Leijonat ja lampaat

[Hejony]

Nyt on siis ensimmäiset kovat maat lähteneet kotimatkalle, ja muutenkin turnausta on jäljellä enää neljä ottelua. Alkaa siis olla aika vetää nippuun Vancouverin onnistujat ja epäonnistujat. Ketkä todistivat suurutensa? Keiden sädekehä himmeni? Syttyikö uusia tähtiä? Tässä meikäläisen mietteitä, käsittelen toistaiseksi vain niitä maita jotka ovat pudonneet ja siten kisaurakkansa jo päättäneet. Ei missään erikoisessa järjestyksessä, latelen sitä mukaa kun mieleen tulee. Älkää unohtako perusteluja.

Leijonat

Marek Zidlicky, Tshekki

- Tshekkien valopilkku. Loistava kiekollinen pakki, joka oli pitkästä aikaa tasollaan maajoukkueessa. Toki välähdykset jäivät lähinnä alkusarjan matseihin, Latviaa ja Suomea vastaan tehoton. Vakuuttavaa peliä kuitenkin.

Jonas Hiller, Sveitsi

- Mahtavat ottelut Kanadaa ja kahdesti USA:ta vastaan. Jatkaa Aebischerin ja Gerberin jalanjäljillä sveitsiläisten huippuvahtien perinnettä, mielestäni heistä parhaana. Tärkeässä Valko-Venäjä-ottelussa haparoi jonkun verran, mutta klaarasi rankkarit tyylillä. Taannee sen, ettei Sveitsin nousu suurmaiden joukkoon jää kiinni maalivahdista.

Zuccarello Aasen - Thoresen - Vikingstadt, Norja

- Mielestäni tähänasti suurin positiivinen yllätys. Norjan kivikova ykkösnyrkki, joka piti sittemin välieriin edennyttä Slovakiaa aivan pilkkanaan. Thoresen on NHL-konkarina tietysti erittäin rutinoitunut huippupelaaja, ja Vikingstadt oli terävänä maalipaikoissa, mutta erityisesti rakastuin Zuccarello Aaseniin. Aivan loistava pikkukirppu! Olisi kerrassaan huikea vahvistus mihin tahansa liigaseuraan.


Lampaat

Alexander Ovechkin, Venäjä

- Tähän voisi ihan vailla tunnontuskia lyödä koko Venäjän nipun Bryzgalovia lukuun ottamatta, mutta nimetään nyt Ove kun häneen suurimmat odotukset kohdistui. Ei todellakaan ollut Venäjän huonoimpien pelaajien joukossa, mutta ei tietoakaan siitä loistosta mitä nähdään NHL:ssä. Alex ei oikein koskaan tunnu saavan aivan sitä parasta itsestään irti maajoukkueessa. Tuntuu, että ne parhaat mj-esitykset ovat melkein sieltä ensimmäisistä, vuoden 2005 MM-kisoista. Sen jälkeisistä kisoista Ovechkin muistuu mieleen lähinnä kovista taklauksista, mikä ei sinänsä välttämättä ole huono juttu, mutta Oven ollessa kyseessä kuitenkin on niitä suurtekoja pitäisi tehdä maalienkin muodossa. Mutta tosiaan, ainakin Datsyuk, Malkin, Kovalchuk ja Semin olivat niin ikään aivan susihuonoja. Malkinilta toki hyvä Tshekki-peli, mutta vastaavasti Kanadaa vastaan yksi kentän huonoimpia. Hämmentävää!

Daniel Alfredsson, Ruotsi

- Ruotsihan eteni varsin vakuuttavasti aina tuohon puolivälierään saakka, joten periaatteessa aika moni jäi itseasiassa positiivisena mieleen. Vaikea sieltä ketään kuitenkaan on onnistujaksi nimetä, kun ensimmäisessä tärkeässä pelissä jäätyivät. Ottawan punapää ei ole koskaan onnistunut maajoukkueessa, mikä on kiistatta aivan oikein tälle mulkulle.

Roman Polak, Tshekki

- Kekäläisen suojatti oli aivan kuutamolla koko kisojen ajan. Sähläsi kiekon kanssa, eikä hoitanut edes sitä maalinedustaa. Ala-arvoinen suoritus.

Pavel Datsyuk, Venäjä

- Mainitsin Pavelista jo tuossa Ovechkinin kohdalla, mutta oli kyllä niin suuri pettymys, että ansaitsee oman osionsa. Siinä missä Ovechkin ja Malkin olivat pirteitä edes Tshekkiä vastaan ja Semin tsemppasi Kanada-ottelussa, ei Datsyuk onnistunut oikein missään. Sopivaa ketjukoostumusta tai roolia ei löytynyt. Hoiti toki alivoiman kunnialla, mutta maailman parhaan kahdensuunnan pelaajan ollessa kyseessä se ei riitä.

Evgeni Nabokov, Venäjä

- Nostetaan nyt vielä kolmaskin venäläinen oikein erikseen esiin. Haparoi ensimmäisestä ottelusta lähtien, mutta sai kuitenkin ykkösvahdin vastuun. Jälkiviisastellen aivan karmea päätös. Tshekkiä vastaan vielä ihan kelpo matsi, mutta Kanadaa vastaan täydellinen romahdus. Oli toisaalta ihan samalla tasolla kuin suurin osa muustakin joukkueesta, mutta kun pelaa maalivahtina niin se näkyy aika rumasti. Koville näytti ottavan kun katsoi ilmettä aitiossa. Sääli sinänsä, sympaattinen jamppa.

Siinäpä niitä mitä ensimmäisenä mieleen tuli. Luonnollisesti tässä vaiheessa turneeta pettymyksiä löytyi enemmän kuin onnistujia, mutta päivittelen sitä mukaa kun turnaus etenee.

 

[Dee Snider]

Leijonat:

Brian Rafalski, USA.

- Sanoisin jopa, että kisojen paras pelaaja tähän mennessä. Aivan loisteliasta pelaamista kautta linjan ja tehojakin syntynyt hienosti. Loistava turnaus Brianilla.

Miikka Kiprusoff, Suomi.

- Kipperin töksäyttelyt ennen kisoja herättelivät kummaksuntaa myös Kanadassa, mutta ei niitä kukaan enää muista. Oli vähän sellainen kysymysmerkki ennen kisoja ja pelkäsin totaalifloppamisenkin mahdollisuutta. Mutta paskanmarjat. Kipper on ollut todella hyvässä iskussa.

Jonas Hiller, Sveitsi.

- Pelasi todella hienon turnauksen ja piti antoi Sveitsille mahdollisuuden suurempaankin yllätykseen. Mutta muu pelaajisto ei noussut aivan ihmeteko-asteelle.

Jonathan Toews, Kanada.

- Hieno mies/poika. Johtaa nelosta kuin joku Kris Draper parhaina päivinään,
vaikkei ole millään tavalla tuon roolin pelaaja. Maalitili avaamatta, mutta 7
syöttöpinnaa kertovat, että muutakin on tullut kisoissa tehtyä, kuin sammuteltua venäläisiä primadonnia..


Lampaat:

- Venäjän supertykit, poislukien Malkin. Buaahhaaa, mitä sontaa! Oikein silmä lepäsi, kun Kanada suoritti kivuliaan peppuinsertin. Bykovin kupla puhkesi ja MM-kisoissa on pakko tulla lätkää pöytään tai tullee kenkää.


Roman Polak, Tsekki.

- Aivan kammottavaa katseltavaa. Tuli ihan Mikko Palomäki tai Tero Määttä(huonoimmillaan) mieleen. Ja se ei ole vähän sanottu se.


Ole-Kristian Tollefsen, Norja.

- Aika kusipäinen niitti Barteckoon ja muutenkin aivan paska. Ei jatkoon.

 

[Henkka]

Pavel Datsyuk, Venäjä

- Mainitsin Pavelista jo tuossa Ovechkinin kohdalla, mutta oli kyllä niin suuri pettymys, että ansaitsee oman osionsa. Siinä missä Ovechkin ja Malkin olivat pirteitä edes Tshekkiä vastaan ja Semin tsemppasi Kanada-ottelussa, ei Datsyuk onnistunut oikein missään. Sopivaa ketjukoostumusta tai roolia ei löytynyt. Hoiti toki alivoiman kunnialla, mutta maailman parhaan kahdensuunnan pelaajan ollessa kyseessä se ei riitä.

Datsunista kyllä oppii vielä vuosienkin jälkeen uutta. Tai no, sinänsä ei uutta, mutta nyt miehen kisasuorituksessa korostui tuo epäitsekkyys aivan valtavasti. Pavel ei näköjään sovi joukkueeseen, jossa ympärillä on useita muita häntä parempia hyökkääjätähtiä, koska hän sellaisessa tilanteessa jotenki ihmeellisesti ylivajoaa sinne massaan ja "antaa muiden ratkaista".

Sitten taas Detroitissa, kun on joukkueen kannalta enemmän merkittävää kantaa vastuuta itse, niin sitä kautta tulee sitten parempia ja joskus loistaviakin esityksiä. Kaveri on vaan liian nöyrä, joka korostuu etenkin maajoukkueessa.

 

[Posthumus]

Datsunista kyllä oppii vielä vuosienkin jälkeen uutta. Tai no, sinänsä ei uutta, mutta nyt miehen kisasuorituksessa korostui tuo epäitsekkyys aivan valtavasti. Pavel ei näköjään sovi joukkueeseen, jossa ympärillä on useita muita häntä parempia hyökkääjätähtiä, koska hän sellaisessa tilanteessa jotenki ihmeellisesti ylivajoaa sinne massaan ja "antaa muiden ratkaista".

Sitten taas Detroitissa, kun on joukkueen kannalta enemmän merkittävää kantaa vastuuta itse, niin sitä kautta tulee sitten parempia ja joskus loistaviakin esityksiä. Kaveri on vaan liian nöyrä, joka korostuu etenkin maajoukkueessa.

Niin ja Datsyuk näytti lähes ainoalta venäläiseltä joka yritti pelata joukkueelle. Oli myös niitä harvoja hyökkäjiä jotka puolustivat eivätkä odotelleet hyökkäyssinisellä läpisyöttöjä. Ja oli myös niitä harvoja jotka uskalsivat edes joskus mennä vastustajan maalin eteen maskiin/ painimaan. Eihän Datsyuk mitään highlighteja saanut aikaan ja oli hyökkäysuuntaan melko flegmaattinen. En kuitenkaan nyt miestä flopiksi sanoisi, ei vain tuntunut sopivan Venäjän joukkueeseen.

 

[Apmp-]

Tottakai näin Detroit-fanina näkee tilanteen Datsyukin kannalta eri tavalla. Eiköhän mies nimenomaan siinä Ovechkinin ja Seminin kentässä ollut sellainen puolustuspainotteisempi pelaaja. Kyllä Venäjällä maalintekovoimaa ja taitoa löytyi, joten miksei Datsyukia olisi laitettu hiukan puolustavampaan rooliin? Nähtiin kuitenkin Ovechkin-Malkin-Semin -kentän kanssa, millaisia hasardeja tulee kun on kolme hyökkäävää pelaaja jotka eivät puolustusta hallitse. Jos Bykovilla oli tällainen pieni taka-ajatus, niin eivät Pavelin kisat todellakaan olleet floppi. Ja esimerkkinä ottelu Kanadaa vastaan. Datsyukin tehotilasto +1, joka oli joukkueen paras Afinogenovin ja Kovyn kanssa. Tilastot eivät tosiaan kerro paljoakaan mutta jos esim "onnistuneen" KHL-kentän (määritän kentän Venäjän joukkueessa onnistuneeksi, koska sitä ei ole erikseen kukaan maininnut) tehot näyttävät -2 tai -3 niin kyllähän tuossa vissi ero on. Jos taas katsotaan pisteitä niin tasapisteissähän mies on Kovyn kanssa. Ovechkinilla, Venäjän ehdottomalla ykköspyssyllä yksi piste enemmän. Ovechkin teki molemmat maalinsa Latvia ottelussa. Ei se nyt paremmin mennyt kuin Pavelilla. Malkin 3+3 mutta +/- tilasto 0 Pavelin +2 vastaan.

No, se Pavelin puolustuspuheesta, muita epäonnistujia ehdottomasti Evgeni Nabokov, jonka peli jotenkin näytti epävarmalta kahdessa aikaisemmassakin ottelussa ja Kanadaa vastaan se sitten näkyi kunnolla.

Myöskään ei voi Marty Brodeurin kisoja väittää onnistuneiksi. Todella paljon pomppivat kiekot ja sai väistyä ykköskassarin paikalta. Silti, yksi maailman parhaista molareista ja suuret kunnioitukset sinne suuntaan. Nyt ei vaan onnistunut.

Lisäksi näin Detroitin otteita seuranneena kohdistin odotuksia Zetterbergiin ja Lidstromiin, jotka eivät pisteiden valossa eivätkä pelillisestikkään olleet kovin kaksisia. Niin suuria odotuksia en kohdistanut loukkaantumisista kärsineeseen kaksikkoon Franzen, Kronwall, joista ei kumpikaan myöskään ihmeitä tarjonnut. Parhaiten Detroitin pelaajista kuitenkin mielestäni Franzen onnistui. Ja ennenkaikkea sai tärkeitä pelejä alle.

Yksi suuri lammas on vielä kaivettava esille. KHL:n ykköspyssy Marcel Hossa. Mies on ollut kyllä kisoissa täysin purjeessa. Mitään ei ole oikein tapahtunut. Nyt kun tämän sanon niin Hossa varmaankin iskee finaalissa Suomea vastaan 2 maalia varsinaisella peliajalla ja ratkaisee jatkoajalla tekemällä hattutempun.

 

[finnishninja]

Lampaat

Daniel Alfredsson, Ruotsi

- Ruotsihan eteni varsin vakuuttavasti aina tuohon puolivälierään saakka, joten periaatteessa aika moni jäi itseasiassa positiivisena mieleen. Vaikea sieltä ketään kuitenkaan on onnistujaksi nimetä, kun ensimmäisessä tärkeässä pelissä jäätyivät. Ottawan punapää ei ole koskaan onnistunut maajoukkueessa, mikä on kiistatta aivan oikein tälle mulkulle.

Ymmärrän, että tässä taitaa olla mukana myös vähän tunnetta. Mutta faktoihin tuo ei taida kyllä perustua.

Esimerksi Vancouverissa tuli pelejä 4, joissa kolme maalia = 3 pistettä.
Torinossa matseja tuli 8. Siellä maaleja tuli 5 ja syöttöjä viisi = 10 pistettä.

Kyllä juttu on näin, että Alfredsson on maajoukkuepaikkansa ansainnut, vaikka ei olekaan aina varsinaisesti loistanut.

 

[palle fontän]

Datsunista kyllä oppii vielä vuosienkin jälkeen uutta. Tai no, sinänsä ei uutta, mutta nyt miehen kisasuorituksessa korostui tuo epäitsekkyys aivan valtavasti. Pavel ei näköjään sovi joukkueeseen, jossa ympärillä on useita muita häntä parempia hyökkääjätähtiä, koska hän sellaisessa tilanteessa jotenki ihmeellisesti ylivajoaa sinne massaan ja "antaa muiden ratkaista".

Jotenkin Datsunille on myös ollut tyypillistä se, että kun Detroitissa on miehistössä pahasti vajausta, niin mies nousee entistä enemmän esille.

Mitä taas tulee edellä kehuttuun Rafalskiin, niin ehkä mies tästä turnauksesta löytää sen vireen, joka on tämän kauden ollut hukassa. Turnauksen ensimmäisessä pelissä mies oli ihan pihalla, ei meinannut saada yhtään avausta omien lapaan.

 

[tinkezione]

Lisäisin itse lampaiden listalle kovin haluttoman näköisesti surffailevan "taksimiehen erikoisen" eli jenkkien Patrick Kanen. Todella puolihuolimatonta surffailua vailla päämäärää, sellainen tappamisen meininki uupuu. Voisi ottaa esim. juurikin seurakaveristaan Toewsista mallia.

Leijonien listalle pistetään ehdottomasti isäntämaan Drew Doughty. Ei ole ihan triviaali homma näyttää 19-vuotiaana närhen munat Keitheille, Prongereille, Seabrookeille ja muille. Todella ennakkoluulotonta ja oivaltavaa pelaamista! Seiskapakin statukselta ykköspariin isoissa otteluissa on kelpo suorittamista tässä vaiheessa uraa.

 

[vetoo]

Yksi suuri lammas on vielä kaivettava esille. KHL:n ykköspyssy Marcel Hossa. Mies on ollut kyllä kisoissa täysin purjeessa. Mitään ei ole oikein tapahtunut.

Tähän on helppo yhtyä! Marcel on ollut Slovakian joukkueen huonoin pelaaja. Jostain ihmeen syystä miehellä oli kiintiöpaikka ykkösketjussa Demitran ja velipoika-Marianin kanssa. Alkusarja + Norja-peli = 2 laukausta kohti vastustajan maalia ja +/- -tilasto -2. Näiden faktojen lisäksi erikoista surffailua "pelin" ulkopuolella ja minimaalinen hyöty joukkueelle. Ruotsi-ottelu taisi olla häneltä kisojen paras, mutta se tuli vajaan 10 minuutin jääajalla 4-ketjussa. Aika erikoista, että tämän tason kaveri voi olla KHL:n maalipörssin selvä ykkönen tällä hetkellä.

 

[Lampinen]

Mielenkiintoinen ketju! Silti alkuviestistä jäi Zuccarello Aasenin nimeäminen Leijoniin vähän kaivelemaan, koska mies on pelannut turnauksessa vasta yhden hyvän pelin.

Lampisen Leijonat löytyy enimmäkseen USA:sta.

Leijonat:

Chris Drury & Callahan:
Tärkeä kaksikko nuorelle ja hyökkäysvoittoiselle jengille. Olleet alivoimalla aivan loistavia, jarruttanut vastustajan kovimpia ketjuja ja pelannut myös toiseenkin päähän loistavasti. Siitä kertonee Druryn kaksi maalia turnauksessa.

Joe Pavelski:
Johdattanut ehkä vähän pimennossa USA:n parasta ketjua tässä turnauksessa ja on paikka paikoin ollut aivan loistava. Kesselin ja Malonen huonon viimmeistelyn takia mies ei ole kerännyt niin paljoa pisteitä.

Kimmo Timonen:
Ollut ylivoimaisesti Suomen tärkein ja paras puolustaja. Kaikki tietää miehen tason, mutta omasta mielestäni kasvanut jopa siitäkin isompaan rooliin. Timonen on loistava puolustaja!

Muut onkin sitten kutakuinkin mainittu. Flopeista voisin itsekkin nostaa esille vielä Pavel Datsyukin, Lidströmin ja rantapallo-kaksikon Brodeur, sekä Nabokov.

 

[Ferris]

Lampaat

Alexander Ovechkin, Venäjä

- Tähän voisi ihan vailla tunnontuskia lyödä koko Venäjän nipun Bryzgalovia lukuun ottamatta, mutta nimetään nyt Ove kun häneen suurimmat odotukset kohdistui. Ei todellakaan ollut Venäjän huonoimpien pelaajien joukossa, mutta ei tietoakaan siitä loistosta mitä nähdään NHL:ssä. Alex ei oikein koskaan tunnu saavan aivan sitä parasta itsestään irti maajoukkueessa. Tuntuu, että ne parhaat mj-esitykset ovat melkein sieltä ensimmäisistä, vuoden 2005 MM-kisoista. Sen jälkeisistä kisoista Ovechkin muistuu mieleen lähinnä kovista taklauksista, mikä ei sinänsä välttämättä ole huono juttu, mutta Oven ollessa kyseessä kuitenkin on niitä suurtekoja pitäisi tehdä maalienkin muodossa.

Joku heitti jossain toisella palstalla mielestäni mielenkiintoisen ajatuksen siitä miksei AO tahdo onnistua maajoukkueessa. Kyseinen kirjoittaja oli sitä mieltä, että AO:n ominainen pelityyli on lähtökohdiltaan niin erilainen (pohjoisamerikkalainen) kuin normivenäläisen, että maajoukkueessa ei tahdo löytyä sopivia pelikavereita/pelikirjaa, joka palvelisi AO:n pelitapaa. Tämän takia peliesitykset jäävät järjestään varjoon NHL-esityksiin verrattuna.

En tiedä kuinka paljon tuolle teoriaan itse laittaisin painoarvoa, mutta mielestäni siinä on ainakin hitunen varmastikin paikkaansapitävyyttä.

 

[Hejony]

Joku heitti jossain toisella palstalla mielestäni mielenkiintoisen ajatuksen siitä miksei AO tahdo onnistua maajoukkueessa. Kyseinen kirjoittaja oli sitä mieltä, että AO:n ominainen pelityyli on lähtökohdiltaan niin erilainen (pohjoisamerikkalainen) kuin normivenäläisen, että maajoukkueessa ei tahdo löytyä sopivia pelikavereita/pelikirjaa, joka palvelisi AO:n pelitapaa. Tämän takia peliesitykset jäävät järjestään varjoon NHL-esityksiin verrattuna.

En tiedä kuinka paljon tuolle teoriaan itse laittaisin painoarvoa, mutta mielestäni siinä on ainakin hitunen varmastikin paikkaansapitävyyttä.

Niin, saattaa toki olla, mutta Capseissahan AO pelaa Bäckstromin ja Seminin kanssa, ja Semin oli nytkin samassa ketjussa. Muuttuvaksi tekijäksi jää siis Bäckström, joka isosta koostaan huolimatta on kuitenkin taitopelaaja, jollaisia Venäjältäkin löytyy. Ja toki Ove oli (melkein) yhtä hyvä ennen Bäckströmiäkin, joten ei Nicklas mikään mahdottoman iso tekijä voi AO:n menestyksessä olla.

Itse lähestyisin asiaa ehkä niin, että Venäjä ei rakenna peliään riittävästi Ovetshkinin varaan. En tiedä kuinka paljon Caps tekee niin ainakaan tietoisesti, mutta kyllähän Ovechkinilla on kiekko hallussa paljon enemmän Washingtonissa kuin maajoukkueessa. Saattaa johtua pelitavasta, mielenkiintoista siis nähdä miten homma kehittyy Bykovin jälkeen.

 

[Ferris]

Niin, saattaa toki olla, mutta Capseissahan AO pelaa Bäckstromin ja Seminin kanssa, ja Semin oli nytkin samassa ketjussa. Muuttuvaksi tekijäksi jää siis Bäckström, joka isosta koostaan huolimatta on kuitenkin taitopelaaja, jollaisia Venäjältäkin löytyy. Ja toki Ove oli (melkein) yhtä hyvä ennen Bäckströmiäkin, joten ei Nicklas mikään mahdottoman iso tekijä voi AO:n menestyksessä olla.

Korjataan nyt tämä varsin yleinen väärä käsitys kerralla. Semin pelaa pääasiassa vain ylivoimalla Ovetshkinin kanssa ja samassa ketjussa lähinnä sellaisissa peleissä, joissa Caps-peli ei kulje ja ollaan takaa-ajoasemassa, jolloin maaleja haetaan jopa riskillä. Tällä kaudella taitaa olla maksimissaan yhden käden sormin laskettavissa ne pelit, joissa Semin ja AO ovat samassa pelissä pelanneet pelin alusta lähtien.

Syy tähän näkyi selvästi Venäjän peleissäkin, eli ketju on liian riskialtis omaan suuntaan. Knuble on ollut ykkösen laiturina suurimman osan ajasta, parilla edellisellä kaudella ainakin Kozlov pelasi enemmän AO:n vastakkaisella puolella kuin Semin.

Itse lähestyisin asiaa ehkä niin, että Venäjä ei rakenna peliään riittävästi Ovetshkinin varaan. En tiedä kuinka paljon Caps tekee niin ainakaan tietoisesti, mutta kyllähän Ovechkinilla on kiekko hallussa paljon enemmän Washingtonissa kuin maajoukkueessa. Saattaa johtua pelitavasta, mielenkiintoista siis nähdä miten homma kehittyy Bykovin jälkeen.

Tästä olen ainakin osittain samaa mieltä. En nimittäin ollenkaan ymmärtänyt Bykovin ideaa käyttää AO:ta maskimiehenä Venäjän ylivoimassa.

 

[RDivis]

Aika hyvin täällä porukka listannut pelaajia.

Kokeillaas omia laittaa, ehkä vähän tälläisiä joita muut eivät ole vielä listanneet.. Kertokaa toki mielipiteenne.

Leijonat

Sergei Kostitsyn,

Saalisti muistaakseni 5 pångia turneella, mikä on mielestäni aika kovaa settiä (puhutaan kumminkin V-V:stä. Olisi varmasti ollut vielä kovempaa jos V-V:n syömähammas olisikin ollut S-Kostitsyn-Grabovksi-A-Kostitsyn. Itse ainakin uskon, että näitä olisi peluutettu yhdessä taktiikalla kaikki munat samaan koriin. Ei ehkä niin näkyvä V-V:n pelaamisessa, kuin Kalyuzhny, mutta kuitenkin pöytäkirjoissa esillä (2+3) edestä.

Aleksei Kalyuzhny,

Oli mielestäni V-V:n näkyvin pelaaja ja mieleen erittäin positiivisena (Ainakin sen mitä itse näin). (3+1) ja V-V:n vaarallisin ja näkyvin osa. Ei paha.

Lampaat

Christian Ehrhoff,

Okei, nyt puhutaan tietysti Saksasta ja kaveri pelasikin aivan huikeita minuutteja Seidenbergin kanssa. Ja tässä piilee jutun ydin. En tiedä teistä muista, mutta itsellä jäi sellainen kuva, että Seidenberg pesi pakkikaverinsa peliesityksissä selvästi. Otetaanpa vaikka YV, siihen hypeen nähden mitä olin hänestä kuullut. Selkee ykköspakki, kauheen vaarallinen YV:llä, lista jatkuu ja jatkuu. Nyt kuitenkin paukutteli, kuin Salo sinne tänne. Tälläisenä yhtenä etukäteis-liiderinä vajosi kyllä täysin harmauteen mielestäni.

Marko Sturm,

Kaverilla vissiin jotain loukkaantumista ja näin, mutta odotin, että olisi enemmän esillä ja tekisi maaleja. Kai Saksan pelityyli + se, että siellä ei nyt juuri muutenkaan tunnu kiekot maaliin menevän.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirjoitinko schaibaa, kommentoikaa?

 

[mossela]

Aleksei Kalyuzhny,

Oli mielestäni V-V:n näkyvin pelaaja ja mieleen erittäin positiivisena (Ainakin sen mitä itse näin). (3+1) ja V-V:n vaarallisin ja näkyvin osa. Ei paha.

Oikeaan osut, kyllä Kaljuzhnyi oli Valko-Venäjän paras pelaaja. Pelannut muuten Moskovan Dynamossa KHL:ssä koko kauden vakuuttavasti ja mielestäni otteet olleet tasaisemmat kuin jopa Hudlerilla, Weinhandlilla, Omarkilla, ja pistein 11+18=29 53 matsissa onkin näiden jälkeen neljäntenä Dynamon sisäisessä pistepörssissä. Järkevä ja monipuolinen valkovenäläinen huippuhyökkääjä.

 

[Rannari]

Lampaat.

Ekan pelin jälkeen Suomen 1yv. Varsinkin Ruotsi matsissa oli aivan karmeata katsella. Toivottavasti tänään on sitten se päivä, jolloin kuviot ovat kunnossa ja vedot ja syötöt menisivät perille asti.

 

[Teddy_H]

Ehdottaisin kunnialeijonapalkintoa rantapallo-Kipperille. Ilmiömäinen sulaminen kisojen tiukimmassa paikassa..

 

[Grainger]

Myös Niko Kapaselle suosittelen jonkinlaista kunnialammasta liukuvoiteen kera. Kuulemani mukaan Suomen paras hyökkääjä kisoissa, kunnes välierässä USA:ta vastaan -3 ensimmäisessä erässä.

Kyllähän noita lampaita voi jokaiselle suomalaiselle tarjota, myös Jatkoajan kirjoittajille. Äkkiä se syntipukki pitää löytää, mutta nyt se on helppoa, kun joukkue on niitä täynnä.

 

[Apa]

Jutta Jalonen, Niko Kapanen ja Lepistö-Niskala kolme lammasta.

 

[Steven]

Ehdottaisin kunnialeijonapalkintoa rantapallo-Kipperille. Ilmiömäinen sulaminen kisojen tiukimmassa paikassa..

Kertokaa nyt joku minullekin, että mikä niistä neljästä maalista ensimmäistä lukuunottamatta meni Kipperin piikkiin? Apuja ei tule pelaajilta yhtään, ja koko Jatkoaika teilaa maalivahdin imuriksi pelaajien paskoessa housuun. Ihmeellistä. Jos se Mertaranta jotain sanoo, ei se välttämättä ole ainoa oikea totuus.

Toki 1-0 maali oli karmea virhe, mutta pelaajat ovat niin kokeneita, että heidän se olisi pitänyt pystyä käsittelemään paremmin. Suurimmat lampaat Niskala ja Lepistö, mutta ketä sekään yllätti? Pakiston taso tiedettiin varmasti jo kauan ennakkoon.

 

[RDivis]

Kyllähän Kipper sen ekan munasi, mutta HUOLESTUTTAVAA on se, että ekaan maaliin napsahti kaikkien selkäranka poikki.

 

[COLHC1980]

Lampaat

Koko Suomen jääkiekkomaajoukkueelle!

Uskomatonta, aivan käsittämätöntä. Mutta IFK-kannattajana on turtunut näihin karvaisiin pettymyksiin. Vaikka ei näihin koskaan totu. SAATANA!

 

[Sateentekijä]

Suomi on tämän turnauksen munattomin jengi. Ruotsi- ja USA-peli, aika legendaarista.

Dösäkuskille/dösäkuskeille papukaijanmerkki, saaneet ainakin jengin kuljetettua pelipaikoille.