Reissasin eilen Lahteen vierailemaan Isku Areenalla toista kertaa elämäni aikana. Viimeksi istuin D2-katsomossa, mutta tällä kertaa olin D1-päädyn ylimmällä rivillä eli siinä päädyssä, johon Kärpät hyökkäsi kahdesti kolmen erän aikana. Yleisöä oli 4284 katsojaa. Ennen raporttiosuuteen menoa kirjaan alle joukkueiden erikoistilannekentälliset niiltä osin kuin ne muistan. Hakanpää paikkasi mitä luultavimmin loukkaantunutta Heshkaa ja Mustosta ei tietenkään enää päätöserässä nähty ylivoimalla myös hänen loukkaannuttua toisessa erässä.
Pelicans YV: Kousa-Mankinen-Björninen-Ylönen-Saarinen & Kaski-Mustonen-Zohorna-Merelä-Siikonen
Pelicans AV: Teppo-Shchemerov-Mankinen-Björninen
Kärpät YV: Hakanpää-Kristof-Leskinen-Osala-Lasu
Kärpät AV: Kristof-Pyörälä-Kukkonen-Ohtamaa, Osala-Karvinen-Kivihalme-Hakanpää, Lasu-Humaloja-Heshka (ennen loukkaantumistaan avauserässä Lassen parina)
Ottelun alkuhan oli railakas, kun kolmeen minuuttiin tehtiin kolme maalia. Ensin Toivola heitti siniviivan jälkeen kiekon rystyltä maalille oikeasta laidasta, Vehviläinen pudotti kiekon kainalostaan patjan päälle ja Vartiainen lakaisi sen maaliin juuri ennen kuin Osala ajoi hänet kumoon. Ennen kuin Pelicans pääsi omista pois maalintekoon, Kärppien kakkonen piti kulmaklinikkaa hyökkäysalueella, kun Kupari kieputti Teppoa oikeassa laidassa. Kärpät vastasi seuraavassa vaihdossa, kun Kristof riisti päädyssä kiekon Nilssonilta ja syötti kulmasta maalin eteen unohtuneelle Osalalle, joka latasi ykkösellä oikeaan yläkulmaan Kasken seikkailtua maalin takana. Skarek oli voimaton. Pelicans meni uudelleen johtoon ajassa 2:31, kun Jürgens heitti kiekon punaviivalta päätyyn. Ohtamaa ja Hakanpää hävisivät päätypainit miehensä sitoneelle Ylöselle ja Vartiaiselle, joka syötti maalin takaa slottiin, josta Toivola naulasi kiekon oikeaan alakulmaan Humalojan oltua liian syvällä katkomassa syöttöä miesvartioinnin sijaan.
Kuudennella minuutilla Hakanpää otti kampitusjäähyn, mutta Vehviläinen laittoi luukut kiinni Kasken ja Kousan pommitettua viivasta omissa ylivoimaviisikoissaan. Kärpät ei avauskympillä päässyt millään pois omista, koska Pelicans karvasi niin aggressiivisesti päätylaudasta asti ja vierasjoukkue menetti kiekkoja omalla alueella vaarallisesti. Jälkimmäisellä puolikkaalla Manner sai hieman kuria viisikkopelaamiseen ja Kärpät pelasi varmemmin siirtokiekot pois laitojen kautta eikä pelannut optimistisesti niin paljoa keskustan kautta. Skarek ei juuri joutunut testiin pelin pyöriessä toisessa päässä, mistä kertovat torjunnat 4-16. Maalin lisäksi Kärpillä oli erässä kaksi muuta kunnollista maalipaikkaa. Toinen oli Lasun puolittainen läpiajo, mutta Pynnönen-Kaski kaksikko polki hänet kiinni ja laukaus jäi piippuun. Toisessa tilanteessa Leskinen syötti vasemmasta laidasta takaviistoon painottomalle puolelle ja Niemelä latasi ranteella keskeltä niukasti ohi vasemmasta alakulmasta, jossa oli hyvin tilaa kuten minun oli helppo nähdä istuttuani Skarekin takana. Leskisen lisäksi Kärpiltä jäi alusta asti mieleen ensi kerran livenä näkemäni Osala, jonka mörkömainen olemus oli täyttä rautaa laitojen lähellä ja kiekollinen suoritusvarmuus oli huimaa.
Kotijoukkueen lukuisista maalipaikoista parhaiten jäi mieleen se, kun Mustonen tuli vauhdilla yli sinisen ja vei Hakanpään sitten vartaloharhautuksella täysin kahville, mutta laukaus kohti vasenta etukulmaa pysähtyi Vehviläisen syliin. Lisäksi toinen vaarallinen tilanne aiheutui Kuparin menetyksestä oman sinisen alla, jolloin Pelicans pääsi hetkessä 2v1-tilanteeseen.
Toisessa erässä pelin kuva muuttui täysin. Peli toki pyöri edelleen samassa päädyssä, mutta tällä kertaa siis Kärpät oli pelin päällä ja omaan päätyyn tuli tilanteita todella harvakseltaan. Vehviläinen torjui vain neljästi ja Skarek kahdeksan kertaa. Ensimmäisellä kymmenminuuttisella parhaat paikat tulivat Lasulle, Anttilalle ja Heponiemelle. Lasu sai syötön kulmasta vasemmalle takatolpalle, mutta puttasi vasemmalta ohi. Anttila puolestaan riisti kiekon maalin takana Jürgensiltä ja nousi maalin eteen, mutta nosto läheltä ylös kilpistyi Skarekiin. Heponiemellä oli samanlainen paikka kuin Lasulla maalin edessä. Pelicansin Mustonen puolestaan loukkaantui erän alussa, kun Hakanpää taklasi häntä sinisen kulmassa ja Mustosen käsi jäi laidan väliin ikävästi. Kärpätkin menetti yhden pelaajan, kun Heshka loukkaantui taklatessaan itse kotijoukkueen pelaajaa punaviivalla. Lisäksi myöhemmin erässä vielä Säiliö tippui pelaavasta kokoonpanosta, mutta sen tilanteen missasin.
Erän puolivälissä sitten Humaloja sai jäähyn mailasta kiinnipitämisestä, mutta Kärppien alivoima toimi mainiosti purkaen paineen monesti eikä Pelicans saanut kaiketi yhtään kutia kohti maalia. Hetkeä myöhemmin Pelicans pääsi harvoja kertoja tasaviisikoin hyökkäysalueelle, mutta Zohornan leikattua laidasta keskelle, hän hukkasi kiekon lavastaan kääntölaukausta yrittäessään. Kivihalme lähti nostamaan vastaiskua ja Zohorna huitoi häntä käsille jäähynarvoisesti takaa päin keskialueella.
Kärppien illan ainut ylivoima oli tehokas, kun yli minuutin verran sahannut viisikko sai kiekon lopulta maaliin. Osala ja Lasu olivat maalilla maskimiehinä ja takakolmiossa olivat Kristof vasemmalla, Leskinen oikealla sekä Hakanpää viivassa. Kristof laukoi ensin kertaalleen tuloksetta, mutta Leskinen syötti neliön läpi hänelle uudestaan ja toinen yritys meni oikeaan yläkulmaan ranteella ohi akvaariota käyttäneen Shchemerovin blokin. Loppuerä oli yhtä päätä edelleen, kun Kärpät pyöri laidoilla ja Pelicans puolusti kurinalaisesti keskustaa. Kertaalleen kulmarallin päätteeksi Hakanpää pääsi nousemaan kulmasta maalille, mutta Skarek peitti kulmat.
Viimeiseen erään toivoin, että nyt näkisin enemmän tapahtumia omaan päätyyni. Toive ei toteutunut, sillä oli jälleen Pelicansin vuoro oli lievästi niskan päällä. Skarek torjui erässä viidesti ja Veini kymmenen kertaa. Lisäksi Kärpät mailablokkasi toiset kymmenen laukausta vähintään. Viidennellä minuutilla Hakanpää kamppasi maalin takana Vartiaisen ja sai jäähyn. Vehviläisen johdolla Kärpät selvisi alivoimasta ja iski juuri ennen pelimiesten kympin alkua johtomaalin, kun Kupari käänsi vasemmasta laidasta oikeaan, Kivihalme otti kiekon, nousi viivasta syvyyteen oikeasta laidasta ja syötti sitten poikittain keskelle, johon liikkui kulmasta Leskinen puttaamaan kiekon tyhjiin Skarekin ollessa liikaa etutolpalla. Mankinen oli tilanteessa myöhässä merkkaamassa miestään.
Päätöskymppi oli sitten lähinnä selviytymistä ja kuten todettua, Kärpät pakotti Pelicansin laukomaan laidoista jättäen vedot Vehviläisen huoleksi tai sitten blokkasi itse laukaukset päätyverkkoon mailoista. Kupari nosti kiekon katsomoon 53. minuutilla ja ylivoimalla Mankinen hämäsi laukovansa, mutta syötti vasemmasta siivestä syvyyteen maalin kulmalle Saariselle, joka nousi maalille ja kilautti rystyllä ylärimaan. Sen lähemmäksi Pelicans ei enää päässyt, vaan pisteet matkasivat pohjoiseen maalein 2-3.
Pelicans
- Skarekille vain 17 torjuntaa. Hävisi maalivahtitaiston, koska ei ottanut huipputorjuntoja. Ei häntä toki voi pahemmin maaleistakaan syyttää, mutta esitys jäi pakkaselle muutaman eteen pomputetun irtokiekon vuoksi. Odotin paljon hänen näkemistä, mutta odottamaani eleettömyyttä en nähnyt tarpeeksi.
+ Puolustajista kotijoukkueen parhaimmistoa oli ykköspari Jürgens-Kousa. Kousa pelasi peräti 26 minuuttia, koska hän oli ylivoimalla jatkuvasti jäällä viivamiehenä. Laukauksia kirjattiin peräti yhdeksän, mutta tarkkuus uupui. Jürgens puolestaan keräsi syötön toiseen maaliin ja oli tasapainoisen hyvä puolustussuuntaan ja myös siniviivalla tasaviisikoin. Illan ainoa muistamani virhe oli kiekonmenetys Anttilalle toisessa erässä maalin takana.
- Puolustajista huonoin oli ilman muuta kolmospari Shchemerov. Hän oli jo alkulämmöissä kuin bambi liukkaalla jäällä hujoppimaisella olemuksellaan. Kädet olivat pehmeät, mutta luistelutaito ja terän käyttö ei vakuuttanut, vaan luistelu oli tökkivää. Toinen epäonnistuja oli vain 4:54 pelannut Nilsson, joka mokasi Kärppien avausmaalissa menettäen kiekon Kristofille. Jotenkin hänestä jäi tasapaksu kuva, vaikka kokoa löytyi rightin puolustajalta.
+/- Muut puolustajat menevät tähän kategoriaan. Teppo pelasi 18 minuuttia näkymättömästi kolmosparissa. Kakkosparissa Kaski oli ulapalla avausmaalissa, mutta toisaalta paikkasi sen muutamalla muulla hyvällä puolustussuorituksella. Ylivoimalla hän jäi Kousan varamieheksi penkille, mutta silti laukoi seitsemän kertaa. Seiskapakki Pynnönen puolestaan ymmärsi liikkeensä vajavaisuuden. Hän piti pelin yksinkertaisena ja dumppasi vain kiekkoa punaiselta päätyyn. Pieni miinus toki siitä, että välillä hän nimenomaan halusi itse kuljettaa kiekon punaiselle eikä avata hyökkääjien lapaan.
+ Hyökkääjistä kolmosketju Vartiainen-Toivola-Ylönen oli paras koostumus ja teki molemmat maalit. Vartiainen rouhi läpi ottelun vahvasti laidoissa ja alisti Hakanpäätä kaksinkamppailuissa. Ylösestä jäi mieleen ylivoimalla slotista lauotut kudit, jotka Kärpät oli scoutannut ja ehti blokata. Muista yksilöistä ykkössentteri Björninen oli energinen ja voitti aloituksia 77%:n varmuudella.
- Ykkösketjun laituripari Kivelä-Mankinen oli todella pimennossa ja viimeksi mainittu jätti Leskisen vapaaksi voittomaalissa. Kivelän fysiikka ei vakuuttanut. Kakkosketjusta kultakypärä Zohorna naulasi vielä alkulämmössä jäätäviä ranteita yläpeltiin, mutta ottelussa oli todella näkymätön yhtä toisen erän väläytystä lukuun ottamatta, jota seurasi rangaistus.
+/- Mustonen oli kohtalainen ennen loukkaantumistaan. Liike oli todella sulavaa. Saarisen ilta oli rutiininomainen, yksi ylärima ylivoimalla. Nelosketjusta Heino pelasi vain kuusi minuuttia debyytissään. Olemus oli alkulämmöissä sähäkkä, mutta pelissä jäi pimentoon. Merelä sai rightina ylivoima-aikaa, mutta jäi tehoitta. Tuhlasi yhden kohtalaisen paikan, mutta en enää muista, että mistä päin veto lähti. Siikonen oli merkitty kolmosen keskelle, mutta ei hän siinä ainakaan alussa pelannut, vaan Toivola oli jäällä, kun Pelicans maalasi. Mustosen tiputtua Siikonen pelasi kakkosen keskellä paljon, mutta ei loistanut eikä flopannut. Aloitukset toki hoituivat hienosti 68%:n tehoilla.
Kärpät
+ Vehviläinen kasasi itsensä upeasti alun kahden päästetyn maalin jälkeen. Lukuisia huipputorjuntoja ja osoitti sen, miksi on sarjan paras kassari.
+ Puolustajista kehut Lasselle, Niemelälle ja Heshkalle ennen loukkaantumistaan. Niemelä nousi muutamaan otteeseen hyvin tukemaan hyökkäyksiä, mutta viimeiset ratkaisut jättivät parantamisen varaa. Kukkonen ei vuotanut, vaan hoiti siirtokiekot ulos lasin kautta näyttäen alusta asti muille mallia. Heshka oli niin ikään paineen alla varma avauserässä eikä hukannut kiekkoja vastustajalle.
- Hakanpään avauserä oli todella heikko. Hän hukkasi kiekkoja päädyssä ja hävisi kamppailuja ruhostaan huolimatta. Lisäksi Mustonen vei kertaalleen häntä kuin märkää rättiä. Ohtamaan esitys jätti myös toivomisen varaa. Kiekon kanssa tuntui olevan turhan hätä.
+/- Kivihalmeelta muistan yhden huonon sähläyksen kiekon kanssa, kun hyökkääjä syötti alaspäin puolustussinisellä. Muutoin oli pakkipari Hakanpäätä varmempi ja luistelu oli todella vahvaa, vaikka selässä oli karvaajia. Seiskapakki Ronkainen nousi pari kertaa hyvin hyökkäysalueelle, mutta laukaukset jäivät blokkiin. Peliaikaa kohtalaiset 13 minuuttia Heshkan loukkaantumisen takia. Omalla alueella en havainnut suurempia virheitä.
+ Hyökkääjistä Osala ja Leskinen olivat kentän kuninkaita. Varsinkin jo ensiksi mainitun kamppailupelaaminen vakuutti. Myös kiekon kanssa Osala teki aina oikean siirron eli syötti, purki tai dumppasi päätyyn. Leskinen teki tehot 1+1 ja lisäksi pari kertaa luisteli vahvasti omiin päin katkomaan vastaiskuja mailahäirinnällä.
+ Kolmosketjusta Kristof vakuutti myös. Maalin lisäksi hän oli loistava kahteen suuntaan Osalan tavoin.
+/- Kakkosketjussa Pyörälä oli tärkeä lenkki tasaviisikoin oman alueen kulmaralleissa ottamaan stoppeja ja purkamaan kiekon keskialueelle. Kupari-Heponiemi kaksikko väläytteli kemiaansa hyökkäysalueen syöttöketjuissa ahtaissa tiloissa pari kertaa, mutta muutoin he jäivät melko näkymättömiin. Kaksikosta vielä Heponiemi oli pykälän parempi kiekkovarmuudeltaan ja osasi rauhoittaa myös peliä alaspäin tarvittaessa keskialueelta. Nelosketjusta Humaloja ja Karvinen olivat luotettavia kahden suunnan pelaajia eivätkä vuotaneet saatika loistaneet. Alivoimalla he suoriutuivat kiitettävästi. Kolmosketjussa Anttila oli melko tasapaksu. Toisessa erässä riisti itse, mutta hukkasi sitten avopaikan. Taidot eivät riitä nelosketjua korkeammalle, vaikka kohtalaisesti hän pörrää, mutta koosta johtuen tulosta on vaikea odottaa, kun fysiikka ei riitä pääsemään riittävästi maalipaikoille.
- Ykkösketjussa Koblizek hukkasi kiekkoja kulmapaineissa ja oli ketjun heikoin lenkki valitettavasti. Viime kaudella hänen paikallaan pelasi Mäenalanen, joten taakse päin on menty. Oikea paikka olisi kolmosen energialaituri. Nelosketjussa Säiliön meno oli tavallista kulmikkaampaa ja hän oli aina vähän myöhässä karvaustilanteissa. Liike ei siis vakuuttanut ja siitähän Sailio elää. Toivottavasti on kunnossa jätettyään pelin kesken toisessa erässä.