Ässät jaksoi pelata pirteästi ja taistella 1. ja 2. erässä, mutta kolmannessa Blues ajoi heittämällä ohi tehden kolmen maalia. Suhteellisen komeista loppulukemista huolimatta Blues pelasi miltei yhtä keskinkertaisen pelin kuin torstaina Raumalla, tällä kertaa vastus vain oli huomattavasti heikompi.
Vili ja Osku pelasivat tuloksellisesti loistavan illan. Ykkösketjuamme vaivaa kuitenkin sellainen mielenkiintoinen piirre, että yleensä vain kaksi lenkkiä kolmesta pystyy pelaamaan täydellä teholla, ja yksi "jää vauhdista". Tänään se väsähtänyt lenkki oli Bambi. Kynä ei käy, eikä kiekon suojaaminenkaan ole yhtä helppoa kuin aiemmin. Myös maalipaikoissa tapahtuu jäätymisiä.
Öhmania ja Eavesia ei kannata tosiaankaan peluuttaa samassa ketjussa kahdestakaan syystä. Molemmat ovat ensinnäkin puhdasverisiä senttereitä (myös aloitustaitojensa puolesta), joten on typerää tuhlata heitä samaan ketjuun. Molemmat ovat myös puhdasverisiä pelinrakentajia, joten ihan hyvin Uncle Ben voidaan pistää kolmoseen ruokkimaan nerokkailla syötöillään raju-Ekiä ja vaikkapa Grünniä. Kakkonen olisi sitten koostumuksessa Uhlbäck-Öhman-Keller. Tuloksena olisi parhaassa tapauksessa kolme täydelliseen hyökkäyspeliin pystyvää vitjaa.
Puolustus huutaa edelleen Ladaa. Lada on erinomainen pelimies ja Bluesin puolustuksen sydän - niin pelinavauksessa, ylivoiman viivapelissä, alivoimalla kuin yleisesti oman pään pelissä. Tänään Ässät teki kaksi häkkiä maalinedustalta karmeiden merkkausvirheiden seurauksena. Ladan kanssa noita ei juuri tule, koska hän saa myös pakkiparinsa loistamaan. Onneksi Laatan pitäisi kurvailla Bluesin takalinjoilla jo Kerho-pelissä ensi torstaina.
Hämeenlinnassa Bluesin matkassa on vihdoin taas myös armoitettu maalintekijämme Ryan Keller, joka pääsee höntsäturnauksestaan takaisin. Kaiken kaikkiaan, mikäli merkittäviä uusia loukkaantumisia ei tule, asioiden pitäisi olla loistavasti jatkoa ajatellen.