LB Code and the Story of O

[HardCore Hooligan]

Haa, hyppäsimme esiin pusikosta ja näytimme kieltä, me muistamme.

Hetket, yksityiskohdat sekä hahmot, olemme huutoneet kultaa.

Olimme siellä, olimme tällä ja tuolla, bongailemassa.

Chuck Dietrich, meillä on kuvamateriaalia ja yksi ilta, yksi lähtö O:ssa.

1988-89, kumartaa sekä huokaa ja valuu noroina, katalogit kätkevät salaisuuksia.

 

[HardCore Hooligan]

Heittäytyä kontilleen ja haukkua kuin koira, on vain pakko hakkua.

Me räksytämme ja vedämme rinkkiä, onko se tuttua teille?

Sitten välähdys ja tulkitsemme signaaleja, luemme savumerkkejä.

Tuoksahtaa taistelulta ja aivan säpsähdämme, lähtee terävästi ja on vain pakko haukkua.

Räksyttää sekä vetää rinkiä, nakatkaa ne banaanit ja leimatkaa hulluksi.

Knights, 1988-89 ja ne pukivat Oldrich Kucan, iso torni ja hillitön mammutti.

Heittivät susille ja vastassa NF Thunder, Ph.D ja petomaisimmat eläimet koskaan.

Brad May tuhoaa sen, naulaa sen arkkuun ja May operoi tulessa, tilttasi yli 50 lähtöä tulloin koriinsa.

Sillä oli päällä villi, lähtövilli ja jatkamme sitä, de Beauvoir ja tavoittamaton O, Olga.

Kuca eli kaksi iltaa O:ssa ja te intomieliset, jotka jo innostuitte...se ei ollut euro.

Saatte kyllä kuvittella niin, jos se tuntuu hyvältä ja meistä se tuntuu hyvältä, kun kuvittelemme niin.

 

[HardCore Hooligan]

Etenemme löytöretkeillen, vähän kuoppaista, hyvää lähtemistä ja olemme pyörremyrskyn keskuksessa.

Ravistelee ja tabut naamariin, teipit ranteisiin sekä vaseliinit silmäkulmiin.

Kelmutamme itsemme, sidomme narun nilkasta nilkkaan ja sitten pistämme, tanssahtelemme.

Huokuu kiukkua, ilmenttää vihaa ja puhina sekä tuhina säestää, leppoisa kevätpäivä äärilaidalla.

 

[HardCore Hooligan]

Kiirii, kiirii ja riipii syvältä, raastaa sydäntä ja seilaamme, me seilaamme.

Huhuu, huhuu ja kaikki verhoutuu hämyyn, katosimme siihen valoon.

Ilmensimme ja koimme ilmiöitä, riimukirjoitusta jalkapohjissa ja meillä oli pakottava tarve tulla tarhatuksi.

Se on nyt takana ja aivastelemme hieman, viihdymme kuitenkin edelleen ritiläpohjalla.

 

[HardCore Hooligan]

Panokset kasvaneet ja muistatteko, miten aikanaan kerättiin hullut ja räjäytettiin illat.

Pelkkää sotaa, pesukone linkosi ja penkit tyhjenivät, ilmassa oli taikaa sekä sähköä.

Kintaat lepäsivät juhlallisesti jäässä ja ottelevissa oli voimaa, syvyyttä sekä hahmoja.

Verinen taival, rähinöiden kruunaama ja sitten Memorial Cup, vain hulluista hulluimmat.

Ne olivat häkkimatseja, ilman sääntöjä ja sai puskea päällä sekä purra.

Puskea ja kyynerpäät sekä polvi, sitten pusku ja se on edelleen olennainen osa henkilökohtaista sessiota.

Lukutaidottomat farmipojat sekä sammakot, ne kohtaamiset ovat klassikoita ja tanner oli aina tulvillaan raatoja.

Kasarin jytinä ja paskat taulusta, lähtölistalla piti olla nappuloita talkoisiin ja ukkeleita uhrattavaksi.

Memorial Cup, se on taottu mieleen ja iso tapahtuma, väkivaltaisuuksille omistettu ja kuin jengit kivitalon pihalla.

Pelkkää kiukkua sekä vihaa, miten se kutitteli ja katseessa oli aina lupaus seikkailusta.

Tuhisemme ja heittelemme nukkea patjaan, tekemisessä on vimmaa ja päällä on kiima.

Mitä tahansa, mitä tahansa, mutta tyylikkäästi ja perinnetietoisesti.

Salamoi ja sataa nuuskapurkkeja, tämä on onnen päivä ja oletteko kuulleet kyseisestä ilmiöstä?

 

[HardCore Hooligan]

Olemme alkaneet haalistumaan ja se ei ole meille luonteenomaista, räjähdyksiä sekä pahennusta.

Vetää raivolla päin, kolata yli sekä siivota pois tieltään, meissä on herännyt unelma ajohallista, taklaushuoneesta.

Se heräsi, kuin Boulerice olisi kelannut yli, kytee ja me haluamme palavasti liekkejä, kunnon roihua.

Tuntea sen iholla, hehkuvan nuolemisen ja Boulerice tuli juuri oikein, puolen kentän vauhdilla ja loppuun asti polkien.

Se saalistaminen, jahtaaminen ja emme ole nähneet vastaavaa O:ssa, omistamme nuo neliöt sille ja luomme tilan, missä saa purkautua intohimoisesti.

Elvymme tässä, kuolavana poskella ja iloa silmissä, meidän kupolistamme ei tarvitse murehtia ja se on ollut pimeänä jo pitkään.

 

[HardCore Hooligan]

Inspiraatiot, intuitiot sekä mielen installaatiot, sisäinen prosessi ja murtokohta.

Muunsimme uima-altaan pallomereksi, järjestimme pallot raidoiksi ja altaassa on nyt Liettuan lippu, kummallista.


Projektori heijasti maiseman ja siellä taustalla, joku kurkisti roskiksesta.

LB! Me puhkesimme aplodeihin ja mitä, onko tämä lähtöseminaari?

Heti halkoi ilmaa ja lähti terävästi, tuhisimme sekä puhisimme ja pää keikkui rytmikkäästi.

Käytimme puheenvuoron ja demonstroimme ranteiden teippauksen, haikujen kirjoittamisen.

Sitten annoimme tuplakeskarit ja poistuimme läpi lasin, juoksimme tuuletellen pihalla.


Korkojen kopina kaikkuu jo, hymyilemme itserakkaan omahyväisesti ja ojennukseen sekä ruotuun.

Aiomme katsoa silmiin ja huuliin, sitten taas silmiin ja ruumiiksi olemme poikkeuksellisen elinvoimainen.

 

[HardCore Hooligan]

Äärilaidalla, lasi liikkuu päällä kalenterin ja joskus ilmestymme sumussa, ilmestymme keskeltä sumun.

Kylmävarastossa ja siellä ne ovat edelleen, mahtipontiset yli 50 lähdön korit.

Täysin koskemattomina ja May sekä Bonvie, niissä on pyhää suuruutta ja tyylikästä eleganssia.

Ne on poimittu hihat ylhäällä sekä kypärä takaraivolla, kaikkiruokkaisesti ja ylemmiltä sekä alemmilta oksilta.

Niitä leimaa huomionkipeys ja tulitamme Bonvien koria sormilla, kuten se omia kyynerpääsuojiaan.

Tuollainen määrä kaatoja sekä pysähdyksiä, pitää olla puserossa haluja.

Myllertää sekä möyrii sisällä, mielenliikutuksia ja matkaamme taistelupaikoille, hetkiin eeppisiin.

Poikii tajunnanvirtaa ja näytelmät kiehtovat, ääni on etäisen kumea ja se tööttää torvea.

Lähtöhaikara ja mitä se tuo meille, nostalgiaa vai kultaharkkoja?

 

[HardCore Hooligan]

Kaikialla limaa, se venyy ja kuorenpalasia, meillä on tämä pakkomielle ja iskemme kananmunia otsaamme.

Kennoja lattiasta kattoon, käsi käy konemaisesti ja kaikkialla limaa, se venyy ja tahraa lannistaen.

Hahmojen arviointiperusteet ja käyttäytyminen punaviivalla, hihat sekä kypärä.

Kakut, uskottavuudet sekä aktiivisuus, helmet ja kyky suorittaa kahdella kädellä.

Kaikki on romutettu ja sorkimme tuhkaa, koko tieteenala häpäisty ja kulttuuri vedetty lokaan.

On aika raikkauden, kaulasuojien sekä visiirien ja kuva on ruma, se avautuu meille harmaana.

Värit ovat kadonneet, maisema on eloton ja sydän jäässä, ei idä tai verso.

Ajatus ei laukkaa, mieli ei matkaa ja mittasuhteet ovat maltilliset, ei kuohu tai vello.

Törmäillä sekä sinkoilla, olla polttopisteessä ja karttaa sekä välttää kaikkea ällöttävää.

Tilasimme hiekkakuorman ja kaivoimme onkalon, nousimme pintaan ja huusimme olevamme sankarimyyrä.

Murista sekä mylviä, vilkkua sekä loistaa ja polvistua edessä tornin, Fight Tape-tornin.

Äänet puhuvat meille, henget koskettavat ja meille ilmestyy Steve LeCoure, olemme avanneet teille sen lähtölipasta.

Takautuman pauloissa ja mikä oli kohtaamisen luonne, miksi se on läsnä ja miksemme ole jo kännissä?

Lähtövietit kukkivat, vireystila sykkii ja teatraalinen square off, O:n preseason 1993-94 ja pääsemme vielä siihen ja käymme läpi sen lähtöhurjastelun.

Uppoudumme nyansseihin ja katoamme taikaan, lyömme pöytään Josh Hosanyn ja Boxlasta Andrew "Test" Martinin, se kertoo meille iltasadun.

Mörköjä, kulttimörköjä ja me saatana puremme, pomppulinnaa ja silkkinauhaa, isoilla saksilla.

PUM!

 

[HardCore Hooligan]

Aamun rituaalit, biittivana, tahrat sekä roskikseen syljeskely.

Mielen metodit sekä mentaalimatkailu, LeCoure oli kadonnut.

Prosessit ja olimme tehneet muistiinpanoja, maanista tekstiä pitkin seiniä.

Yksi nimi, yksi nimi toistui ja se oli Jamie Corfield.

Hmmm, aistimme kevyen värähtelyn ja napsuttelemme sormia.

Juonteet ovat syvät ja tarinan tasot avautuvat, kirjaimet tanssivat meille.

Se on lähtösaaga ja Metro A, Caledon Canadians vastaan St. Michael's Buzzers ja Corfield maestroi rähinän alkulämpöön.

Kiimaiset sekä intohimoiset sessiot, lähtöorgiat ja joku ylitti punaviivan, Corfield niittasi välittömästi poikittaisella.

Seinällä on yksityiskohtaisia kuvauksia tanssiaisten taisteluista ja kieli on ilmeikästä, se kietoo meidät pauloihinsa.

Katsomme peiliin ja meillä on musta silmäkulma, olemme muodin huipulla ja äärilaidalla, tukevasti äärilaidalla.

 

[HardCore Hooligan]

Salamoi ja sähköä ilmassa, sukellus ja sykkii, me sähisemme.

Seilaamme, matkaamme ja löytöretkeilemme, on tankissa ja kihahtaa kupoliin.

Migdet AAA ja Toronto Marlboros 1993-94, perinteisesti Ontarion kovimpia jengejä tasolla ja 100 jätkän campilta valittu ukkelit ottelevaan.

Häkkipääkiekkoa ja tuolloin lähdöstä Game, eli suihkut ilman kakkua ja moppia.

Yleistä pahoinvointia sekä kauhistelua, Marlboros kantaa tätä yhtä jätkää lähtölistalla ja se istuu illat pääsääntöisesti penkillä.

Kutsu käy, käsi kopahtaa selkään ja valot muuttuvat vihreäksi, taulusta viis ja häkki herää eloon.

Kansa haistaa lähdön ja näyttämöllä on toimittaja, sisällöntuottaja sekä viihdemaestro.

Se tirehtöröi sirkusta, heittää temppuja repertuaaristaan ja suoraan aloituksesta lähtee, peliaikaa nuo muutamat sekunnit ja tuuletellen aikaiseen suihkuun.

Tuossa nimessä oli hype, se oli kultti ja sitoutunut tuohon rooliinsa, se oli Ricky ja teki samaa sitten O:ssa, tuota täysin samaa.

Kyllä, nyt poksahtelee aiheesta ja liumme polvella, osoitamme sormella lattiaa ja se paikka on tuossa, viihdealttari ja nautintojen lähde.

 

[HardCore Hooligan]

Hahmot ilotulittavat ja me hyräilemme, Na Na Hey Hey Goodbye.

Ne täyttävät näyttämön, ottavat tilan ja kukaan ei hosu, viisi tyylikästä paria.

Suoraan aloituksesta ja me haluamme kylpeä siinä hetkessä, puhallella vaahtoa.

Syvää heittäytymistä, vajoamista sisimpään ja kurkistamme luukusta, irvistäen.

Otamme mieleen kuvan, jofa visiirillä ja hirnumme sille.

Porsastelemme tänään, sikailemme hulluna ja meillä on yksi kysymys teille.

Kumpi oli ennen, tuleminen vai lähteminen?

Avarretaan sitä kuvaa, laajennetaan tajuntaa ja kaikki lukot ovat vääriin.

Kurkistamme alle harson, ne ovat jo piikillä ja tätä on luominen, siementen pitää itää.

Kylvimme maastoon, nousimme rinteen huipulle ja katosimme ikuisiksi ajoiksi.

Puu kantaa kuitenkin hedelmään ja pinnalla kerros vaseliinia, voitte hieroa sitä silmäkulmiin.

Kun vipattaa sekä hyrrää, puskee rähinää ja naapurihaudassa on bileet.

Lähtökarnevaalit ja hetki viettelee, se hivelee silmään ja muualla tauonnut, Dennis Purdie sekä Andy Bezeau vetävät edelleen.

Knights vastaan NF Thunder ja teos on ruhtinaallinen, yksi pari oli Debrusk vastaan Laus ja herahtiko kielelle?

Vedättekö rinkiä, pingotteko aivan vimmatusti ja Bezeau puskee höyryä, se pyrkii Knightsin boksiin ja painii linjurin kanssa.

Ne hullut, kantoivat sitä ottelevassa ja mielipuolisen sairas yksilö, Ph.D.

Oireili kuin siihen olisi johdettu sähköä ja tulkitsi yli, tyylikkäästi yli.

Käsittämättömiin sfääreihin ja me valamme tinaa, tulee vain sotilaita ja ne marssivat ulos ovesta.

Pahastutteko, jos pökräilemme vähän ja antaudumme lähtöviettien valtaan?

Kiipeilyteline sekä puruleluja, kiitos ja taltta, vasara sekä rotko, johon syöksyä.

Nousee taivaanrantaan ja mollottaa siellä, kauniina kuin veistos ja muistuttaa hymyllään, sielujen puutarhoista.

Nupulla ja puhkeaa kukkaan, koko halli laulaa kuorossa...Na Na Hey Hey Goodbye.

Londonissa ja muistatteko sen Bananaraman videon, nekkailivat siinä leikkisästi ja meidän moodi oli pelkkää purkautumista, Siobhan Faheyn kulmauksessa.

 

[HardCore Hooligan]

Asiayhteydet, ponnahduslaudat ja nostimme Jason Simonin panoksen esiin Boxlassa, veti aina villisti ja sydämellä.

Sitten se pulpahti ja se timanttinen lähtö O:sta, Simon vastaan Mike Berlet ja on helmi, yksi kirkkaimmista.

Hikeä sekä raivoa tihkuvaa vetämistä ja Simon naulaa sen jäihin, ottaa tunnekylvyt ja tuulettelee.

Linjurit muualla ja Berlet siinä hollilla, se palaa rikospaikalle ja paukuttaa menemään.

Eläimellisyyttä, ulvomme ja raatelemme, puskemme sekä puremme.

Paini ja lukot pois, banaanit apinoille ja pelkkää herkkupalaa sekä kiimaa.

Inohimoisen häiriintynyt roolisuoritus Spitsin Simonilta ja vittu, Go on and kiss him goodbye.

Simon, kirjautti iltoja Show'ssa ja me piirtelimme sydäntä ilmaan, emme niin suurta kuin eräille ja se on kuitenkin tulkittavissa rakkaudeksi.

 

[HardCore Hooligan]

Vihreän valon symboliikka ja lähdetään sekä tullaan, tullaan ja lähdetään

Vaadittu ilme ja veren maku suussa, pelkkää tappamista sekä höyryä.

Syttyi palamaan vierashallin lähetessä ja ilta tarjosi lähtöparaatin, intohimoisen tulvan pysähdyksiä.

Ph.D ja se keinutti, me hytkyimme ja vavahteli, kaikki vavahteli.

Tämä aika, panosten kasvaminen ja rähinämomentti paisui, se ratkeili liitoksistaan.

Lopulta poksahti, hurjasteltiin ja taottiin historiaan, vihreys viekoitteli riehumaan.

 

[HardCore Hooligan]

Camp ja kolme jengiä, Pride, Hustle sekä Desire...haukomme täällä henkeä

Tunteella, elinkelpoisuudesta kilpailun nojalla tai koutsin käskystä, valikoituivat sekä määräytyivät parit.

Meillä on materiaalia, meillä on hallussa materiaalia ja sen nerokkuus kiehtoo sekä puree.

Pakko haukahdella ja kaivoimme joutsenen maahan, joku oli tonkinut sen yöllä ylös ja riepotellut pitkin poikin.

Hyvä näin ja otetaan valokeilaan Scott Punnett ja ei iltaakaan O:ssa, olemme NF Thunderin campilla 1988.

Adrian VanderSloot sekä Punnett tilttaavat, ne tilttaavat roolista ja suorittavat keskiympyrässä, lähtöpaikalla.

Utuinen sekä usvainen, uhkea ja ylväs.

Laforge elää mukana, piiskaa ja paukuttaa vieressä mailallaan jäätä, heittäytymisen taso on syvä.

Hetken esillepano, hahmojen läsnäolo ja silkkaa kultaa, meillä oli aamulla sormenpäät mullassa.

VanderSloot käyttökelpoinen ja istui penkillä, liukui sitten haparoiden aloitukseen ja loi viihdettä, nimi on kultti.

Punnett leikkuriin ja osoitti jotain, Laforge kaivoi sen myöhemmin kaljakiekkoon ja puhti oli jo silloin pois, hulluista hulluimmalta.

Laforgelta ja tienatut uskottavuudet, Maritime Jr.A ja Punnett taikoi yhden yli 300 minuutin rupeaman, kertoo hahmon viihdepotentiaalista.

 

[HardCore Hooligan]

Mennäänkö syvälle hetkiin, niiden pauloihin ja kietoudutaan?

Glenn Lowes ja se on peruskuvastoa, hahmogalleriaa ja tyylikäs sekä viihdyttävä.

Tilttasi O:ssa, tilttasi kahdella kädellä ja allekirjoitti sydänverällä, kantoi roolinsa vaatteet.

Se ottaa Centsin Troy Crowderin ja ottaa ison vasaran, joka pudotteli sitten pommeja kirkkaissa.

Sammutteli valoja kupoleista ja naulaa tässä kahdesti, Lowes ottaa polvet ja palaa takaisin.

Sydäntä, vimmaista likoon heittämistä ja ylpeyttä hahmon kunniasta, nimestä.

Vihkiytyneet tietävät, on valheita ja polvien ottajia, heti kiemurtelemaan jäihin ja kunnia sekä nimi lokaan.

Lowes tarrautuu kynsin sekä hampain ja vuodattaa kaiken, Bill Berg elämöi vieressä ja sisällä sykkii.

Se tukee, valaa henkeä gladiaattoriin ja sekin tietää, nyt annetaan kaikki paidalle ja vedetään hamaan kuolemaan.

Kutsukaa pappi, veisataan saatana ja otetaan pyhyys vastaan, roskiksia potkien ja tuleen valaen.

 

[HardCore Hooligan]

Hahmot ja heijastukset, olemme etäällä ja silti niin lähellä.

Kuiskaamme, me kuiskaamme...Ricky, Jr.B ja 1994-95.

Kiihtyy, vauhkoontuu ja heittää laukalle, heitämme löylyä ja piiskaamme.

Stratford Cullitons ja oli hihat, ne olivat kainalossa ja kypärä keikkui takaraivolla.

Ostatteko hahmon, uskotteko siihen ja hyppäättekö kelkkaan, annatte HCH:n potkia vauhtia?

Se oli ilmestys ja se ilmaisu, tulkinta sekä heittäytyminen, viihderikkautta ja rakkautta kulttuuriin.

Näyttämö, taiteilijat ja kyky ottaa haltuun, Ricky juoksee luistimilla ja se vetää square off bravuuriaan.

Kädet tikkaavat lantiolla, joka ikinen ilta ja se on uusi luukku, tuli keilapallo ja lähtörojut ränniin.

Olemme nähneet sen steppaavan, keskiympyrässä ja vetämässä lentokonetta, yhdellä jalalla ja se oli O:ssa.

Se otti kerran Sugdenista kuvan, olemme kertoneet ja me kaikki ruusunviljelijät tiedämme, älä ota ryppynaamaa...pitää kukkia.

Juonikulku tarjosi sen tiltin Polerin kanssa O:ssa, hetki kutitteli ja Ricky otti verille pieksennät, sitten tuuletteli ja sooloili.

Nämä kaksi, jo samassa Toronto Marliesin Pee-Wee jengissä ja me leikkimme vähän itsemme kanssa, veripisaroita lattiaan.

Oletteko elämysmatkailleet ja hyvä ilta olisi se, jossa Ricky sekä Sugden kohtaavat ja kumarramme, tuokaa se kimppu.

 

[HardCore Hooligan]

Elää lähdöille, niiden vuoksi ja puolesta.

Syöksyt, pudotukset ja kipristely, jaksamme huomiseen.

Ne teokset, Ricky vastaan Sugden ja neljä historiallista kohokohtaa, hekumallinen rivalry.

Meille rakkain, Ricky spurttaa kipinöissä ja hyppää Guelphin penkille, sulkeutuu syleilyyn.

Hetkessä on sydäntä, heittäytymista ja lämpöä, kumpuaa syvältä ja kiirii kauas.

 

[HardCore Hooligan]

Teosten helmeilevyys, hahmojen nerokkuus ja hetkien loistokkuus, kimaltelee ja hyrrää.

Käänsimme sivun ja se heräsi eloon, iski terävän sarjan sisään ja me suljimme kannet.

Olimme hämillämme ja sanat putoilivat kuin pommit, tarina iski ja meiltä murtui nenä.

Osallistuvaa teatteria, roolileikkejä sekä temppuja, se on sirkusta ja kutsu seikkailuun, otamme vastaan sen.

Humaltua hulluna lähtöpölystä ja kalastella, kalastella helmiä ja bongailla, bongailla kuolaten.

John Nelson ja miten se hallitsi hetkiä, kantoi hahmonsa ja vei tyylikkyyden äärimmilleen.

Frontsin sekä Royalsin matsissa leimuaa brawl, siellä rällätään sekä rähistään, möyrytään kulmauksessa.

Nelson irtautuu, riisuu kamansa ja liukuu keskiympyrään, viittoo sieltä ja haastaa penkin sekä katsomon.

Pelataan Cornwallissa ja kukaan ei tule, Nelson vetää timanttisen pääroolin ja elkeet kuin kuninkaalla.

Esiintyi ilman paitaa, kuten aina ja hämmentäminen oli sillä verissä, se on yksi suurimmista viihdetaiteilijoista koskaan ja huuma heittää meidän strapetsille.

Ovikello soi ja meille oli paketti, avasimme sen ja tuli sarjaa koteloon, yksi kulmahampaista heiluu lupaavasti.

 

[HardCore Hooligan]

Tuo Frontsin sekä Royalsin rähinä ja Marcus Middleton puhisemmassa mukana, retuuttelee menemään ja osallistuu innolla kasaan.

1990-91 O ja Stojanovin leka iskeytyy Middletonin leukaperiin ja yhteys katkeaa kupolissa, pimeys sekä hiljaisuus laskeutuvat korvien väliin.

Se retkottaa raatona ja ei liikauta eväänsäkään, Stojanov oli peto ja kylvi moukarillaan tuhoa.

Haudankaivajat ilmestyivät ja löivät lapiot jäähän, penkillä koutsi veti nimen yli muonavahvuudesta ja painoi päänsä.

Hetki lähtövirrassa, jonka parissa koimme syviä väristyksiä ja teos ravisteli sydänjuuria myöden.

Middleton kannettiin ulos näyttämöltä ja sijoitimme sen jo gladiaattorien hautausmaalle, missä vain tarinat elävät ja mielet vaeltavat sumussa.

 

[HardCore Hooligan]

Ainahan se tiedettiin, läpi Ontarion ja nurkkapöydät täynnä vinoja neniä sekä hampaattomia suita, kosteita kolmekymppisiä kiekkoäijiä.

Illasta toiseen, sen tiesivät pikkupojatkin ja se olisi ollut brawl alkulämpöön, jos näistä baarien kehäraakeista olisi vielä koottu jengi.

Yksi ilta O:ssa, vaikka preseasoniin ja lähdöllä kuorutettuna, se loi pyhän aseman ja sihautamme auki.

Vajoamme hahmojen maailmaan ja annamme lähtövirran hypnotisoida meidät, olemme tuntemuksiemme orja ja pelkää lähtöä, silkkaa lähtöä.

Syksy 1984 ja Toronto Marlborosin camp, Jeff Cornelius sekä Jody Mathews ottavat yhteen kopissa ja nupeissa kiehuu, on mennyt huolella tunteisiin.

Muut sekaantuvat, rauhoittavat tilanteen ja siinä vedetään kuitenkin rooleista, joten Peter Zezel ehdottaa koutseilla ja homma ei jää tähän, tappiin asti.

Seuraava jää ja heti alkuun Cornelius sekä Mathews keskiympärään, muut kehään ympärille ja ukkelit tilttaavat, vihaista iskua matkaan.

Ne kaatuvat jäihin ja Zezel hoitaa väliintulon, se meni sitten Flyersin campille ja paistatteli tuo sesongin alla valojen kirkkaiden.

Äärilaidan kulttibrändi, myyttinen HCH ja kavoimme kultaa, alempien portaiden sekopää Mathews ja nimi puhuttelee, se oli tunnustettu kehäsadisti.

 

[HardCore Hooligan]

Kevyt utu, pilvipeitto ja metsänsiimeksen lähtösienet, mieli matkaa ja sisällä kuohuu.

Aika syöksähdellä, antaa rönsyillä ja lopulta kukkia, Jeff Cornelius ja hallussa, meillä on materiaalia.

Se operoi Kingston Canadiansin uniformussa ja suorittaa Gary Robertsin kanssa, tajunnanräjäyttävä toe-to-toe tikkaus ja kuin tikat, pelkkää nakutusta.

Intohimoinen teos ja ottelijat heittäytymisvalmiudessa, sykkivää läsnäoloa ja viereystila tapissa, se tempoo juurineen mukaansa.

Nostalgian kultareunukset lavasteena ja se oli viihdettä, ne olivat gladiaattorinäytöksiä ja kukaan ei oksennellut, nyt kahlaamme siinä.

Tuoksuu mädältä ja viekää meidät takaisin sihinään sekä suhinaan, hahmojen maailmaan ja istumme nautintojen ääreen.

 

[HardCore Hooligan]

Myytit, ne kummittevat ja mytologia, se kiehtoo ja viettelee.

Muistelupiiri ja kokoamme palasia, niissä on pienet tapit ja ne ovat isoja.

Operoimme tällä tasolla ja muodostuva kuva, se ei ole muumilaakso vaan timanttinen bench claering brawl.

1995-96, Metro A ja Caledon Canadians vastaan Muskoka Bears, meni villiksi ja sykki.

Caledonin jengi, lähes kaikki soturit tuttuja Ontarin junnuboxlan kesäisestä lähtömaisemasta ja tunnusmerkkien nojalla esiin Steve Lecoure sekä Roger Maxwell.

Muskoka, ottelevassa tunnettu kehien öykkäri Jeremy Sladovnik ja koko jätkä yhtä pulppuavaa rähinämomenttia, viihdevaihdetta.

Se antaa kunnon viikatteen Trevor Gilliesin pohkeille ja tämä tuolloin 16-vuotias juniori, heti liekehtii ja lähdetäään, hakeudutaan iskuetäisyydelle.

LeCoure sekä Maxwell sinkoutuvat penkiltä ja kunnon väkivaltaliiga, mutta 16-vuotiasta ei haasteta ja haasteeseen saa kyllä vastata, juniorin haastaessa.

Muskokan koutsi reagoi, tyhjentää omansa ja Caledon tekee samoin, hetken kauneus hyväilee...penkit ovat tyhjentyneet.

Räjähtää käsiin, pystyyn pistetään sessiot ja tunnelma on nautinnollisen kaaottinen, näyttämö on yhtä raiskausten sekä pahoinpitelyjen sarjaa.

Siellä esiinnytään, ollaan edukseen ja kilahdellaan, luovaa hulluuskohtausta ja kuolaa, rutosti kuolaa.

Metro, silkkaa tykitystä ja kuninkaallisin lähtöliiga koskaan, taulu peitettiin jätesäkeillä matsien ajaksi.

Yksi huippuotos ja LeCoure sekä Muskokan Steve Olive vetävät square offia, liu'utaan pelksin reunustaa pitkin ja herutetaan.

Joku heittää katsomosta brutaalin rähinäheijarin LeCouren koteloon ja samalla Olive hyökii päälle, paukuttaa sisään nuijaa ja antaa vimmaiset kyydit, tyylikästä.

Viskotaan näkökulmia, maalaillaan ja ellei Poler olisi pätenyt tulloin O:ssa, se olisi todennäköisesti vetänyt tässä Caledonin jengissä ja mikä lisä viihdearvolliseen nerouteen, runouteen.

 

[HardCore Hooligan]

Muistatteko, sai sekoilla, öykkäröidä sekä riehua, pistää paikkoja palasiksi ja johtaa sirkusta.

Sai tehdä sen tyylikkäästi ja hihat ylhäällä, kypärät takaraivolla sekä aina punaviivalla, kulmista ei tulla.

Sai ajaa, kolata sekä kelata yli, vetää loppuun ja hysteerikot eivät itkeneet vauhkona, sai saalistaa.

Tyhjensit kentän, annoit keihääsi laulaa jylhää sinfoniaa ja napsit mahtipontisia, otit kunniakasta kakkua ja paistattelit hyllyllä.

Lähdit yksisuuntaisella ulos liigasta, operoit korkeimmalla tasolla ja jäit historiaa, hahmoista suurimmat.

Vähän vavahtelee, tutkimme maastoa ja koemme purkauksia, pelkkää tuntemusta ja äärimmisiin ulottuvuuksiin.

1996-97 O ja Wolvesin Brad Domonsky, haali 301 minuuttia uskottavuutta ja sähisi rähisten. rähisi sähisten.

Ne olivat karnevaalit ja Domonsky hehkui kiukkua sekä vihaa, sekaantui kaikkeen ja teki sen huolella, viihdevaihde silmässä.

Ei ollut varsinainen ylitiltti, mutta kantoi leimoja ja hahmon uskottavuudessa ei kyseenalaistettavaa, 301 minuuttia boksia ja hylki harmautta, karttoi neppailua.

1994-95, se veti Oshawa Legionairesin paidassa Metroa, linkosi sekä kiehui ja Domonsky pisti härdelliä pystyyn.

Nekkaili ja päätyi kerran yhteiseen sessioon LeCouren kanssa, vedetään square offia ja vedetään pitkän kaavan mukaan.

Nostatetaan tunnelmaa ja rakkaudesta kulttuuriin, vain amatöörit hosuvat sekä rykivät.

Päädytään keskiympyrään ja otetaan viimeiset poseeraukset ennen kaahausta, Domonsky puhkeaa laulamaan ja biisi on Cameon Word Up.

Neroa ja olemme täällä munasuojissa, öljyttynä ja pumppaamme käsipainoilla peilin edessä.

Ponnahtelee ideoita ja tästä lähtien liikumme vain kierimällä, seuraavaksi tarinoimme Polerin sekä Dumonskin kohtaamisesta Sudburyssa, kiehtovan sairasta ja murisemme.

 

[HardCore Hooligan]

Ulvomme, me ulvomme ja polvet lähtevät rintaan, hiki virtaa ja kohoaa.

Lähtöjuhlaa ja jofa visiirillä, me irvistämme mielikuvalle, irvistämme syvästi.

Hallusinoimme ja olemme pohjoisessa, ne asuvat igluissa ja matsi vedetään jäämeren jäällä.

On jääkarhut sekä mursut, olemme kertoneet ja painimme niiden kanssa, se on yksi historiallisista pakkomielteistämme.

Romantisoidaan ja annetaan tuivertaa, myrsky takoo ja pistää kaiken lakoon.

Knights vastaan Wolves, Poler vastaan Dumonski ja hahmot vierekkäin aloituksessa.

Ne ovat pääosissa ja sanaillaan, Dumonski heittää lennokasta ja Poler puhisee, sen kahleet on avattu.

Aina se panta ja ketju, kiinni penkin takana ja pitelemättömin sekä eläimellisin lähtömurhaaja koskaan.

Poler suoristautuu ja niittaa hyytävän poikkarin Dumonskin niskaan, se ottaa lukua ja lojuu jäässä.

Poler ammentaa temppuvarastosta ja vetää raivokkaan swingin Dumonskin kylkeen, se golffaa ja kuolaa valuu, puskee höyryä.

Linjuri ui paikalle, ui varoen ja Wolvesin Robin Delacoure kyräilee sivussa, se otti 20 lähtöä tuohon sesonkiin ja tässä hetkessä, aivan hissukseen ja varpaillaan.

Kuka tahansa muu, se oli tullut niskaan hyökien ja kehässä olisi leimunnut brawl, nyt pyrittiin estämään hulluuden puhkeaminen kukkaan ja lyötiin jarrua puuroon.

Kaksi linjuria piirittää sitä, ne ovat muodostaneet kehän sen eteen ja näytelmään sisältyi outoja elementtejä, hyrrää.

Päätuomari osoittaa ulos ja Poler ottaa sen sekarin, ne linjurit roikkuvat sen ryysyissä ja lopulta toinen jalassa, Poler hinaa sitä perässään.

Kiihkeä sekä vivahteikas performanssi jääteatterissa ja näin täytetään se valokeila, sulatetaan sydämet ja pistetään huulille.

O 1996-97 ja myöhemmin sitten siellä strippiklubissa Torontossa, Yeah, Yeah, Yeah ja useampi terttu banaaneja.

Meillä oli sille yksi toive, valkoinen Knights#23 päälle ja veritahroilla, maksoimme lisää myös ranneteipeistä sekä haikuista.

Äärilaidan fetissit ja Dumonskin Word Up, purkikohan se lähtöstressiä vai nauttiko oikeasti touhusta, se lahopää?