Lapsen kasvatuksen nykytrendi, vapaa kasvatus

[Byvajet]

Silloin kun niitä rajoja haetaan, kaikki ajautuvat välillä väärälle alueelle. Jotka muuta väittävät, puhuvat paskaa.

Ilman muuta näin on, mutta jos vanhempi huomaa, ettei pysty menetelmillään säilyttämään lapsen kunnioitusta ja luottamusta, on hänen osattava luovuttaa. Oleellista on luovuttaminen ajoissa eikä kovempien menetelmien käyttöönotto.

Jos kontrollointi koko ajan kovenee, eikä se näy lapsen käytöksessä myönteisenä muutoksena tai rupeaa näkymään lapsen käytöksessä luottamuspulana tai arkuutena, on peli vihellettävä poikki. Valitettavasti Suomessa kuitenkin edelleen ajatellaan, lapsen hallitseminen kuuluu vanhemman vastuulle. Näinhän ei missään tapauksessa ole.

Suomessa edelleen saa ammattilaisapua, kun vain myöntää ajoissa, että homma rupeaa valumaan käsistä.

 

[Knox]

Jos kontrollointi koko ajan kovenee, eikä se näy lapsen käytöksessä myönteisenä muutoksena tai rupeaa näkymään lapsen käytöksessä luottamuspulana tai arkuutena, on peli vihellettävä poikki. Valitettavasti Suomessa kuitenkin edelleen ajatellaan, lapsen hallitseminen kuuluu vanhemman vastuulle. Näinhän ei missään tapauksessa ole.

Suomessa edelleen saa ammattilaisapua, kun vain myöntää ajoissa, että homma rupeaa valumaan käsistä.

Mutta jos kontrollia kovennetaan, niin kyllä kai siihen on joku syy? Toki oleellista ois tietää että minkä ikäsistä lapsista tässä puhutaan. On aika eri asia pitää kuria ja järjestystä 2-vuotiaalle, mitä 6-vuotiaalle. Pieneltä taaperolta ei hirveitä voi vaatia, mutta kyllä tuollainen eskari-ikäinen osaa jo perusjutut, vaikka välillä lapsettaakin.

Vanhempieni ystävät saivat esikoisensa melko varttuneessa iässä, ja näen sieluni silmin kuinka tämä nyt 6-vuotias juniori terrorisoi kaikkea tulevaisuudessa. Lapsi saa kaiken periksi, millekkään ei sanota ei, ja kaikki pyörii hänen ympärillä. Porukat kävi kylässä vasta siellä, ja kun tämä lapsen äiti oli pyytänyt, että josko Valtteri voisi siivota huoneen, niin poika oli ruvennut kyselemään että "miksi". Noh, äiti oli juurta jaksain perustellut että ois kiva kun huone ois siisti, siellä on sitten mukavampi nukkua yms. Ja poika oli päättänyt ettei hän huonetta siivoa, mikä oli sitten ollut ihan ok äidille.

Isäni sitten sanoi että aikanaan meikäläiselle sanottiin (ei pyydetty) että siivoa huone, ja jos rupesin syytä kyselemään, vastattiin että koska minä sanon niin. Hänen mielestään lapselle ei tarvitse perustella jokaista asiaa, vaan toisinaan aikuisen sanan pitää vain riittää. Valtterin vanhemmat olivat tietysti olleet aivan kauhistuneita ajatuksesta, kun lapselle saattaa tulla paha mieli moisesta.

Mutta ehkä Valtteri yllättää minut positiivisesti, ja hänestä kasvaa tulevaisuudessa kunnollinen kansalainen.

 

[Action Bronson]

Isäni sitten sanoi että aikanaan meikäläiselle sanottiin (ei pyydetty) että siivoa huone, ja jos rupesin syytä kyselemään, vastattiin että koska minä sanon niin. Hänen mielestään lapselle ei tarvitse perustella jokaista asiaa, vaan toisinaan aikuisen sanan pitää vain riittää. Valtterin vanhemmat olivat tietysti olleet aivan kauhistuneita ajatuksesta, kun lapselle saattaa tulla paha mieli moisesta.

On kyllä typerät vanhemmat jos antaa lapsen kyselyihin vastauksen "koska minä sanon niin". Ilmeisesti sinusta oli typerää, että lapselle kerrottiin minkä vuoksi huone on hyvä pitää siistinä. Taustasi huomioiden ymmärrettävää mutta surullista kehitystä.

 

[Carlos]

Isäni sitten sanoi että aikanaan meikäläiselle sanottiin (ei pyydetty) että siivoa huone, ja jos rupesin syytä kyselemään, vastattiin että koska minä sanon niin. Hänen mielestään lapselle ei tarvitse perustella jokaista asiaa, vaan toisinaan aikuisen sanan pitää vain riittää. Valtterin vanhemmat olivat tietysti olleet aivan kauhistuneita ajatuksesta, kun lapselle saattaa tulla paha mieli moisesta.

Oho, vahingossa joku laittoi viestin joka taitaa liittyä ketjun alkuperäiseen ideaan. :-)

Mutta vielä näistä rajojen laittamisesta, niin teinien kanssa meillä ollaan vielä aika oppisvaiheessa, osaakos joku sanoa että mitä tehdä seuraavassa tilanteessa; teini-ikäinen tyttö itkee aina kotiolojaan, häpeää niitä, kaikilla muilla on kaikki aina paremmin, hän ei ikinä pääse mihinkään, kaikki muut pääsee aina joka paikkaan, niillä ei ole mitään rajoja, ja niin edelleen. Koulu ei myöskään suju ellei olla haukkana niskassa kertomassa että "nyt luet tämän luvun siihen huomiseen kokeeseen ja sitten kuulustellaan se". Totaalisen vetelä ja saamaton rutisija.

Erityisen paha tilanne on aina silloin kun hän on ollut kylillä omassa "jengissään", sieltä palattua itku ja parku on aina ihan kamala, miten tyhmiä me ollaan ja hän ei ikinä pääse mihinkään. Sitten viikonlopun tullen tästä "sisuuntunena" hänelle kerrotaan että nyt muuten sitten pysyt viikonlopun kotona ja puhelin pidetään kaapissa, saat sen maanantaina takaisin. Hirveä itku ja huuto ja raivo.

Mutta kuinka ollakaan, ko. viikonlopun sitten tämä teinihirviö on niin mukava ja seurallinen, leipoo ja laittaa ruokaa äidin kanssa, katsoo vanhempien kanssa illalla leffaa, pelailee tietokoneella, lukee kirjoja, viihtyy silminnähden hyvin.

Ollaan mamman kanssa sanoisinko hiukan että wattöfak. Kun hän on ns. täyskotiarestissa, hän vaikuttaa onnelliselta. Kun antaa kotiarestissa puhelimen (tai siis sen laitteen millä tsättäillään ja otetaan selfieitä) alkaa heti ahdistus, ja sitten kun päästää kavereitten kanssa kylille, niin takaisin tulee täysi raivohullu joka ei edes muista että koulu-nimisessä paikassa tehdään jotain muutakin kuin meikataan, vedetään röökiä ja hihitellään kavereitten kanssa.

Eli se mitä hän haluaa saa hänet onnettomaksi, se mitä hän kammoksuu saa hänet onnelliseksi. Naisen logiikkaa? Teinilogiikkaa? Jengipainetta?

 

[TosiFani]

On kyllä typerät vanhemmat jos antaa lapsen kyselyihin vastauksen "koska minä sanon niin". Ilmeisesti sinusta oli typerää, että lapselle kerrottiin minkä vuoksi huone on hyvä pitää siistinä. Taustasi huomioiden ymmärrettävää mutta surullista kehitystä.

Lapselle on ihan hyvä perustella käskyt, mutta kyllä lähtökohta pitää olla sellainen, että lapsi tottelee ilman perustelujakin. Aikuisen kuuluu olla se, joka johtaa perheen toimintaa ja antaa lapsille tarvittavat ohjeet. Joskus voi vastata lapsen perusteluvaatimukseen, lauseella, siksi koska minä niin sanon ja olen tässä perheessa se aikuinen. Oman huoneen siivoaminen esimerkiksi on sellainen perusasia, ettei sitä tarvitse suuremmin perustella.

Työssäni törmään näihin tilanteisiin jatkuvasti. Oppilaat, jotka ovat tottuneet kuljettamaan opettajia mennen tullen, ovatkin tyrmistyneitä, kun en aina perustele määräyksiäni. Näitä tilanteita tulee silloin, kun oppilaat eivät haluaisi tehdä jotain tehtävää tms. ja alkavat vaatimaan perusteluita pitkittääkseen tilannetta tai päästäkseen tilanteesta pois. Tällöin anna perusteluksi, koska minä määrään niin.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

On kyllä typerät vanhemmat jos antaa lapsen kyselyihin vastauksen "koska minä sanon niin". Ilmeisesti sinusta oli typerää, että lapselle kerrottiin minkä vuoksi huone on hyvä pitää siistinä. Taustasi huomioiden ymmärrettävää mutta surullista kehitystä.

Itse olen kyllä Knoxin kanssa samoilla linjoilla. Ei jokaista asiaa tarvitse perustella, varsinkaan itsestään selvyyksiä. Siivoaminen tulisi opettaa jo hyvin pienestä pitäen. Aluksi ne lelut laitetaan isän tai äidin kanssa yhdessä paikalleen. Sitten pikkuhiljaa aletaan opettamaan, että jos jonkin tavaran ottaa paikaltaan, niin se pitää palauttaa mistä otti sen (lelulaatikko tms.).
Sitten kun tullaan vanhemmaksi niin imurointi ym. kotityöt kannattaa opettaa lapsen itse tekemään. Heti kun pystyy/ylettää niin sängyn petaus ja muut askareet. Yritä nyt sitten vanhempana opettaa, kun tähän on totuttu. Perustele sitten, että kun se nyt vaan pitää, on siistimmän näköistä, jos lapsi on tottunut paskaiseen huoneeseen.

edit:

osaakos joku sanoa että mitä tehdä seuraavassa tilanteessa;

Mitäs tässä mitään sanotaan, kun siellä toimitaan niin kuin kuuluukin.

 

[Action Bronson]

Oman huoneen siivoaminen esimerkiksi on sellainen perusasia, ettei sitä tarvitse suuremmin perustella.

Uskallan väittää, että lapsi pitää huoneestaan parempaa huolta ymmärtäessään miksi niin toimitaan. Se, että nyrkillä uhataan voi johtaa toki samaan lopputulemaan, mutta miten on sitten kun ei kukaan uhkaa enää nyrkillä. Huonetta siivotaan siksi, että ei saa koteloon eikä siksi, että siellä olisi miellyttävämpi olla.Lapsien kysymykset voi joskus tuntua tyhmiltä, mutta niihin voi vastata asiallisesti.

 

[TosiFani]

...Eli se mitä hän haluaa saa hänet onnettomaksi, se mitä hän kammoksuu saa hänet onnelliseksi. Naisen logiikkaa? Teinilogiikkaa? Jengipainetta?

Ei vaan murrosikää. Oma tyttöni oli ihan samanlainen, mutta muutaman vuoden päästä kiukuttelut menivät ohitse ja hänestä kasvoi hieno nuori nainen. Tyttönne selkeästi nauttii siitä, että te välitätte hänestä ja asetatte niitä rajoja. Tämä näkyy siinä, että hänellä on hyvä olla kotona arestissa, muutenhan hän karkaisi maailmalle.

 

[TosiFani]

Uskallan väittää, että lapsi pitää huoneestaan parempaa huolta ymmärtäessään miksi niin toimitaan. Se, että nyrkillä uhataan voi johtaa toki samaan lopputulemaan, mutta miten on sitten kun ei kukaan uhkaa enää nyrkillä. Huonetta siivotaan siksi, että ei saa koteloon eikä siksi, että siellä olisi miellyttävämpi olla.Lapsien kysymykset voi joskus tuntua tyhmiltä, mutta niihin voi vastata asiallisesti.

Voi jumalauta tätä keskustelua! Missä olen puhunut nyrkillä uhkaamisesta tai sanonut, ettei käskyjä pitäisi perustella?

Siivous on sellainen perusasia, jota tehdään jatkuvasti. Tällöin ei tarvitse joka kerta kertoa Valtterille miksi siivotaan, hän tietää jo sen edellisistä kerroista. Knoxin kertoma esimerkki on loistava esimerkki avuttomista vanhemmista, joita Valtteri vie mennen tullen. Hän pyytää perusteluja välttääkseen siivouksen, ei siksi että hän haluaisi oppia jotain.

 

[Trenchtown]

Itse olen kyllä Knoxin kanssa samoilla linjoilla.

Aika lailla sama täällä. Mullahan ei ole lapsia, joten siinä mielessä olen jäävi kommentoimaan sitä, miten kukakin lapsensa kasvattaa. Loppupeleissä mun näkemyksen mukaan homma kärjistyy siihen, että aikuinen on se auktoriteetti, jonka ei tarvitse kaikkea lapselle perustella. Tai ehkä on hyvä perustella, mutta väittelyyn on olettaakseni pienen lapsen kanssa aika turha lähteä. Ehkä joku välimalli olisi tuostakin se paras vaihtoehto, en tosiaan tiedä.

Näin sivusta seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että tiukka ja samalla oikeudenmukainen kasvatus on lapselle parasta. Rajat pitää asettaa, mutta pitää myös kertoa miksi se raja nyt juuri tähän kohtaan on piirretty. Ah, ihanan helppoa ainakin näin teoriatasolla.

 

[Action Bronson]

Voi jumalauta tätä keskustelua! Missä olen puhunut nyrkillä uhkaamisesta tai sanonut, ettei käskyjä pitäisi perustella?

Niin tuota samaa tulee toisteltua tuon tuosta. Täällä kuitenkin uskotaan, että kaikki kauhukakarat on vapaan kasvatuksen helmiä. Täten voi hyvin värittää myös toisen ääripään toimia. Kyllähän kovan kurin ylläpitäminen vaatii joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Lapsi nimittäin tulee sen kyseenalaistamaan täydellä varmuudella. Eihän auktoriteetteja kyseenalaistavaa lasta voi muuta kuin lyödä turpaan, että oppii olemaan ja ei kysele tyhmiä.

 

[El Lude]

Mutta vielä näistä rajojen laittamisesta, niin teinien kanssa meillä ollaan vielä aika oppisvaiheessa, osaakos joku sanoa että mitä tehdä seuraavassa tilanteessa; teini-ikäinen tyttö itkee aina kotiolojaan, häpeää niitä, kaikilla muilla on kaikki aina paremmin, hän ei ikinä pääse mihinkään, kaikki muut pääsee aina joka paikkaan, niillä ei ole mitään rajoja, ja niin edelleen.

Tuossa iässä kavereiden vanhemmat ovat aina mukavampia kotioloista puhumattakaan. Häpeäminenkin kuuluu asiaan.Tyttäresi aggressio pitää nähdä osana luonnollista kasvuprosessia. Kaiken "rageemisen" ohessa tyttärenne lienee hyvillään siitä, että asetatte hänelle rajoja. Rajojen asettaminen on mielestäni välittämistä!

Aggression energialla rakentuvat:

Itsearvostus.
Itsetunto.
Erillisyys, omat rajat.
Kyky pitää puoliaan.
Kyky ilmaista mielipiteitään, toiveitaan ja tarpeitaan.
Sosiaaliset taidot.
Tunnetaidot.
Halu suojata itseään.
Kyky sanoa EI!

Kuinka sitten purkaa aggressio:
Mikään ei saa mennä rikki.
Keneenkään ei saa sattua.
Mitään peruuttamatonta ei saa tapahtua!

Teiniaggression on siis muutosvoima, joka johtaa (toivottavasti) terveeseen itsetuntoon ja itsenäistymiseen! Nuoruus on itsestään parantuva "sairaus"...

 

[kahden suunnan sentteri]

Ei helvetissä kannata antaa yhtään siimaa ja vapauksia teinille tuollaisessa tilanteessa. Voi olla ettei siellä kylillä mitään ihmeellistä tapahdu, mutta voi myös olla että siellä tapahtuu jotain sellaista missä et todellakaan haluaisi tyttäresi olevan mukana. Mä sain tuossa vaiheessa samalla ruikutuksella vähän liikaa löysiä omilta vanhemmiltani, kun sen aikaisten kavereiden white trash vanhemmat antoi omien kakaroidensa mennä ilman rajoja niin pitihän sitten munkin. Eikä siitä todellakaan mitään hyvää seurannut, noin niin kuin vanhemmuuden näkökulmasta. Jotenkin särähtää ihan helvetisti korvaan ja pistää red alert sireenin huutamaan tuollainen tokaisu ettei tytön kavereilla ole rajoja. Se ei minun kokemukseni perusteella kuulosta hyvältä kaveriporukalta alkuunkaan.

EDIT: Muotoillaanpa vielä niin, että rajat antavat teinille mahdollisuuden oivaltaa mikä elämässä on tärkeää ja mitä kannattaa tavoitella. Ellei ole rajoja, niin on todennäköisempää että teini kuvittelee löytävänsä sitä elämän sisältöä niistä white trashin kasvattamien hunsvottikavereiden harrastuksista. Tuossa esimerkistähän se jo tuli ilmi että köydenveto näiden kahden välillä on jo käynnissä, ja hyvin se itseään etsivä tyttö tuntuu viihtyvän sillä puolella joka kulloinkin on voitolla.

 

[Jymäkkä]

Oho, vahingossa joku laittoi viestin joka taitaa liittyä ketjun alkuperäiseen ideaan. :-)

Mutta vielä näistä rajojen laittamisesta, niin teinien kanssa meillä ollaan vielä aika oppisvaiheessa, osaakos joku sanoa että mitä tehdä seuraavassa tilanteessa; teini-ikäinen tyttö itkee aina kotiolojaan, häpeää niitä, kaikilla muilla on kaikki aina paremmin, hän ei ikinä pääse mihinkään, kaikki muut pääsee aina joka paikkaan, niillä ei ole mitään rajoja, ja niin edelleen. Koulu ei myöskään suju ellei olla haukkana niskassa kertomassa että "nyt luet tämän luvun siihen huomiseen kokeeseen ja sitten kuulustellaan se". Totaalisen vetelä ja saamaton rutisija.

Erityisen paha tilanne on aina silloin kun hän on ollut kylillä omassa "jengissään", sieltä palattua itku ja parku on aina ihan kamala, miten tyhmiä me ollaan ja hän ei ikinä pääse mihinkään. Sitten viikonlopun tullen tästä "sisuuntunena" hänelle kerrotaan että nyt muuten sitten pysyt viikonlopun kotona ja puhelin pidetään kaapissa, saat sen maanantaina takaisin. Hirveä itku ja huuto ja raivo.

Mutta kuinka ollakaan, ko. viikonlopun sitten tämä teinihirviö on niin mukava ja seurallinen, leipoo ja laittaa ruokaa äidin kanssa, katsoo vanhempien kanssa illalla leffaa, pelailee tietokoneella, lukee kirjoja, viihtyy silminnähden hyvin.

Meillä ei ihan vielä teini- iässä, mutta ihan samoja tilanteita eletty kymmenvuotiaan kanssa, vaikka hieman eri aiheista riidelty. Yksi hyvä keino on vähän jutella kaveripiirin vanhempien kanssa, että tietää missä siellä muualla ne rajat oikeasti menee. Valitettavasti nykyään on paljon teinejä, jotka oikeasti saa tulla ja mennä miten lystäävät, joten eihän tuo aina tuo ratkaisua

Ja sama ollaan huomattu, että lapsi tuntuu onnellisemmalta, kun on kotiarestissa ja pelikone kaapissa. Kai silloin tuollainen luonnollinen uhma jää pois, kun on rangaistuksensa alkukiukun jälkeen niellyt, ja voi ihan vaan keskittyä nauttimaan olosta perheen kanssa. Kun kyllähän ne meistä tykkää, vaikka kovasti yrittävät kiistää;)

 

[Knox]

Siivous on sellainen perusasia, jota tehdään jatkuvasti. Tällöin ei tarvitse joka kerta kertoa Valtterille miksi siivotaan, hän tietää jo sen edellisistä kerroista. Knoxin kertoma esimerkki on loistava esimerkki avuttomista vanhemmista, joita Valtteri vie mennen tullen. Hän pyytää perusteluja välttääkseen siivouksen, ei siksi että hän haluaisi oppia jotain.

Tässä on tosiaan Action Bronsonille homman pointti. Pointti ei ollut siinä, etteikö lapselle ole hyvä perustella asioita, vaan siinä että jos joku asia on jo aiemmin käyty läpi, niin sitä ei tarvitse käydä uudestaan. Eli kyllä meillä vanhemmat aikanaan perustelivat asiat, mutta ei joka kerta kun minä esitin tietämätöntä.

Kaverini 6-vuotias tyttö on malliesimerkki. Vähän väliä hän on isältään vailla syitä hampaiden pesuun, iltapalan syömiseen tai lelujen keräämiseen. Joskus kaverini kertoo syyn, toisinaan hän sanoo tämän kuuluisan "koska minä sanon niin".

 

[Jymäkkä]

Lapselle on ihan hyvä perustella käskyt, mutta kyllä lähtökohta pitää olla sellainen, että lapsi tottelee ilman perustelujakin. Aikuisen kuuluu olla se, joka johtaa perheen toimintaa ja antaa lapsille tarvittavat ohjeet. Joskus voi vastata lapsen perusteluvaatimukseen, lauseella, siksi koska minä niin sanon ja olen tässä perheessa se aikuinen. Oman huoneen siivoaminen esimerkiksi on sellainen perusasia, ettei sitä tarvitse suuremmin perustella.

Aamen. Loppujen lopuksi aikuiset päättävät, ja tietyissä asioissa aikuisen sana riittää perusteluksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö asioista noin yleisesti kannattaisi lasten kanssa keskustella ja määräyksiään perustella.

 

[Action Bronson]

Tässä on tosiaan Action Bronsonille homman pointti. Pointti ei ollut siinä, etteikö lapselle ole hyvä perustella asioita, vaan siinä että jos joku asia on jo aiemmin käyty läpi, niin sitä ei tarvitse käydä uudestaan. Eli kyllä meillä vanhemmat aikanaan perustelivat asiat, mutta ei joka kerta kun minä esitin tietämätöntä.

Kaverini 6-vuotias tyttö on malliesimerkki. Vähän väliä hän on isältään vailla syitä hampaiden pesuun, iltapalan syömiseen tai lelujen keräämiseen. Joskus kaverini kertoo syyn, toisinaan hän sanoo tämän kuuluisan "koska minä sanon niin".

On kovin tuttua myös se, että lapsi yrittää vältellä jotain epämukavaksi mieltämäänsä asiaa kyseenalaistamalla sitä. Hampaidenpesusta mm. itse olen aina vastannut, että hampaat pestään, että suu pysyy terveenä ja hampaiden pitäisi kestää koko elämän. Toki jos lapsi vastaa "miksi" kaikkiin saamiinsa vastauksiin niin jätän selittelyt sikseen. Olen silti nähnyt paljon toimintaa jossa lapselle annettuja käskyjä ei perustella mitenkään ja näen sen ongelmallisena. Tuntuu, että jotkut ajattelevat, että lasten ymmärrys on aikuisen tasolla ja hän aina vittuillakseen kyselee miksi on niin tärkeää pitää hygieniastaan huolta.

 

[flogi]

Strömsömaailmassa on tietysti ihan hyvä jos kaikkia käskyjä pystyy perustelemaan ja lapsen huono käyttäytyminen voidaan purkaa puhumalla. Todellisessa maailmassa saattaa eteen tulla nopeita tilanteita jossa lapsen turvallisuus tai jopa henki on uhattuna. Tällöin on mielestäni hyvä jos lasta saa tottelemaan muulla tavalla kuin keskustelemalla.

Tämä maailma taitaa toimia niin, että jos tarpeeksi v*****lee, niin lopulta sattuu. Näen asian niin, että mitä nuorempana tämän oppii, sen parempi. Jos nuori ihminen oppii tämän vasta teininä kaupungilla, saattaa lopputuloksena olla puukko kyljessä.

 

[sampio]

Väittäisin kyllä vanhemman tunnistavan useimmiten aidon kyselyn ja kapinoinnin toisistaan. Ainakin itse pyrin vastaamaan aitoihin ihmettelyihin ja kyseenalaistuksiin edes suurin piirtein asiallisesti, mutta nurina ja narina vanhoista tutuista asioista saattaa saada juuri tuo "koska minä sanon niin" -vastauksen.

Kuusivuotiaita kun on ollut esimerkeissä nyt pari, niin pakko ottaa esille eskari-iän kriittisyys. Omasta pojasta ainakin huomaa tietynlaisen rajojen kokeilun ja ehkä taantumisen tiettyjen aiemmin selkeiden periaatteiden kohdalla. Vaimo kun noiden kanssa tekee työtä, sanoi myös sen, että itsetunnon kannalta kuudes ikävuosi on hyvin tärkeä. Epävarmuus tulee kehiin, kun varhaislapsuus jää taakse ja alkaa siirtyi kohti isojen muksujen sarjaa. Ei mulla tässä nyt operaatio pelastakaa pojat ole menossa, mutta olen kyllä miettinyt paljon erikoisia elämänkulkuja suvussani ja esim. serkkujeni saamaa kasvatusta, omaani sekä joidenkin kavereideni kohtaloita sekä hyvässä että pahassa. Tietysti varhaislapsuuden kiintymiset yms. ovat yhtälailla kriittisiä, enkä minä näistä mitään lopulta ymmärrä, mutta näin vilkasliikkeisen pikkupojan isänä tätä vaihetta kaiketi kelailee taas enemmän.

 

[Al Dente]

Mutta ehkä Valtteri yllättää minut positiivisesti, ja hänestä kasvaa tulevaisuudessa kunnollinen kansalainen.

Mulla on myös samanlainen poika suvussa. Äiti pyytää jotain, kersa ei tottele, äiti perustelee että "äiti ei oikein tykkää...", kersaa ei voi vähempää kiinnostaa äidin tykkäämiset, äiti luovuttaa...

Nuo kävi joku kesä meillä. Olivat pois lähdössä ja poika (silloin 7v) ilmoitti että ei halua, vaan menee vielä uimaan meidän tenavien kanssa. Kamat ja uikkarit oli jo pakattu ja äiti yritti kieltää. Siinä sitten itkupotkuraivarit jota äiti yritti sitten sovitella että josko sittenkin kotiin lähdettäisiin. Tässä vaiheessa kersa huusi kuin hyeena ja lopulta äiti sai nyrkistä mahaan. Lopputulos: no käy sitten nopeasti uimassa, äiti etsii uikkarit...

Mahtaa olla mammalla silmää mustana ja nenää punasena kunhan tämä nuorisorikollisen alku sinne yltää. Keinothan on nyt tiedossa miten viesti menee perille.

Parasta oli meidän tenavien reaktio. Katsoivat silmät pyöreinä että ei noin vaan VOI tehdä, eivätkä halunneet enää lähteä gangsterin kanssa uimaan...

Pitäisi varmaan palata Knoxin kanssa ketjuun reilun 10v päästä ja verrata onko nämä koltiaiset silloin kaltereiden takana.

 

[Action Bronson]

Minulle on vähän epäselvää mitä ihmiset tarkoittavat vapaalla kasvatuksella. Olen ymmärtänyt sen niin, että lasten oppiminen käy enemmän oman kokemuksen kautta. Ei siis niin, että sanotaan Petterille, että et voi ajaa vielä ilman apupyöriä, koska saatat loukata itsesi. Vaan annetaan Petterille mahdollisuus kokeilla ja jos tulee pipi niin siihen puhalletaan ja nostetaan uudestaan satulaan. Täällä annetut esimerkit ainakin tämä Al Denten esimerkki kertoo mielestäni vain sen, että äidillä ei ole homma hanskassa. Ehkä jopa kykenemätön äidiksi.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Minulle on vähän epäselvää mitä ihmiset tarkoittavat vapaalla kasvatuksella. Olen ymmärtänyt sen niin, että lasten oppiminen käy enemmän oman kokemuksen kautta..

Jos luit aloitus viestin niin ymmärrät, mitä tässä ketjussa yritin kertoa vapaalla kasvatuksella. Ei se mielestäni ole oikein, että hakataan jonossa edessä olevaa tai muuten mesotaan ja riehutaan julkisella paikalla. Tai kotona. Nykyään kun näkee tätä nyky trendiä, ettei puututa mihinkään, ei kielletä mitään. Saa tehdä, mennä, mesota ja kun aikuinen nätisti pyytää olla huutamatta korvaan, niin kohta uudestaan. Ja kun tämän tekee uudelleen ja taas sanotaan nätisti jolloin vielä kolmannella kerralla tulee korvan juureen huutamaan niin mielestäni siinä vaiheessa on pakko tehdä jotain. Ko. tapauksessa käskin turvat kiinni ja menemään paikoilleen. Ja tästä äiti suuttui. Hevosellakin on turpa.

 

[sampio]

Ei mieleesi tullut alun alkaen mennä juttelemaan asiasta äidille?

 

[Ostoskassi]

Kun minä olin nuori..

Ennenhän se kasvatus vapaata olikin. 7 vuotta, kun tuli täyteen laitettiin avainnauha kaulaan ja työnnettiin lapsi rappukäytävään, ja sanottiin että meneppäs kouluun. No okei ensimmäinen päivä ehkä saatettiin kouluun, jotkut peräti ensimmäisen viikon, mutta sen jälkeen sai kouluun tallustaa ihan itse. Kotiin tultiin syömään silloin, kun oltiin sovittu. Kotiintuloaika oli yhdeksältä. Lapsi sai olla vapaa, mutta samaan aikaan selkeät rajat oli olemassa. Nykyään kukkahatut vahtivat jatkuvasti lapsiaan, eivätkä aseta rajoja lainkaan.

Yläasteella saikin sitten mennä ja tulla miten huvittaa ja sai ihan itse ottaa -teini-ikään kuuluvaa- etäisyttä vanhempiin. Ja siitä sitä sitten itsenäistyttiin. Välillä hölmöiltiin ja siitä huudettiinkin. Pikkuisin askelin sitä oppi sitten elämään ns. ihmisiksi.

Tämä tälläisenä omakohtaisena, "kun minä olin nuori" -muistelona.

 

[MPN]

Ennenhän se kasvatus vapaata olikin. 7 vuotta, kun tuli täyteen laitettiin avainnauha kaulaan ja työnnettiin lapsi rappukäytävään, ja sanottiin että meneppäs kouluun. No okei ensimmäinen päivä ehkä saatettiin kouluun, jotkut peräti ensimmäisen viikon, mutta sen jälkeen sai kouluun tallustaa ihan itse. Kotiin tultiin syömään silloin, kun oltiin sovittu. Kotiintuloaika oli yhdeksältä. Lapsi sai olla vapaa, mutta samaan aikaan selkeät rajat oli olemassa. Nykyään kukkahatut vahtivat jatkuvasti lapsiaan, eivätkä aseta rajoja lainkaan.

Yläasteella saikin sitten mennä ja tulla miten huvittaa ja sai ihan itse ottaa -teini-ikään kuuluvaa- etäisyttä vanhempiin. Ja siitä sitä sitten itsenäistyttiin. Välillä hölmöiltiin ja siitä huudettiinkin. Pikkuisin askelin sitä oppi sitten elämään ns. ihmisiksi.

Tämä tälläisenä omakohtaisena, "kun minä olin nuori" -muistelona.

Ei työnnetty rappukäytävään, kun silloin oli OKT. Äiti ja "isäpuoli" olivat silloin jo töissä. Leivät oli laitettu jo valmiiksi paahtimeen, ettei tarvinnut kuin painaa leivänpaahdin päälle (leivät olivat korkealla hyllyllä, joten olisi vaatinut akrobatiaa saada ne sieltä itse). Yläasteelle kun menin niin silloin piti itse jo ruveta kokkaamaan ja mikä kamalampaa, siivota tuosta tulleet jäljet. Enpä loppujen lopuksi kauheasti harrastanut mitään äitini kanssa ja oikean isän kanssa ei tultu silloin(kaan) toimeen. Paljon pyörin isovanhempien luona tai sitten kavereiden kanssa. Silloin saattoi kesälomalla mennä viikko kavereiden luona ja välillä lankapuhelimella soitto että missä päin menee. Sitten 15v ikäisenä ei enää oikeastaan ollut mitään rajoja, mutta osasin käyttäytyä silloin kypsästi. En ollut ryyppäämässä tai polttelemassa pilveä ja jos äiti kysyi, pystyin vastaamaan rehellisesti että olin juonut vaikka yhden oluen kaverin luona saunassa.

Mielestäni on parempi että nuorena on rajat selvät, silloinhan alkaa muodostaa käsitystä kaikesta, kuten siitä miten saa ja miten ei saa toimia. Luultavasti tuohon alkoholin käytön vähyyteen nuoruudessa vaikuttaa myös se että oma isä oli/on täysi perkele kännissä. Toisaalta en kyllä kauheasti liikkunut noiden ryyppyporukoiden mukana, joten kaveripiirilläkin oli varmasti vaikutusta siihen että olen nykyään tälläinen.


Carlokselle: Kannattaa oikeasti seurailla kenen kanssa tuo tytär liikkuu ja pitää tiukat rajat jos kaveripiiri on tuollaista "whitetrashia". Kaverien painostuksesta on kuitenkin altis tekemään kaikkea tyhmää, jos lisäksi on ne pari siideriä alla niin riski kasvaa. Lehdistäkin saa lukea aika paljon noista ja suurin osa ei varmaan tule edes tietoon.