Mal Davis pelasi Tepsissä kaudesta 1986-87 kauden 1990-91 puoleenväliin saakka play off-ottelut mukaan lukien yhteensä 208 ottelua. Mal teki 198 pistettä, istui jäähyllä tasan 400minuuttia ja teki lähtemättömän vaikutuksen Tepsin kannattajiin. Elämä on heitellyt miestä moneen suuntaan, mutta Turulla ja Tepsillä on edelleen paikkansa miehen sydämessä.
<BR>
<BR>Keväällä 1986 Malin sopimusBuffaloon oli katkolla. Optiovuosi oli sopimuksessa, mutta Mal oli saanut tarpeekseen Buffalon touhuista. Miestä palloteltiin Buffalon ja farmijoukkue Rochesterin välillä ilman logiikan häivääkään ja mies päätti lähteä Eurooppaan pelaamaan ja katsomaan mitä jääkiekolla olisi tarjota täällä. Hannu Virta oli Buffalon miehiä ja vinkkasi Tepsin hakevan pelaajaa ja Malin agentti otti yhteyttä Tepsiin ja legenda sai alkunsa.
<BR> -Ei se ensin ollut helppoa, olin aika ulkopuolinen porukassa. Suomalaisten kanssa kestää ennen kuin pääsee lähelle, mutta kun kerran ssaa ystävyyden luotua se kestää ikuisesti. Viimeiset kolme vuotta olivat hienoa, pelaajat olivat todella läheisiä toisilleen, vitsit lensi ja henki oliloistava, niitä vuosia muistelee mielellään kertoo Mal lämpöä äänessään.
<BR> -Muistan erityisesti Jukka Virtasen, hän oli hyvä ja rehellinen pelaaja. Heikki Leime, Hannu Virta, Stani (Harry) Jaakkola, Ari Vuori, kaikki olivat mahtavia tyyppejä. Ensi alkuun Virta, Leime ja Vuori tutustuttivat minut paikkoihin ja tapoihin, mutta kolme viimeistä vuotta liikuin jo kaikkien kanssa, muistaa Mal.
<BR> Malcolm Davis oli myös ensimmäinen ulkomaalaispelaaja Tepsissä pitkään aikaan, se vaikeutti osaltaan pukukoppielämän vauhtiin pääsyä.
<BR>
<BR>Kun keskustelu Turussa siirtyy Mal Davisiin, nousee kaksi asiaa aina esille. Verraton rannelaukaus ja tappelu Lukon Matti Forssin kanssa kaudella 86-87. Eikä välttämättä aivan tuossa järjestyksessä. Mal muistaa tapauksen kuin eilisen.
<BR> -En minä oikeastaan ollut niin paha kuin väitetään. Taklasin ihan puhtaasti mutta erotuomari laittoi minut jäähylle, se oli omituista, mitä vaan tein jouduin aina jäähylle. Olin luistelemassa kohti jäähyaitiota kun maalivahti Myllys alkoi soittaa minulle suutaan ja se jatkoi ja jatkoi - sen siitä saa kun ärsyttää mehiläispesää. Olin jo valmiiksi kuumana sen erotuomarin takia, joten löin Myllystä nyrkillä ja hän kaatui. Maski sillä oli edessä, eli en minä häntä satuttanut, mutta sitten tuli Forss ja löi minua kovaa mailalla takaapäin niskaan. En syytä Forssia, olisin itse tehnyt aivan samoin jos joku olisi lyönyt meidän maalivahtia, mutta minulla vähän sumeni. Olin edellisellä kaudella missannut 20 peliä niska-olkapää vamman takia ja tunsin että käsi meni siitä tunnottomaksi. Ajattelin että nyt on kausi ohi ja päätin ettei se olisi ohi vain minulta. Tapeltiin Forssin kanssa kunnolla ja sitten meidät ajettiin pois kentältä ihmisten heittäessä katsomosta tavaraa niskaani. Kävelin pukukoppiin Lukon pukukopin ohi ja joku sieltä sanoi minulle jotain, tai katsoi vinoon, en muista kuka ja miten se meni. Menin sinne sisälle ja jatkettiin Forssin kanssa. Olen nähnyt valokuvan jossa minulla on maila kädessä siellä, mutta ei me toisiamme mailalla hakattu, huidoin mailalla pukukopin penkkejä. Lukossa oli kanadalainen pakki ja se meidät lopulta erotti toisistamme. Se tappelu vaivaa minua edelleen ihan fyysisesti, olen kahden viikon päästä menossa olkapääleikkaukseen, mutta en minä Forssia siitä syytä se vaiva on jo vanhempi, muistelee Davis jo lähinnä huvittuneena. Raumalaisethan koittivat saada Davisin karkotettua maasta, mutta mies selvisi kolmen ottelun pelikiellolla ja naapureiden pelokkailla katseilla.
<BR> -Pelin jälkeisenä aamuna se juttu oli lehdissä ja minä olin lähdössä treeneihin. Naapureita oli alhaalla pihalla ja kaikki olivat ilmeisesti tietoisia siitä tappelusta. Jotenkin onnistuin lukitsemaan auton avaimet autoon sisälle ja kun yritin saada pientä sivuikkunaa auki, se hajosi sirpaleiksi ja naapurit tuijottivat minua kuin jotain hullua, krtoo Mal nauraen.
<BR> -Pohjois-Amerikassa oppi sen, että kun joku silitti väärään suuntaan, pelasi väärin, se kostettiin. Suomessa oli silloin paljon kovia kavereita jajotka pelasivat kovaa mutta silti rehellisesti. Kun minua otettiin, minä maksoin takaisin, siitä seurasi jäähyjä, selventää mies vielä jäähyherkkyyttään.
<BR>
<BR>Juttu on Anne Savolaisen kirjoittaman \"Legendaarinen #17 Mal Davis\" alkuosa joka on julkaitu tepsiläinen-lehdessä. Juttu oli mielestäni niin hyvä että ajattelin julkaista sen myös muiden jatkoajan lukijoiden iloksi. Jään edelleen toiveikkaana odottamaan josko Tepsi löytäisi vielä jostain hänen kaltaisensa loistavan pelimihen.
<BR>
<BR>
<BR>Keväällä 1986 Malin sopimusBuffaloon oli katkolla. Optiovuosi oli sopimuksessa, mutta Mal oli saanut tarpeekseen Buffalon touhuista. Miestä palloteltiin Buffalon ja farmijoukkue Rochesterin välillä ilman logiikan häivääkään ja mies päätti lähteä Eurooppaan pelaamaan ja katsomaan mitä jääkiekolla olisi tarjota täällä. Hannu Virta oli Buffalon miehiä ja vinkkasi Tepsin hakevan pelaajaa ja Malin agentti otti yhteyttä Tepsiin ja legenda sai alkunsa.
<BR> -Ei se ensin ollut helppoa, olin aika ulkopuolinen porukassa. Suomalaisten kanssa kestää ennen kuin pääsee lähelle, mutta kun kerran ssaa ystävyyden luotua se kestää ikuisesti. Viimeiset kolme vuotta olivat hienoa, pelaajat olivat todella läheisiä toisilleen, vitsit lensi ja henki oliloistava, niitä vuosia muistelee mielellään kertoo Mal lämpöä äänessään.
<BR> -Muistan erityisesti Jukka Virtasen, hän oli hyvä ja rehellinen pelaaja. Heikki Leime, Hannu Virta, Stani (Harry) Jaakkola, Ari Vuori, kaikki olivat mahtavia tyyppejä. Ensi alkuun Virta, Leime ja Vuori tutustuttivat minut paikkoihin ja tapoihin, mutta kolme viimeistä vuotta liikuin jo kaikkien kanssa, muistaa Mal.
<BR> Malcolm Davis oli myös ensimmäinen ulkomaalaispelaaja Tepsissä pitkään aikaan, se vaikeutti osaltaan pukukoppielämän vauhtiin pääsyä.
<BR>
<BR>Kun keskustelu Turussa siirtyy Mal Davisiin, nousee kaksi asiaa aina esille. Verraton rannelaukaus ja tappelu Lukon Matti Forssin kanssa kaudella 86-87. Eikä välttämättä aivan tuossa järjestyksessä. Mal muistaa tapauksen kuin eilisen.
<BR> -En minä oikeastaan ollut niin paha kuin väitetään. Taklasin ihan puhtaasti mutta erotuomari laittoi minut jäähylle, se oli omituista, mitä vaan tein jouduin aina jäähylle. Olin luistelemassa kohti jäähyaitiota kun maalivahti Myllys alkoi soittaa minulle suutaan ja se jatkoi ja jatkoi - sen siitä saa kun ärsyttää mehiläispesää. Olin jo valmiiksi kuumana sen erotuomarin takia, joten löin Myllystä nyrkillä ja hän kaatui. Maski sillä oli edessä, eli en minä häntä satuttanut, mutta sitten tuli Forss ja löi minua kovaa mailalla takaapäin niskaan. En syytä Forssia, olisin itse tehnyt aivan samoin jos joku olisi lyönyt meidän maalivahtia, mutta minulla vähän sumeni. Olin edellisellä kaudella missannut 20 peliä niska-olkapää vamman takia ja tunsin että käsi meni siitä tunnottomaksi. Ajattelin että nyt on kausi ohi ja päätin ettei se olisi ohi vain minulta. Tapeltiin Forssin kanssa kunnolla ja sitten meidät ajettiin pois kentältä ihmisten heittäessä katsomosta tavaraa niskaani. Kävelin pukukoppiin Lukon pukukopin ohi ja joku sieltä sanoi minulle jotain, tai katsoi vinoon, en muista kuka ja miten se meni. Menin sinne sisälle ja jatkettiin Forssin kanssa. Olen nähnyt valokuvan jossa minulla on maila kädessä siellä, mutta ei me toisiamme mailalla hakattu, huidoin mailalla pukukopin penkkejä. Lukossa oli kanadalainen pakki ja se meidät lopulta erotti toisistamme. Se tappelu vaivaa minua edelleen ihan fyysisesti, olen kahden viikon päästä menossa olkapääleikkaukseen, mutta en minä Forssia siitä syytä se vaiva on jo vanhempi, muistelee Davis jo lähinnä huvittuneena. Raumalaisethan koittivat saada Davisin karkotettua maasta, mutta mies selvisi kolmen ottelun pelikiellolla ja naapureiden pelokkailla katseilla.
<BR> -Pelin jälkeisenä aamuna se juttu oli lehdissä ja minä olin lähdössä treeneihin. Naapureita oli alhaalla pihalla ja kaikki olivat ilmeisesti tietoisia siitä tappelusta. Jotenkin onnistuin lukitsemaan auton avaimet autoon sisälle ja kun yritin saada pientä sivuikkunaa auki, se hajosi sirpaleiksi ja naapurit tuijottivat minua kuin jotain hullua, krtoo Mal nauraen.
<BR> -Pohjois-Amerikassa oppi sen, että kun joku silitti väärään suuntaan, pelasi väärin, se kostettiin. Suomessa oli silloin paljon kovia kavereita jajotka pelasivat kovaa mutta silti rehellisesti. Kun minua otettiin, minä maksoin takaisin, siitä seurasi jäähyjä, selventää mies vielä jäähyherkkyyttään.
<BR>
<BR>Juttu on Anne Savolaisen kirjoittaman \"Legendaarinen #17 Mal Davis\" alkuosa joka on julkaitu tepsiläinen-lehdessä. Juttu oli mielestäni niin hyvä että ajattelin julkaista sen myös muiden jatkoajan lukijoiden iloksi. Jään edelleen toiveikkaana odottamaan josko Tepsi löytäisi vielä jostain hänen kaltaisensa loistavan pelimihen.
<BR>