Voi surkeuden surkeus!
Täältä täysin provovapaat pahoittelut niille fiksuille Jokeri-faneille, jotka kärsivät apinoista, jotka päästettiin tänään hallille. Nyt olisi aika kunnon kulttuurilliseen itsetutkiskeluun ja itsemoderointiin eli savustakaa jo pikku hiljaa joukoistanne nämä idiootit, jotka tahraavat maineenne täysin. Silti: pahoittelut.
Samoin lienee johdon osalta aika samansorttiseen savustukseen. Teillä lienee asiat kuten sillä kuuluisalla sammakolla, joka kuolee vesipataan, joka lämpenee vähä vähältä. Joka vuosi resursseja hukataan, kulttuurillinen kehitys polkee paikalleen ja landeseurat näyttävät, miten homma toimii. Ilman pisarankaan provoilua, tehkää nyt jotain, tällainen perseily vuodesta toiseen haittaa jo koko suomalaisen kiekon kehitystä. Olisi nimittäin todellakin hyvä, että lätkä eläisi ja voisi hyvin myös Jaffalassa.
Muutama vuosi sitten Jokeri-leiri oli minulle ikivihattu jengi ja nyt minulla alkaa toden teolla käydä sääliksi teitä. Olette - ja tarkoitan tällä erityisesti teitä asiallisia palstaveljiä - ansainneet parempaa.
Tätä en voinut jättää sanomatta ennen kuin kommentoin illan peliä. Se ratkesi mielestäni seuraaviin asioihin:
1) Pelko: paras joukkueen sisäisen hengen mittari on maalivahtipeli. Jatkuva ja jo pidempään jatkunut maalivahtien vaihtorumba viestii joukkueelle, että mv-peliin ei voi luottaa. Pidemmän päälle tämä johtaa siihen ettei voikaan. Hyvä joukkueen sisäinen luottamus taas perustuu siihen, että maalivahtien niskaan ei kaadeta juurikaan ikinä syytä, vaikka se olisikin perusteltua. Joukkue pelkää ja maalivahdeista sen pystyi tänäänkin lukemaan.
2) Ilo: ilo oli kaukana, kun katseli Jokeri-pelaajien ilmeitä jo ennen peliä. Kaverilliset naurunhetket olivat vähissä. Se näkyi myös pelissä. Tekeminen on väkinäistä, vaikka pelitapamielessä Jokerit näyttikin välillä varsin hyvältä.
NÄitä voisi jatkaa, mutta luinnollisesti saman voisi kääntää toistekin päin: JYPin osalta nuo samat heikkoudet ovat toisaalta oman joukkueen vahvuuksia. Korvien välissä luottamus ja ilo on korkealla tasolla.
Mietinkin, että tuskin tätä joukkuetta nyt kääntää mikään lisähaukkuminen, penkittely jne. Tarvittaisiin henkistä leadershippiä koko organisaatiosta, jotta tuo joukkue voisi PO-karkeloihin vielä pyristellä. Kuka, missä? Harkimo? Ei. Jortikka. Ei. Kapteeni? Kuka? Sillä managerimouhulla tuota joukkuetta ei nosteta, nyt tarvittaisin toisenlaista johtajuutta enkä usko sitä joukkueesta ja organisaatiosta tähän hätään löytyvän. Toivottavasti olen väärässä, sillä tässä kohtaa minusta löytyi yllättävä "vastustajan kunnioittaminen", sillä lyödyn lyöminen ei kuulu tapoihini.
Jupa
