Lentopallon Maailmanliiga lähestyy taas. Maailmanliigan lohkojako on mennyt uusiksi, mutta siitä myöhemmin. Suomi on taas mukana ja entinen pelaaja, nykyinen päävalmentaja Tuomas Sammelvuo on koonnut ensimmäisen leiriryhmänsä kohti Maailmanliigaa. Mukana on 22 pelaajaa, joista karsitaan toukokuun lopulla alkaviin otteluihin noin 14 pelaajan ryhmä. Nopealla vilkaisulla ketään suurnimeä ei jäänyt ryhmän ulkopuolelle, odotetusti, eikä loukkaantumisetkaan vaivaa. Toki kahdella joukkueen kärkinimellä kausi jatkuu vielä liigansa välierissä, mutta toivotaan ettei siellä vammaa tule. Käydään joukkue läpi:
Liberot:
- Liberot ovat jänniä kavereita, pikkuisia mönkiäisiä suurten pelaajien ympärillä, useinhan liberot ovat jopa alle 180cm pitkiä, jotta ovat mahdollisimman notkeita ja nopeita. Heidän roolinsa on vain vastaanottaa vastustajan hyökkäyksia ja passata, mikäli passari joutuu vastaanottajan rooliin. Tällä kertaa ryhmässä ovat mukana ensikertalaiset, Raision Loimun Juho Rajala sekä Suomen mestari ryhmä, Kokkolan Tiikereissä, erinomaisesti pelannut Lauri Kerminen. Molemmat lienevät mukana joukkueessa, ilmeisesti liberonpaikalle ei kauheasti ehdokkaita löytynyt. Suomen viime vuosien liberot ovat jänniä tapauksia, kun osa lopettaa nuorena, toinen vaihtaa pelipaikkaa pienestä koosta huolimatta.
Passarit:
- Passarit ovat usein aliarvostettuja pelaajia. Parhaat passarit ovat joukkueidensa tärkepimpiä pelaajia, kuten Suomen maajoukkuessa, mutta koska eivät pisteitä kerää muutamia hajapinnoja lukuunottamatta, eivät kerää suurta mediahuomiota. Passareiden rooli on vain passata, eli tehdä kolmesta kosketuksesta keksimmäinen. Pisteitä passarit keräävät ässäsyötöillä ja ns. jujuilla, että passari näyttää passaavansa mutta lyökin yllättäen jo toisella kosketuksella pallon vastustajan kenttään. Tietysti joskus harvoin tulee torjuntoja ja vastapalloon lyöntejä, mutta harvinaisempia passareille. Suomen ykköspassari, Venäjällä pelaava Mikko Esko, jatkaa yhä kauttaan maan välierissä. Mukana on tutusti Belgiassa pelaava Eemi Tervaportti, joka muuten olisi Suomen huippupassari, mutta Esko on vielä astetta parempi, joten Tervaportille jää kakkospassarin rooli ja päässee pelaamaan vain tuplavaihtojen aikana. Mukana myös VaLePan Antti Esko ja Saimaa Volleyn mielenkiintoinen Ville Juntura, mutta tuskin tälle kaksikolle on luvassa paikkaa Maailmanliigassa.
Hakkurit:
- Hakkurit ovat mediahuomiota eniten kerääviä pistemiehiä. Heidän roolinsa on paukuttaa palloa vastustajan kenttään, toisinaan paikan tullen myös torjua, mutta ensisijaisesti tekevät vain hyökkäyspisteitä. Hakkuri sijoittuu kentällä passariin nähden ristiin, eli kun passari on kakkospaikalla, hakkuri vitospaikalla ja niin siitä eteenpäin. Suomen ongelma tai "ongelma" on, että maalta löytyy vain yksi kunnon hakkuri ja hän on Ranskassa kauttaan yhä jatkava Mikko Oivanen. Oivanen on maailmanluokan hakkuri ja parhaana päivänä lähes pitelemätön ja silloin ei muita tarvita. Mutta toisinaan Oivaselle tulee huonoja päiviä, jolloin on turhake kentällä. Mukana on myös Kokkolan Tiikereissä paluuta huipulle tekevä Olli-Pekka Ojansivu sekä Saimaa Volleyssä yllättäen loistanut Joni Mikkonen. Uskoisin, että Ojansivu on näistä se, joka tulee Oivasen kaveriksi joukkueeseen, kun Mikkonen tunnetaan huonoista hermoistaan. Paukuttaa alkukaudesta pisteitä kovaa, mutta kun ratkaisupelit tulevat, pää ei kestä, joten miksi kestäisi maajoukkueessakaan.
Keskitorjujat:
- Keskitorjujat nimensä mukaisesti ovat joukkueen parhaat torjujat. Ovat näin yleensä porukan pisimpiä. Keskitorjujat hyökkäävät myös melko paljon, yleensä keskihyökkäykset ovat heidän erikoisalaansa, kuten nopeat pateritkin. Keskitorjujat menevät oman syöttövuoronsa jälkeen penkille, sillä heille ei ole käyttöä vastaanottamisessa. Tällöin kentälle tulee tilalle vastaanottamisen erikoismies, libero. Suomelta löytyy kova keskitorjujakaksikko, Saksassa pelaavat Konstantin Shumov sekä Hurrikaani-Loimaalla pelannut Matti Oivanen, mutta sen jälkeen on tyhjää. Onneksi maajoukkueeseen on kasvamassa useampi hyvä nuori tulevaisuuden huippukeskitorjuja. Kolmantena joukkueeseen päässee Sveitsissä pelaava Jukka Lehtonen, joka on Suomen liigaan ihan jees keskitorjuja, maajoukkueessa turhake ja täysin vaihtomies. Miehen syötöt ovat huonoimpia, mitä olen ikinä nähnyt, eikä hyökkäystaidotkaan riitä. Joukkueessa mukana on myös Pielaveden Sammon Tommi Siirilä, Hurrikaani-Loimaan lupaava Aleksi Kaatrasalo sekä yllätysnimi Oulun Ettan Juha Aho. Veikkaan, että neljäskin keskitorjuja otetaan mukaan ja toivottavasti se olisi nuori Kaatrasalo. Ja jos on tarvis tehdä vaihtoja, mielummin Kaatrasaloa kentälle kuin Lehtosta.
Yleispelaajat:
- Yleispelaajat kertovat myöskin roolinsa pelipaikallaan. Yleispelaaja on siis yleispelaaja, joka auttaa liberoa vastaanottamisessa, on ns. laitahyökkääjä ja myös torjuu. Yleispelaajat ovat yleensä yllättäviä pistesankareita, jotka saadessaan passareilta luottoa paukuttuvat laidalta hyvät tehot. Suomella on melko laaja ja tasainen yleispelaajan osasto. Italiassa pelaava Antti Siltala on mielestäni Suomen ykkönen tällä pelipaikalla, tasaisin suorittaja ja vastustajaa ärsyttävä taistelija. Toinen on hakkuriksikin kelpaava Kokkolan Tiiikereiden Urpo Sivula, kolmas kokenut Puolassa pelaava Matti Hietanen. Neljäntenä tulee VaLePan Olli Kunnari, joka on todella epävarma suorittaja ja hyvistä otteista kotimaassa huolimatta ei riittävä maajoukkueen avaukseen. Usein Kunnariin iskee kuin rimakauhu, kun on paikka paukuttaa hyvältä paikalta piste, mutta lähettääkin lehmänhännän joka on toisinaan riskialtis. Tuon nelikon takaa tulee Rovaniemen Team Lakkapään Jouni Palokangas sekä kaksi todellista huippulupausta, VaLePan Elviss Krastins ja Korson Vedon Niklas Seppänen. Krastins ja Seppänen olisi toisaalta kiva nähdä maajoukkueessa, mutta kun tuo kärkinelikko on noin kova, ei sinne ole asiaa.
Näillä puheilla 14 pelaajan ryhmän kokoisin mukaan Maailmanliigan peleihin, tutuilla kokeneilla nimillä. Nuorten lupausten aika on myöhemmin, ei toki vielä. Ja aloittavaksi kokoonpanoksi laittaisin:
Mikko Esko - Konstantin Shumov - Antti Siltala
Urpo Sivula - Matti Oivanen - Mikko Oivanen
Juho Rajala
Lohkojako:
Maailmanliigan lohkojakosysteemi meni uusiksi ja todella mielenkiintoiseksi. Mukana on tällä kertaa 18 joukkuetta ja ne jakautuvat kolmeen kuuden joukkueen lohkoon. Lohkoissa A ja B pelaavat rankingin mukaisesesti 12 parasta joukkuetta ja C-lohkossa kuusi heikointa. Lohkon A ja B kaksi parasta etenee kuuden maan lopputurnaukseen, lohkon C voittaja sekä lohkossa A pelaava isäntämaa Argentiina. Lohkojako on seuraava, suluissa rankingsijoitus:
Lohko A:
- Argentiina (9.) (isäntämaa)
- Brasilia (1.)
- Bulgaria (8.)
- Puola (4.)
- Ranska (16.)
- USA (5.)
Lohko B:
- Iran (14.)
- Italia (3.)
- Kuuba (6.)
- Saksa (10.)
- Serbia (7.)
- Venäjä (2.)
Lohko C:
- Etelä-Korea (24.)
- Hollanti (36.)
- Japani (19.)
- Kanada (18.)
- Portugali (36.)
- Suomi (30.)
A-lohkon ennkkosuosikki on tasaisen vahva Brasilia. Heidän suurimmat haastajat ja mielestäni toisesta jatkopaikasta pelaavat viime kauden finalistit Puola ja USA, joista uskon jälkimmäiseen. Argentiina ja Bulgaria pelaavat nelossijasta, mutta Argentiinalla kun ei ole panosta kun isäntämaana on suoraan jatkossa, veikkaan Bulgarian ottavan neljännen sijan. Ranska on vain yrittämässä tekemään kiusaa, mutta ei siihenkään pysty.
B-lohko on kokonaisryhmänä mielenkiintoisin. Venäjä on mahtikova ja ennakkosuosikki minun papereissani. Italia, Kuuba ja Serbia muodostavat kovan tasaisen kolmikon, joka ratkaisee toisen jatkopaikan. Olympialaispronssimitalit ottanut Italia on se, jolle tästä kolmikosta itse rahani laittaisiin likoon, Serbia sitten. Saksa on lohkossa ihan potentiaalinen kiusantekijä, mutta vaikka hajapinnoja nappaa kovistakin maista, en jaksa uskoa yllätykseen. Iran on ottamassa turpaan pakollisena Afrikan edustajana.
C-lohko on sitten mielenkiintoisin Suomesta johtuen. Uskon Suomen mahdollisuuteen, parhaat pelaajat ovat mukana ja alla on heiltä hyvät kaudet. Pahimmiksi haastajiksi nostaisin Etelä-Korean ja Kanadan, joista Kanadan veikkaan ottavan toisen sijan. Seuraavaksi tulee tasainen kolmikko Hollanti, Japani ja Portugali, veikkaisin että tuossa järjestyksessä.
Näillä puheilla lopputurnauksessa veikkaisin pelaavan seuraavan kuusikon; Argentiina, Brasilia, Italia, Suomi, USA ja Venäjä. Suomi päässessään Argentiinan kanssa samaan lohkoon voi yllättää ja nousta lohkokakkosena välieriin, mutta ei mitaleille ole mitään asiaa. Olympiamenestyjät Brasilia ja Venäjä ovat suurimmat suosikit ja voimatta tietää jatkolohkojakoja jaan heille finaalipaikat. Pronssiottelussa Suomea vastaan pelakkoon USA, Italian jäädessä Argentiinan kanssa lohkoon. Tosin tosiaan, lohkojakosta ei ole vielä tietoa, joten paha sanoa vielä mitään, mutta tuossa toive-ennustus.
Suomen ohjelma:
31.5, Suomi - Portugali (Helsinki)
1.6, Suomi - Portugali (Helsinki)
8.6, Etelä-Korea - Suomi (Suwon)
9.6, Etelä-Korea - Suomi (Suwon)
15.6, Japani - Suomi (Komaki)
16.6, Japani - Suomi (Komaki)
28.6, Suomi - Kanada (Tampere)
29.6, Suomi - Kanada (Tampere)
5.7, Suomi - Hollanti (Tampere)
6.7, Suomi - Hollanti (Tampere)
16.7. - 21.7, jatkopelit (Mar de Plata)
Lisäksi Suomi pelaa 22.5, 23.5 ja 24.5 Tshekissä harjoitusottelut. Suomen leiritys alkaa ensi torstaina, 2.5, tutusti Kuortaneella. Aion mennä paikanpäälle ilman suurempia ihmeitä katsomaan Tampereen pelit, muut luultavasti väijyn telkkarin ääressä. Etelä-Koreassa pelit alkaa ihan mukavasti kahdeksalta aamulla, Japanin kellonaikaa ei ole vielä määritelty, mutta kiitos mielellään myös samoihin aikoihin. Eikun vain jännittämään Suomen huipputilaisuutta, kiitos uuden lohkojaon.
Liberot:
- Liberot ovat jänniä kavereita, pikkuisia mönkiäisiä suurten pelaajien ympärillä, useinhan liberot ovat jopa alle 180cm pitkiä, jotta ovat mahdollisimman notkeita ja nopeita. Heidän roolinsa on vain vastaanottaa vastustajan hyökkäyksia ja passata, mikäli passari joutuu vastaanottajan rooliin. Tällä kertaa ryhmässä ovat mukana ensikertalaiset, Raision Loimun Juho Rajala sekä Suomen mestari ryhmä, Kokkolan Tiikereissä, erinomaisesti pelannut Lauri Kerminen. Molemmat lienevät mukana joukkueessa, ilmeisesti liberonpaikalle ei kauheasti ehdokkaita löytynyt. Suomen viime vuosien liberot ovat jänniä tapauksia, kun osa lopettaa nuorena, toinen vaihtaa pelipaikkaa pienestä koosta huolimatta.
Passarit:
- Passarit ovat usein aliarvostettuja pelaajia. Parhaat passarit ovat joukkueidensa tärkepimpiä pelaajia, kuten Suomen maajoukkuessa, mutta koska eivät pisteitä kerää muutamia hajapinnoja lukuunottamatta, eivät kerää suurta mediahuomiota. Passareiden rooli on vain passata, eli tehdä kolmesta kosketuksesta keksimmäinen. Pisteitä passarit keräävät ässäsyötöillä ja ns. jujuilla, että passari näyttää passaavansa mutta lyökin yllättäen jo toisella kosketuksella pallon vastustajan kenttään. Tietysti joskus harvoin tulee torjuntoja ja vastapalloon lyöntejä, mutta harvinaisempia passareille. Suomen ykköspassari, Venäjällä pelaava Mikko Esko, jatkaa yhä kauttaan maan välierissä. Mukana on tutusti Belgiassa pelaava Eemi Tervaportti, joka muuten olisi Suomen huippupassari, mutta Esko on vielä astetta parempi, joten Tervaportille jää kakkospassarin rooli ja päässee pelaamaan vain tuplavaihtojen aikana. Mukana myös VaLePan Antti Esko ja Saimaa Volleyn mielenkiintoinen Ville Juntura, mutta tuskin tälle kaksikolle on luvassa paikkaa Maailmanliigassa.
Hakkurit:
- Hakkurit ovat mediahuomiota eniten kerääviä pistemiehiä. Heidän roolinsa on paukuttaa palloa vastustajan kenttään, toisinaan paikan tullen myös torjua, mutta ensisijaisesti tekevät vain hyökkäyspisteitä. Hakkuri sijoittuu kentällä passariin nähden ristiin, eli kun passari on kakkospaikalla, hakkuri vitospaikalla ja niin siitä eteenpäin. Suomen ongelma tai "ongelma" on, että maalta löytyy vain yksi kunnon hakkuri ja hän on Ranskassa kauttaan yhä jatkava Mikko Oivanen. Oivanen on maailmanluokan hakkuri ja parhaana päivänä lähes pitelemätön ja silloin ei muita tarvita. Mutta toisinaan Oivaselle tulee huonoja päiviä, jolloin on turhake kentällä. Mukana on myös Kokkolan Tiikereissä paluuta huipulle tekevä Olli-Pekka Ojansivu sekä Saimaa Volleyssä yllättäen loistanut Joni Mikkonen. Uskoisin, että Ojansivu on näistä se, joka tulee Oivasen kaveriksi joukkueeseen, kun Mikkonen tunnetaan huonoista hermoistaan. Paukuttaa alkukaudesta pisteitä kovaa, mutta kun ratkaisupelit tulevat, pää ei kestä, joten miksi kestäisi maajoukkueessakaan.
Keskitorjujat:
- Keskitorjujat nimensä mukaisesti ovat joukkueen parhaat torjujat. Ovat näin yleensä porukan pisimpiä. Keskitorjujat hyökkäävät myös melko paljon, yleensä keskihyökkäykset ovat heidän erikoisalaansa, kuten nopeat pateritkin. Keskitorjujat menevät oman syöttövuoronsa jälkeen penkille, sillä heille ei ole käyttöä vastaanottamisessa. Tällöin kentälle tulee tilalle vastaanottamisen erikoismies, libero. Suomelta löytyy kova keskitorjujakaksikko, Saksassa pelaavat Konstantin Shumov sekä Hurrikaani-Loimaalla pelannut Matti Oivanen, mutta sen jälkeen on tyhjää. Onneksi maajoukkueeseen on kasvamassa useampi hyvä nuori tulevaisuuden huippukeskitorjuja. Kolmantena joukkueeseen päässee Sveitsissä pelaava Jukka Lehtonen, joka on Suomen liigaan ihan jees keskitorjuja, maajoukkueessa turhake ja täysin vaihtomies. Miehen syötöt ovat huonoimpia, mitä olen ikinä nähnyt, eikä hyökkäystaidotkaan riitä. Joukkueessa mukana on myös Pielaveden Sammon Tommi Siirilä, Hurrikaani-Loimaan lupaava Aleksi Kaatrasalo sekä yllätysnimi Oulun Ettan Juha Aho. Veikkaan, että neljäskin keskitorjuja otetaan mukaan ja toivottavasti se olisi nuori Kaatrasalo. Ja jos on tarvis tehdä vaihtoja, mielummin Kaatrasaloa kentälle kuin Lehtosta.
Yleispelaajat:
- Yleispelaajat kertovat myöskin roolinsa pelipaikallaan. Yleispelaaja on siis yleispelaaja, joka auttaa liberoa vastaanottamisessa, on ns. laitahyökkääjä ja myös torjuu. Yleispelaajat ovat yleensä yllättäviä pistesankareita, jotka saadessaan passareilta luottoa paukuttuvat laidalta hyvät tehot. Suomella on melko laaja ja tasainen yleispelaajan osasto. Italiassa pelaava Antti Siltala on mielestäni Suomen ykkönen tällä pelipaikalla, tasaisin suorittaja ja vastustajaa ärsyttävä taistelija. Toinen on hakkuriksikin kelpaava Kokkolan Tiiikereiden Urpo Sivula, kolmas kokenut Puolassa pelaava Matti Hietanen. Neljäntenä tulee VaLePan Olli Kunnari, joka on todella epävarma suorittaja ja hyvistä otteista kotimaassa huolimatta ei riittävä maajoukkueen avaukseen. Usein Kunnariin iskee kuin rimakauhu, kun on paikka paukuttaa hyvältä paikalta piste, mutta lähettääkin lehmänhännän joka on toisinaan riskialtis. Tuon nelikon takaa tulee Rovaniemen Team Lakkapään Jouni Palokangas sekä kaksi todellista huippulupausta, VaLePan Elviss Krastins ja Korson Vedon Niklas Seppänen. Krastins ja Seppänen olisi toisaalta kiva nähdä maajoukkueessa, mutta kun tuo kärkinelikko on noin kova, ei sinne ole asiaa.
Näillä puheilla 14 pelaajan ryhmän kokoisin mukaan Maailmanliigan peleihin, tutuilla kokeneilla nimillä. Nuorten lupausten aika on myöhemmin, ei toki vielä. Ja aloittavaksi kokoonpanoksi laittaisin:
Mikko Esko - Konstantin Shumov - Antti Siltala
Urpo Sivula - Matti Oivanen - Mikko Oivanen
Juho Rajala
Lohkojako:
Maailmanliigan lohkojakosysteemi meni uusiksi ja todella mielenkiintoiseksi. Mukana on tällä kertaa 18 joukkuetta ja ne jakautuvat kolmeen kuuden joukkueen lohkoon. Lohkoissa A ja B pelaavat rankingin mukaisesesti 12 parasta joukkuetta ja C-lohkossa kuusi heikointa. Lohkon A ja B kaksi parasta etenee kuuden maan lopputurnaukseen, lohkon C voittaja sekä lohkossa A pelaava isäntämaa Argentiina. Lohkojako on seuraava, suluissa rankingsijoitus:
Lohko A:
- Argentiina (9.) (isäntämaa)
- Brasilia (1.)
- Bulgaria (8.)
- Puola (4.)
- Ranska (16.)
- USA (5.)
Lohko B:
- Iran (14.)
- Italia (3.)
- Kuuba (6.)
- Saksa (10.)
- Serbia (7.)
- Venäjä (2.)
Lohko C:
- Etelä-Korea (24.)
- Hollanti (36.)
- Japani (19.)
- Kanada (18.)
- Portugali (36.)
- Suomi (30.)
A-lohkon ennkkosuosikki on tasaisen vahva Brasilia. Heidän suurimmat haastajat ja mielestäni toisesta jatkopaikasta pelaavat viime kauden finalistit Puola ja USA, joista uskon jälkimmäiseen. Argentiina ja Bulgaria pelaavat nelossijasta, mutta Argentiinalla kun ei ole panosta kun isäntämaana on suoraan jatkossa, veikkaan Bulgarian ottavan neljännen sijan. Ranska on vain yrittämässä tekemään kiusaa, mutta ei siihenkään pysty.
B-lohko on kokonaisryhmänä mielenkiintoisin. Venäjä on mahtikova ja ennakkosuosikki minun papereissani. Italia, Kuuba ja Serbia muodostavat kovan tasaisen kolmikon, joka ratkaisee toisen jatkopaikan. Olympialaispronssimitalit ottanut Italia on se, jolle tästä kolmikosta itse rahani laittaisiin likoon, Serbia sitten. Saksa on lohkossa ihan potentiaalinen kiusantekijä, mutta vaikka hajapinnoja nappaa kovistakin maista, en jaksa uskoa yllätykseen. Iran on ottamassa turpaan pakollisena Afrikan edustajana.
C-lohko on sitten mielenkiintoisin Suomesta johtuen. Uskon Suomen mahdollisuuteen, parhaat pelaajat ovat mukana ja alla on heiltä hyvät kaudet. Pahimmiksi haastajiksi nostaisin Etelä-Korean ja Kanadan, joista Kanadan veikkaan ottavan toisen sijan. Seuraavaksi tulee tasainen kolmikko Hollanti, Japani ja Portugali, veikkaisin että tuossa järjestyksessä.
Näillä puheilla lopputurnauksessa veikkaisin pelaavan seuraavan kuusikon; Argentiina, Brasilia, Italia, Suomi, USA ja Venäjä. Suomi päässessään Argentiinan kanssa samaan lohkoon voi yllättää ja nousta lohkokakkosena välieriin, mutta ei mitaleille ole mitään asiaa. Olympiamenestyjät Brasilia ja Venäjä ovat suurimmat suosikit ja voimatta tietää jatkolohkojakoja jaan heille finaalipaikat. Pronssiottelussa Suomea vastaan pelakkoon USA, Italian jäädessä Argentiinan kanssa lohkoon. Tosin tosiaan, lohkojakosta ei ole vielä tietoa, joten paha sanoa vielä mitään, mutta tuossa toive-ennustus.
Suomen ohjelma:
31.5, Suomi - Portugali (Helsinki)
1.6, Suomi - Portugali (Helsinki)
8.6, Etelä-Korea - Suomi (Suwon)
9.6, Etelä-Korea - Suomi (Suwon)
15.6, Japani - Suomi (Komaki)
16.6, Japani - Suomi (Komaki)
28.6, Suomi - Kanada (Tampere)
29.6, Suomi - Kanada (Tampere)
5.7, Suomi - Hollanti (Tampere)
6.7, Suomi - Hollanti (Tampere)
16.7. - 21.7, jatkopelit (Mar de Plata)
Lisäksi Suomi pelaa 22.5, 23.5 ja 24.5 Tshekissä harjoitusottelut. Suomen leiritys alkaa ensi torstaina, 2.5, tutusti Kuortaneella. Aion mennä paikanpäälle ilman suurempia ihmeitä katsomaan Tampereen pelit, muut luultavasti väijyn telkkarin ääressä. Etelä-Koreassa pelit alkaa ihan mukavasti kahdeksalta aamulla, Japanin kellonaikaa ei ole vielä määritelty, mutta kiitos mielellään myös samoihin aikoihin. Eikun vain jännittämään Suomen huipputilaisuutta, kiitos uuden lohkojaon.