Huh huh, 3 pinnaa tuli kuin tulikin mutta kovan työn takana se oli. Mutta ihan viihdyttävä peli tämä oli, ei ollenkaan semmoista tuskaista junnaamista kuten etukäteen vähän odottelin ja pelkäsin. Olisi kai liioittelua sanoa että Ilves teki kahdesta paikastaan kaksi maalia, mutta kyllä pelin hallinta oli 90-prosenttisesti Lukolla, ja mikäli joukkue ei noista paikoista ja tuolla hallinnalla olisi voittomaalia tehnyt niin ei semmoisen joukkueen kuuluisi sarjan kärjessä ollakaan.
Avauserässä hallissa oli todella hyvä fiilis eikä ihan heti olisi luullut että vastakkain pelaavat ykkönen ja jumbo, siksi vahvasti Ilveksen iso fanijoukkokin piti ääntä (he pitivät sitä kylläkin koko pelin ajan, siitä iso peukku heille) ja Lukon fanikatsomo sai ajoittain meidät istumapaikkalaisetkin mukaan huutoon.
Mikäli tämä peli olisi pelattu syys- tai lokakuussa, Lukko olisi sen aikaisella pelillään ja tuurillakin takonut jo avauserässä tauluun 4-1-lukemat. Paikkoja tosiaan oli ja jo avauserässä kiekko kävi pari kertaa Pitkämäen maalin viivalla pomppimassa. Mutta yli ei mennyt kuin kerran, kun Harri Tikkanen ohjasi Pettisen vedon maalin kulmalta ohi Pitkämäen.
Harmillisesti Ilves pääsi tasoihin vai minuutin kuluttua. Jussi Pesonen pääsi nousemaan yksi yhtä vastaan tilanteessa, laukoi ja samalla edessä keikkunut Lukon pakki pudotti polvilleen. En tiedä, minusta sekin kiekko muutti jotenkin suuntaa siitä Lukon pakista eikä niin ollen mennyt Tellun pikkiin vaikka längistä livahtikin. Joka tapauksessa peli oli 1-1 vaikka tapahtumien valossa Lukolla olisi pitänyt olla jo parin maalin johto.
Hiukan tämä tasoitus antoi myös Ilvekselle lisävirtaa ja loppuaika erästä mentiinkin hieman tasaisemmissa merkeissä, Lukon hallinnassa kuitenkin mutta aina silloin tällöin Ilveskin pääsi vaarallisesti hyökkäämään.
Toinen erä ei ollut sitä perinteistä Lukkoa, vaan peli kulki edelleenkin suht näyttävästi. Erän ainoan maalin teki kuitenkin Ilves, ja maalintekijänä viime keväältä kiusallisen tutuksi tullut Pasi Määttänen, joka pääsi avopaikasta tälläämään ylivoimalla matalan kudin Tellun taakse. Jo tätä ennen saman ylivoiman aikana Ilves oli lähellä tehdä, kun maalin kulmalle unohdettu peluri pääsi vetämään mutta sivuverkkoon, toki Tellu oli siinä tilanteessa myös hyvin mukana.
Muita paikkoja Ilveksellä ei oikeastaan erässä ollutkaan kuin nuo kaksi edellä mainittua, sen sijaan Lukko kyllä piti kiekkoa hyökkäyspäässä mutta maalille ei menty nytkään vaan se peli oli sitä takavuosilta tuttua Lukkoa eli laidan vieressä, kulmissa ja maalin takana pyörimistä. Sen verran tosin maalillekin noustiin että ihan ansaitusti voidaan sanoa Pitkämäen pitäneen Ilvestä johdon syrjässä kiinni. Ajoittain varsinkin Lukon ykkösketjun pelissä oli havaittavissa väsymystä, en tiedä sitten oliko niin mutta väsyneen näköisesti Morrison ja McLean toisessa erässä liikkuivat.
Kolmanteen erään Lukko löysi sitten vielä yhden ylimääräisen vaihteen ja Ilves tippui kuin tippuikin kyydistä. Jos toisessa erässä jäätiin niitä maalille menoja kaipaamaan niin Lukon tasoitusmaalissa ei jääty, Miikka Tuomainen meni tekemään maskia eikä sen Kovasen vedon kovin kummallinen tarvinnut olla kun se Pitkämäen längistä lipui verkkoon.
Alkoi tuskallinen odotus. Tuleeko voittomaali varsinaisella peliajalla vai ei, tekeekö Lukko sen vai pääseekö Ilves iskemään jollain vastahyökkäyksellä?
Kymmenisen minuuttia saatiin tasoituksen jälkeen odotella, ennen kuin Tomi Pettinen räjäytti Äijänsuon pömpelin. Hienosti Pettinen nousi ja hieno oli myös Antti Laaksosen passi josta Pettinen pääsi ranteella tälläämään voittomaalin.
Summerin soitua ja sitä katsomon sekä pelaajien ilakointia katsellessa tuli mieleen että onkohan monestikin sarjakärjen voittoa sarjajumbosta riemuittu näin railakkaasti? Toivon mukaan tämä vuoden 2010 ensimmäinen voitto murensi sitä tietynlaista kipsiä mikä Lukolla on viime aikoina ollut.
- mun mielestä Lauri Tukonen oli Lukon paras hyökkääjä. Pinnoja ei tainnut tulla, mutta Tukonen oli hyvä molemmissa päissä kaukaloa.
- Petruzalek oli myös hyvä.
- Teemu Nurmen liike oli vielä kovin kankeaa, mikä on ihan ymmärrettävä asia pitkän tauon jälkeen.
- Antti Laaksonen pelasi myös erittäin hyvin.
- puolustajista ykkönen oli Tomi Pettinen.
- Ilveksen parhaat olivat Pasi Määttänen ja maalivahti Pitkämäki, vaikka tietyllä tapaa Lukon kaksi ensimmäistä maalia meni aika halvan oloisesti.
- olisin kyllä suonut että Ilveksen kaikki pelaajat olisivat tappionkin jälkeen käyneet kiittämässä erittäin hienosti kannustanutta fanijoukkoa, nyt siellä kävi ainostaan yksi pelaaja.
- katsojia oli yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon että alla oli kolme tappiota ja ulkona paukkui vielä oikein kunnon papuhalla.
Toivon mukaan se tästä taas pikku hiljaa lähtisi rullaamaan, se Lukon peli. Muttei tiistainakaan Lahdessa tule helppoa olemaan.
