Minäkään en ymmärtänyt yhtään valitusta jostain ihmeen "kanta-astujista" ennen kuin päädyin suorastaan ammattimaisen kanta-astujan alapuolelle jokunen vuosi sitten. Se oli opettavaista aikaa. Yläpuolelta kuului joka ikinen arki-ilta klo 20.00-03.00 lähes tauoton tom tom tom tom, jota ei päässyt pakoon tai vaimennettua mitenkään. Se oli vähän kuin olisi asunut kitaran sisällä, jota joku potkii tauotta. Vaikka olen asunut aika monessa persereiässä, niin en ole koskaan häiriintynyt naapurien säännöllisestä juhlimisesta tai jostain lasten äänistä. Tuota Turun keskustassa elellyttä kanta-astujaa en unohda ikinä. Se töminän jatkuvuus ja pitkäkestoisuus ajoi melkein hulluuden partaalle. Olin sitten koneella (tom, tom, tom), saunassa (tom, tom, tom), paskalla (tom, tom, tom), puhelimessa (tom, tom, tom), suihkussa antaen veden valua korviin (tom, tom, tom), telkkarin ääressä (tom, tom, tom) tom tom tom tom tom tomtom. Aina kun tuli vähän myöhemmin kotiin jostain, niin koko rapun ikkunat olivat usein pimeinä, mutta tuolla meikäläisen yläpuolella paloi aina valo. Vitutus alkoi ennen kuin ehti edes kotiin. Harvoista rauhallisita hetkistä ei lopulta osannut nauttia, kun koko ajan odotti, että koska se töminä alkaa. Vieläkään ei riitä mielikuvitus arvailemaan, että mikä tarve sillä oli vetää edestakas isoa kämppää tunteja. Nyt tuli oikein jälkivitutus kun muistelee.
Siinä kun on muutaman arkiviikon vetänyt putkeen 3-4h unilla ja naapuri heittää, että "kai hänellä on vittu oikeus kävellä", niin ei saatana. Isännöitsijää ei kiinnostanut, koska mistään juhlinnasta ei ollut kyse. Mulla oli loppujen lopuksi tuuri, kun selvisi, että meillä oli sama yksityinen vuokranantaja. Kun vuokranantaja kävi itse kutsusta kuuntelemassa ja toteamassa asumisen mahdottomuuden töminän takia, niin töminä loppui kuin veitsellä leikaten.
Tämä oli aika äärikokemus, eikä siis liity lasten töminöihin, mutta oli pakko jakaa se äskeisten "vastavitutusten" jälkeen.
edit: äh..ja luulin jostain syystä olevani vitutusketjussa. No en ole tosiaan lasten kanta-astumisesta häiriintynyt. Lasten äänissä on muutenkin se hyvä puoli, että ne rajoittuvat pääsääntöisesti päivään.