La 28.3.2009 KalPa - JYP (2. välierä)

[Kilvenkantaja]

Tässä tuuri-kortissa on se tyypillinen piirre, että se tulee esiin lähes poikkeuksetta hävinneeltä puolelta. Tokihan yksittäisiä otteluita voi joskus ratkaista "onnenkantamoinen" (joita edustaa puhtaimmillaan kenttämestarin erikoinen), mutta ottelusarjoja ei koskaan. Lisäksi tuurista puhutaan monesti ihan kummallisissa yhteyksissä. Kaukalossa tapahtuu ottelun aikana hurjasti, ja jokseenkin kaikissa tilanteissa voidaan väittää mukana olevan tuuria, sattumaa, onnea, niiden vastakohtia ja ties mitä muuta. Mielestäni tämä on turhaa parranpärinää, sillä lopulta parempi nämä pelit voittaa.

Kaiken kaikkiaan eilisessäkään pelissä ei juuri tuurilla ollut roolia. KalPan ainokainen ei ollut mikään tuurimaali, siinä vain JYPin miehet (Pihlman, Wallinheimo ja Immonen) luulivat tietävänsä missä kiekko on, mutta luulivat väärin. Oma moka se on, eikä minkään mystisen tuurin sanelemaa. Samoin JYPin toisessa maalissa KalPan pakit ihan itse törmäilivät toisiinsa, vai näkikö joku rouva Fortunan tönimässä KalPan pakit toisiaan vasten? Myöskään Immosen syötössä ei ollut läsnä tuurin ylevää kosketusta, vain taidokasta kiekonkäsittelyä, joka oli ihan Immosen omista käsistä peräisin. Pesosen ekassa maalissa kaiketi oli jonkinlainen kimmoke, joka tällä kertaa ohjasi kiekon sisään maaliin, eikä tolppaan, eikä päätypleksiin - ei mitenkään tavaton playoff-maali sekään.

Käy tässä sarjassa miten tahansa, parempi sen voittaa, ei onnekkaampi.

En tietenkään tarkoittanut, että tuollaiset kummallisuudet, kuten että kiekko kimpoaa maaliin tai että KalPan pakit törmäilevät keskenään, olisivat pelin lopullisesti ratkaisseet, tai että ilman niitä JYP ei olisi voittanut. Enkä myöskään vähättele Immosen über hienoa lättysyöttöä, pois se minusta. JYP oli parempi ja olisi varmasti tehnyt ne maalit ilman noitakin ihmeellisiä tapahtumia, joita silloin tällöin tapahtuu pelissä (ja joita minä edelleenkin kutsun onnenkantamoisiksi) vaikka ne useimmiten ovat ihan yhtä paljon toisen hyvyyttä kuin toisen huonoutta. Ärsyttää vaan se että ensimmäinen maali oli tuollaine pomppu ja että toinen maali sai alkunsa tuollaisesta typerästä yhteentörmäyksestä, ja että pomppu ja törmäys johtivat aina kiekon KalPan maaliin...

Mielestäni sanoin jo ensimmäisessä viestissä, että JYP oli parempi, eikä näitä sarjoja tuurilla ratkota. Itse asiassa meinasin tämän kaiken edellä kirjoitetun vielä lisätä ensimmäisen viestini loppuun, koska arvasin, että joku tarttuu kuitenkin. Laiskuus iski, mutta kostautuu aina...

 

[Handyy]

Nyt paineet ovatkin sitten täysin Jyväskylässä ja KalPalla ei ole mitään hävittävää terävöittämistä maalipaikoissa niin kyllä se alkaa upota pikkuhiljaa.

Tämä on sinänsä aika hämmentävää, sillä ennen ensimmäistäkään JYP-TPS ottelua paineet olivat vastustajan mukaan JYPillä. Ensimmäisen hävityn ottelun jälkeen jälleen JYPillä. Tilanteessa 3-2 paineet kaikki JYPillä. KalPa-sarjaan lähdettäessä kaikki paineet JYPillä. Otteluvoitoissa 2-0 paineet edelleen JYPillä. Voidaanko siis toisinsanoen tulkita, että ihan sama mikä on tilanne, niin paineet on aina Jyväskylässä?

 

[RuuhkaTukka]

Tämä on sinänsä aika hämmentävää, sillä ennen ensimmäistäkään JYP-TPS ottelua paineet olivat vastustajan mukaan JYPillä. Ensimmäisen hävityn ottelun jälkeen jälleen JYPillä. Tilanteessa 3-2 paineet kaikki JYPillä. KalPa-sarjaan lähdettäessä kaikki paineet JYPillä. Otteluvoitoissa 2-0 paineet edelleen JYPillä. Voidaanko siis toisinsanoen tulkita, että ihan sama mikä on tilanne, niin paineet on aina Jyväskylässä?

Mielestäni näin voidaan sanoa. Onhan tuosta asiasta puhuneet mm. Dufva ja Pesonen (?), joiden lausunnoista paistoi halu saada ja ottaa paineita, koska ainoastaan paineiden alla urheilija kykenee ottamaan itsestään kaiken irti. Paineettomasti pelaava yksilö tai joukkue sortuu helposti höntsäilyyn, jolloin suoraviivaisuus ja tehokkuus jäävät puuttumaan.