Laskevat tähdet

  • 1 231
  • 29

Tykki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Satuin tässä päivänä eräänä kuulemaan radiosta Juicen esittämän kappaleen, jossa kerrottiin jostain norjalaishemmosta. Oli aika ankean kuuloista. Mietin, mihin on Leskisen akan pojan lauluista kadonnut se hohto, joka niissä kerran oli? Eipä ole äijän tekeleet kummoisia olleet sen jälkeen kun maksa sanoi poks ja kulttuuritädit alkoivat arvostaa hänen runollisia tuotoksiaan.

Mikään laulaja Juice ei ikinä ole ollutkaan, mutta uran alkupuoliskon biiseissä sentään oli otetta niin sanojen kuin sävellystenkin puolesta. Harmi.

Toinen laskeva tähti suuresta maailmasta on eittämättä the Boss Bruce Springsteen. Eipä olisi kannattanut hajoittaa E-Street Bandiä. Aivan loistavan Born In the USA -levyn jälkeen ei pomolta ole tullut yhtään mitään, mikä olisi yltänyt noiden pre-1984 vuosien tasolle.

Tuleeko muita mieleen?
 

Jukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Metallica. Kaikenmaailman S/M-levyt(hirveätä kuraa) ja uudeelleen lämmitykset yhdistettynä kahteen heikkoon studiolevyyn 90-luvulla kertoo, että ura on pahasti alamäessä.
 

Spencer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Auschwitz Motorsport
Remu Aaltonen, ei pitkään aikaan mitään kovin hyvää...
Hector, sama homma...
 

Johnny99

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Tykki
Toinen laskeva tähti suuresta maailmasta on eittämättä the Boss Bruce Springsteen. Eipä olisi kannattanut hajoittaa E-Street Bandiä. Aivan loistavan Born In the USA -levyn jälkeen ei pomolta ole tullut yhtään mitään, mikä olisi yltänyt noiden pre-1984 vuosien tasolle.
Bruce kiiruhtaa hitaasti.;)
E Street Band koottiin uudelleen 1999. Uuden levyn pitäisi ilmestyä tänä vuonna...kai. Tosin kun kyseessä on Bruce, ei sitä ikinä tiedä. Huhut kertovat uuden matskun olevan tiukkaa kamaa. Itseasiassa korvinkuulijan kuvaus oli "fuckin smokin", mitä sillä sitten tarkoitettiinkaan.
80-luvun puolivälin menestys oli suurempaa, kuin mitä Bruce oli koskaan odottanut tai edes halunnut. Se laittoi pään melko pahasti pyörälle. Taisi siinä seurata myös melkoiset paineet BitUSA levyn tason toistamisesta tai jopa ylittämisestä, mikä ei ole ihan helppoa. Ehkä 15 vuoden pikku writers block on nyt voitettu kanta ja äijä vertyy vielä kypsemillä päivillään tekemään kunnon musaa. We'll see.

Metallica on kyllä hyvä esimerkki ainakin tällä hetkellä laskussa olevasta bändistä. Black album oli aikamoinen täysosuma ja ivan kuten Brucen tapauksessa, paremmaksi tai edes riittäväksi pistäminen on hankalaa. Ehkä James vielä löytää mustan langan...entäs U2? Onhan se viime aikoinakin kaikenmaailman pystiä saanut, mutta vähän väsyneeltä tuntuu silti, ei voi mitään.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Dance/pop -puolelta tulee ensimmäisenä mieleen Pandora. Ensimmäinen levy loistavaa nopeaa eurodancea ja tämä "aikuistuneempi" linja ainakin minun mielestäni ihan kamalaa.

Hausmylly, sama juttu, ensimmäinen levy loistava ja sitten siirryttiin iskelmälinjalle.
 

Kopteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Bruins
Re: Re: Laskevat tähdet

Viestin lähetti Johnny99

Black album oli aikamoinen täysosuma.

Black albumi oli myynnillisesti täysosuma. Metallican alamäen alkutahdit otettiin kuitenkin jo tällä levyllä.
Homma lähti pikkuhiljaa tähän pliisumpaan "radioheviin" ja on nykyisellään aikamoista potaskaa.
Aika aikaansa kutakin sano possu ku kuoppaa kaivo...
 

JanJ

Jäsen
Re: Re: Re: Laskevat tähdet

Viestin lähetti Helinkopteri


Black albumi oli myynnillisesti täysosuma. Metallican alamäen alkutahdit otettiin kuitenkin jo tällä levyllä.
Homma lähti pikkuhiljaa tähän pliisumpaan "radioheviin" ja on nykyisellään aikamoista potaskaa.
Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä.
Ride the lightning, Master of Puppets ja ...and justice for all ovat hyviä hevilevyjä. Siis jos hevistä tykkää. Sitten sen jälkeen linja muuttui yleisöystävällisempään suuntaan. Ei siinä mitään, kyllä heille varmaan raha kelpaa. Mutta musiikki muuttui.

Laskeviin pistetään vielä CMX.
Lopettamistemput ja muut. Koskahan Yrjänä "kuolee" ja sitten tuleekin julkisuuteen kumoamaan kuolemahuhut?

EDIT: Niin lisätään nyt vielä CMX:n kohdalle, että mielestäni Aurinko on yksi parhaista levyistä koskaan. Samanlaisia loistotekeleitä on Aura. Rautakantele ei sitten olekaan enää niin hyvä, ja Discopolis oli ihan hyvä, mutta ei sitä vanhaa CMX:ää. Toisin kuin Rautakanteleessa, Discopoliksessa ei ole yhtään huonoa kappaletta. Ja tietenkin aikanaan paljonkin luukutetut Kolmikärki ja Veljeskunta. Huipputeoksia alallaan.
Pitkän matkan on torniolaisbändi kulkenut HC-punkista poppibändiksi.
Vainajala olikin sitten jo nätisti sanottuna kakkaa.
Sama pätee Dinosaurus-levyyn. Oliko niillä vielä muitakin uudempia? En muista enää.
 
Viimeksi muokattu:

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Laskevia ja sammuneita tähtiä on maailma pullollaan, mutta silmiini kävi jostain listalta sijalta n. 15 vanha suosikkini Tokelan Melrose. Melrosenhan piti olla jo aikoja sitten laskenut ja sammunut tapaus. Tietääkö joku mistä on kysymys? Ilmeisesti bändi on taas kehissä ja tehnyt ainakin sinkun.
 

vision

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
69 eyes on tullut alaspäin ja lujaa. Wasting the dawn:ia jaksaa vielä jonkin verran kuunnella, mutta blessed be on jo sen verran lälly, että oksat pois. Ymmärrän kyllä kuusysien tyylin muuttamisen, koska pakkohan poikien on jostain saatava rahat ruokaan ja vuokraan. Muutenkin tuo teinihevi kuten charon ja him tökkii todella pahasti.
Toinen täysin kaupalliseksi muuttunut bändi on offspring. Smashin pälkeen pelkkää roskaa. Onneksi levykaapista löytyy ignitionit ja offspringit, niissä oli vielä jotain särmää.
 

omaha

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
On merkillisiä tähtijärjestelmiä, sellaisia, joita ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla olemassa, suunnattomia, mielettömän epävakaita jättiläistähtiä, pulsareita, neutronitähtiä, äärettömän tiheitä entisiä tähtiä - mustia aukkoja, singulariteetteja. Ja sitten on laskevia tähtiä, joiden kohtalo on karu –unohdus. Yksi tämän hetken laskevimmista tähdistä on Mercedes-Benz (johtotähti lähti viimevuonna). Toinen, jo kauemmin laskenut jättiläistähti on AC/DC ja jo mustassa aukossa on legendaarinen Eppu Normaali, joka ei saa albumia ulos sitten millään.
 

CMX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Detroit Red Wings, Kärpät, HIFK
Taitaa olla tuo Leskisen kappale muistaakseni "Norjalainen villapaita", vai onko? "Mies tuli vuonolta, näyttäen huonolta" jne.. Mutta mitä vielä, sehän on loistava biisi!
Laskevia tähtiä, jaahas.
No, mielestäni King Crimson oli 70-luvulla täydellinen, mutta 80-luvulla ja 90-luvulla tyyli muuttui huonommaksi ja liian moderniksi. Hyviähän ne King Crimsonin uudetkin levyt ovat ja onhan se ymmärrettävää, että ei voi tehdä montaa niinkin mahtavaa levyä kuin vaikkapa Lizard, Islands, In the Court of the Crimson King (vaikkakin julkaistiin 1969), Red, Larks n' tongues in Aspic jne..
Yleensäkin nämä 70-luvulla aloittaneet proge-yhtyeet ovat menettäneet hohtoaan ajan hampaissa ja 80-luvulle tultaessa. Kaikista eniten on huonontunut ehkäpä Genesis, joka oli vielä Gabrielin aikoina loistava, mutta sitten tuli Collins ja teki yhtyeestä puuduttavaa populaarimusiikkia.
Yes on kokenut myöskin King Crimsonin kaltaisen huonontumisen 70-luvun jälkeen, mutta kyllähän heiltä löytyy hyviä levyjä 80-luvun puoleltakin. Pink Floydiin pätee myös sama kuin Yesiin. Samoin myös Jethro Tulliin.
 

FourForty

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Aknestik. Haukiputaan Oasiksen musiikki on muuttunut Suomen parhaasta brittipopista tyhjänpäiväiseksi radiopopiksi. Todella sääli :(
 

Spencer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Auschwitz Motorsport
Pari lisää:

Don Huonot, alamäessä...saapa nähdä mitä uusi lecy ja "Letku" Lehtinen saavat aikaan.

Slipknot, uponnut nu-torttuunsa.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Viestin lähetti Jakke Huuliparta
Eipä ole ZZ Topiltakaan tullut mitään kuunneltavaa sitten Afterburnerin, joka ei sekään ollut kovin erikoinen platta.

Enpä voisi Jakke olla enempää eri mieltä kanssasi. ZZ Topin kaksi edellistä studiolevyä, Rhytmeen ja XXX, ovat olleet ikäänkuin paluuta juurille 1970-luvun blues-vuosiin, jolta ajalta ovat peräisin mm. sellaiset klassikot kuin Tres Hombres ja Fandango. Omasta mielestäni nämä uusimmat pesevät nuo 80- ja 90-luvun alkupuolen tekeleet puhtaasti 100-0.

Makunsa kullakin.
 

Metalwarrior

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Yksi laskenut (sanoisin jopa romahtanut) tähti on Judas Priest. Painkillerin ja Halfordin lähdön jälkeen ilmestyneet pari levyä ovat olleet todella heikkoja esityksiä. Tipton ja Downing voisivat ottaa lusikan kauniiseen käteen ja pyytää Robin takaisin bändiin. Siksi komeasti hänen soolouransa toimii nykyään.
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Viestin lähetti teemu73
Dance/pop -puolelta tulee ensimmäisenä mieleen Pandora. Ensimmäinen levy loistavaa nopeaa eurodancea ja tämä "aikuistuneempi" linja ainakin minun mielestäni ihan kamalaa.


Jep, kun muistelee sellaisia hittejä kuin "Tell The World", "Trust Me", "One Of A Kind", "Don't You Know", "The Naked Sun" ja "Going On The Top", niin hieman harmistuttaa tämä Pandoran "aikuislinja". Jossain haastattelussa hän sanoi, ettei enää voi sietää teknoa. Niin ne ajat vaan muuttuvat näköjään.



Viestin lähetti Huuhaa
J.Karjalainen.


Mitä, onko Karjalainen joskus ollut tähti?? :D
 

mikaw

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Jakke Huuliparta
Eipä ole ZZ Topiltakaan tullut mitään kuunneltavaa sitten Afterburnerin, joka ei sekään ollut kovin erikoinen platta.
ZZ Top jutut on aina mielenkiintoisia. Osan mielestä ainoastaan kolme ekaa (First Album, Rio Grande Mud, Tres Hombres) ovat loistavia ja roskaa sitten tuo "techno-kausi (Eliminator, Afterburner)". Sitten taas vikat (Antenna, Rhythmeen) on siedettäviä.

Hiipumista on kyllä havaittavissa... Ainakin vähän.
 

Mäkelä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Durrels Palace
Viestin lähetti Spencer

Don Huonot, alamäessä...saapa nähdä mitä uusi lecy ja "Letku" Lehtinen saavat aikaan.

Vielä kuukausi sitten olisin ollut tästä asiasta samaa mieltä, mutta ainakin uusin single Sydänpuu antaa toivoa uuden vireen löytymisestä, sillä se on ainakin singlemitassa parasta DH-materiaalia sitten kesällä 1995 ilmestyneen Aurinkotanssin.

Laskevista ( ja pudonneistakin ) tähdistä voisi mainita ainakin Megadethin, joka oli viimeiset kymmenen vuotta aivan kuutamolla, Kiss puolestaan ei osaa nykyään ilmeisesti soittaa muuta biisiä kuin Rock And Roll All Niten. Molemmathan siirtyivät manan majoille (vai vieläkö se Kissin jäähyväiskiertue on käynnissä) vastikään, eikä kumpikaan liian aikaisin.
 

SergeiK

Jäsen
Suosikkijoukkue
pelaajamarkkinoiden varteenotettava vaihtoehto
Viestin lähetti Arnold
Jep, kun muistelee sellaisia hittejä kuin "Tell The World", "Trust Me", "One Of A Kind", "Don't You Know", "The Naked Sun" ja "Going On The Top", niin hieman harmistuttaa tämä Pandoran "aikuislinja". Jossain haastattelussa hän sanoi, ettei enää voi sietää teknoa. Niin ne ajat vaan muuttuvat näköjään.
Olen taas tästä täysin erimieltä. Pandoran vuonna 1997 ilmestynyt Changes levy oli erään tanssimusiikin täyttymys. Siinä missä perinteiset ponkoli-ponkoli orkesterit eivät osanneet uudistua (kamalat taustat ja pakolliset jamaikarapit), Pandora aka Anneli Magnusson teki erittäin aikuismaisen ja kypsän housevaikutteisen dance-levyn. Changes levyn suurimmat hitit olivat " A Little Bit" ja "Smile N`Shine" jonka remixit ovat ajatonta tanssimusaa ja ennenkaikkea osoitus siitä, että eurohumppaa vääntäneet artistit voivat kasvaa musikaalisesti.
 

odgers

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Machine head

Täydellisen debyyttilevyn jälkeen on taso laskenut joka levyn myötä ja viimeisin oli jo sellaista guanoa että huh huh!
 

Nikke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sinivalkokeltainen
Viestin lähetti vision
Toinen täysin kaupalliseksi muuttunut bändi on offspring. Smashin pälkeen pelkkää roskaa. Onneksi levykaapista löytyy ignitionit ja offspringit, niissä oli vielä jotain särmää.

Tässä juuri pari viikkoa sitten tuli tuo ignition platta kuunneltua läpi ja olihan se yhtä hyvä kuin mitä muistin. Viime aikoina Offspring on kuitenkin osittanut mielestäni jonkinnäköisiä hyviä merkkejä. Americana levyltä löytyi muutama ihan ok biisi (esim The Kids Aren't Alright) ja tämä Orange County leffan soundtrackilta löytyvä Defy You on myös mielestäni ihan ok. Ehkä seuraavalla levyllä..

Niin ja Don Huonot yhtyeestä sen verran että saa nähdä mitä tämä uusi levy tuo tullessaan. Ainakin minun mielestä pientä laskua on havaittavissa...
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Viestin lähetti Sergei_Krivokrasov
Olen taas tästä täysin erimieltä. Pandoran vuonna 1997 ilmestynyt Changes levy oli erään tanssimusiikin täyttymys. Siinä missä perinteiset ponkoli-ponkoli orkesterit eivät osanneet uudistua (kamalat taustat ja pakolliset jamaikarapit), Pandora aka Anneli Magnusson teki erittäin aikuismaisen ja kypsän housevaikutteisen dance-levyn. Changes levyn suurimmat hitit olivat " A Little Bit" ja "Smile N`Shine" jonka remixit ovat ajatonta tanssimusaa ja ennenkaikkea osoitus siitä, että eurohumppaa vääntäneet artistit voivat kasvaa musikaalisesti.


No joo, siis itselläni on myös tämä levy, mutta enemmän pidin Pandoran vauhdikkaammasta tyylistä. Perinteinen eurodance on aina iskenyt kovaa.

Yhdeksi suureksi hitiksi "Changes"-levyltä nousi myös "Sands Of Time", joka on ihan onnistunut rauhallisempi kappale. Toki "Changesilla" on muitakin slovareita, mutta ne nyt ovat jo aikamoisia sokeripäällysteisiä balladeja, mutta olen paljon huonompiakin vedoksia kuullut. Joten siinä mielessä ne voittaa jonkun poikabändin slovarit 100-0.

"Changes" oli pieni yllätys sen jälkeen, mitä on tottunut Pandoralta kuulemaan, mutta kaikin puolin voidaan vielä laskea ihan hyväksi levyksi. En silti vertaisi Pandoran vanhempaan tuotantoon, joka mielestäni on eri luokkaa huomattavasti. "Changesin" jälkeen levyiltä on enemmän ja enemmän kadonnut dancevaikutteet ja nykyään Pandoran musiikki on valitettavaa Kiss FM-poppia. Sääli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös