Oikeastaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella kaukalossa nähtiin kurinalaisesti koko joukkueen voimin tasaisesti puolustanut sekä hyökännyt Titaanit. Uusi päävalmentaja oli selkeästi painottanut pelaajille, ettei höntyilyyn ole varaa ja se toden totta toimi.
Ottelun olisi jo ensimmäisen erän perusteella voinut lopettaa, sillä niin suvereeni Titaanit kaukalossa oli. Hieman paremmalla viimeistelytarkkuudella kiekko olisi voitu kaivaa useamminkin, kuin neljä kertaa HeKi-maalista. Tällä kertaa punanutuilla oli myös tuuri matkassaan, mutta kuten vanha viisaus sanoo - tuuri pitää ansaita ja se toden totta ansaittiin.
Toisessa erässä kotijoukkueen peli sekosi osittain HeKin pieneen piristymiseen sekä osittain linjansa totaalisesti kadottaneen päätuomari Marko Vepsäläisen antamiin jäähyihin, joissa ei osassa ollut mitään järkeä. Onneksi titaanipelaajilla ei käämit palaneet yhtä pahasti seepraan, kuin mitä kotiyleisöllä. "NUIJA, NUIJA!"-huudot lämmittivät kivasti mieltä, sillä pitkästä aikaa myös kotiyleisö reagoi kenttätapahtumiin eikä vain seurannut tuppisuuna ottelua.
Vika kaksikymppinen olikin sitten järkevää johdonvarjelua, eikä HeKi missään vaiheessa päässyt kunnolla edes lähelle. James Jernbergin 5-2-maali katkaisi lopullisesti vieraiden selkärangan ja oli myös hyvä huomata sekin, etteivät titaanipelaajat lähteneet HeKin selviin provoihin mukaan vaan pitivät päät kylminä loppuun asti.
Koko kotijoukkue pelasi todella onnistuneen pelin, mutta erityisesti haluan nostaa esiin nimet Jernberg, Markus Rämä (nosto ykkösvitjaan piristi selkeästi ja tulostakin tuli), Cole Koidahl, Kai Tillanen ja vahvasti koko pelin ajan vääntäneen, mutta ilman palkintoa duunistaan jääneen Jesse Pehun.
\o/ TITAANIT \o/