PRRR.. *puhelin soi*
-Tohtorilla.
-Täällä puhuu Ismo Lehkonen Raumalta, päivää.
-Hyvää päivää. No mikäs teidät sai soittamaan?
-No totanoi..hmm..mites mä sen nyt sanoisin..?
-Kertokaa rohkeasti vaan mikä mieltänne painaa.
-Niin.. olisi kyseessä eräs ongelma, tai oikeastaan
aika iso pulma.. no mitä sitä turhaan selittelemään.
Suoraan sanottuna, on jäänyt putki päälle..tiedättehän..
-Vai on jäänyt ns putki päälle. No miten pitkään tätä on jatkunu?
-Vasta muutamia viikkoja, mutta alkaa näyttää siltä että en saa
tätä omin avuin enää poikki.
-Kertokaa vähän taustaa asialle.
-Juu mä tulin Helsingistä töihin tänne Raumalla viime kesänä.
Sain mielenkiintoisen paikan maankuulussa raumalaisessa
osakeyhtiössä, joka on viime vuosina menestynytkin
kohtuullisesti. Mut palkattiin vähän niinku henkilöstön
valmentajaksi. Tai oikeestaan projektipäälliköksi. Tää on sellanen
noin kolmen vuoden projekti, johon samalla rekrytoitiin uusia
duunareita. Tosin nuoria ja melko vähän alan työkokemusta
omaavia. Mutta silti innokaita työntekijöitä. Mulla on alaisia vähä
alle 30 ja syyskuussa kun alettiin hommiin niin asiat sujui
yllättävänkin hyvin. Nyt kuitenkin on paha alamäki menossa ja
kaikki näyttää menevän päin persiitä.
-Miten usein niin sanotusti repsahduksia tapahtuu?
-No tiistai-, torstai- ja lauantai-illat ovat pahimpia. Mä tiedän että
joka kerta voisi laittaa putken poikki mutta en vaan ole siinä
onnistunut. Mun alaiset tekee kyllä kovasti duunia mutta kun ei
suju niin ei suju.
-Miten esimiehenne on asiaan suhtautunut?
-Yllätävän kärsivällisesti. Tää ammatti on kyllä hankala sikäli että
usein kun tällanen putki jää päälle niin ei pomo kauaa sellasta
kattele. Itse asiassa viime talvena sain kenkää vähän
samanlaisen pulman takia Helsingissä. Mutta nykyinen pomoni eli
toi Santalan Jykke on ollut tosi ymmärtäväinen tämän ongelman
kanssa, joka ei kosketa pelkästään mua vaan koko
organisaatiotamme ja tietysti meidän asiakkaitamme.
-Huh.. aika hankala tilanne, täytyy myöntää. Ei tuohon ole mitään
poppakonstia olemassa. Tärkeintä on että olette tiedostaneet
ongelmanne ja puhutte siitä avoimesti. Ei auta muu kuin vain
taistella kovaa ja yrittää panna kierre kerrasta poikki. Kaikillahan
silloin tällöinen tulee näitä huonompiakin päiviä mutta että jos
tätä on jatkuu kuukausia niin jotain tulisi tehdä. Ehdottakaa
esimiehellenne että palkkaa sellaisia työmiehiä jotka
helpottavat taakkaanne työssä. Sitä kautta tämä asia voi ainakin
vähän helpottua.
-Haloo..? Pätkii vähän. No pahus, nyt tästä loppu akkukin!
-Hohhoijaa.. mikä puoskari. Ei se osannutkaan auttaa. Se
varmaan luuli että mulla on joku alkoholiongelma tai jotain..
Mutta kun mä olin just tulossa asian ytimeen. Piti sanoa että
tämä helkkarin TAPPIOPUTKI pitäisi saada katki, ja vähän äkkiä.
Mutta kun ei.. On tämä rankkaa!
(Ei tämä niin vakavaa ole, huumoria pitää olla. Saa ottaa kantaa.)
E-M
:D
-Tohtorilla.
-Täällä puhuu Ismo Lehkonen Raumalta, päivää.
-Hyvää päivää. No mikäs teidät sai soittamaan?
-No totanoi..hmm..mites mä sen nyt sanoisin..?
-Kertokaa rohkeasti vaan mikä mieltänne painaa.
-Niin.. olisi kyseessä eräs ongelma, tai oikeastaan
aika iso pulma.. no mitä sitä turhaan selittelemään.
Suoraan sanottuna, on jäänyt putki päälle..tiedättehän..
-Vai on jäänyt ns putki päälle. No miten pitkään tätä on jatkunu?
-Vasta muutamia viikkoja, mutta alkaa näyttää siltä että en saa
tätä omin avuin enää poikki.
-Kertokaa vähän taustaa asialle.
-Juu mä tulin Helsingistä töihin tänne Raumalla viime kesänä.
Sain mielenkiintoisen paikan maankuulussa raumalaisessa
osakeyhtiössä, joka on viime vuosina menestynytkin
kohtuullisesti. Mut palkattiin vähän niinku henkilöstön
valmentajaksi. Tai oikeestaan projektipäälliköksi. Tää on sellanen
noin kolmen vuoden projekti, johon samalla rekrytoitiin uusia
duunareita. Tosin nuoria ja melko vähän alan työkokemusta
omaavia. Mutta silti innokaita työntekijöitä. Mulla on alaisia vähä
alle 30 ja syyskuussa kun alettiin hommiin niin asiat sujui
yllättävänkin hyvin. Nyt kuitenkin on paha alamäki menossa ja
kaikki näyttää menevän päin persiitä.
-Miten usein niin sanotusti repsahduksia tapahtuu?
-No tiistai-, torstai- ja lauantai-illat ovat pahimpia. Mä tiedän että
joka kerta voisi laittaa putken poikki mutta en vaan ole siinä
onnistunut. Mun alaiset tekee kyllä kovasti duunia mutta kun ei
suju niin ei suju.
-Miten esimiehenne on asiaan suhtautunut?
-Yllätävän kärsivällisesti. Tää ammatti on kyllä hankala sikäli että
usein kun tällanen putki jää päälle niin ei pomo kauaa sellasta
kattele. Itse asiassa viime talvena sain kenkää vähän
samanlaisen pulman takia Helsingissä. Mutta nykyinen pomoni eli
toi Santalan Jykke on ollut tosi ymmärtäväinen tämän ongelman
kanssa, joka ei kosketa pelkästään mua vaan koko
organisaatiotamme ja tietysti meidän asiakkaitamme.
-Huh.. aika hankala tilanne, täytyy myöntää. Ei tuohon ole mitään
poppakonstia olemassa. Tärkeintä on että olette tiedostaneet
ongelmanne ja puhutte siitä avoimesti. Ei auta muu kuin vain
taistella kovaa ja yrittää panna kierre kerrasta poikki. Kaikillahan
silloin tällöinen tulee näitä huonompiakin päiviä mutta että jos
tätä on jatkuu kuukausia niin jotain tulisi tehdä. Ehdottakaa
esimiehellenne että palkkaa sellaisia työmiehiä jotka
helpottavat taakkaanne työssä. Sitä kautta tämä asia voi ainakin
vähän helpottua.
-Haloo..? Pätkii vähän. No pahus, nyt tästä loppu akkukin!
-Hohhoijaa.. mikä puoskari. Ei se osannutkaan auttaa. Se
varmaan luuli että mulla on joku alkoholiongelma tai jotain..
Mutta kun mä olin just tulossa asian ytimeen. Piti sanoa että
tämä helkkarin TAPPIOPUTKI pitäisi saada katki, ja vähän äkkiä.
Mutta kun ei.. On tämä rankkaa!
(Ei tämä niin vakavaa ole, huumoria pitää olla. Saa ottaa kantaa.)
E-M
:D