Tuoko Turku minulle epäonnea vai onko pelkkää kohtalon ivaa, sen voi jokainen itse päätellä. Kauan kauan sitten olin matkalla Turkuun, kun dösä pysähtyi legendaariselle Lahnajärvelle. Siellä kuulutettiin faijan nimeä ja lopulta syykin selvisi. Hänen äitinsä eli mummoni oli sairaalassa ja viimeiset hetket käsillä eli jos vielä haluaisi nähdä, niin eikun takaisin Helsinkiin mahdollisimman pian. Nyt eilen, kun tänään olisi taas tarkoitus lähteä kohti Turkua, faija otti sitten varaslähdön ja sai sairaskohtauksen. Poliisit tuli kylään ja kertoi että nyt on tälläinen tapahtunut.
Historia ei myöskään puolla sitä, että vierasjoukkue pärjäisi mitenkään erikoisesti kun minä olen mukana näillä Megamatkoilla. Taitaa olla peräti kerran, että on poistuttu voiton saattelemana kotiin. Tuleeko tänään toinen kerta, se jää nähtäväksi. Toivottavasti tulee hyvä peli, tunnelmasta se ei ainakaan jää kiinni. Ja mitään ylilöyntejä ei nähdä katsomossa, hallin käytävillä tai edes parkkipaikalla. Se että jollain on erilainen pelipaita, huivi tai lippis ei anna aihetta mihinkään rähinään, vaikka olisi nauttinut jotain muutakin kuin pillimehua.
Turku, täältä tullaan kaikesta huolimatta.