Hallilta kotiuduttu ja Vegasin matsin päätöserä katsottu, joten on aika syventyä kirjoituspuuhiin. Yleisöä oli paikalla reippaat 7500 silmäparia ja tunnelma oli kohtalaisen hyvä ajoittain. Mutta sitten itse asiaan eli lyhyehköön raporttiin.
Avauserän ensimmäiset viisi minuuttia olivat kotijoukkueen hallintaa. Heti ensimmäisessä vaihdossa Kakko sai syötön siniviivalle ja laukoi sitten oikeasta laidasta, mutta Heljanko torjui kilvellä kulmaan. Sen jälkeen jokainen kotijoukkueen ketju sai pelin painopisteen Tapparan alueelle ja vierasjoukkue ei päässyt millään punaviivalle asti edes kiekon kanssa. Tappara kuitenkin selvisi kotijoukkueen lukuisista kulmaralleista. Kaikki muuttui ajassa 7:25 Björkstrandin kampattua keskialueella Levtchin. Kotijoukkueelta alivoimaa pelasivat hyökkääjistä Kuru-Wirtanen ja Väyrynen-Virtanen parit sekä myöhemmin ottelussa myös Nurmi. Puolustajista tässä kohdin TPS käytti alivoimalla vain ykkös- ja kolmospuolustajapareja Piskula-Heikkinen ja Isiguzo-Forsström. Myöhemmin päätöserässä myös Gormley-Lukka pari pelasi alivoimaa. Tapparan ylivoimakoostumukset olivat Rantakari-Kuusela-Malinen-Jasu-JMJ ja Kemiläinen-Ojamäki-Järvinen-Zaborsky-Erkinjuntti. Paras paikka ylivoimalla tuli Maliselle, kun hän aikansa pyöritettyään oikeasta siivestä syötti syvyyteen ja sai kiekon takaisin JMJ:ltä slottiin, mutta laukaus neliön keskeltä meni yli. Erän jälkimmäinen puolisko oli tasaisempaa kiekottelua ja Tappara sai myös kulmaralleja aikaan hiljalleen. Se pyrki kiekkokontrolliin, mutta avauskympillä puolustajien kiekottelut eivät johtaneet siihen, että kiekko olisi saatu hyökkääjien lapaan toisin kuin jälkimmäisellä kympillä. Alussa vieraat hukkasivat paljon kiekkoja keskialueelle, mutta erän toisella puolikkaalla se pääsi paremmin kiekottelemalla omista pois Tepsin paineen alta. TPS vaihteli omaa karvaustaan paljon. Ajoittain se vetäytyi 0-5 trappiin ja toisinaan kun Tapparan puolustajat peruuttelivat kiekolla, kaksi hyökkääjää antoi paineen kolmannen ollessa tukemassa taustalla.
Tepsin parhaat ketjut avauserässä olivat kärkiketjut. Varsinkin ykkösketju oli alusta lähtien pelin sisällä. Kakon erän alun laukauksen lisäksi hän pääsi Filppulan kanssa 2v1-hyökkäykseen, mutta Järvinen katkoi syötön takatolpalle. Kurun johtamalla kolmosella puolestaan oli yksi maalipaikka, kun Kuru riisti kulmassa ja syötti sitten keskeltä viereen Niemiselle, jonka veto blokattiin. Vierasjoukkueen paras ketju oli Järvisen johtama kakkonen laidoillaan Zaborsky ja Ojamäki, vaikka Zabolla oli monta louhikkokosketusta keskialueella, kun hänelle avattiin kiekko laitaan. Heljankosta jäi heti mieleen se, että hän laittoi jokaikisen kiekon, mikä häntä kohti ammuttiin, välittömästi peliin takaisin. Samoin hän tuli rohkeasti vastaan ja huijasi karvaajan pienellä mailaharhautuksella siirtäen sitten kiekon viereen puolustajalle. En muista nähneeni Liigassa yhtä itsevarmaa maalivahtia noissa tilanteissa. Vieraiden alakerrasta Kemiläinen erottui kiekkovarmuudellaan avauserässä. Mäntylä puolestaan hukkasi karmean määrän kiekkoja, siirtokiekkojen laatu oli surkea. Utunen oli seiskapakkina heiveröisen oloinen alusta asti. Kotijoukkueen alakerrasta Isiguzo väläytteli ja nousi kerran oikeaa laitaa. Siniviivassa hän oli kuin kotonaan ja tuki aktiivisesti hyökkäyksiä päätyynkin asti kerran tai kaksi. Gormleysta saatu ensivaikutelma oli se, että hän oli isokokoinen ja omasi terävät ensiaskeleet, mutta sen jälkeen jostain syystä hän alkaa vain liukumaan. Hoiti kuitenkin ruutunsa varmasti. Laukaukset avauserässä olivat 11-12. Heljanko torjui yhdeksän kertaa ja Haukeland kuudesti eli TPS laukoi paremmalla prosentilla maalia kohti. Alussa laukaukset olivat jossain vaiheessa 6-1 isännille, kunnes sitten ylivoiman jälkeen Tappara paransi kiekollista pelaamistaan.
Toisen erän alussa kuudessa minuutissa nähtiin kolme huippupaikkaa. Ensin Luoto antoi surkean passin kohti siniviivaa ja vastaiskusta 3v1-hyökkäyksen päätteeksi Nieminen laukoi yli vasemmasta laidasta. Sen jälkeen Tapparan ykkönen käänsi pelin keskialueella 3v2-hyökkäykseksi. JMJ levitti vasempaan laitaan, josta Kuusela laukoi vapaasti patjaan ja vielä reboundin ohi takakulmasta. Hetkeä myöhemmin Zaborskyn ketju oli vajaan minuutin verran tivolissa omalla alueella, kun Kakko ja Filppula pyörivät kulmissa kuin hyrrät. Yleisö antoi massiiviset aplodit vaihdon jälkeen. Paras paikka taisi olla Kaapolla oikealta b-pisteeltä kääntörannarilla patjaan. Ennen erän puoliväliä Erkinjuntti kokeili vanhanaikaista ja kiekko kimposi ilmaan ilman, että Haukeland tiesi, missä se oli. Jasu ajoi maalille, mutta ei saanut huidottua limppua uuniin. Hetkeä myöhemmin Luoto otti jäähyn maalin takana koukkaamisesta. Kotijoukkueen ylivoimaketjut oli myllätty sitten viime näkemäni kauden alusta. Ykkösylivoimassa olivat Heikkinen, Filppula, Palve, Budish ja Väyrynen sekä toisessa koostumuksessa Kakko, Wirtanen, Björkstrand, Lukka ja Gormley. Tappara pelasi alivoimaa kahdella nelikolla Kuusela-Jasu-Mäntylä-Elorinne ja Rauhala-Malinen-Vittasmäki-Järvinen. Paras paikka rakentui kakkoskoostumuksessa Kakolle, joka laukoi vasemmalta puolelta kohti etuyläkulmaa, mutta Heljanko ehti näkemään vedon viime hetkellä.
Jälkimmäisellä kympillä Filppula ja Kakko laittoivat jo toistamiseen sirkuksen pystyyn Zaborskyn ketjua vastaan. Varsinkin Kakko pyörähteli sujuvasti Elorinnettä vastaan kulmissa. Viisi minuuttia ennen erän loppua TPS käänsi omista nopeaan vastaiskuun. Kakko syötti oikeasta laidasta takaviistoon keskelle Virtaselle, joka laukoi patjaan pehmeästi. Pari minuuttia myöhemmin Palveen ketju pelasi pelin parhaan vaihtonsa, mutta ei saanut kiekkoa survottua sisään maalin edestä, vaikka Heljanko pyöri aikansa jäässä. Maalin kulmalta lähinnä yrittämässä olivat Heikkisen laukauksen paluukiekossa Budish ja Palve, mutta jotenkin he sutivat kiekon vain sivuverkkoon. Reilu minuutti ennen erän loppua Ojamäki syötti sinisen päältä oikeasta laidasta eteenpäin maalille ajaneelle Järviselle, joka ohjasi kiekon logoon. Ojamäki ehti irtokiekkoon, mutta laukoi niin ikään päin avopaikasta. Utunen teki pelin parhaan suorituksensa antamalla ristipiston Ojamäelle, joka sitten loi maalipaikan. Viimeisellä sekunnilla Lukka otti vielä jäähyn kulmauksessa kampituksesta, joten Tappara pääsi aloittamaan päätöserän ylivoimalla. Toinen erä oli tasaista ja viihdyttävää jääkiekkoa. Laukaukset kirjattiin 16-13 ja torjunnat 11-9. Kotijoukkueella oli pari pidempää kulmarallia ja ehkä hitusen paremmat maalipaikat, mutta Tapparallakin oli omat hetkensä. Kumpikaan ei varsinaisesti ollut pitkiä jaksoja niskan päällä, vaan peli aaltoili tasaisesti.
Päätöserän alun YV oli surkea. Lopussa Zaborsky pääsi laukomaan yhden one-timerin oikeasta laidasta Kemiläisen syötöstä, mutta Haukeland liukui eteen. Kunniaa toki kotijoukkueen alivoiman keskialueen häirintäpelaamiselle. Kuru, Virtanen ja kumppanit tekivät oivaa työtä. Jäähyn jälkeen Kuusela teloi toisen päätuomarin käden purkamallaan rännikiekolla. Seuraavassa vaihdossa puolestaan Rantakari avasi Kuuselalle oikeaan laitaan ja tämä laukoi takapatjaan. Kiekko kimposi slottiin JMJ:lle, joka ei saanut rystyltä sisään. Sen jälkeen Wirtasen maila osui maalin takana Zaborskyn naamaan ja Tappara sai uuden YV:n. Paras paikka oli Kuuselan terävä one-timer puoli minuuttia ennen YV-ajan päätöstä Malisen poikkisyötöstä. Sen jälkeen Tappara vaihtoi koostumusta ja Järvinen kaapi aloitusvoiton Kurulta. Kiekko pelattiin rauhoituksen jälkeen vasempaan siipeen Ojamäelle, joka jatkoi syvyyteen Zaborskylle ja tämän yhden kosketuksen jatko löysi maalin edestä Järvisen, joka laukoi kiekon takakulmaan Nurmesta ja Kurusta välittämättä. Lukka oli myös myöhässä mailoineen. Samalla Haukeland siirsi maalia liukuessaan ja tilannetta katsottiin videolta jonkin aikaa, mutta lopulta maali hyväksyttiin, vaikka oli siinä ja siinä, että oliko maali vielä paikallaan, kun kiekko ylitti maaliviivan.
Hetki johtomaalin jälkeen Zaborsky sai ilmaiseksi kiekon kompuroineelta TPS-puolustajalta (Gormley?), mutta laukoi maalin edestä rystyltä ohi oikealta. Puolivälissä erää puolestaan Tepsin ykkönen oli jälleen pyörimässä kulmissa. Ensin Filppula suojasi kiekkoa liukuessaan kohti siniviivaa ja Levtchi roikkui itsensä jäähylle. Samassa vaihdossa vielä Luoto koukki Kakon kulmassa kumoon, joten TPS pääsi kahden miehen ylivoimalle kahdeksi minuutiksi. Jasu-Vittasmäki-Järvinen kolmikko tappoi kuitenkin koko alivoiman kolmestaan häikäisevän hyvin pitämällä mailat sisäänpäin katkoen muutaman Palveen ja Filppulan välisen poikittaisyötön. Heikkinen puolestaan pommitti kahdesti päätyplankkiin kaarien välistä. Paine jäi kuitenkin Tapparan alueelle ja kolmen minuutin yhtämittaisen jäälläolon jälkeen Jasu huitoi kiekon ilmasta katsomoon. Yhden miehen ylivoimalla TPS ei luonut paikkoja, vaan Rauhala kulutti kelloa kulmassa. Hän oli jopa päästä läpiajoon, mutta kosketus oli louhikkoinen Ojamäen neppiin laidasta keskelle. Kuusela pelasi myös uhrautuvasti sukeltaen kiekon keskialueen puolelle kertaalleen. Kaksi minuuttia ennen loppua TPS otti Haukelandin pois, mutta ei saanut enää luotua laadukkaita paikkoja Tapparan viisikon puurouttaessa pelin laitoihin, joten loppuluvut kirjattiin trillerimäisen pelin jälkeen 0-1. Samalla kolmiosainen vetolappuni Tappara, Ässät ML ja Vegas ML kertoimella 13 otti harppauksen kohti jättipottia, joka varmistui Vegasin voittaessa 0-1 ja Ässien lopulta voitettua rankkareilla sulamisesta huolimatta.
Yhteenvetona voisin todeta, että maksoin mielelläni 18 euroa nähdäkseni Tapparan yksilöt liigapörssiä silmällä pitäen. Vierasjoukkue pelasi uhrautuvasti, kuten Rautakorpi totesi lehdistötilaisuudessa. Avauskympillä Tappara oli helisemässä, mutta sen jälkeen sen kiekkokontrolli parani ja se pääsi omista pois yhtä hyvin kuin TPS pääsääntöisesti. Ottelu muistutti hieman pudotuspeliottelua, koska kamppailupelaaminen oli niin suuressa roolissa ja kumpikin puolusti keskustan tiukasti. Varsinkin Tappara johtomaalinsa jälkeen päätöserässä katkoi hyvin syötöt kohti ydintä ja pakotti Tepsin laukomaan huonoista sektoreista. Raportin loppuun vielä lyhyet pelaaja-arviot.
TPS
+ Haukelandin näin ensi kerran tositoimissa alkulämmittelyjen sijaan. Olemus oli rauhallinen ja reboundkontrolli oli kohtalaisen hyvä. Ei voinut maalille mitään.
+ Hyökkääjistä kehut ykkösvitjalle, joka loi molemmat joukkueet huomioiden vaarallisimmat kulmarallit ja hankki niistä ylivoimia. Kakko oli ehkäpä paras hyökkääjä kotijoukkueelta, koska ketteryys kulmissa oli ylivoimaista. Filppula säesti suojaamisellaan. Wirtanen pelasi tasapainoisesti kahteen suuntaan ja mailapuolusti kliinisen hyvin omaa siniviivaa. Viime kertaan nähden luistin liikkui myös sulavammin ja hän oli paremmin ketjunsa pelissä sisällä. Kemiat alkavat siis löytyä.
+ Kolmosketju oli myös ihan hyvä. Kuru on sitkeä kamppailija ja eikä vuoda, vaan hoitaa kiekot varmasti keskialueelle tai punaviivalta päätyyn. Luistin liikkuu myös hyvin. Nurmelta ei tarvitse odotta tehoja kuin tyhjään maaliin. Kyllä hän kulmissa hörrää kohtalaisesti, mutta kiekolliset taidot eivät riitä kärkikenttiin, vaikka kokoa on. Nieminen pelasi parhaan pelinsä niistä, jotka olen häneltä nähnyt tällä kaudella. Toisen erän alussa tuli paras paikka, mutta kuti laidasta painui yli. Nyt hän pääsi enemmän pelaamaan kiekon kanssa kuin nelosketjussa ja oli pirteä, vaikka peliaikaa tuli alle 10 minuuttia. Kokonaisuutena ketju sai yllättävän monta kertaa paineen Tapparan päätyyn ja sitten puolittaisen päätypelin käyntiin, mutta maalipaikkojen luonti oli ongelma.
+/- Tähän kategoriaan kaksi muuta ketjua sitten. Palveen vitjalta odotin vielä suurempaa panosta, mutta jotenkin laiturit hukkuivat tasaviisikoin vain kamppailemaan ja Palve oli ainoa, jolla riitti taitoa luovia tie Tapparan alueelle kiekon kanssa dynaamisuutensa ansiosta. Björkstrand ja Budish laukoivat vain kahdesti mieheen Palveen neljää vastaan. Oikeasti ainoa säväyttävä vaihto, jonka tältä ketjulta muistan oli se toisen erän lopun jatkopeli Heikkisen viivalaukaukseen. Päätöserässä toki Palve kokeili kertaalleen ilmaveiviä, mutta kiekko ei pysynyt lavassa. Nelosketjusta Virtasella oli toisessa erässä hyvä maalipaikka keskeltä, mutta veto osui patjaan. Muutoin hän teki itsensä hyvin tarjottavaksi keskikaistalle ja pystyi ruhonsa ansiosta pitämään takakarvaajan takanaan ja siirtämään kiekon rauhassa Tapparan päätyyn. Alivoimalla hän puolusti hyvin keskialuetta ja omaa siniviivaa, jolloin vieraat joutuivat monesti hakemaan uutta vauhtia. Kuten jo monesti todettu, luistin liikkuu viime kautta paljon paremmin ja se helpottaa luonnollisesti pelaamista. Laitureista Siiki oli pimennossa viiden minuutin peliajallaan. Väyrynen sai 13 minuuttia sentään peliaikaa johtuen erikoistilannevastuusta. Tasaviisikoin hänen antinsa jäi satunnaiseen kulmapörräämiseen enkä kyllä ihan ymmärrä roolia ykkösylivoimassakaan.
Tappara
+ Heljanko oli loistava. Nollapeli 21 torjunnalla, mutta ennen kaikkea menkää hyvät ihmiset katsomaan hänen itsevarmuuttaan mailapelaamisessa sekä rohkeutta tiputtaa kiekko hanskasta takaisin peliin.
+ Tapparan alakerrasta Järvinen oli mahtava puolustussuuntaan. Kruununa oli tietysti loistavasti tapettu kahden miehen AV Vittasmäen kanssa, jolloin Järvinen blokkasi yhden Palveen one-timerin ja katkoi mailallaan pari muuta yritystä. Lisäksi avauserässä hän esti Kakon syötön Filppulalle 2v1-hyökkäyksessä. Ei vuotanut ja hoiti siirtokiekot maalin takaa ränniin laitureille varmasti. Vittasmäki oli niin ikään vuorenvarma. Rantakari ei häikäissyt hyökkäyssuuntaan, vaan laukoi vain pari kertaa kaukaa laidasta. Omassa päässä hän kuitenkin vakuutti ketteryydellään päästen jalalla pois paineen alta ja antaen sitten helpon ykkössyötön. Kemiläinen oli neljäs selkeä onnistuja ja alusta asti kiekollisesti Tapparan jämäkin yksilö painavilla syötöillään.
- Miinusta ansaitsee eniten Mäntylä, joka oli koostaan johtuen helisemässä kulmaralleissa. Syöttöjen laatu oli myös karmiva varsinkin avauserässä. Utunen oli olemukseltaan heiveröinen ja pelaaminen oli melkoista selviytymistä eli hän ei juuri pitänyt kiekkoa lavassaan, vaan roiski sitä vain eteenpäin nopeasti laidan kautta.
+/- Elorinne ei ansaitse plussaa eikä miinusta pelaten tasapaksun ottelun. Ei häikäissyt eikä pettänyt.
+ Hyökkääjistä Zaborsky-Järvinen-Ojamäki oli ehdottomasti paras koostumus. Zaborsky varsinkin oli alati vaarallinen ja luistin liikkui mahtavasti. Avauserässä tuli muutama huono haltuunotto, mutta kaksi viimeistä erää olivat vahvoja. Tämä ketju ansaitsi tehdä voittomaalin. Järvinen laukoi hanakasti paikan saatuaan ja pidän hänen hieman hujopista olemuksestaan, sillä varressa on kuitenkin voimaa kamppailla. Ojamäki liiti jään pinnalla ja laitojen lähellä osasi tehdä oikeita siirtoja lähelle omille pelaajille. Laukaisupaikat jäivät tänään vähiin, mutta hyvä peli silti.
+/- Tähän kategoriaan voisi listata kolme muuta ketjua. Ykkösketjusta Kuusela oli jotenkin flegu kaksi ensimmäistä erää pl. se yksi paikka toisen erän alussa. Ylivoimallakin hän oli käytännössä paikoillaan vasemmalla Malisen pyörittäessä oikealla ja tuntui siltä, että Krisse ei edes halua hakea vapaata paikkaa. Päätöserässä sitten Kuusela kuitenkin osoitti luonnetta varsinkin alivoimalla heittäytyen kiekkojen perään ja huitomalla ne keskialueelle. Malinen oli sentterinä melko tasapaksu pl. ylivoimat, jolloin hän kyllä pyöritti peliä hyvin oikeasta siivestä. JMJ puolestaan tuhlasi päätöserässä yhden hyvän paikan, mutta oli muutoin melko vähän sitten kuitenkin luomassa mitään, vaan hänenkin pelaamisensa oli pääosin kulmissa pyörimistä. Kolmosvitjasta Rauhala oli paras raastaen kahteen suuntaan. Ei vuoda ja on alivoimalla tärkeä pelaaja. Laituripari Luoto-Levtchi pelasi vain 11 minuuttia. Luoto oli jotenkin jäljissä monesti kulmaralleissa ja ottikin kaksi jäähyä. Levtchi jäi näkymättömäksi, vaikka vielä alkulämmöissä vaikutti siltä, että hän voisi saada jotain aikaan. Nelosketjusta Jasu loisti alivoimalla. Ylivoimalla hän ei osunut slotista kiekkoihin yhdellä kosketuksella. Aloitusprosentti ei häikäissyt, mutta hävittyäänkin hän spurttasi heti peittämään laukauksia viivasta. Laitureista Moilanen pelasi kahdeksan minuuttia ja Erkinjuntti kymmenen. Ensimmäinen oli todella näkymätön ja Erkinjunttikin väläytteli vain kerran vanhanaikaisellaan toisen erän puolivälissä. Kyllä minä silti Erkinjunttia mieluummin peluuttaisin kolmosen laidassa Levtchin sijaan, koska Erkinjuntti pärjää sentään kaksinkamppailuissa.