Ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen Leevi and the Leavingsista, kun ei nyt ole parempaakaan tekemistä.
Niin. Leavings oli siinä suhteessa aivan ainutlaatuinen yhtye, että heillä kaikki palaset olivat ikään kuin loksahtaneet kohdalleen. Yleensä minulla on arvosteluasteikoissani ”melodiabiisit” ja ”lyriikkabiisit” erikseen, mutta Göstan tekeleissä sekä melodiat, sovitukset, laulajan ääni että lyriikat ovat kaikki vertaansa vailla. Tähän kokonaisvaltaiseen onnistuneisuuteen liittyy olennaisesti myös se, että biisit eivät kulu oikein millään, eikä huonoja kappaleita juurikaan ole (paitsi Tuntematon ystävä).
Sanoitukset ovat yleensä musassa se tärkein elementti minulle, joten kaipa tässäkin tapauksessa on niin. Tykkään Göstan sanoituksista etenkin niiden monikerroksisuuden takia - ne eivät vain naurata tai itketä vaan tekevät molempia yhtä aikaa. Näin ollen niitä voi kuunnella missä mielentilassa ja missä tilanteessa tahansa, eivätkä ne koskaan jätä kylmäksi. Lyhyesti sanottuna Leevi and the Leavings on varsin monikäyttöistä kamaa - minä kuuntelen sitä bileissä, krapulassa, automatkoilla, siivotessa, ruokaa laittaessa ja yksin pimeässä huoneessa, kun haluan murehtia elämäni kurimusta. Biisiesimerkkinä tästä monikerroksisuudesta- ja käyttöisyydestä mainittakoon vaikkapa Muotitietoinen, joka on toisaalta kevyttunnelmainen hupailukappale mutta toisaalta siinä on myös syvällisempi puoli.
Lisäksi arvostan noista sanoituksista huokuvaa empatiaa ja nokkelaa kielenkäyttöä. Empatialla tarkoitan sitä, että Göstalla oli lahja ymmärtää moottoritiemurhaajankin aivoituksia ja näin ollen Leevin kuuntelu on hyvin avartava kokemus. Nokkelalla kielenkäytöllä tarkoitan esimerkiksi peijakkaanmoisen sujuvia riimityksiä, jotka eivät koskaan vieneet Gödeä, vaan Göde vei niitä.
Meltsuista ja sovituksista voisin sanoa sen verran, että niiden saralla mikään eikä kukaan voi koskaan päihittää Leeviä. Melodia on onnistunut, jos sen kuullessaan tekisi mieli alkaa laulaa mukana ja jos se jää päähän kummittelemaan vielä varsinaisen kuuntelukokemuksen päätyttyäkin. Kun minulla soi jokin biisi päässä, se on melkeinpä aina Leeviä (jos pieni liioittelu sallitaan). Yhtyeen sovituksista taasen pidän sen takia, että niissä on paljon kivaa pikku tilpehööriä mutta ne eivät kuitenkaan koskaan ole liian tukkoisia tai täyteenahdettuja. Usein Leevi-coverit epäonnistuvat juuri siksi, että niistä on poistettu kaikki tärkeät pikkutilpehöörit ja melodia ei yksissään kannakaan, vaikka tosi hyvä olisikin. Tai siis kyllähän se kantaa, mutta alkuperäisversio on kuitenkin aina parempi. Tykkään kyllä jostakin syystä Happoradion Unelmia ja toimistohommia –versiosta.
Parhaita biisejä on vitusti, mutta Rin Tin Tin lienee minulle se tärkein. Ehkä siksi, kun alun perin eksyin Leevin pariin juuri tämän biisin innoittamana tai ehkä siksi, kun Rintsu soi päässäni varmaan vuoden yhteen menoon ja kiinnyin siihen. Muita top5:teen kuuluvia kappaleita ovat nämä: Käärmeensydän, Taivas on Taunuksen takapenkillä, Henkilökohtaista ja Tiskirätti. Nämä veisut ovat oiva esimerkki siitä Leevin kokonaisvaltaisesta hyvyydestä: loistava sävel ja sanat ja kaiken kruunaa upea tunnelma.
Tulipas tästä viestistä melkoista suitsutusta alusta loppuun, mutta minkäs teet, kun yhtye edustaa minulle täydellisyyttä. Niihin Leavings-orkesterin väkerryksiin en sen sijaan ole juurikaan tutustunut, eivätkä ne minua oikein kiinnostakaan. Mutta Gösta oli todellinen nero.