Lätkävideopelien historia

[Cairns]

Löysin tällaisen linkin:

http://www.brent-thomas.com/other/hockey/hockey.html

Tuli mieleen omat muistot - varhaisin muisto lätkäpelistä on Nintendon Ice Hockey, jossa laihat, mediumit ja läskit ottivat yhteen. Tappelut olivat joukkotappeluita ja hävinnyt lähti jäähylle (kuten monissa muissakin tuon ajan lätkäpeleissä), sääntöjä ei paljon ollut.

Entäs teillä?

edit: lisätään: faceoff, WGH & Hockey Simulatorit olivat kovia myös aikanaan!

 

[punainen#20]

Löysin tällaisen linkin:

http://www.brent-thomas.com/other/hockey/hockey.html

Tuli mieleen omat muistot - varhaisin muisto lätkäpelistä on Nintendon Ice Hockey, jossa laihat, mediumit ja läskit ottivat yhteen. Tappelut olivat joukkotappeluita ja hävinnyt lähti jäähylle (kuten monissa muissakin tuon ajan lätkäpeleissä), sääntöjä ei paljon ollut.

Entäs teillä?

edit: lisätään: faceoff, WGH & Hockey Simulatorit olivat kovia myös aikanaan!

Mulla on ekat muistot nämä tälläiset, missä oli neliön muotoinen "kiekko", mikä sitten poukkoili ruudun laidasta laitaan ja sitä yritettiin saada sellaislla "tikuilla maaliin:)

 

[Juicey]

American Ice Hockey jostain 80-luvun lopulta oli ensikosketus lätkäpeleihin ja jätti kerrassaan mahtavat muistot! Harmi vain, että piratismi kolahti jo tuolloin omaan nilkkaan ja ala-asteikäisenä kopioidessani diskettejä kaverilleni, menivät "source" ja "target" hieman sekaisin ja päädyin tyhjentämään koko alkuperäisen levyn! Lienee sanomattakin selvää, että vietin seuraavan viikon lähinnä säkkiin pukeutuneena sirotellen tuhkaa päälleni yrittäen manata tuota tuolla hetkellä sanoinkuvailematonta typeryyden tunnetta ulos itsestäni...

 

[repe_joke]

Blade of steel oli varmaankin eka lätkäpeli jota pelasin.
Pelissä oli mahtavat lähikuva tappelut, ja molariakin piti itse ohjata.
Vähän myöhemmin tuli tutustuttua tuohon ice hockey peliin, joka mainittiin ekassa viestissä.
Eka ea:n lätkäpeli jota pelasin oli, joku 91 vuoden tai vastaava, missä pystyi pelaamaan vain pudotuspelejä. No siinä tahkottiin broidin kanssa sitten blackhawksilla pudotuspelit poikineen läpi, Ruuttu oli aina ykköskentässä.

Aika kultaa muistot aika tehokkaasti noista peleistä. Sitä kuvittelee, että ne on parempi, kuin nykyiset, mutta ei ne kyllä ole, kun niitä nykyään testaa.
Mutta pentuna niitä oli silti hemmetin hauska pelata.

 

[Lawless]

Blade of steel oli varmaankin eka lätkäpeli jota pelasin.
Pelissä oli mahtavat lähikuva tappelut, ja molariakin piti itse ohjata.

Konamin Blades of Steel 8-bittisellä Nintendolla oli minullakin ensikosketus lätkäpeleihin. Sitä tuli tahkottua hurjasti kavereiden kanssa. Jännä juttu sinänsä, että pelissä tappelun hävinnyt joutui jäähylle, mutta tappelun voittaja ei. :) Tuolla pelillähän ei ollut mitään virallista NHL-lisenssiä tms., joten joukkueet olivat vain Chicago, New York jne. PC:llä puolestaan NHL Hockey -peliä ja varsinkin NHL 95 -peliä tuli pelattua hurjasti, itse asiassa ko. peliä pelaa varsin mielellään nykyäänkin ajoittain.

 

[A.P.Järvi]

Superstar Ice Hockeya (taisi olla sama peli kuin tuo American Ice Hockey?) tuli höylättyä kuusnepalla ihan sikanaan keväällä 1988. Se oli itse asiassa vuosimalliinsa nähden aika kehittynyt. Sokerina pohjalla pelissä oli silloin tällöin kokeilla kutia omalta maaliviivalta selkä vastustajan maalia kohti rystylämärillä - ja siellä soi!!!
Myöhempinä aikoina suurimmat ilonhetket aiheutti WGH2, jonka pelaamista kaveria vastaan - molemmat hiirellä - ei voittanut mikään. Itse tykkäsin pelissä siitä, että kun ampui, kiekko joko meni maalin tai ei mennyt. Mitään kuvioita ei välttämättä tarvittu niin kuin muutamissa myöhemmän ajan kiekkopeleissä. WGH2 oli muutenkin mainio peli, koska kaikille äijille saattoi muokata erittäin hyvin yksilöidyt taidot nollasta ysiin.

 

[Jack Daniel's]

Niin, tuo 8-bittisen legendaarinen Ice Hockey oli se minunkin ensimmäisen kosketukseni hokipeleihin. Aikoinaan oltiin siinä aika guruja. Kerran kaverin kanssa taidettiin voittaa Neukuilla joku maa 52-0. Itse aina kuvittelin, että USA on Suomi, koska ne pelasi sinisillä paidoilla. Läski pelaaja oli aina Juti, ja luikku Koivu, mikäli oikein muistan. :D
Emulaattorilla olen tuota yrittänyt pelailla, mutta enhän mä pärjää siinä enää ollenkaan. Vastustajat pyörittelee mennen tullen nykyisin.

 

[Corkscrew]

Repe_jokelle sen verran että kyllä mielestäni noissa vanhemmissa kiekkopeleissä pelattavuus oli monta astetta parempaa kuin EA:n nykyisissä versioissa. Se pelaaminen oli vaan yksinkertaisempaa ja siten hauskempaa, nykyään kun pyritään pelattavuuden kustannuksella tekemään peleistä entistä näyttävämpiä.

 

[Metalwarrior]

Blades of steeliä tuli hakattua, mutta näistä vanhoista lätkäpeleistä paras on mielestäni EA:n NHL'94, jota tulee vieläkin silloin tällöin pelattua.Simppeliä ja hauskaa. Nhl Faceoffiakin tuli pelattua, mutta aika kökköä tuo on nykystandardien mukaan. Vaikka Ea:ta monet ovat moittineet, niin kyllä minä heidän lätkäpelejään eniten arvostan. Vaikka monta floppia on mukaan mahtunut (kuten Nhl'99,Nhl 2003)niin monta loistavaa peliä ovat myös tehneet (Nhl'94,98,2000 ja tämä uusin 06). 2K-sarja ei ole meikäläistä sytyttänyt.

 

[repe_joke]

Repe_jokelle sen verran että kyllä mielestäni noissa vanhemmissa kiekkopeleissä pelattavuus oli monta astetta parempaa kuin EA:n nykyisissä versioissa. Se pelaaminen oli vaan yksinkertaisempaa ja siten hauskempaa, nykyään kun pyritään pelattavuuden kustannuksella tekemään peleistä entistä näyttävämpiä.

No mitä itse olen noita vanhoja pelejä pelannut, ihan lähivuosina, niin pelattavuus on osittain jopa kaameaa.
Kontrollit etenkin olivat ihan monissa peleissä todella huonot. Ei voinut puhua mitenkään tarkasta ohjauksesta.

Vanhoissa peleissä huomattavasti parempaa oli se, että nappeja ei tarvinnut olla miljoonaa kapulassa, että peliä pystyi siedettävästi pelaamaan.
Yksinkertainen on kaunista, kun puhutaan noista napeista, joita peleissä voi käyttää.
Joidenkin mielestä nämä lisätoiminnot tuo syvyyttä peliin, mutta minusta se on vain keinotekoinen tapa tehdä pelistä alkuun haastavampi. Kun napit on oppinut, niin pelistä loppuu haaste siihen paikkaan.
Ainiin ja toinen asia, niin eipä ollut mitään hemmetin viivettä, kun painoi nappia. Eikä peli ottanut ns vanhoja nappeja, joita on painanut edellisessä tilanteessa.

 

[iiron_troikka]

Löysin muuten Internetistä toimivan version tuosta Face Off-pelistä (P2P-ohjelmalla) vuodelta 1987. Kyseessä oli nostalgian siipien havinaa, sillä kyseessä oli ensimmäisiä lätkäpelejä joita koskaan pelasin. Ensimmäinen oli Superstar Ice Hockey, vaikka ilmestyikin oikeasti vuotta myöhemmin.

Kuitenkin, tuo Face Off oli hirvittävän näköinen enkä osannut pelata sitä lainkaan. Kokeilu kesti ehkä 2 minuuttia. Sama on kohdannut myös vanhoja NHL-versioita, jotka ovat järkyttäviä palikkaukkoja näin jälkeenpäin katsottuna. NHL-versioissa vuosina 96-99 pystyi ainakin Selänteellä tekemään 15 maalia per ottelu jos halusi. Joiden asioiden on parempi antaa olla muistojen kultaamina.

Noista uudemmista NHL-versioista NHL2002 on ollut tähän mennessä käytetyin peli, sillä hakattiin varmaan satoja pelejä SM-liigapackin kera aikanaan. Tätä ruuvattiin kuntoon editorilla. Pelattavuus oli omasta mielestäni erittäin kohdallaan ja tulokset järkeviä. Ei saanut 5-5 tasapelejä aikaan kuin aivan poikkeustapauksissa.

 

[kiwipilot]

Blades of steel, sitä tuli kyllä jauhettua. Joka laukaus kohti maalia ja kiekkohan ei noussut ollenkaan. Oli se vaan kova sana kuitenkin. Ja rangaistuslaukaus oli todellakin laukaus; lämäri siniseltä! Myös Faceoff oli kova sana, varsinkin BoS:n jälkeen; pelaajien nimet sai vaihdettua, kiekot menivät yli ja ohi maalin. Pankin räjäytti sitten Super Nintendo ja NHL96; voi sitä kiekon juhlaa; sitä peliä tosissaan hakattiin kavereiden kanssa! Eniten on tullut kuitenkin pelattua pleikkarin (ykkönen) NHL2001:ä. Ehdottomasti paras pelattavuus kaikista kokeilemistani lätkäpeleistä.

 

[lintu]

Muistaako joku, että oliko se juuri Faceoffissa kun vain tapplun häviäjä joutui jäähylle? Jäänyt mieleen jostain kumman syystä toi erittäin koomisena piirteenä.

 

[Murmeli]

Muistaako joku, että oliko se juuri Faceoffissa kun vain tapplun häviäjä joutui jäähylle? Jäänyt mieleen jostain kumman syystä toi erittäin koomisena piirteenä.

Nimenomaan Faceoff oli tuo peli.

Itselleni rakkain vanhoista lätkäpeleistä on ehdottomasti WGH II. Toimivaa versiota nykyiseen koneeseen en tuosta valitettavasti ole löytänyt, ykkös- ja kolmososat kyllä skulaavat ok.

 

[hylsy]

Nimenomaan Faceoff oli tuo peli.

Sitten pelejä on kaksi, sillä ainakin Blades of Steelissa joutuu myös tappelun hävinnyt osapuoli jäähylle.

Näiden kahden legendaarisen lätkäpelin, Blades of Steelin ja Ice Hockeyn, jälkeen seuraava peli, jota pelasin oli Segan NHL 94. Tuon pelin myötä löysin Rangersinkin, sillä suosikkisuomalaiseni Tikkanen oli sinne juuri siirtynyt. Tässä pelissähän pelaajien nimet eivät vielä näkyneet, joten numeroilla tuli tulla toimeen. Yksin pelatessani selostin ottelut, joten oli silloisen NHL:n pelaajat ja pelinumerot aika hyvin hanskassa. Harrastiko/harrastaako joku muu tällaista selostamista? Ehkä minä olen seuraava Saukkonen. Toivottavasti kuitenkaan en.

Eikös NHL 2000 ollut viimeinen hyvä EA Sports -lätkäpeli, sillä tämän jälkeen tulivat nämä "kovat laukojat" ja "kovat taklaajat", jotka ovat pelistä parhaan terän vieneet.

 

[bunghole]

Yksin pelatessani selostin ottelut, joten oli silloisen NHL:n pelaajat ja pelinumerot aika hyvin hanskassa. Harrastiko/harrastaako joku muu tällaista selostamista?

Myönnän että selostin pelejä itsekin aika pitkään. Loppuvaiheessa en kylläkään ääneen enää ja vielä nykyäänkin pyörii selostus päässä varsinkin NHL 2004:n "Finnish Hockey Revolution 2004"-päivityksen kanssa Kärpillä pelatessa. NHL 2005 ja 2006 ovat jääneet pääasiassa selostamatta sillä ei NHL-joukkueilla pelattaessa pelissä ole samaa fiilistä kuin omalla joukkueella pelatessa.

Itselläni ensirakkaus lätkäpeleihin syttyi C64:llä. Pelin nimeä en muista mutta sekin on varmasti jo mainittu ketjussa. Kyseessä oli peli jossa oli pari kenttäpelaajaa ja maalivahti molemmilla joukkueilla. Täytyi valita yksi kenttäpelaaja tai maalivahti jota sitten ohjattiin koko pelin ajan. Jos tuli penalttia niin sitten istuttiin boksissa ja kone hoiti pelaamisen sillä välin. Seuraava oli 386:lla FaceOff jota tuli hakattua paljon. Hienointa pelissä oli laukoa kaukalon toisesta päästä toiseen korkeita lämäreitä sekä vedellä kyynärpäätaklauksilla ympäri sekä vastustajat että tuomari. Sääntöinä oli tietysti aina "Aussie rules" jolloin ei käytännössä ollut sääntöjä. Joukkueena oli itsetehty "Karpat" jolla tuli jauhettua liigoja läpi ja voitettua mestaruuksia varmasti satoja. Rosteria päivitettiin tietysti Kärppien divarijoukkueen kokoonpanoja vastaavaksi aina kun siellä muutoksia tuli. Välivaiheena käväisi jokin peli jonka nimeä en kylläkään muista. Siinä oli FaceOffiin verrattuna huikeasti parannuksia kuten eriväriset paidat jokaisella joukkueella. FaceOffissahan oli ollut aina vain kahdenvärisiä paitoja. Lisäksi uudessa pelissä pelaajan kaatuessa näkyi joukkueen logo.

Sitten tulikin jo NHL94(?) Segalla sekä NHL95 PC:llä. Tällöin pelit hyppäsivät graafiselta ilmeeltään aivan uusiin sfääreihin. Mutta vain lähinnä valikoiltaan. Itse pelattavuus sekä pelitapahtuman graafinen ilme muuttuivat Pentiumien ja NHL97:n tultua markkinoille. NHL97 on samalla viimeinen isompi peli jonka muistan kopioineeni normaaleille 3.5"-levykkeille. Myöhemmin tosin hankin piraatin tilalle aivan alkuperäisen CD-version. Seuraavaksi tuli NHL98 jota olen pelannut kaikista lätkäpeleistä eniten. Ja se on paljon. Siihen oli saatavilla SM-pack jolla sai peliin SM-liigan ja Elitserienin ja sitä pelasin enemmän. 99,00,01,02,03 jäivät hieman vähemmälle huomiolle mutta 2004:n ja Finnish Hockey Revolutionin mukana innostuin pelaamaan lätkää taas myös koneellisesti. 2005 ei saanut yliotetta 2004:stä ja pahasti näyttää siltä ettei 2006:kaan pysty siihen. 2006 tosin on sen verran hieno että sitä pelailee ihan mielellään ja onhan siinä aina se uutuuden viehätys. 2004 on silti pelattavuudeltaan mielestäni parempi kuin nämä kaksi viimeisintä.

 

[JanJ]

Faceoffissa oli se mahtava juttu, että kun tiputti toisen jäähän, sen päälle pystyy vielä hyppäämään ja sitten saa takoa maassa makaavaa. Verilammikkokin näytti makealta sen ajan grafiikoilla.

Eli Faceoff on mulle se legendaarinen peli. Blades of steel jne toki tulivat tutuiksi. Ja EA:n NHL-sarja, joista mun mielestä.... ööö 94 vai 95 oli pelattavuudeltaan paras.

 

[Crapbag]

Onko täällä ketään, joka olisi tahkonnut Hockey League Simulatoria ja Wayne Gretzky hockey2:sta samassa paketissa??

Eli HLS:llä saatiin ensin tehtyä esim. NHL-runkosarja kuntoon, pystyi tekemään treidit ym. Sitten kun alkoi pelit, tallennettiin rosteri disketille. Käynnistettiin WGH2, ladattiin rosterit ja eikun pelaamaan 20 minuutin erillä! Lopuksi tallennettiin ottelun statsit disketille, käynnistettiin HLS, ja ladattiin statsit ulos. Näin saatiin pelattua itse kaikki matsit WGH2:lla ja tilastot&sarjataulukot pyöritettiin HLS:lla. Sama rumba tietenkin jokaisen matsin kohdalla.

Kaverin kanssa urakoitiin joskus oikein huolella, ja tehtiin SM-liiga joukkueet peliin. Ladattiin ne simulaattoriin ja voitiin simuloida SM-liigaa tai pelata pelejä Wayne-hokilla. Ai että kun oli hienoa! Eniten koitettiin pelata paikkoja pakille, joka pyssytteli viivalta pommeja. Itseasiassa WGH2:ssa toimi parhaiten koskaan se yhdellä pelaajalla pelaaminen. Pakkina oli tosin vaikea pelata, yleensä kaverin kanssa vedettiin hyökkääjillä.
Maalivahdit oli muuten legendaarisia, joskus paukkui nivuset niin, että jäivät torjunta-asentoon siihen asti, kunnes pelikatko pelasti. Joskus oli silti mahdoton laittaa kiekko ohi jämähtäneen veskarin.

edit.
Ja Amiga 500 oli tietysti vehje, jolla näitä kahta pyöriteltiin.

 

[Sorppa]

Itselleni rakkain vanhoista lätkäpeleistä on ehdottomasti WGH II. Toimivaa versiota nykyiseen koneeseen en tuosta valitettavasti ole löytänyt, ykkös- ja kolmososat kyllä skulaavat ok.

Meikäläisellä samainen WGH II on se jääkiekkopeli. Sitä tuli väännettyä kavereiden kanssa todella paljon. Eikös tuosta WGH III:ssa saanut valita sen saman näkymän kuin II:ssakin?

Edit: Ja Crapbagin mainitsemaan Hockey League Simulatoria tuli myös pelattua, tosin ei ihan samalla antaumuksella. Olin sen jo unohtanut.

 

[palle fontän]

Onko täällä ketään, joka olisi tahkonnut Hockey League Simulatoria ja Wayne Gretzky hockey2:sta samassa paketissa??

Minä!! HLS oli yksinäänkin hyvä peli. Joskus teinivuosina tuli kankkusessa kaverin kanssa hakattua sitä aina läpi.

 

[Borgie]

Kuuslankun Slapshot pelillä aloitettiin, siinä painoi tikku-ukot lätkän perässä, ja hauskaa oli. Sitten jatkettiin Face Off:lla ja nintendon Blades of Steel oli myös kova juttu. Kaverin Segalla lätkittiin NHL:n ekoja versioita, oliko se -94 vai -95, en enää muista? Siitä eteenpäin pc:llä EA:n NHL sarjojen myötä, kunnes 2K sarja ilmestyi xboxille. Siihen jäi EA:n räpellykset ja 2K5 onkin parasta lätkää, mitä on ikinä tehty, ainakin kun pääsääntöisesti pelataan porukalla kahdella kahta vastaan. IMHO.

 

[teroz]

FaceOff oli hienon hieno peli, kun pystyi editoimaan rostereita ym. Sitä tulikin jauhettua reilusti, mutta ylivoimaisen voiton vanhoista peleistä vie Ice Hockey! Myös BoSia tuli mätettyä paljon.

Lisäksi jäi aina harmittamaan, että minulla oli C64:lle jokin lätkäpeli (en muista nimeä) - jota en ikinä saanut toimimaan, vaikka kuinka ruuvimeisselillä kasettiasemaa virittelin.

EA:n sarjaan pääsin sisään NHL96:sen kautta. Olin kaveripiiristä niitä harvoja, joka tykkäsi pelata sitä hiirellä. Minusta se oli varsin mukava ja simppeli tapa ohjata, jos oli hyvä hiiri. Kenties NHL96:sta on tullut jauhettua kaikista lätkäpeleistä eniten.

 

[iiron_troikka]

Meikäläisellä samainen WGH II on se jääkiekkopeli. Sitä tuli väännettyä kavereiden kanssa todella paljon. Eikös tuosta WGH III:ssa saanut valita sen saman näkymän kuin II:ssakin?

Edit: Ja Crapbagin mainitsemaan Hockey League Simulatoria tuli myös pelattua, tosin ei ihan samalla antaumuksella. Olin sen jo unohtanut.

Juu, pelattua tuli molempia. Hockey League simulatoriin tein jopa oman SM-liigan ja sen parissa tuli muutenkin puuhailtua erittäin paljon. WGH on jäänyt mieleen erityisesti hyvä simulaationa, sitten kolmososa joka oli jo värillinen ja kuvattu eri kulmasta oli huono ja sitä en pelannut paljoakaan. Viimeisessä Gretzky-jääkiekossa voi lämärillä poikittaissyötöstä tehdä maalin käytännössä yhdeksän kertaa kymmenestä.

Alkupään versioiden tappeluvideot (myydään erikseen levykkeellä) ja usean vuosikymmenien joukkuekokoonpanot (myydään myös erikseen levykkeillä) herättävät kyllä hilpeitä muistoja.

 

[Kipelov]

Blades of Steeliä pidin aina kehnona sen maaliviivalla liukuneen ja laukauksen suunnan määrittäneen nuolen takia. Myös se, että erät olivat turhan pitkiä, eikä niiden kestoon voinut vaikuttaa, laski pelattavuutta. Läskien, luikkujen ja mediumien tähdittämä Ice Hockey taas on erinomainen peli, mutta taisin nähdä sen ensimmäistä kertaa vasta Nintendo-emulaattorilla joskus 90-luvun lopussa.

Erinomaisia repäisyjä C-64:llä olivat jo mainittu Superstar Ice Hockey sekä kenties ensimmäinen kosketukseni koko lajiin, legendaarinen Hat Trick. Kaukalo kuvattiin suoraan ylhäältä, ja kahden kenttäpelaajan sekä lähinnä suorakaiteen muotoisten maalivahtien hikinen vääntö oli parasta mahdollista ajanvietettä etenkin kaksinpelinä. Tuo tulee edelleen välillä kaivettua esille olutpainotteisissa iltamissa.

Muinaiselle Atari 2600:lle oli myös ainakin pari alan peliä, mutta niiden pelattavuus ei ollut parhaasta päästä.

 

[Rocco]

Aikoinani ostin Sega MegaDriven ja siihen sopivan NHL-pelin, olisko ollut -94. Pelissä kuitenkin oli jo Teemu Selänne, eli kai se oli se.

Tätä sitten hakattiin kavereiden kanssa illat pitkät ja vedettiin turnauksia, pidettiin kaikista matseista kirjanpito (kirjoituskoneella!!!) ja juotiin bisseä.

Muistan katkerasti helpon tavan tehdä maaleja. Leftin pelaajalla vasenta laitaa pitkin, siniviivalta lämäri etualakulmaan ja aina upposi... Sama oli tietysti rightin pelaajalla oikealta laidalta. Näitä maaleja ei lopulta saanut vapaalyönnin uhalla tehdä.

Oi niitä aikoja...