Valossa päivän ajoimme viereen kaukalon, valmiina teippaamaan ranteet sekä heittämään huuleen.

Asfaltti pilkisteli lomasta jään, ahdistusta yksitoikkoisen rumaa ja meillä päällä halu toteuttaa, Miller vastaan Maguire.

Piinkova performanssi, kehollinen iskevyys ja ulvoen, sukellus sfääreihin viehättävän kiehtoviin.
 
Päästimme tänään itsemme irti, yhtä juhlaa ja aidosti, ilman häpeää.

Tyhjä näyttämö, tulimme himokkaasti yli laidan ja vedimme, yläkropan paljaaksi.

Taiteelliset sessiot, tyylillä ja tajunnanvirtaista square offia, yksin.


Istuimme myös välillä kopissa, Laforgen paasatessa sydämellä ja vannoimme, teurastavamme.

Yllättäen ympärillä oli Poler, Ricky sekä Shenny ja ei heitelty lättyjä, jätkien tilttiorgiaa.

Sykkii, Boxlavermeet autosta ja vimmaisesti viereisen koulun liikuntasaliin, lääpättäen lähtemään.


Villin viihderikasta ja lopulta on aika huohahtaa, heittää lekkeriksi ja olla se toinen puoli itsestämme.

Kuvaan astukoon sinnikäs päihdehakuisuus ja oltuamme reippaan väkivaltaisia, mennään katuojaan LB-vaihteella.

Ottelemisen lomassa sekä sen jälkeen, on vain tyhjää ja nyt itketään oikein huolella viiksien sekä lähtöretkun perään.
 
Muistojen rikas ulottuvuus ja sukellukset päähän, loputtoman syvään.

Kuka kurkistaa, avataan yhdessä luukku ja Yzerman katsoo sivuun.

Ne olivat siinä vierekkäin, hetki keinutti ja sykki sekä poreili.

Ei lähtenyt, emme mekään ja moni ei ole jäänyt kertomaan.

Madeleine, vannomme nimeen tyylikkyyden ja nostalginen kostomme, on taiteellinen.

Oma puisto, ala mahtipontinen ja miten se kukkii, ainutlaatuisen kauniina ja herättäähän, se kiinnostusta.

Janoamme jo, sipulikukkia ja perinteikkäitä perennoja, sinnikkään uskollisia.

Kuulette meistä vielä, siitä uskaliaasta hullusta ja lisämausteena junat, nuo ohikiitävät.

Se on yksi, kiehtova elemetti ja tärisemme, peukku pystyssä,

Muistamme, kun avasimme ensimmäisen Proustimme ja opimme, vielä enemmän.

Taival sekä kokemukset, harmautta välttäen ja moni ei ole jäänyt kertomaan.

Ei lähtenyt, se olisi ehkä listattu taianomaisilla Coxe-sivuilla ja sähäkästi sihisten.

Siihen toteutumattomaan, on hyvä nojata ja jätkät, ne nojailevat.

No, miten tästä?

Kuten aina, ulvoen sekä tuuletellen.

Vatsa, se on mallillaan ja kostomme labyrintit sekä virikkeikäät polut, räjäyttävät vielä valtakunnat kateellisten.

Emme tosiaan ymmärrä, toisiin tuijottelua ja villisti yli, leikkisää hulluttelua.
 
Aivan tuokion kuluttua, sinkoudumme esiin takaa kulman ja katsokaan, mikä naamari meillä on yllä.

Hullua, aivan hullua ja me kerimme, sitten kukimme.

Huomio kiinnittyköön ranteisiin, syvään jätkäkulttuuriin ja viehkoon runouteen.


Ideat muodostuvat villeiksi, se on varteenotettavaa ja painamme, valtavat nuuskat huulessa.

Tämä on pyhäinhäväistystä, joku hihkui ja se on kotiinpäin, raakana.

Joskus muinoin, kidnappasimme itsemme ja sitten nakkelimme, kyynerpääsuojia myöden.


Pitää miettiä tarkoin, hyppäisikö vai sukekeltaisiko ja ovatko ne pilleröityjä?

Lähettivät meille kuvaston, heti puski kiimaista 80-lukua ja tutkailimme sitä, kanssa haamujen.

Näissä sykkivissä luukuissa, äijät aivan sekaisin ja 2017, puhkuu luomukostaja!
 
Reipashenkinen kisailu O:ssa, sykähteli ja kyykyyn ylös, kyykkyyn ylös.

Sitten sähäkästi, kuolaten ja vauhkona ympäriinsä karaten.

Elementit, Spits vastaan Knights ja kaiken kaikkiaan, värisimme kananlihalla.


Kaipuu kaivertaa rinnassa, johtuisiko mausteista ja buckets off, suoraan aloituksesta.

Kiehtovilla tarinoilla, toimivilla hahmoilla ja pitkällä, tyylitietoisella square offilla.

Vimmaista poimintaa, öykkäröintiä sekä pullistelua punaviivalla ja jälkeen yhteisen tuokion, boksiin tuuletellen.
 
Taisimme suorittaa siirron, vaihe kaksi ohi ja repaleisena kohden kolmatta.

Epäonnistumista ja vähänlaisesti, itseämme selkään taputellen.

Niskasta, kun emme pysty ottamaan kiinni ja missään nimessä, emme halua.

Pitkä ränni, vähän valoa ja elämän pakkoraossa, ei väristä nautinnosta.

Kuin suihkussa, kun koko keho hakkaa ja suuri tuntematon, ei hymyn häivääkään.

Kaksi kehähulttiota ja hekumoitte jo punaviivalla, sama hikoilu sekä kuumotus kuin sinulla.

Jätkät yöstä, hetki yhteinen ja sitten suoraan aloituksesta, fanfaarit ja mystiset taiat.

Oletteko viime aikoina, kaivanneet ja syntisesti myötäeläneet?

Ai saatana, mitä kahlaamista ja niitit, olemme oppineet rypemään.

Tiltit, tappiin ja muistatteko, kun matkasitte O:n campille?

Se oli vaihetta, ensimmäistä ja samalla campilla, seikkailette vieläkin.

Te myös, olitte kipeä oireyhtymä ja moniongelmainen, saatanallinen sankari.

Veditte aina ja kirkkaimassa loistossanne, right off the draw ja buckets off.

Ne olivat taideteoksia, syvä tuotantonne ja paukutitte, muokkaavaa moukkua otitte.

Ne olivat pitkiä, kiivaan kivuliaita episodeja sekä äärimmäisen seksuaalisia, kokemuksia.

Meille kaikille ja myöhemmin, joihinkin asioihin olemme syventyneet.

Se on vaivalloista sekä turhaa ja kysykää sen sijaan, mikä kiehtoo.

Rakkaus omenapuihin, Jevtušenkon marjamaat ja äijät, koko treenit piivoja pitkiä.

LB, se oli sirkusta ja seikkailua aina päättyä myöden, leijailimme hattaroilla pilvien.

Myyttiset lätkäretkut ja nostalgia kultahiput, toe-to-toe ja switching hands.

Uppercut sekä stamina, pornoa ja tyyntä mielenrauhaa.

Tulemiset ja säästäkää meidät siltä, vauhkoonnumme täysin ja heittäydymme hulluksi.

Myönnämme, tulevana viikonloppuna, neljä isoa voitosta ja kiima, on päällä.

Niin se oli, jo 80-luvulla ja haluaisimme kokea uudestaaan, LB sekä Jay toukokuussa.

Selvimpinä hetkinämme, olemme monesti pohtineet, mitä Red Wingsin voitto olisi tuottanut keväässä 1988?

Saa olla, yhtä tuntemusta ja HCH, ehkä päärynäpuihin ja yhä enemmän kroppaan.

Fight-tape, huone ja kolmannessa vaiheessa, antaudumme täysin ja omaksumme, jotain uutta.
 
Se tekee kevättä ja kävimme tänään hylätyssä talossa, komppasimme paikkoja.

Tuoksuja, se on autiotila ja tavoittamattomissa, tuossa naapurissa.

Seikkailun tuntua sydämessä ja ränsistyneen elämän uumenissa, versoi ajatus kiehtova.

Vietämme siellä kesäöitä, unohduksissa.
 
Itivät idearikkaasti, loivat idyllin sekä ajatuksen kauaskantoisen.

Joskus muinoin, tässäkin talossa ja nurkan takana.

Taimet pikkuruiset, selviytymishalua ja esiintyvää elämäniloa.

Syvä tyhjyys, eksyksissä onnellisena.
 
Tyynen avara, rauha hiljainen ja henkevyys henkilökohtainen.

Emme ole viikkoihin, kaivanneet 80-luvulle tai riviäkään lukeneet.

Kuuntelu äänen sydämen, oli lähes kuolemaksi ja olkoon tämä tyyssija.

Yksin, on aika kylvää asterit.
 
Katsahdimme sisäänpäin, kavahtamatta ja sitten koulimme, taimia.

Meitä ei ole koskaan koulittu, nyt se on myöhäistä ja olemme jo eläkkeellä, itsestämme.

Kuuluu tömähdys, Oblomov putoaa hyllystä lattialle ja tuntui hyvältä, säpsähtää.

Jossain kaukana täältä, koetaan yhdessä.
 
Vältellen, normeja normaaliuden ja tavoitellen, rajakäyntejä kauneuden.

Sfääreihin, sisällöllisesti vauraisiin ja hetkiin, vapaudella koristeltuihin.

Suuntautuneena pieneen ja yksinkertaista, nuuskahuulista jätkäpoikaa.

Åkerot, aika veijareita nekin.
 
He eivät koskaan olleet käyneet siellä.

Siellä, missä satojen mailien päästä virrannut vesi jäätyi, sulaakseen jälleen, mutta nyt vain lähes mittaamattoman lyhyeksi ajaksi. Viiltoja. Sulamista. Liikettä. Loppumisia. Huurretta. Jäätymistä. Jälkiä. Yhä uudelleen ja uudelleen. Minne vain. Miten vain halusimme. Mihin se vain vei meidät.

Siellä, missä pelko voi vaihtua hurmeiseen pauhuun, ja raivokkainkin yliote arvottomaan katkeruuteen.

Siellä, missä etsimme jotakin.

Olivat he siellä olleet, mutta toisella puolella.

Hänen mielestään se oli kuin ei mitään.

Hän ei jaksaisi selittää.

He eivät koskaan tulisi löytämään sitä, mitä me etsimme.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös