Lakki päästä ketju

[Beagle Boy]

Tuossa käydessäni äsken lenkillä huomasin, että liput ovat saloissa ja sivistymätön kun olen en tiennyt miksi tänään liputetaan. Kotiin päästyäni kalenteri kertoi minulle, että on Kansallinen veteraanipäivä.

Tästä kyseisestä päivästä tulikin mieleeni avata ketju, jossa palstalaiset voivat kertoa asioita, ilmiöitä ja henkilöitä joiden edessä tulisi ottaa lakki päästä ihan pelkän kunnioituksen ja arvostuksen johdosta.

Itselleni päälimmäisenä nousevat juuri he, joiden ansiosta tänään liputetaan. Sotiemme veteraanit. Sukupuoleen tai asemaan katsomatta. Heidän ansiostaan ja heidän ponnisteluidensa ansiosta meillä on tällä hetkellä hyvä ja turvallinen maa elää.

Toinen asia, joka tänään ansaitsi minun kunnioitukseni ja arvostukseni on eräs vanha herra, joka asuu jossakin lähi talossa. Asun lähellä erästä hautausmaata ja lenkkireittini menee ko. hautausmaan ohitse. Näin noin sadan metrin päästä kuinka tämä herra nousi polkupyöränsä päältä ja otti hattunsa pois päästään kun hautausmaalle menevä ruumisauto sivutti hänet.

Hitto miten hienoa ja arvostavaa käytöstä. Pitäisi meidän kloppien otta hänen kaltaisistaan mallia.

 

[Tommy]

LAKKI! Päästä! .. Jan Calounille

 

[Suomi-Salama]

En halua korostaa itseäni, mutta pakko tämä on kertoa, kun jäi itsellekin asian vakavuudesta huolimatta hyvät muistot. Juontui mieleeni tuosta Kyöstin tarinasta.

Eli armeijassa ollessa johdatin jaostani pitkin erään varuskuntakaupungin katua ja huomasin jo kaukaa, miten hautajaissaattue lähestyi meitä. Palvelusohjesäännössähän lukee, että sotilaan on tehtävä kunniaa vainajalle. Niinpä komensin osaston seis, rintamasuunnan tielle ja ojennukset. Kun ruumisauto sitten tuli kohdalle, teimme sotilaallisesti kunniaa. Se hyvä mieli tuli siitä, että näin autojen ikkunoiden läpi tapahtuneen tehneen selvän vaikutuksen saattoväkeen.

Eli siviilissä normaali maalaisjärki käyttöön. Kyllä kunnioitus vainajaa kohtaan ainakin asiaan kuuluu, vaikka käytöstavat muutoin olisivatkin nykyään vapaamielisemmät.

 

[dee_snyder]

Kimi Matias Räikkönen, Espoo ja Suomi. Jälleen kerran Oviedon ohjus ja Kerpenin hallintopäällikkö + muut noboyt löivät Räikkösen maan rakoon, mutta Kimi Matias Räikkönen, Espoon lahja Suomen moottoriurheilulle. Lakki päästä!

 

[Ted Raikas]

Minä en ota lakkia pois päästä milloinkaan, jos sellaista edes pidän. Paitsi jos menen sisälle ja tulee kuuma. Turhaa pokkurointia ja joku museojäänne koko tapa.

 

[brehme_]

Onpas hassu ketju

 

[Karzan]

Näin noin sadan metrin päästä kuinka tämä herra nousi polkupyöränsä päältä ja otti hattunsa pois päästään kun hautausmaalle menevä ruumisauto sivutti hänet.

Tämä tapa on myös käytössä noissa etelä-pohjamaan körttiläsimmissä? kunnissa. Esimerkiksi lapualla, taajamissa tapahtuva liikenne pysähtyy kokonaan hautajaissaattueen tullessa vastaan. Ainakin pyöräilijät, mopoilijat ja kävelijät vauvasta vaariin pysähtyvät, ottavat päähineen päästä ja osoittavat vainajalle kunnioitustaan. Kieltämättä todella hieno tapa.

 

[Beagle Boy]

Ilmaisin itseäni huonosti. Tarkoitukseni ei ollut se, että kotsa otetaan kirjaimellisesti pois päästä, jos vastaan kävelee esim sotiemme veteraani, vaan asioita, henkilöitä etc. joiden edessä pitäisi kuvainnollisesti ottaa lätsä pois.

 

[expertti]

Ihan fyysisesti lähtee kyllä kotsa päästä aina kun maamme-laulu kajahtaa. Vähän niinkuin vaistomaisesti.

Fiilis puolella lätsä lähtee päästä aina kun vastaan pompsahtelee nätti (=iso) pari maitorauhasia, aitoja. ja kun Devilsin kapteeni kohottaa pytyn.

 

[Pavlovin Koira]

Jos päässäni olisi ollut lakki, olisin ottanut sen tälle miehelle ja hänen elämäntarinalleen. Kylmät väreet meni.

 

[Cranbrooker]

Jos päässäni olisi ollut lakki, olisin ottanut sen tälle miehelle ja hänen elämäntarinalleen. Kylmät väreet meni.

Juuri luin saman tekstin, en taida hetkeen murehtia mitättömistä asioista. Kuten ettei aamulla ole tarpeeksi kahvinpuruja kahteen kupilliseen. Kovia ukkoja

 

[Oijennus]

Jos päässäni olisi ollut lakki, olisin ottanut sen tälle miehelle ja hänen elämäntarinalleen. Kylmät väreet meni.

Kova mies, vahva mies, suomalainen mies. Hattua ylös täältä.

Olipahan tarina, aika hiljaiseksi vetää.

 

[Fordél]

Jos päässäni olisi ollut lakki, olisin ottanut sen tälle miehelle ja hänen elämäntarinalleen. Kylmät väreet meni.

En tunne ko. henkilöä, mutta voisin veikata hänen olevan aika vähään tyytyväinen, nöyrä ja ennen kaikkea ei millään tavalla katkera kaiken tämän jälkeen. Valitettavasti uudemmissa sukupolvissa tuntuu tällaiset piirteet olevan harvemmassa. Jos tällainen tapahtuisi jollekin uudemman sukupolven edustajalle, olisi asennoituminen varmati aivan erilainen. Lakki siis päästä.

 

[Germanicus]

Jos päässäni olisi ollut lakki, olisin ottanut sen tälle miehelle ja hänen elämäntarinalleen. Kylmät väreet meni.

Tippa linssissä tuon luin. Arvostan hyvin, hyvin paljon tuollaisia ihmisiä.

 

[Midnight Rambler]

Pitää samalla nostaa hattua kaikille niille muillekin, jotka selvisivät jollain ilveellä pois tuolta Stalinin ajan reippailta liikuntaleireiltä. Itse tuskin olisin selvinnyt hengissä menomatkastakaan.

 

[Ujcik#11]

Todellinen taistelija sekä notkumattomalla selkärangallaan seisoi viimeiseena sti pystyssä, vaikka hänenkin olisi pitänyt kuolla monta kertaa. Siinä voi jokainen miettiä omalle kohdalleen tämän tarinan ja miettiä, miten ihminen voi tuosta selvitä nimenomaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Etekin liikuttavinta tuossa oli se, että kun hän tämän kärsimysnäytelmän jälkeen pääsi kotiansa, hänen lapset eivät häntä tunteneet, vaimo mennyt luonnollisesti uusiin naimisiin... Miettikää siinä kohtaa niitä tuntemuksia. Kaiken tämän jälkeen Suomen valtio perää joitain saatanan vaatteita takaisin... huhhuh.

Mielestäni täysin oikeudenmukaista, että vaimo palasi kotiin lastensa kanssa ja valtion perimät maksut revittiin ja heitettiin roskiin. Varsinkin tuo vaimon lojaallisuus on jotain sangen liikuttavaa... Veikkaampa että silloinen uusi mies ymmärsi tilanteen ja tyytyi mukisematta "kohtaloonsa"....

Täydellinen pystäytys tuota lukiessani ja valmiina mihin tahansa rahalliseen keräykseen tällaisen sankarin puolesta!

 

[Jack of Spades]

Jos päässäni olisi ollut lakki, olisin ottanut sen tälle miehelle ja hänen elämäntarinalleen. Kylmät väreet meni.

Tälläisten miesten takia, jotka palvelivat sodissa maataan, olemme saaneet elää vapaassa Suomessa. Jos näitä miehiä ei olisi etulinjassa ollut, Siperian työleireillä olisi ollut koko Suomen kansa. Molemmat isoisäni haavoittuivat sodissa, mutta selvisivät kuitenkin hengissä. Yhden tuttavani isä oli Siperialaisessa luostarissa 2-3 vuotta sotavankina, mies painoi vapautuessaan alle 50 kiloa ja Helsingissä vaihdon jälkeen VALPO kohteli kuin rikollista. Tarinan henkilön kohdalla tuo sotavankeus kesti 10 vuotta, moni ei olisi kestänyt.

Oliko itse Stalin vai joku hänen kenraaleistaan, jonka tiedetään sanoneen: "Virolaiset viedään junilla Siperiaan, suomalaiset saavat kävellä sinne."

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jos päässäni olisi ollut lakki, olisin ottanut sen tälle miehelle ja hänen elämäntarinalleen. Kylmät väreet meni.

Melkoinen elämäntarina. Mies on yltänyt inhimillisesti katsoen huomattavan korkeaan ikään, kaikista koettelemuksistaan huolimatta. Varsinainen tervaskanto mieheksi. Kuten artikkelistakin käy ilmi, Stalinin aikaisten sota- ja poliittisten vankien henki oli kovin halpa, ja moni jäi sille tielleen.

Sotilaana sotavangeiksi Neuvostoliittoon jääneiden lisäksi kannattaa huomioida vielä kommunistiloikkarit (mm. Taisto Huuskonen) sekä sodan jälkeen Neuvostoliittoon luovutetut ns. Leinon vangit (mm. Unto Parvilahti, Boris Björkelund ja Boris Popper). Kaikki mainitut henkilöt ovat kirjoittaneet kokemuksistaan vähintään yhden kirjallisen teoksen. He kaikki ovat kohdanneet samantapaisia koettelemuksia neuvostovaltion vieraina. Huuskonen alunperin jopa vapaaehtoisena vieraana.

 

[RexHex]

Eikös näihin pitäisi nykypäivänä vastata "Mitäs jäi kiinni, ei jatkoon!".

Mutta rehellisesti sanottuna arvostan kyllä kovasti näitä miehiä. Arvostus on kasvanut itselläni tässä vuosien saatossa kun on ikää tullut. Molemmat isoisäni ovat olleet rintamalla ja toinen (vielä elossa oleva, toinen kuoli ollessani 7v) on kertonut aina minulle sotatarinoita. Lapsena ne olivat juurikin sellaisia hauskoja seikkailujuttuja.

 

[Iker]

Eikös näihin pitäisi nykypäivänä vastata "Mitäs jäi kiinni, ei jatkoon!".

Mutta rehellisesti sanottuna arvostan kyllä kovasti näitä miehiä. Arvostus on kasvanut itselläni tässä vuosien saatossa kun on ikää tullut. Molemmat isoisäni ovat olleet rintamalla ja toinen (vielä elossa oleva, toinen kuoli ollessani 7v) on kertonut aina minulle sotatarinoita. Lapsena ne olivat juurikin sellaisia hauskoja seikkailujuttuja.

Jep, ei sitä pienempänä osannut noita isovanhempien sotajuttuja vastaanottaa kaikessa traagisuudessaan ja kamaluudessaan, tajusihan sen toki silloinkin niitä kuunnellessa ettei sotiminen herkkua ollut, mutta enemmän ne pappojen jutut olivat siistiä kuunneltavaa. Toisella isoisällä oli selässään pari järjetöntä arpea sirpaleista ja luodinreikä kyljessään, toisella enää yksi toimiva silmä myöskin sirpaleen osumasta, eli kai se aika pienestä on ollut kiinni jo heidänkin tarinansa osalta, etten minäkään täällä dallailisi heidän perheidensä jatkona. Isoäiti toki toi noihin ns. kiehtoviin sotatarinoihin aika pysäyttävän määrän karua todellisuutta jo meille skloddeille, muistellessaan ajoittain kyynelet silmissään miten nuoruudessaan perheensä hajosi ja karkasi tuhoutuneesta kodistaan jonkun ilmahyökkäyksen iskiessä.

Hattu pois päästä sota-ajat kokeneille ikäluokille, noille taistelijoille kuten tälle linkitetyn artikkelin Hietalalle. Kissan kokoiset kyyneleet valuivat silmistä iltapäivällä kesken duunipäivän, kun toimistolla tuon luin ja pääsin kohtaan jossa poikansa näki kotiinpalanneen isänsä ensimmäistä kertaa tuon vajaa 10-vuotisen sotavankeuden jälkeen.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Tuossa käydessäni äsken lenkillä huomasin, että liput ovat saloissa ja sivistymätön kun olen en tiennyt miksi tänään liputetaan. Kotiin päästyäni kalenteri kertoi minulle, että on Kansallinen veteraanipäivä.

Otitko muuten lakin pois päästä ennen, kuin menit sisälle, vai vasta sen jälkeen, kun olit vilkaissut almanakkaa?

 

[Turha Kaukalo]

Huhhuh, sanattomaksi vetää Eino Hietalan elontaival. Kunnioitan.

Tässä linkki Eino Hietalan elämästä kertovaan kirjaan. Adlibriksen kuvaus:

"Talvi- ja Jatkosodassa neuvostoarmeijan vangiksijoiutuneista noin 3500 suomalaisesta sotilaasta lähes puolet menehtyi sotavankeudessa. Osasto Paatsaloon kuulunut sodankyläläinen Eino Hietala (s. 1917) jäi vangiksi kaukopartion tiedusteluretkellä Sallan Alakurtin suunnalla keväällä 1944. Häntä ei vapautettu Jatkosodan päätyttyä syyskuussa 1944, vaan monien vaiheiden jälkeen hänet tuomittiin 25 vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan. Työleirien ankarissa oloissa vaikeita sairauksia kärsinyt Hietala pääsi pois vasta Stalinin kuoleman jälkeen keväällä 1954 oltuaan lähes kymmenen vuotta vankina. Kotiin päästyään Hietala vaikeni vuosikymmeniksi. Veteraanien kuntoutuksessa lujittunut luottamus sai hänet vuosien mittaan avautumaan ja antamaan luvan lääkäri Ritva Tuomaalalle kertoa sotavangin elämäntarina."

Kirja näyttäisi olevan myyjältä loppu. Ei ihme.

 

[sampio]

Hattu pois päästä sota-ajat kokeneille ikäluokille, noille taistelijoille kuten tälle linkitetyn artikkelin Hietalalle. Kissan kokoiset kyyneleet valuivat silmistä iltapäivällä kesken duunipäivän, kun toimistolla tuon luin ja pääsin kohtaan jossa poikansa näki kotiinpalanneen isänsä ensimmäistä kertaa tuon vajaa 10-vuotisen sotavankeuden jälkeen.

Jep, alkoi huuli väpäjämään mullakin, kun erityisesti tuon kohdan luin. Sitten kun kelailee, kuinka monelle isän kohtalo jäi salaisuudeksi ja kuinka moni saatteli isänsä hautaan. Tai sitten rintamalta palasi hermoraunio. Aikamoista paskaa kaikkinensa, eikä sinänsä ihmetytä tämän kansan moniongelmainen lähihistoria tällaisia kertomuksia lukiessa. Isän ikävä on aika iso voima kumpaankin suuntaan.

Mutta lakki päästä, todellakin.

 

[müller]

Lakki päästä muutama viikko sitten edesmenneelle Berthold Beitzille. Beitz pelasti noin 250 juutalaista holokaustin aikana.

Linkki vie Algemeinerin artikkeliin Berthold Beitzista.