Jännä matsi kaikkinensa. Molemmilla viikon kolmas peli, eilen edellinen ja IFK veti kolmatta matsia neljään päivään, Saipalla oli tiistain ottelun myötä yksi välipäivä enemmän. Väsymys näkyi kyllä, IFK luisteli vain parissa jaksossa oikeasti ja saipalaiset oli kolmannessa erässä niin puhki että kamppailuihin ei enää menty kuin pyhällä hengellä ja karvaaminen oli ihan taistelua että jaksaako polkea.
Ottelun kuva oli tosiaan että pirteä SaiPa aloitti vahvalla paineella saaden stadilaiset pahoihin ongelmiin. HIFK pelaa erittäin taitavasti sitä estämispeliä, joka "otetaan pois". Ja pah. Martinin maali hyvänä esimerkkinä kuinka tila luodaan blokaten ja tätä nähtiin koko ajan. SaiPan sapluunaan se ei näy niin kuuluneen mutta koska joukkue päätti luistella kaverilta jalat alta, ei haitannut.
IFK pelasi lisäksi aika huolimattomasti monissa paikoissa ja siitä seurauksena jäähyilyä. Sitä Kodytekin toista en kunnolla nähnyt, taklaukselta näytti mutta jos ottikin nallekarhuotteen ja vei kaverin laitaan niin ostetaan. Kuitenkin tokan erän edetessä fiilis oli että kohta väkisin jostain ihan pienestäkin tuuppaisusta täytyy tulla SaiPalle jäähy, psykologia toimii niin. IFK vaan purki tämän paineen päättämällä yrittää pelata kuudella kenttäpelaajalla ja kun sitä jäähyä nyt ei millään voi jättää viheltämättä, ja sitten tuomareilla on taas olo että on vihelletty hyviä vihellyksiä, jatketaan samaa. Keltamustien kannattajanurkkaus palkitsi kotijoukkueen huutamalla päävalmentajan nimeä.
SaiPa pelasi huolellisesti eikä mailat jääneet vääriin paikkoihin. Auttaa paljon. IFK:n yv sekä ykköskenttä on todella pelottavia ja jos lappeenrantalaiset olisi sortuneet boksiin, olisi varmasti käynyt huonommin.
IFK aloitti pelaamisen ensimmäisen kerran toisessa erässä kun kahdeksan minuuttia oli pelattu. Jalka liikkui muutaman minuutin ajan ja kotiyleisökin ensimmäistä kertaa alkoi pitää ääntä kunnolla. Sitä hyvää vaihetta ei kuitenkaan kestänyt kauaa.
Tokan erän jälkipuolella alkoi se maalikimara mikä näytti siltä mitä se oli, väsyneet jengit vetää ja kun maalivahti on epävarma, helppoja uppoaa. Lisäksi tuollaiseen tilanteeseen niitä sitten helposti tulee parit molempiin päihin kuten kolmannessa erässä.
Yksi, mikä kuitenkin pisti silmään oli että stadilaiset oli aika huolimattomia monesti kiekolla. Painetta oli juu mutta sitä kiekkoa kanssa lyötiin vääriin suuntiin, sellaista mitä SaiPan kannattajat on viime vuosina paljon katsoneet omiltaan. Tänään oikeastaan vain kolmannessa erässä tuli muutama sellainen selkeä hassi.
Sitä mietin että kotiyleisö huusi kovasti normaaleista taklaustilanteista jäähyä. Eikö nyt Nordiksella jos jossain pitäisi tuntea kova peli? Toisaalta IFK oli aika pehmeä kamppailuissakin, väsymys varmaan teki osansa. Lehterän ja Komarovin kaltaisista veteraaneista näki ettei luistin enää kulje peräkkäisinä päivinä ja kamppailukovuus oli kaukana siitä kansainvälisestä tasosta mitä on ollut.
Vesalainen taas näkyi hyvin jalalla mutta oli aika kuskailija usein ja sitten päätti kierroksensa huonoihin ja huolimattomiin syöttöihin. Ehkä siksi pelipaikka on IFK eikä isommat liigat.
Mutta yhdestä ottelusta ei kannata liikaa tehdä johtopäätöksiä. Paitsi että IFK ei välttämättä jaksa painaa tällaosia kolmen matsin viikkoja loppuun saakka.
Stadin keltamustia täytyy kyllä kehua, hyvä meininki ja pilkettä silmäkulmassa löytyy, oli jengiä joka osasi hyvin vastata läppää heittäen tuskastuneisiin katsomohuutoihin.
IFK:n kannattajanurkasta jäi parhaiten mieleen megafonilla tuomarille huudetut kommentit. Kotihallissa näköjään menee läpi.
