Avasin Liiga-kauteni ottelulla TPS-Tappara, koska vieraiden seiskapakkina oli VGK-lupaus Arttu Kärki. Hän pelasi edellisenä päivänä Porissa vain viisi minuuttia teholukemalla -2, mutta toivoin paluuta aiempien pelien jääaikaan eli edes 8-10 minuuttiin, jotta saisin 27 euron lipulle hieman enemmän vastinetta. Kertasin ennen peliä aiemmat muistiinpanoni Kärjestä. Vahvuuksiahan ovat olleet nummelinmainen avauspelaaminen niin pystyyn laiturille kuin vapaan sentterinkin lapaan, keskialueen puolustuspelaaminen (CHL-peleissä hyvää eteenpäin puolustamista osana korkeaa 2-1-2 karvausta ja U20-kisoissa ison jään 1v1-puolustaminen oli useimmiten mallikasta), ulottuvuuden hyödyntäminen PAPP:ssa, kyky tulla tarvittaessa jalalla paineen alta ja viivelähdöissä kuljettaa lähelle kärkikarvaajaa seuraavan pelivalinnan helpottamiseksi, pienpelit hyökkäyssiniviivassa korkealle nousseen hyökkääjän kanssa, siniviivatanssiminen ja repivä luistelu mukaan vastaiskuihin.
Heikkouksia ovat olleet havainnointi PAPP:ssa (peruuttavan vastustajan jättäminen auki slottiin liian etäälle 1v1-puolustamisessa), siirtokiekkojen vaillinaisuus toisinaan paineen alla yhdellä kädellä huitaisemalla, ensimmäiset potkut ja siitä johtuva ajoittainen kiire, transitiopuolustaminen (vuoti Porissakin avausmaalissa) ja mailakamppaileminen laitojen lähellä. Neutraaliksi osa-alueiksi merkitsin U20-kisoissa mm. laukauksien tarkkuuden, pinchauksien ajoituksen, kamppailukovuuden PAPP:ssa ja maalinedustan siivoamisen.
Kärki sai lopulta jääaikaa Turun lauantaiehtoossa tasan 0:00. Istuin päädyssä, johon TPS hyökkäsi kahdesti saadakseni paremmin osviittaa Kärjen suoriutumisesta paineen alla. Tappara pelasi avauskympin normirotaatiolla eli kuudella puolustajalla, vaikka Metsola otti välissä kampitusjäähyn, joten aloin aavistella pahinta eli ettei Kärki pelaisi vaihtoakaan. Yhdessä CHL-pelissähän alkusyksystä Kärki istui vastaavasti koko pelin penkillä seiskapakkina eikä sitä avausvaihtoa sitten missään vaiheessa avauserää tullutkaan. Kieltämättä kiehuin sisäisesti, koska en nähnyt Kärkeä edes alkulämmittelyssä saavuttuani hallille hetki ennen avauskiekon pudotusta. Ennen toista erää Kärki puolestaan jäi suoraan istumaan penkin päähän, kun muut kiersivät tutusti pari kierrosta jäällä tuntuman hakemiseksi, joten olin aika varma, ettei peliaikaa ole tulossa kakkoserässäkään ilman loukkaantumisia. Päätöserässäkään hän ei pelannut, joten ei auta kuin ottaa uusi yritys myöhemmin tällä kaudella, kun hän on varmasti pelaavassa kuusikossa. Tappara pelasi kolmatta kertaa neljään iltaan, joten totaalinen penkitys yllätti siksi jättäen suuhun turhautuneen ja kitkerän maun.
Tepsin 1-2-2 muotoinen kapeahko karvaus toimi avauserässä ihan OK, vaikka Tappara pari kertaa pääsikin laidoista sisään hyökkäysalueelle. Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä Tepsin hyökkäysvarmuus oli riittävää eikä Tappara päässyt kääntämään peliä vaarallisen nopeasti, vaan joutui puolustamaan yllättävän paljon omalla alueella, kun TPS:n toinen ja kolmas effortti olivat kunnossa eli toisin sanoen he pyrkivät heti kiekonmenetyksen jälkeen vielä sitkeästi kamppailemaan sen takaisin omille ja usein siinä onnistuivatkin eikä Tappara päässyt omista ulos välittömästi ja se johti siihen, ettei se myöskään väsyneenä pystynyt hyökkäämään tehokkaasti. Savinainen karkasi toki kertaalleen puoliksi karkuun, mutta Lindroth (?) ehti hidastamaan hänet mallikkaasti. Golden Knightsin pääkäskijä Cassidy sanoo NHL:n olevan "second effort league" ja kenttäpelaajien ponnistelu oli isännillä lepoedun myötä tosiaan kunnossa varsinkin avauserässä. Vasta päätöserässä Tappara otti virtauksen voimakkaammin haltuunsa vyöryen toisteisesti keskialueen ylitse varsinkin oikeaa laitaa pitkin ja sieltähän 2-2 tasoituskin syntyi puolinopeasta käännöstä pystyyn.
Jottei reissu ollut täysin turha, tarkkailin sitten neutraalista perspektiivistä hieman muita kenttäpelaajia. Salin saapunee tulevaisuudessa Ontarioon eli Hendersonin divarivastustajaan, joten hän oli isäntien mielenkiintoisin yksilö. Avauserässä jäi mieleen yksi liukas kuljetus ylivoimalla aina pohjaan asti vasemmasta laidasta. Lisäksi paineen alla karvaajaa vastaan hän kierähti onnistuneesti ja avasi keskelle Nenoselle, joka jatkoi oikeaan laitaan Teissalalle ja siitä Tepsin kolmonen vei suorahyökkäyksen päätyyn asti. Ensivaikutelma siis luistelutaidosta ja kiekonkäsittelystä oli positiivinen. Sellaisen paketin varaan kelpaa rakentaa uraa. Taitotaso riittää keskialueen ylittämiseen tarpeen tullen itse ja siten hän kykenee luomaan isosti etua joukkueelleen. 27. minuutilla HAHP:ssa Salin laukoi kolmesti putkeen. Ensimmäinen takapatjakuti aiheutti mehevän reboundin, mutta omien lapaan se ei pomppinut. Toinen rannari meni ohi ja kolmannella kerralla hän tunnisti hyvin vastassa olleen väsyneen laiturin haastaen tämän laidan puolelta ja laukoen sitten nollakulmasta kohti etuyläkulmaa tuloksetta. Hyökkäysvaistot olivat kiitettävät eikä hän nyt kiekottomanakaan mikään turhake ollut kamppailupelaamisessa.
Toinen nuorisopakki Jokinen pyörähti rystypuolelta 28. minuutilla näyttävästi oman maalin kulmalla Halloranin paineen alta pois. Jokinen voitti tilaa luistelemalla aina punaviivalle asti ennen siirtokiekkoa selustaan. Potkuista näki, että jalkoihin on varaa hankkia silti runsaasti lisää voimaa. Eräässä toisessa vaihdossa Jokinen puolestaan eleettömästi vastaanotti taklauksen liikutettuaan sitä ennen kiekon viereen Lindrothille, joten ei hän ainakaan paineen alla näyttänyt vuotavan mestareita vastaan. Päätöserän painottoman puolen aktivoitumisesta kiekko olisi pitänyt saada edes maalia kohden päätyverkon sijaan. Pidin kuitenkin Jokisen tietystä eleettömästi kiekollisena ja se toi mieleen Theodoren. Lehtoselle sen sijaan sattui puolivälissä iltaa paha kiekonkäsittelyvirhe oman alueen kulmassa ja Somppi petasi vastakiekkomestan Galletille, joka tykitti päin Werneriä. 2-2 maalia edelsi puolestaan hänen menetyksensä punaviivalla, kun mies ajoi itsensä umpikujaan ehtimättä dumppaamaan kiekkoa syvään. Lauridsenillekin antaisin miinuksen, koska keskialueen jäähy oli turha päätöserässä ja kakkoserässä AV-purut jättivät toivomisen varaa. Hänellä oli myös hitusen kiire puolustusalueen puolustuspelissä pari kertaa eikä hän oikein päässyt miehensä iholle selkäpuolelta hakemaan stoppia, kun jalkanopeudessa oli puutteita. Arell vuorostaan myi itsensä rumasti Rautiaisen 2-2 tasoituksessa, mutta hyökkäysalueella haki kertaalleen takatolpalta omaa pelaajaa tuloksetta. Idea oli kuitenkin hyvä, jos kova syöttö olisi vain mennyt lapaan, koska Metsola ei olisi ehtinyt liukua millään enää eteen.
Beaudinin suoraluistelunopeus keskialueen ylityksissä oli virtaviivaista ja plussamerkinnän arvoinen. Hänen hyökkäysvarmuutensa siniviivojen välissä oli sillä tasolla kuin sentterillä kuuluukin olla eikä mielestäni hölmöjä menetyksiä tullut, vaan hän osasi joko murtaa siniviivan hallitusti tai pelata selustaan kirikiekon. Päkkilä hyödynsi kliinisesti Tapparan kesken olleen vaihdon. Leskinen ei ehtinyt askiin ajoissa ja Lindroth vapautti Eetun karkuun. Toisaalta sitten hän oli jäällä AV-takaiskun aikana, mutta se oli Tapparalta hienosti pelattu sisäänvienti ja suorahyökkäyksen päätös. Päkkilän profiili toi NHL:stä mieleen R. Smithin kahden suunnan pelaamisen. Paikka ykkösketjussa lienee täten ihan ansaittu, kun Päkkilä kykenee jonkin verran tekemään peliä laitojen läheltä ja pysymään kiekossa kulmaralleissa tehden tilaa ketjukavereilleen. Marjalasta jäi mieleen toisen erän lähtö omista, kun hän tuki läheltä keskellä eikä varastanut. Haltuunoton jälkeen hän vielä käytti kiekon vastustajan lavan alta päästen siten luistelemaan tyhjää kaistaa pitkin eteenpäin onnistuneen harhautuksen jälkeen. Tuo ei olisi onnistunut ilman aiempaa havainnointia ja pehmeitä käsiä. Luistelupotkuissa oli mukavasti dynaamisuutta. Päätöserän avausvaihdossa sen sijaan takapaine Tanukseen ei ollut riittävää 3v3-hyökkäyksessä ja tämä sai käännettyä rystyltä kiekon takaviistoon Savinaiselle, jonka laukauksen keskikaistalta Werner ryösti alakulmasta patjallaan. Jatkoajalla Marjala pelasi vahvalla itseluottamuksella, muttei pakottanut ratkaisuja, jos edessä oli vaikkapa blokkaaja turhan lähellä. Wernblomin käsien pehmeys puolestaan ilmeni, kun tilaa oli enemmän jatkoajalla ja pilkuissa (2/3), mutta tasaviisikoin kyky irtaantua omasta 1v1-puolustajasta esim. kulmassa ei vakuuttanut hirveästi. Tepsin nelonen oli puolestaan kokonaisuutena pirteä.
Brickley petasi avauserässä Tapparan parhaan maalipaikan syötöllään slottiin sinisen kulmasta, mutta Tanus laukoi päin Werneriä. Ykkösketjusta Mattila myös päätti yhden vastaiskun laukaukseen Savinaisen jätöstä yli vasemman etukulman. Päätöserässä vieraiden ykkösen ote tosiaan sitten kiristyi ja se oli osallisena muun muassa YV-maalissa sekä heti erän alkupuolella luomassa Savinaiselle ylempänä mainittua huippupaikkaa, kun TPS alkoi vuotaa sen vasemmasta laidasta. Tanus mursi hyökkäyssiniviivan beaudinmaisesti aika hyvällä varmuudella ja peli hidastui hänelle vähemmän yllättäen, kun tassut olivat pehmeät. Kultakuuppa sopii hänelle. Mattilan mailakovuudesta puolestaan tykkäsin ja hän oli aika suoraviivainen pelaaja. Laukaus oli painava, muttei kovin tarkka mielestäni.
Kolmossentteri Räsäsen kurinalaisuus PAPP:ssa oli ihailtavan rutiininomaista. Avausvitosella hän puolusti miehensä loppuun asti maalin edessä muiden jo suunnattua vaihtoon. Lisäksi Talvitie yritti myöhemmin oikeasta laidasta nousta maalille, muttei hänellä ollut asiaa Räsäsen läpi. Avausvaihdossa puolestaan Dudas yritti karistaa kulmassa suunnanmuutoksillaan Räsäsen tuloksetta kintereiltään, mutta tämän 1v1-puolustaminen oli tarkkaa osana alakolmion miesvartiointia. Keskinen pääsi toisessa erässä nopeasta käännöstä karkuun puolustajien välistä laukoen kuitenkin patjaan. 3-2 osumassa hän ei saanut seisovin jaloin Marjalaa kuriin ja Leskinen joutui reagoimaan tähän, jolloin Palmu jäi auki luukulle. Täten Keskisen iltapuhteesta ei jäänyt kovin valoisaa kuvaa tällä kertaa. Nykäsen jäähy korkeasta mailasta kävi kalliiksi, mutta hän oli mielenkiintoinen rightin voimahyökkääjäaihio.
Tuulolan ja Rafkinin parityöskentely paineen alla vakuutti. Toinen meni taklauksen alle ja toinen siirsi jaloista irtokiekon eteenpäin. Päätöserässä Tuulolalle tosin sattui yksi harhapassi kulmasta suoraan keskustaan, mutta muut paikkasivat sen välittömällä blokilla. Galletin pelikovuus laitojen lähellä oli rautaa pl. 2-0 maalin kamppailuhäviö kulmassa Teissalalle, mutta yhden karsean harhapassin hän avauserän lopussa antoi omissa. Tepsin nelonen ei kuitenkaan rangaissut siitä, kun Talvitie taisi laukoa slotista ohi maalin Knuutisen (?) syötöstä.
Leskinen puolusti 34. minuutilla oikeaoppisesti eteenpäin keskialueella tukien korkeaa karvausta ja sai pakotettua katkon. Keskialueen käännöstä Tappara eteni hyökkäysalueelle ja Halloran laukoi seinille siniviivasta. Alivoimallakin Leskinen teki yhden vastaavan katkon laukoen itse terävästi vasemmasta laidasta yli takakulman. Eteenpäin puolustamisessa Leskinen oli siis vieraiden alakerran kermaa ja mansikkavaahtoa ja tuossa Tapparan paineistavassa pelitavassa kullanarvoinen palanen. Brickleyn maila oli puolestaan nälkäinen maila suorahyökkäyksiä puolustaessa. Hänellä oli hyvä etäisyyden hallinta. Matinmikko aktivoitui kahdesti 48. minuutilla painottomalta puolelta, mutta rannelaukaus oli makulatuuria. Kolmas kerta sanoi toden ilman maalivahtia pelatessa kuitenkin ja laser sujahti alanurkkaan. Vähän sellainen hajuton ja mauton maku kuitenkin Matinmikosta jäi minulle kuten aiemmin TV:nkin perusteella. En tiedä, onko hän mestaruutta tavoittelevan joukkueen ykkösparin arvoinen puolustaja vain kätisyytensä vuoksi, vaikka sinällään ensipotkujen väljyys mahdollistaa hyvin vastahyökkäyksien tukemisen takamiehen paikalta/tietynlaisen välihyökkääjyyden ja puolustusalueen puolustuspelissä hän ei ainakaan jää jalalla miehestään jälkeen osana alakolmion miesvartiointia, mutta ehkä kaipaisin piirun lisää fyysisyyttä vielä. Mutta Liiga-puolustajat eivät tietysti voi olla täydellisiä paketteja, sillä muutoin he pelaisivat kovemmassa sarjassa.