Ilveksen johtoasemassa pelaamista onkin syytä edelleen harjoitella, työtä riittää. Välillä edelleen hyökkäyspään paine myöhästyy tai ajoitukset on väärät, ja vastustaja tulee helposti alueelle. Näitä onneksi ei montaa peliin mahdu. Samoin oman alueen puolustuspeli on paikoin karmean huonoa. Tilaa ei peitetä, korostunut alivoimalla. Puhumattakaan vastustajan kuudella vastaan puolustamisesta, joka kerta heiluu omissa.
Kiekollinen peli koko kentän alueella, nopean tai hitaamman lähdön tunnistaminen ja toteutus ovat toimineet hyvin ja osa-alueet hallussa. Poislukien välillä muutaman enemmän fyysisen pakin hakemat pidemmät syötöt. Alakerrassa ylipäätään Ilveksellä riittää käsiä joka pariin.
Tuohon kun lisää vähän ailahdelleen mv-pelin, ei ihme, että verkko heiluu Ilveksen peleissä molempiin suuntiin.
Ylivoimalla Ilves on vaarallisimmillaan suorissa hyökkäyksissä. Muuten erikoistilanteissa; yv, av ja aloituksissa, riittää kehitettävää rutosti, jos on tarkoitus olla neljän joukossa pleijareissa.