Anteeksi siffa etten ole hehkuttanut Sportin voittoa. Tässä se nyt tulee.
Todella hieno avauserä, missä Jyp-junnut yllätettiin housut nilkoissa. Sportin tavaramerkki, kova alku, täydessä loistossaan. Avauserä oli liki yhtä maalia, Jyp-junnujen pystyessä rakentamaan vain pari tekopaikkaa. Näissä Rossi oli mies paikallaan.
Toiseen erään osat vaihtuivat täydellisesti. Sport luuli pelin olevan taputellun, Jyp-junnut taas nousivat tasolleen. Toisessa erässä - joskin se oli Sportilta huono erä - oli pari hyvää asiaa. Sport-puolusti edelleen nöyrästi, se ei ottanut kuin pari jäähyä, Kena otti aikalisän hyvään rakoon (vaikka teho jäi vähän vajaaksikin) ja Rossi oli iskussa. Sportilla oli erän lopulla 2-1-hyökkäys, mistä Koivisto olisi voinut tappaa pelin, mutta tällä kertaa Kaulio veti pidemmän korren.
Olin hieman yllättynyt Jyp-junnujen ilmeestä kolmannessa erässä. Toisen erän hurma oli poissa ja koko erä oli oikeastaan pelailua, vaikka samanlaisella ilmeellä kuin toisessa erässä, peli olisi ollut vielä käännettävissä. Dickenson tappoi pelin 55. minuutilla hienolla yksilösuorituksella. Ennen sitä Jämsä taisi jo kilauttaa rimaa.
Todella tärkeät pisteet ja ilmekin oli kiitettävä toista erää lukuunottamatta. Tässä ja Hokki-pelissä Sport on saanut lukuisia vasta- ja ylivoimahyökkäyksiä. Se kertoo, että puolustus toimii ja kaverin hyökkäykset saadaan pysäytetty nopeasti ja niistä pystytään myös itse lähtemään liukkaasti ylöspäin.
On se kumma, kun tätä ilmettä ei saada vieraskaukaloon.
Rossi oli Dickensonin ohella kentän paras. Oleellista tässä oli se, että Rossi ei jäänyt Sport-puolustuksen koomailujen takia yksin, vaan sai paljon tukea. Hieno peli Mikolta ja myös alakerralta.