Vahvat tummat oluet todella paranevat vuosien kertyessä, esim Westvleterenistä on sanottu että 15 vuotta on vielä hyvä aika. Jonkun verran näitä tulee itsekin "kypsytettyä", nytkin on yksi pyynikkiläinen ollut 1,5 vuotta jääkaapin nurkassa odottelemassa.
Näin ne monesti tekevät, mutta tuossa oli minusta havaittavissa jo väljähtymistä jälkimaussa. Ei tuo siis missään nimessä pilalla ollut, mutta olisi ollut kiva saada tilalle tuoreempi versio, niin olisi tietänyt, mille tuon pitäisi oikeasti maistua.
Enemmän tuossa oli kyse periaatteesta. Jos oluessa lukee joku parasta ennen -päiväys, ja asiakas havaitsee sen ylitetyn, on minusta ihan perusteltua tarjota hänelle uusi tuote. Kyllähän pihviravintolatkin yleensä tuovat mediumia pyytäneelle, mutta läpikypsän pihvin saavalle asiakkaalle uuden, eivätkä ala selittää, kuinka ravintolapäällikön mukaan lihan maku paranee kypsennettäessä sitä kunnolla.
Itse muistelen kuulleeni sellaisen väitteen, että vahvat imperial stoutit kypsyvät niin, että maku paranee parin vuoden ajan, mutta sen jälkeen osa aromeista alkaisi väkisinkin haihtua. Tampereella joimme joskus kaverin kanssa puoliksi ison belgi-trappistin. Noutivat sen ravintolan kellarista. Laseihin kaadon jälkeen ihmettelin hieman tunkkaista tuoksua. Siinä oli parasta ennen -päiväys ollut paria vuotta aiemmin. Uusi tuli tilalle, ja siinä päiväys ja maku olivat kohdillaan. Voi toki olla huonoa säkää, kun oli päässyt pilaantumaan. On minulla joskus päivämäärältään vielä kunnossa ollut Chimay Bluekin ollut pilaantunut. Maistui Karjalalle ja vaahdossa näkyi omituisia ruskeita sattumia. No, se oli niin selvä tapaus, että sain uuden, vaikka Turun vierailulla tuo sattuikin.